Nykypäivänä on havaittavissa myös toisenlaisia yhteisöllisiä ilmiöitä. Yksi niistä on tämä "Käärijä-ilmiö" Se näyttää levittäytyneen kaikkiin yhteiskuntamme kerroksiin ja jopa virallisiin instituutioihin, kuten kirkkoon, valtion julkisiin virastoihin ja toimijoihin. Eihän euroviisuhuuma sinänsä ole huono asia. Hyvin luontevaa on toivoa omalle maalle menestystä siinä ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi urheilukisoissakin. Nyt on kuitenkin huomioitava mitä tämä nykyinen euroviisukappaleemme viestii.
Onko meidän identiteettimme hukattu kaiken kansainvälisyyskehityksen pyörteissä? Mihin on kadonnut suomalainen yrittäjyys ja sitkeys, sisu? Yhteistyö ja huolenpito toisista, kristillisten arvojen kunnioittaminen ja Pyhän kunnioittaminen, usko Jumalaan ja Hänen apuunsa eivät ole enää kansakuntamme identiteetin ytimessä. Tilalle on tullut ahneus ja itsekkyys, toisten ihmisten polkeminen ja moraalittomuus.
Ihmisten mielistä on kadonnut tulevaisuuden ja yrittämisen toivo. Rahaa ja omaisuutta pitäisi saada paljon, nopeasti ja helposti. Tämän rinnalle on noussut valtava biletyskulttuuri, jossa koetaan tavallinen arki ja työ niin raskaaksi että täytyy vapaalla bilettää pää täyteen ja uskotaan että se tuo avun ja lohdun harmaaseen arkeen ja elämän raskauteen. Tätä sanomaa meille tarjoaa myös Käärijän euroviisukappale. Kun siihen sanomaan yhdistyy valtion viralliset tahot kirkkoa myöten, niin eihän meille enää tuoda mistään suunnasta toivoa ja yrittämisen mielekkyyttä. Kaikki arki on harmaata ja tylsää ja pää täytyy puuduttaa mahdollisimman pian pois kaiken ikävän ja vakavan pohtimisesta.
Tätä myöten meille ei kansakuntana ole seuraamassa muuta kuin valtava moraalinen ja yhteiskunnallinen rappio, jos tämä meno saa jatkua. Ihmiset tarvitsevat toivoa ja rohkeutta elämään ja sitkeää ja määrätietoista yrittäjyyttä kaikesta harmaasta ja vaikeasta huolimatta. Nyt emme ole sellaisessa vaikeassa tilanteessa kuin olimme talvisotien jälkeen ja siitäkin selvisimme yrittämällä ja laittamalla uskomme ja turvamme Jumalaan. Hän siunasi kansamme vaikeiden aikojen yli valtavaan menestykseen ja vaurauteen. Valitettavasti tämä on meiltä päässyt unohtumaan.
Nyt me poljemme Suomessa jalkoihin isiemme ja äitiemme arvokkaan työn kansakuntamme puolustukseksi ja rakentamiseksi. Me tuhoamme sen kaiken sisältä päin kaikilla laittomuuksilla ja moraalittomuuksillamme, ellemme ymmärrä kääntää suuntaamme ajoissa. Lasten ja nuorten valtava pahoinvointi on vain jäävuoren huippu meidän kansamme henkisestä tilasta. Se on valitettavasti rappiotila ja se on ikävä todeta. Ilmiöt, jotka nyt ovat meneillään tuovat aina vain lisää ahdistusta ja pelkoa lasten ja nuorten elämään. Heissä on kansamme tulevaisuus ja jos he ovat jo aivan rikki niin meidän kansamme on silloin rikki, henkisesti.
Toivo ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Jos palaamme sille arvopohjalle, siihen yrittäjyyteen, työn ja oman kansamme parhaan rehelliseen etsimiseen, meillä on vielä toivoa. Nyt tarvitaan sitä talvisodan henkeä, jolla Suomi saadaan kuntoon, terveeksi kaikesta mädännäisyydestä. Tarvitsemme uskoa terveyteen ja raittiuteen ja kaikenlaiseen työn arvostamiseen kaiken rälläämisen ja rilluttelujen sijasta. Siinä Jumala meitä jokaista auttakoon luomaan parempaa tulevaisuutta lapsillemme ja perheillemme, ennen kuin on myöhäistä.
