Vapahtajan jalanjäljissä

Meidät on kutsuttu kulkemaan Jeesuksen jalanjäljissä. Olen usein pohtinut, mitä se mahtaa tarkoittaa käytännössä? Mitä se tarkoittaa minun kohdallani? Meillä kaikillahan on kuitenkin oma tie kuljettavana, koska suhteemme Häneen on henkilökohtainen. En voi kulkea sisaren tai veljen tietä, vaan omaa tietäni, vaikkakin me vaellamme yhteistä päämäärää kohti. Se on kuitenkin meiltä kaikilta vielä saavuttamattomissa, koska vasta pyrimme sitä kohti.

Olen kuullut joskus myös sanottavan että tie vie kulkijansa perille. Varmasti näin on, jos me vain sillä Kristus-tiellä pysymme. Nyt aivan hiljattain olen ymärtänyt omalla kohdallani, että se tie on Jumalan tahdon noudattamisen tie. Joka päivä saan kysellä Jumalan tahtoa omassa elämässäni. Tapahtukoon Sinun tahtosi! Ei siis ole kysymys ollenkaan minun tahdostani, vaan Hänen tahdostaan. Tämä ajatus todella pistää nöyrälle paikalle. Ajattelenko Jumalan tahtoa ja noudatanko sitä? Mitä Hän haluaisi minun tekevän?

Evankeliumeista ymmärrämme, että Jeesus todella haluaa meidän kokosydämisesti antautuvan Hänen tahtoonsa. Hänen sanansa rikkaalle nuorukaiselle osoittavat sen selvästi. Samoin Hänen sanansa siitä että joka tahtoo minun perässäni kulkea, niin hän ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.

Mikä on minun ristini? Mitä minun tulisi kantaa joka päivä seuratessani Jeesusta? Jotenkin se nivoutuu Jumalan tahdon noudattamiseen ja Hänen Sanalleen kuuliaisuuteen. Joka päivä elämiseen Sanan alla ja oman syntisyyden pois perkaamiseen ja Jumalan Hengelle tilan antamiseen omassa elämässä. Jumalan Henki Sanansa kautta muokkaa meidän sydämemme maaperää, jotta voisimme kuulla Hänen ääntään ja yhä tarkemmin ymmärtää Hänen tahtoaan.

Mieleeni nousee eräs valaiseva esimerkki omasta elämästäni oman paatumukseni ja hengellisesti kuolleen tilani ajoilta. Katkeruus ja kauna olivat saaneet sijaa sydämessäni. Minun sydäntäni hallitsi kutakuinkin minun oma tahtoni ja oma itsekäs luontoni. En kavahtanut ajatella ja puhua pahaa lähimmäisistäni. En vienyt sitä pahuuttani myöskään Herralle ja pyytänyt sitä anteeksi, parannuksen teosta puhumattakaan. Joskus olin niin katkera ja mielessäni loukkaantunut johonkin tai joihinkin ihmisiin, että kiukussani ja katkeruudessani ajattelin, että ihan sama vaikka heittäytyisin junan alle tai jonkun auton eteen.

Keskustelin asiasta myös mieheni kanssa ja sain häneltä terapeuttista tukea, sillä olihan hän myös sen alan ammattilainen. En kuitenkaan ymmärtänyt sydämessäni täysin katkeruuden juurisyitä. Ja niin jouduin vielä pitkään taistelemaan syvällä omien sydämeni pahuuksien kanssa. Olin herkkähipiäinen loukkaantumaan toisten sanoista ja oma itsekkyyteni vain kasvoi. Kuitenkin rukoilin aina tyypilliset rukousrituaalini, mutta en ymmärtänyt, mikä oli pielessä.

