Tunnen suurta Jumalaa vain vähän

 Marraskuun 1.päivä vuonna 2021. Nyt ollaan jo illassa. On ollut maanantai, viikon aloituspäivä töissä. Istun tyytyväisenä kotisohvalla ja puolittain jopa lepään. On ollut antoisaa ja rankkaakin tänään erilaisten haasteiden keskellä. Eilen oli sunnuntai ja viikon päästä pyhäinpäivä. 

Muistoissani palaan pyhäinpäivään 40 vuoden taakse. 1.11.1981 olin ollut Helsingissä Ev.lut Kansanlähetyksen tilaisuudessa Etelä-Hesperian koululla. Sinne mennessäni olin rukoillut Jumalaa antamaan minulle selvyyden elämäni suureen tunnepulmaan. Olin rakastunut mieheen, jota lähestyminen tuotti jostain syystä isoja haasteita. Oli kuin minun ja hänen välillään olisi ollut muuri, jota oli mahdoton ylittää.

Tilaisuus oli juuri päättynyt ja olin lähdössä ulos, kun luokseni tuli nainen, joka kertoi että Jumala oli kehoittanut häntä tulemaan luokseni ja että hänellä olisi jotain sanomaa minulle. Sanoin että sellaista haluaisin kyllä mielelläni kuulla. Niinpä lähdimme kävelemään yhdessä ulos. Hän johdatti meidät kävelemään lähellä olevaan Sibelius-puistoon. Pysähdyimme aivan Sibelius-monumentin juurelle. 

Hän rukoili ja puhui kielillä ja sitten selitti sanoman. Sanoma koski pääpiirteissään minun elämääni, minun kaipuutani rakkaastani ja vahvistusta ja kehotuksen sanaa. Hän sanoi että se mikä nyt meidät vielä erottaa poistuu ja saan luottaa kaikessa Häneen. Tämä Sanoma oli hyvin yksityiskohtainen läpileikkaus elämästäni, tulevaisuudestani jne. Se oli melko pitkä.

 Olin aivan mykistynyt ja Jumalan rakkauden täyttämä siinä hetkessä. Niin paljon Jumala välittää minusta että lähetti minulle viestintuojan tuomaan lohtua sydänsuruuni ja kaipaukseeni. Tämä oli aivan käsittämätöntä. Tunnelma monumentin juurella oli taivaallinen. Yht'äkkiä huomasin ympärillämme lapsia, jotka huutelivat monumentin putkiin jotain Jumala, Jumala. Minun sydämeni täytti ilo ja riemu.

Tästä on nyt siis tänään tasan 40 vuotta. Avioliittomme täyttää 40 vuotta 28.8.2022. Jumala on uskollinen ja rakastaa aivan äärettömän paljon jokaista luotuaan. Sitä rakkautta, joka Hänestä lähtee, ei pysty kukaan ihminen mittaamaan eikä määrittelemään, mutta sen rakkauden, joka Hänessä on, voi jokainen ihmislapsi päästä kokemaan. Raamatussa sanotaan Joh3:16:"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. "

Oletko onnellinen?

 Olen pohtinut asioita tässä yllättävässä elämäntilanteessa, jossa minulla on aikaa lukea ja kirjoittaa. Yleensä tällaiset kauniit kesäpäivät solahtavat ohi nopeasti ulkona luonnossa. Nyt olen ainakin viikon verran "varikolla", kun selkäni sai jonkinlaisen krampin ja aluksi en pystynyt kävelemään saati istumaan ollenkaan. Nyt kuitenkin jo kävelemään pääsen varovasti ja voin myös istua jonkin verran. Selkäni on siis kuntoutumassa, joten ei huolta. Aikaa on kuitenkin pohdintoihin ja kirjoitteluihin, kun muuta en oikein pysty tekemään. 

Koen kuitenkin kaikesta harmituksestani huolimatta olevani onnellinen. Siitäkin huolimatta vaikka toki harmittaa, kun kesäpäivät kuluvat näin hukkaan, enkä pääse uimaan saati sitten puuhastelemaan ulkona mökillämme. Se on parasta kesäloman viettoa itselleni. Nyt on kuitenkin tyydyttävä tähän tilanteeseen ja toivottava että vielä selkäni paranee ennenkuin kaunis kesä on ohi.

