Meitä on moneen junaan

 Harmaaksi ja värittömäksi vaikuttaa käyvän meidän kesän keskellä ja sen kauneudessa kylpevä Suomen maamme henkinen ilmapiiri ja keskustelukulttuuri. Kaikki alkaa olla tasapaksua höttöä, eikä kukaan sano oikeastaan yhtään mitään, koska pelkää loukkaavansa sanoillaan ja mielipiteillään toisia. Sanat ja ajatukset pitää siivilöidä ja pyöristää tarkkaan yleiseen tyyliin sopiviksi. On ikäänkuin joku olisi luonut tietyn muotin, jonka mukaan ajattelun ja mielipiteiden on mentävä. Erilaisuus on pahasta. Ja kuitenkin tämä on vain näennäisesti totta. Pinnan alla kuohuu.

Jos asiat ja erimielisyydet on vain lakaistava maton alle, niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Se tuo vain tukahtuneisuutta ja katkeruutta ja joskus tilanne voi revetä ikävällä tavalla, kun kielletään tuomasta esille asioita, joiden koetaan olevan ongelmallisia. Tämä pätee meillä Suomessa yleisellä tasolla monessakin asiassa. Me puhumme ihmisoikeuksista ja rasismista, mutta ymmärrämmekö asioiden todellisen luonteen. Voimme käyttää näitä asioita keppihevosina, joilla ratsastamme hakiessamme ja pitäessämme yllä omaa valta-asemaamme suhteessa toisiin.

Kuitenkin jos haluamme katsoa totuutta silmiin, niin joudumme myöntämään että oma identiteettimme voi olla pahasti hukassa, emmekä tiedäkään keitä me olemme ja mihin olemme matkalla. Haluammeko sulautua siihen harmaaseen massaan, jolla ei näytä olevan syvempää käsitystä asioista, vaan silloin toimitaan ulkoapäin ohjautuen, vailla omaa identiteettiään ja ymmärrystä omasta minuudesta. 

Ainoastaan yhteydessä Jumalaan ihminen löytää oman minuutensa ja identiteettinsä. Kaikki muu on harhaa ja valheellista. Vasta silloin ihminen löytää totuuden, kun hän pääsee Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta. Kristittyjen peruskirja, Raamattu kertoo meille Jumalan tahdon ja totuuden elämästä. Raamatun valossa on syntynyt myös kristillinen ihmiskäsitys ihmisestä luotuna ja arvokkana Jumalan kuvana. Siitä on syntynyt myös ihmisoikeudet ja orjuuden lopettaminen.

Kun puhutaan nykyään paljon suvaitsevaisuudesta, vähemmistöistä ja ihmisoikeuksista, niin oikeasti ihmisoikeudet toteutuvat vain Jumalan sanan valossa. Jeesus oli ensimmäisenä näyttämässä tästä esimerkkiä, kun hän ei tuominnut aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista, joka näin välttyi kivitykseltä. Jeesuksen armo koskee kaikkia syntinsä hänelle tunnustavia ja sanat, " En minkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee." ovat edelleen voimassa. Armo kuuluu katuvalle. Näin kristityillä oli sitten kysymyksessä mitä tahansa syntejä tunnollaan, kun ne Jeesuksen eteen tuo ja tahtoo Hänen tahtoaan noudattaa. 

Miten tämä sitten liittyy suvaitsevaisuuteen? Kaikilla on sama ihmisarvo, olivatpa he minkä tahansa ryhmän edustajia. Raamattu kuitenkin selkeästi sanoo esimerkiksi homoseksuaalisuudesta että se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Se ei kuitenkaan tarkoita että heitä saa syrjiä. Kun sitten nykyään paljon puhutaan myös rasismista, niin on ymmärrettävä että rasismia ei ole se, jos tuodaan esille joitain epäkohtia ja selkeitä ihmisoikeusrikkomuksia mitä esimerkiksi joissain muslimimaissa tehdään. Se on tosiasioiden esille tuomista ja se pitää ymmärtää että näin pitääkin tuoda tosiasiat selkeästi esille. Samoin on ymmärrettävä myös tässä se seikka että muslimit suhtautuvat hyvin jyrkästi homoseksuaalisuuteen ja se on heille kuoleman tuomion paikka aivan kuin Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli aviorikos. Tämä on syytä aina muistaa. Jos me haluamme tänne kristillisiin arvoihin pohjautuvaa yhteiskuntaa, niin se tuo mukanaan selkeää ja turvallista elämää Jumalan siunaamana. Jos haluamme tänne esim. Sharialakia niin arvannemme varmaan,  millaiseksi yhteiskuntamme silloin muuttuu. 

Me itse voimme vaikuttaa asioihin hyvin paljon omilla elämämme valinnoilla. Aina ne valintamme ohjaavat elämäämme johonkin suuntaan. Emme voi olla kuin yhdessä junassa kerrallaan matkalla johonkin. Mihin junaan sinä kuulut tai missä junassa tällä hetkellä olet? Juna ei voi kulkea kuin yksillä raiteilla ja se kulkee aina määränpäähänsä. Mieti siis mihin olet matkalla?

Sanan äärellä

 Raamattu on monen ihmisen kompastuskivi. Se, kuinka siihen suhtaudutaan, vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen elämään. Se jakaa ihmisten mielipiteet ja arvot. 

On muodikasta puhua arvoista ja hyvästä elämästä. On muodikasta puolustaa ihmisoikeuksia ja vedota niihin. On muodikasta puhua Raamatun tulkinnasta. 

Perinteinen käsitys Raamatusta halutaan heittää romukoppaan uuden ja modernin, inhimillisen ja humanistisen ajattelun tieltä, jonka keskiössä on ihminen itse ja hänen loputtomat tarpeensa ja vapauden kaipuunsa.

Surullista tässä kaikessa on se että ei tiedosteta että ihminen itsessään ei ole muuttunut ollenkaan. Hän on edelleen se sama iankaikkisuusolento, joksi Jumala on hänet luonut. Ja että ihminen on edelleen yhtä syntinen ja paha kuin syntiinlankeemuksesta lähtien on ihmisen osa ollut.

Sitten on vielä käsitys Jumalasta ja hänen tahdostaan. Ihminen herkästi muotoilee itselleen sopivan jumalan ja sen mitä tämä jumala tahtoo. Hän voi puhua jumalasta ja jopa jotain uskosta. Kuitenkin vain Raamatusta löytyy todellinen Jumala ja Hänen tahtonsa. Se löytyy vain Pyhän Hengen kautta ja Hänen avullaan. Vain Pyhä Henki voi avata Raamatun Sanan ihmiselle. 

Ihminen, joka ei suostu näkemään Jumalan tahtoa Raamatussa, vastustaa näin Jumalaa. Hän ei ymmärrä että Jumala itse asuu sanassaan. Se Sana on Kristus ja se on Henki ja elämä. Jeesus itse sanoo sanassaan että joka uskoo Häneen, hänen sisimmästään on virtaava iankaikkinen elämän virrat ja että Hänen Sanansa ovat elämän leipää.

Raamatun Sana on siis tie iankaikkiseen elämään. Se joka ottaa pois Raamatusta jotain tai muuten opettaa Raamatun vastaisesti, vastustaa samalla itse Jumalaa. Hän on siis harhaopettaja ja sellaisista on syytä pysyä kaukana, koska he kieltävät totuuden.