Katkeruuteni ja pahuuteni juuri oli siinä, että minun tahtoni sai hallita minun elämääni. Jeesus ei saanutkaan olla sydämeni Herra ja kuningas, vaan siellä valtaistuimella istuikin MINÄ ITSE. Se hallitsi elämääni minun tietämättäni ja ymmärtämättäni. Ja sen hallintavallan alla jos ihminen kulkee, niin silloin hän ei valitettavasti olekaan Jeesuksen seuraaja. Jeesus haluaa ottaa meidän sydämemme hallintaansa ja antaa meille uuden sydämen. Hän luo meihin uutta. Se uusi alkaa kasvaa meissä vähitellen, kun suostumme Jumalan tahtoon omassa elämässämme ja otamme oman ristimme ja alamme seurata Häntä.

Oman ristin kantaminen on osoittautunut oma minulle jokapäiväiseksi antautumiseksi Jumalan tahtoon ja Herrauteen, ei minun. Se merkitsee nöytymistä ja särkymistä, ja Hänen Sanaansa luottamista, mutta myös sen totena ottamista. Se merkitsee ihmisten rinnalla kulkemista. Emme ole toisten yläpuolella emmekä alapuolella, vaan heidän rinnallaan. Enää en ole kokenut kenenkään loukkaavan minua. Ihmekös tuo! Hänen ominaan me emme todellakaan ole itsemme omat. Hänen ominaan meillä on Hänen rauhansa ja kaikki taivaan valtakunnan aarteet.

Paastoon laskeutuminen

On tuhkakeskiviikko. Kyselen Herra edessäsi mitä tahdot puhua minulle. Puhu Herra, palvelijasi kuulee!

Herra puhuu meille Sanassaan. Hän puhuu meille meidän henkeemme, meidän omaan tuntoomme. Tänä aamuna tahdon kiittää Sinua Herra kaikesta. Kiitos Herra rististäsi! Luotan siihen että annat minulle päivittäin juuri sopivan ristin kannettavaksi.

Saan lähteä tänäänkin työhöni Sinua palvellen ja rakastaen. Tiedän ja tunnen, että vanha luontoni ei pidä aikaisista aamuheräämisistä, ei toisten palvelemisesta ja rakastamisesta. Pukeudun tänäänkin Sinun täyteyteesi, täyteen varustukseesi ja siinä luottamuksessa, että Sinä olet kanssani joka hetki, saan turvallisesti käydä jokaiseen päivään.

Opettelen kiittämään Sinua jokaisesta piikistä ja nöyryytyksestä, jota saan kokea. Iloitsen siitä, että ne saavat minut turvaamaan Sinuun entistä lujemmin.
Minun turvani on iankaikkinen Jumala ja minua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
Mitä voi ihminen minulle tehdä? Mikä on ihminen Sinun edessäsi? Tomujyvä, maan mato. Miksi siis kiinnittyisin ihmisiin ja laittaisin turvani ihmisten mielipiteisiin.

Tahdon oppia tuntemaan laupeutesi, että voisin tuoda Sinun laupeutesi ja rakkautesi maailman hädän keskelle. Opin hiljaisuudessa ja päivittäin askelissasi ymmärtämään myös Sinun tietäsi, uhritietäsi joka johti meidän edestämme iankaikkisen rakkauden tekoon yksin armosta, meidän edestämme täydelliseen sovitukseen ja lunastukseen. Tartun siihen ilolla tänä aamuna ja kaikkina elämäni päivinä.

Pahinta?

Mikä on ihmisen suurin synti? Mikä on pahinta, mitä voidaan tehdä? Jos toimimme vastoin Jumalan sanaa, niin se johtaa meidät eroon Jumalasta. Paratiisikertomuksesta näemme että tottelemattomuudella oli kohtalokkaat seuraukset. Karkoitus paratiisista ja Jumalan yhteydestä. Kirous lankesi koko ihmiskunnan ja vieläpä koko luomakunnan ylle. Ei siis mikään ihan olankohautuksella ohitettava pikkujuttu.