Niin, olen onnellinen. En ole masentunut tähän tilanteeseen. Joskus oli toisin: Olin 21-vuotias, nuori aviovaimo 1980-luvun alkupuolella. Kuuntelin Päivän Sanan aina joskus lankapuhelimesta. Silloin puhelinluetteloon oli tallennettu myös numero, johon soittamalla voi kuunnella kristillisen hartauden, Päivän Sanan. Eräänä päivänä siellä puhuttiin meidän mielemme kellarikerroksista, jotka ovat jääneet siivoamatta ja kuinka nekin olisi hyvä siivota oman henkisen hyvinvointimme kannalta. En ymmärtänyt kaikkea tuosta sanomasta, mutta se jäi mieleeni askarruttamaan.

Tuolloin minulla oli paljon pelkoja, ahdistusta, itsekkyyttä, vääriä tekoja ja kaikkea sellaista, mitä en silloin tunnistanut ja tiedostanut, enkä siis pystynyt niitä tunnistamaan saati sitten järjestelemään ja siivoamaan. Olin toki kristitty, mutta en kokenut olevani onnellinen tai tasapainoinen vaikka siltä ehkä ulospäin näyttikin.

Meni vuosia, vuosikymmeniä elämästäni monenlaisten pelkojen ja ahdistusten kanssa. Kirjoitin ja luin synkkiä runoja ja etsin tietä ahdistusten vankilasta vapauteen. 

Ahmin kasvatustieteen ja psykologian kirjallisuutta ja luentoja. Koin saavani sieltä mieleeni rakennusaineita ja tunteilleni ja asioille nimiä. Kuitenkin pelkkä psykologinen asioiden selitys ei auttanut minua täysin pääsemään vapaaksi ja tasapainoon mieleni kellarikerrosten kanssa. 

Ne olivat kuitenkin antaneet minulle tärkeitä mielen rakennusaineita. Sain asioille nimiä ja selityksiä ja aloin ymmärtää itseäni paremmin. Kuitenkin itseymmärrykseeni tuli vielä kirkkaampi valo ja suunta, kun ymmärsin tämän kaiken psykologian ja kasvatustieteen käsitteistön olevan hyvän ja rakastavan Taivaan Isän hallinnassa ja Hänen luomaansa. Ne olivat ikäänkuin rakennuspalikoita, joita voin käyttää hyödykseni myös omassa henkisessä kasvussani. Kuitenkin hengellinen kasvuni on sitten taas aivan toisenlaisessa sfäärissä tapahtuvaa yhteyttä kaiken Luojaan ja Jeesukseen Kristukseen. Siinä yhteydessä tarvitsen kasvuun Raamattua, Jumalan omaa Sanaa. Olen siis onnellinen. 

Pyhä ja epäpyhä

https://www.luterilainen.net/pyha-pyhyys/

Olen lähtenyt käsittelemään tätä aihepiiriä Raamatun antaman pyhyys-käsitteen ja toisaalta vallitsevan yksisarvis-/sukupuolettomuuden näkemysten arvioimisen pohjalta. Tarkoitukseni ei ole mennä näihin teemoihin syvällisesti, vaan ottaa sieltä joitakin nostoja keskustelun herättämiseksi.

1980-luvulla tuli tietoisuuteeni myös little pony-sateenkaarisarjan tuotteet lasten leluissa ja television lastenohjelmissa. Ne olivat äiteliä ja lastemme ihailusta ja kiinnostuksesta huolimatta se aiheutti oudon tunteen ettei tuo kaikki ole ihan niin viatonta, miltä näyttää. No sitten alkoikin kuulua... Mm. Leena Huima alkoi tätä asiaa tuodakin esille New Age-ideologiana. Silloin oli siis jo näitä yksisarvisiakin tässä lasten lelumaailmassa mukana.

Nyt sitten 40 vuotta myöhemmin ilmiö on kehittynyt laajemmaksi ja siihen on päässyt mukaan sukupuolineutraali ajattelu gender-ideologioineen. Siihen liittyy taikuus ja siihen liittyvät voimat ja ties mitä muuta. 

