Näin uuden vuoden kynnyksellä tulee halu pohtia tulevaa. Koska emme elä missään tyhjiössä, tulee huomioida myös menneen vuoden, usein jopa vuosikymmenten tai vuosisatojen historiaa. Niin kansojen vaiheissa kuin yksilöidenkin elämässä kaikella toiminnalla ja tapahtuneella on aina omat seurauksensa. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten toimitaan ja miten kukin elää. Individualistisessa ja yksilön vapautta korostavassa, lyhytnäköisessä kulttuurissamme on kova vauhti päällä ja muutokset ovat niin äärimmäisen nopeita että vauhtisokeus ja näköalattomuus yllättää usein meidät. Aikaa emme voi pysäyttää emmekä saada takaisin.
Kannamme tekojemme ja valintojemme seurauksia. Aina ei ole mahdollista valita kaikkein mieluisimpia vaihtoehtoja emmekä aina edes ymmärrä mikä olisi kannaltamme paras vaihtoehto. Mitä kauemmas me joudumme Jumalan totuudesta ja sen asettamista elämän turvarajoista, sitä vaikeammaksi elämämme käy, koska samalla me etäännymme Jumalasta. Sananlaskuissa sanotaan että Jumala on luonut ihmisen tiet suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia. Se todellakin pitää paikkansa.
Jokainen on joskus havahtunut siihen, että tämä tai tuo valinta oli huono ja siis hätiköity ratkaisu. Ihminen saa myös huomata että rikkomus Jumalaa ja Hänen säätämiä lakejaan kohtaan toi suurta murhetta ja harmia omaan ja lähimmäisten elämään. Toki on suurta armoa että sellaisen vielä huomaa. Pahinta on, jos ei ollenkaan huomaa tai edes välitä siitä vaikka huomaakin eläneensä väärin ja jatkaa samaa rataa. Silloin ihminen paatuu ja kulkee onnensa ohi.
Meillä on toivoa niin kauan kuin ymmärrämme kääntyä Jumalan puoleen pahuudestamme ja pahoilta teiltämme. Meillä on toivoa, jos ymmärrämme, että ainoa turvamme on Jumalassa. Hänen kädessään on niin kansojen kuin yksittäistenkin ihmisten kohtalot. On sokeaa hapuilua luottaa pelkästään ihmisten apuun. Ne oljenkorret voivat pettää minä hetkenä hyvänsä, mutta Jumalan apu ja turva ei petä koskaan. Hän on sanassaan luvannut, että turvamme on ikiaikojen Jumala ja meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret. Ei siis ole syytä pelätä tulevaisuutta, uutta tulevaa, mitä se sitten tuokaan tullessaan, jos turva on sinulla Jumalassa, kaikkivaltiaassa taivaan ja maan Luojassa. Saamme käydä eteenpäin turvallisin mielin, Hänen apuunsa luottaen, olipa historiamme mikä tahansa. Hän ei hylkää eikä jätä sitä, joka Hänen luokseen tulee.