Nyt kuitenkin kiistellään Sanasta ja sen noudattamisesta. Ne, jotka haluavat pitäytyä Raamatun totuuteen, saavat heti häpeällisen fundamentalisti-leiman. Aivan samalla tavoin kuin Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityt olivat vainottuja Jeesus-nimen tähden.

No mitä sitten tapahtuu heille, jotka eivät halua noudattaa Jumalan tahtoa ja Hänen Sanaansa? Heille Jumalan Sana menettää merkityksensä. Koska Jumalan Sanaan itseensä on asetettu sen kuulemisen ja noudattamisen vaatimus, se ei enää valaise niitä, jotka eivät tahdo ojentautua sen mukaan. Ja tämä johtaa tietysti hyvin surulliseen lopputulokseen. Emme jää miettimään, mitä se on, vaan rukoillen jätämme heidät Jumalan käsiin luottaen siihen Jumalan suureen armoon ja rakkauteen, kun Hän kutsuu kaikkia pelastukseen. Niin sanan noudattajia kuin sen rikkojiakin. Herra meitä kaikkia armahtakoon ja antakoon Sanansa herättää omiatuntojamme päivittäin tekemään parannusta synneistämme Hänen edessään. On meillä todella Pyhä ja rakastava Jumala. Häntä siitä iäti ylistäkäämme!

Olen itse kokenut tämän Jumalan armon omassa elämässäni. Muutama vuosikymmen sitten en tiennyt ja ymmärtänyt miten suhtautua kysymykseen naispappeudesta. Se jollain tavalla oli minunkin mielessäni, kun koin kutsumusta Jumalan valtakunnan työhön. Sana ei mielestäni täysin selkeästi asiaa valaissut, ja nyt kun asiaa muistelen, niin en minä sitä kyllä kovin suuresti edes Jumalalta kysellyt. En rukoillut viisautta siihen, miten pitäisi toimia. Toki minua harmitti että tilanteessa kävi niin kuin kävi, koska jotenkin tämä kirkkomme ratkaisu avata papin virka naisille oli kuitenkin mielestäni väärin. Joku siinä oli ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Niin koin. Kun sitten vuosia kului, ajattelin joskus asiaa myös omalle kohdalleni, mutta jotenkin koin etten toimisi silloin oikein. Ajattelin,että kuulun kirkkoon ja käyn seurakunnassa ikäänkuin mitään skismaa  ei olisi tapahtunutkaan.

Jossain vaiheessa, noin viitisen vuotta sitten minusta alkoi tuntua että mitähän tämä keskustelu samaa sukupuolta olevien avioliitosta oikein on. Eikö heidät pitäisi hyväksyä samalla tavalla kuin naipappeuskin hyväksyttiin. Aika on muuttunut ja meidän tulee kulkea ihmisten rinnalla eikä tuomita. Näistä ajatuksistani havahduin ja pelästyin todella että menetän uskoni. Tosiasiahan on että minulla ei silloin enää uskoa ollutkaan.  Ainakaan en uskonut Jumalan Sanaan ja noudattanut sitä elämässäni. Olin kadottanut todellisen yhteyden Jumalaan. Kävin silloin tällöin kirkossa ja joskus rukoilin, mutta jokapäiväistä yhteyttä Jeesukseen ei ollut enää ollut aikoihin. Olin paatumuksen tilassa ja eksynyt pois laumasta.

Jumala kuitenkin herätti tämän ajatuksen kautta pohtimaan asiaa. Aloin taas etsiytyä Jumalan lähelle ja kivuliaiden vaiheiden kautta löysin taas yhteyden Häneen. Hän uudisti uskoni ja nyt ymmärrän Raamattua ja uskon sen puhuvan minulle myös henkilökohtaisesti. Raamatusta on tullut yllättäen minulle kaikista rakkain kirja.
Ja mikä parasta, Jeesus on minun todellinen ystäväni, pelastajani ja Herrani. Uskon että Jumala voi antaa herätyksen meidän maahamme. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja myös maan päällä. Tapahtukoon Hänen hyvä tahtonsa tässä asiassa.