Lasten peleissä ja vaatteissa tämä ilmiö näkyy myös. Symbolit ja ajatukset ja tämä arvomaailma tulee tätä kautta globaalisti tutuiksi kaikille lapsille,  nuorille ja aikuisille. Aikuisille,  jotka ajattelevat eri tavalla kuin näissä oleva arvomaailma on, tämä herättää toivon mukaan vielä tervettä näkemystä, minkä asian kanssa todella ollaan tekemisissä. 

Haasteena näen tässä ilmiössä sen, että yksisarvinen voidaan nähdä myös kristillisenä symbolina, Kristuksena. Tällöin se kaikessa sekavuudessaan, mihin tämä opillisesti voi johtaa, on osaltaan johtamassa tietä kohti antikristillistä

ajattelua tai itseasiassa on jo sitä. 

Viittaan tässä yhteydessä ajan säästämiseksi vain yhteen Raamatun kohtaan 5Ms.22:5.

Toki tähän liittyy hyvin paljon muitakin Raamatun kohtia, mutta jotta päästäisiin asiasta lisää keskustelemaan, niin viittaan vain tuohon ja edellä laittamaani kuvaliitteeseen, joka hieman valottaa tuota Raamatun kohtaa. Turhaan ei Raamattu kehota meitä valvomaan. 

Totta vai valhetta

 Mihin uskon? Missä on totuus tai mikä on totuus? Näin kyselee jokainen meistä varmasti päivittäin eri tilanteissa ja varsinkin nykyisen informaatiotulvan keskellä. 

Jeesuksen ylösnousemuksesta levittivät valhetta ylipapit, jotka kuulivat vartijoilta Jeesuksen haudan olevan tyhjä. Vartijat lahjottiin rahalla ettei totuus paljastuisi. Maaherralle ja kansalle kerrottiin opetuslasten varastaneen Jeesuksen ruumiin. Näin yritettiin estää tapahtumien oikea selitys. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan totuus siitä tuli ilmi ja levisi kaikkialle maailmaan.  Yhä vieläkin epäillään tätäkin totuutta ja osa pitää totuutena tapahtumalle keksittyjä selityksiä.

Miksi totuuteen on vaikea uskoa ja miksi totuutta on vaikea löytää? Varmasti on myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan edes tulleet ajatelleeksi että juuri totuutta usein halutaan pimittää ja valhetta tuodaan esille vaikka oltaisiinkin näennäisesti totuudellisia, moraalisesti korkealla tasolla olevia ihmisiä. Onko totuus pelkkää moraalisesti oikein tekemistä vai liittyykö siihen jotain syvempää.

Raamatussa sanotaan ettei pidä uskoa jokaista henkeä. Toisaalta Jeesus sanoo olevansa totuus ja hän sanoo sanojensa olevan totuus. Sanotaan siellä myös että totuus ei pala tulessakaan. Ja Jeesus sanoo myös että te tulette tuntemaan totuuden. Totuus voidaan ja on siis mahdollista löytää. Ei tarvitse jäädä pimentoon. Jeesus sanoo, että joka Häneen uskoo, se ei vaella pimeydessä. Jeesus, kun on valo ja Hänessä ei ole mitään pimeyttä. 

Pimeys ja kykenemättömyys nähdä totuutta tuli meihin syntiinlankeemuksen seurauksena. Käärme, eli Saatana kyllä lupasi Eevalle että hän tulisi kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan, eikä suinkaan kuolemaan, niinkuin Jumala oli hänelle ja Aadamille sanonut. Näin ihmiskunta saatiin valheen voimalla, osatotuuden avulla hengelliseen kuolemaan eli Saatanan valtaan. Niin ihmisestä tuli vain osatotuuden näkijä ja ymmärtäjä omassa inhimillisessä kyvyssään. Niin ihminen ei sitten voikaan omassa inhimillisessä järjessään ja voimassaan ollakaan rehellinen totuuden etsijä. Ihminen kun ei koskaan kykene olemaan täysin rehellinen ilman Jeesuksen tuomaa totuuden valoa elämäänsä. Siksi vain Jeesuksessa on totuus ja totuusarvioita voidaan vain tehdä Hänen sanansa valossa ja Pyhän Hengen johdattamana.