Mitä Jumala tahtoo meistä?

Minua on viime aikoina kovin puhutellut Hebrealaikirjeen kohta, jossa puhutaan paatumuksesta, johon ei enää ole uhria eikä siis anteeksiantamusta. Hebr.10:26-29. KR38 26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29. kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

Ja Hebrealaiskirje varoittaa paatumuksesta muissakin kohdissa. Esimerkiksi Hebr.3:12-19 KR38 sanotaan:

12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, 13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; 14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. 15. Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",16. ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? 17. Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? 18. Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? 19. Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Nämä tekstit ovat toki kirjoitettu aikanaan juuri muistutuksena ja varoituksena sen ajan juutalaiskristityille, mutta koska Jumalan Sana on elävä ja ikuinen, niin tämä Sana on Jumalan puhetta myös meille, tämän ajan kristityille. Jos me olemme tottelemattomia Jumalan tahtoa kohtaan ja rikomme sitä, niin Jumalan tuomio kohtaa meitä aivan samalla tavalla kuin se on kohdannut seurakuntia ja kristittyjä, joille tämä on aikanaan kirjoitettu varoitukseksi.

 Mitä siis on tuo paatumus, josta niin Raamatussa meitä varoitetaan. Se on Jumalan Sanan tottelemattomuutta. Jos Jumala kerran on Jumala ja Hän on antanut meille Raamatun, Pyhän Sanansa, niin kuinka me silloin uskallamme olla tottelematta Hänen Sanaansa. Kuinka uskallamme väittää jostain sanan kohdasta että se ei tarkoita sitä, mitä siellä sanotaan. Jos me etsimme Hänen tahtoaan ja myös Jeesuksen opettaman Isämeidän rukouksen tavoin pyydämme että tapahtukoon Sinun tahtosi ja kuitenkin toteutamme oman järkemme mukaisesti Jumalan Sanan tulkintaa, niin emmekö ole silloin ristiriidassa rukoustemme ja elämämme kanssa suhteessa Jumalan tahtoon. Me emme voi luottaa pelkästään omaan järkeemme Raamatun tulkinnassa, koska järkemmekin on"synnin sokaisema" usknpuhdistajamme Lutherin mukaan. Tarvitsemme aina Pyhää Henkeä Raamatun ymmärtämiseen.

Olen miettinyt sitä, miten tottelemattomuus Jumalaa kohtaan vaikuttaa seurakunnissa ja kristillisessä elämässä, siis elämässä kristittyjen keskellä. Tästähän ei nykyään paljon kuule opetusta, koska vallalla on käsitys, että me pelastumme armosta ja kaikki on sovitettu. Riittää, että me vain otamme pelastuksen ja sovituksen uskossa vastaan. Näinhän se todella on pelastukseen nähden. Siihen emme voi mitään lisätä, vaan se on täysin armosta ja lahjaksi tullutta meille.

 Mutta emme voi kuitenkaan ohittaa Raamatun varoituksia paatumisesta ja synnistä. Me olemme pelastettuinakin ja kastettuina uskovina edelleen myös tässä synnin ruumiissa, jonka alaisuudessa me siis olemme halusimmepa tai emme. Ja Raamattu varoittaa ettei synnin siis pidä hallita meidän ruumiissamme vaan meidän pitää hengellä kuolettaa lihan teot eli synnit. Niinpä me joudumme joka päivä toteamaan sen että me olemme syntisiä ja tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä kelvataksemme Jumalalle.
KOL.3: 5-15 KR38 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6. sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, 7. ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. 11. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. 12. Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 

No miten me sitten paadumme? Paatumus tulee siitä, että emme pane pois syntejämme ja tunnusta niitä Jumalalle, siis syntejä, mitkä Pyhä Henki, Jumalan ääni omassatunnossamme meille synniksi osoittaa. Olemme esimerkiksi rikkoneet jotain lähimmäistämme vastaan sanoen hänelle jotain ikävää, mikä on mahdollisesti häntä loukannut. Pyhä Henki kehoittaa meitä pyytämään anteeksi, mutta me vähättelemme, että eihän tuo nyt mitään ollut, että sattuuhan noita. Emme tee parannusta ja sovi asiaa lähimmäisen kanssa ja emme myöskään tunnusta asiaa Jumalan edessä. Silloin tämä katumattomuus johtaa vähitellen paatumukseen, mikä on sitä, että emme enää kuule Jumalan eli Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme. Emme saa yhteyttä Häneen, koska meillä on tunnollamme tunnustamattomia syntejä. Voi myös olla, että pieni kateus sisarta tai veljeä, lähimmäistämme kohtaan saa aikaan tämän paatumuksen, jos emme tunnusta sitä Herralle. Ja tarvitsemme myös päivittäin Jumalan sanan ruokaa, että Pyhä Henki pääsee puhumaan sydämellemme ja omalletunnollemme, koska Jumala asuu Henkensä kautta Sanassaan ja sitä kautta Hän asuu myös meissä, kun uskomme Häneen. Hän asuu siis uskon kautta meissä. Ja nimenomaan uskon kautta Jumalan Sanaan.

Tämä päivittäinen Raamatun Sanan tutkiminen ja Jumalan tahdon kyseleminen sekä päivittäinen parannuksen tekeminen ja syntien pois paneminen on sitä valvomista, mihin meitä Raamatussa kehotetaan. Kun valvomme, niin säilytämme myös yhteyden Jumalaan elävänä ja ensirakkauden Herraamme, kuten Ilmestyskirjassa asiasta muistutetaan Efeson seurakuntaa Ilm.2:4-5 KR 38  Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. 5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.  

Ymmärräthän rakas lukijani siis, että me elämme erittäin vakavaa aikaa. Meidän maassamme on Raamatun Sana nykyään pimennossa kristittyjenkin kohdalla. Saamme todella rukoilla, että pysymme hereillä ja Jumalan armosta uskovina tämän pimeän ajan keskellä. Herra auttakoon minua ja sinua pysymään nöyrinä Jumalan Sanan alla Hänen tahtoaan noudattaen ja Hänen ääntään kuunnellen. Joka vahvana pysyy loppuun asti se pelastuu. Ja Jeesukseen turvautuva ei koskaan joudu hukkaan, mutta ystävä rakas, lue Raamattua päivittäin ja rukoile Pyhää Henkeä avaamaan Sanaa. Jumala avaa Sanansa hänelle, joka tahtoo sitä noudattaa. Ole siunattu! Jumala haluaa että elät Hänen yhteydessään joka hetki. Se yhteys sinulla on aina Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovituksessaan. Elä elämääsi anteeksiantamuksesta käsin joka hetki.Siinä on kaikki mitä tarvitset.

                                                        Surussa


                                          Olemme eri taajuuksilla,
                                          puhumme eri kieltä.

                                          Puhut minulle kärsimyksistäsi,
                                          hädästäsi ja tuskastasi.
                                          Yritän kuunnella keskittyen, ymmärtäen,
                                          kuitenkaan kuulematta,
                                          kuitenkaan ymmärtämättä.

                                          Sanasi eivät tavoita minua,
                                          emme kohtaa.
                                          En käsitä mitä tarkoitat,
                                          vaikka puhumme samaa kieltä, samaa murretta.
                                          Et ole minulle vieras,
                                          mutta siltikään en ymmärrä mitä puhut.
                                          Huomaat sen ehkä.
                                          Huomaat, etten ymmärrä, en kykene ymmärtämään,
                                          Katsot minua totisena,
                                          katseessasi on syvää tuskaa ja kärsimystä ja
                                          minun on vaikea katsoa sinua.
                                          Hymyilet.
                                          Huomaan että et pakota ymmärtämään,
                                          haluat vain puhua minulle,
                                          jutella asioistasi.
                                          Kuuntelen, sillä olethan sisareni,
                                          samaa lihaa ja verta.

                                          En kykene sanomaan mitään lohdullista sinulle,
                                          en osaa lohduttaa,
                                          olen sanaton ja tyhjä edessäsi.
                                          Sanon rukoilevani puolestasi hyvin paljon

                                          Toivon, että jollain tasolla kohtasimme silloinkin, kun sinulla oli
                                          vaikeaa.
                                       
                                          Nyt kun sinä olet jo mennyt pois,
                                          kaipaan sinua suunnattomasti .
                                          Muistelen yhteisiä aikojamme.
                                          Meillä oli paljon hauskoja hetkiä yhdessä,
                                          jolloin nauroimme ja jaoimme kaikki ilot ja monet surutkin
                                          keskenämme.
                                          Olit sisko, joka ymmärsi ja kuunteli ja oli läsnä.
                                          Olit vahva ja voimakkaasti tunteva ihminen,
                                          taistelijaluonne.
                                          Olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli SINUT.
                                          Säilyt aina sydämessäni rakkaana.
                                          Kaipaan sinua valtavasti ja toivon,
                                          että sinulla on nyt kaikki hyvin.
                                     
                                         Kerroit minulle rukoilleesi hyvin paljon,
                                         ja pohtineesi asioita monesta näkökulmasta,
                                         sanoit että niistä saisi kirjoitettua kirjan.
                                         Se kuitenkin jäi, koska lähdit pois,
                                         jättäen sydämeeni suunnattoman kaipauksen,
                                         pohdittavaksesi kärsimyksen salaisuuden,
                                         jota minun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä,
                                         annan sen joka hetki Jumalalle, koska muuta en voi.
                                       

Raamattu

Jumalan Sana ja siihen suhtautuminen tulee olemaan loppupeleissä se jakolinja, miten kirkon ja kristinuskon meidän maassamme tulee käymään. Jeesus aikanaan perusti seurakuntansa Sanan eli Kristus-kalliolle. Hän sanoi Pietarille, että tälle kalliolle hän perustaa seurakuntansa. Vaikka Pietarin nimi tarkoittaa kalliota, Jeesus ei koskaan perusta mitään ihmisen varaan, vaan Jumalan varaan ja Hänen Sanansa varaan.

Kun nyt mietimme suhtautumistamme Raamattuun, Jumalan Sanaan, niin kirkkona ja seurakuntana emme voi rakentaa muuhun kuin Sanan varaan. Jos muutoin toimimme, niin Herra ei tule sitä siunaamaan ja Hänen Henkensä väistyy pois siitä. Silloin kirkko on kuollut ja kääntyy palvelemaan muuta Jumalaa kuin Häntä, jonka Raamatusta olemme oppineet tuntemaan.

Kirkossa yli seurakuntarajojen on jo hylätty Jumalan Sanan totuuksia ja käännetty selkä Jumalan totuudelle asioita ihmisjärjellä selitellen. Sen hedelmiä saamme jo niittää kaikkialla. Se on tuonut mukanaan luopumista, paatumista, eksymistä ja Jumalan Sanan vastaisten lakien säätämistä. Se on tuonut yhteiskunnallista sekasortoa ja monenlaista kovuutta ja säälimättömyyttä aidon lähimmäisen rakkauden tilalle. Hedelmistä me näemme että käänne pois perinteisestä Raamatun tulkinnasta ei ole tuonutkaan mitään hyvää ja siunausta elämäämme, kirkkoomme ja maahamme. Jos olemme rehellisiä, niin meidän on pakko hyväksyä ja todeta, että näin todella on.

Olemme nyt vedenjakajalla. Hylkäämmekö Jumalan Sanan ja jatkamammeko jumalatonta menoamme, vai teemmekö kirkkona ja seurakuntina parannuksen ja palaamme Jumalan Sanan vahvalle perustalle. Se Sana kestää ja perustus on kallio. Sitä eivät tuonelan portit ja helvetin vallat voita. Sen totesi jo uskonpuhdistajamme Luther.

Tässä on vielä yksi erittäin vakava puoli. Me olemme myös koko kansakuntana vaarassa, jos emme ymmärrä etsikkoaikaamme ja sitä että todellinen turvamme on vain Jumalassa. Rukoilethan ystävä sinäkin siunausta ja varjelusta maallemme!

Tunteva Jumala

Ihmisen elämässä tuntuu olevan aikoja, jolloin asiat ja tapahtumat suorastaan vyöryvät eteenpäin. Silloin tuntuu ettei kykene hahmottamaan kaikkea elämässään tapahtuvaa ja joutuu ottamaan ikäänkuin aikalisää, että kykenee jollakin tasolla myös psyykkisesti merkitykselliseen ja mielekkääseen elämään.

Oman sisareni  äkilllinen kuolema laukaisi minussa tällaisen tapahtumien vyöryn. Toki olin jo pidemmän aikaa surrut asioita, jotka sisareni elämässä olivat mielestäni huonolla tolalla. Hän kärsi jatkuvista kivuista ja oli lähes täysin vuoteeseen sidottu viimeisen vuoden ajan. Aina kun hänet näin, minulle tuli hyvin kurja olo. Sitä pahensi tietoisuus siitä, etten voi mitenkään auttaa häntä muuta kuin kuuntelemalla hänen ahdistustaan ja tuskaansa.

Nyt sitten hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä itkeä vollotin suoraa huutoa tuskaani ulos. Minun on ollut hyvin vaikea käsittää miksi hänen on täytynyt kärsiä niin paljon. Ja kaikki kärsimys ei johdu ainoastaan hänen sairauksistaan, vaan siitä ongelmavyyhdistä, jonka keskellä hän eli. En voi tästä asiasta kertoa tällä hetkellä enempää, mutta hyvin, hyvin surullista se on.

Sain omalta puolisolta koko ajan hyvin paljon tukea surussani ja myös lapseni ja lähipiiri tuki minua. Se ei kuitenkaan tuntunut riittävän, vaan tämä tuska pimensi hetkeksi myös suhteeni Jumalaan ja tunsin että olin pimeydessä tuskani kanssa. Se oli jotenkin pelottava kokemus. Pelkäsin, että vajoan itsekin pimeyteen. Niinpä sanoin Jeesukselle että annan Sinulle kaiken tämän tuskani ja nämä epäoikeudenmukaisuuden ajatukset ja kaikki mitä tästä asiasta tunsin ja ajattelin, niin kaiken purin Jeesukselle. Vähitellen tuska helpotti ja luottamus Jumalaan ja Jeesukseen palasi.

Jumala alkoi parantaa surua ja kaipaustani. Olen löytänyt Jumalasta uusia ulottuvuuksia. Hän on myös lohdutuksen Jumala ja Hänellä on tunteet. Hän ymmärtää ihmisen tuskan, surun, mutta myös ilon, rakkauden ym.tunteet. Nehän ovat kaikki Jumalan luomia ja meihin istuttamia.

 Ihmeellistä se on, mutta Raamattu todella kuvaa Jumalan eri luonteenpiirteitä ja ne ovat todella inhimillisiä. Ja miksei näin olisi, koska me olemme Hänen kuviaan. Me olemme Hänen kuviaan, mutta Hän ei ole meidän muovattavissamme emmekä ymmärrä aina Hänen tarkoitustaan. Kuitenkin olemme Hänen lapsiaan ja lapsina saamme luottaa siihen että Hän tietää mikä on meille kulloinkin parasta.