Jumalan kuva

            Jumalan kuva

Et voi määritellä sanoin,

esiin tuoda minkään rajoin

        JUMALAA.

Hän on meiltä salattu,

Hänestä kertoo Raamattu.

Kaikki muu on harhaa,

kuin viljelisi hedelmätarhaa,

jonka kasvit ja puut ei aitoja

vaan kuolleita ja saitoja

yhtään hedelmää antamaan

ja sinulle satoa tuottamaan.

Hän on määrittelemätön

ihmiselle aivan käsittämätön.

Ei riitä ihmisen käsi kuvaamaan

ei suu kertomaan Hänen suuruuttaan.

Hänen mahtinsa edessä vaikenee

kaikki mainen suuruus pakenee,

kun Herra luo katseensa ihmiseen,

vain luomaansa tomuhiukkaseen.

23.3.26

Mitä jos?

            Mitä jos?

Mitä jos kaikki olis pelkkää metafooraa,

mitä silloin oli, kun ei ollut Flooraa?

Miksi kyseenalaistaa kaikki luomisen opit

ja tehdä lankeemuksestakin snobit.

Jos ei ole ollut lankeemusta,

ei täällä enää tarvita lunastusta.

Ei olla synnittömiä maan päällä

ja kun hätä sulla, papilla vastaaja päällä.

Ei ole vahva turva käsi ihmisen,

mut' aina tarjolla apu Luojan, Ikuisen.

Hän ei luotansa karkoita kysyvää,

ei murra sydäntä särkyvää.

Hän kantoi ristin ja on turvamme,

jos Hänessä vain me pysymme.

21.3.26

Kirkas evankeliumi

Kirkas auringon paiste talvella lumisessa maisemassa on huikea näky. Puhdas valkoknen lumi hohtaa ja heijastaa hyvin auringon kirkkautta. Takana on likaiselta näyttävä ja harmaasävyinen, tummanpuhuva maisema ravistelevine tuulenpuuskineen ja harmaine, valottomine syyspäivineen.

On kuin armon aurinko olisi yht'äkkiä alkanut paistaa suoraan sydämen synkkiin sopukoihin ja koleikoihin niihin tulleelle lumivalkoiselle peitteelle. Tämä valkoinen peitto on syntien anteeksiantamus, armon valkoinen suoja. Se on Jumalan anteeksiantamuksen lahja ihmiselle, joka näkee itsensä Jumalan valossa. Hän näkee syntinsä ja syyllisyytensä, oman pohjattoman kurjuutensa, jota ei itse voi muuttaa. Hän ymmärtää katuessaan saavansa kaiken anteeksi, kun hän turvautuu Jumalan armoon, Jeesukseen.

Hän saa ottaa armon ja anteeksiantamuksen lahjana vastaan. Sydän puhdistuu ja Jumalan armo täyttää sen ja Pyhä Henki asettuu siihen asumaan. Siitä tämä valtava ihana kirkkaus ja muutos synkkien, pimeiden päivien jälkeen. Hän on saanut armon ja hän ottaa syntien anteeksiantamuksen uskolla vastaan. Katuva syntinen saa anteeksi. Hän ottaa lahjan vastaan ja Pyhä Henki auttaa häntä jatkossa Puolustajan tavoin taistelussa oman sydämen ja maailman sekä sielunvihollisen häntä kiusatessa. Hän on yhtä aikaa pyhä ja syntinen.

Miten kirkas evankeliumi tämä onkaan? Ja miten kadoksissa se on nykypäivän opetuksista? Ihmisiä vaaditaan täyttämään lakia erilaisilla moraalisaarnoilla tai julistetaan ansiotonta armoa, mutta ihminen ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tarvitaan evankeliumin opettajia. Etiopialainen Kandaken

hoviherra ei ymmärtänyt, kun kukaan ei ollut hänelle aiemmin opettanut, mutta ymmärsi heti saatuaan opetusta.

Tutustuin Lutherin Psalmin 51 selitykseen. Kylläpä se onkin todellista mannaa. Tämän ajan kristittyinä tarvitsemme kirkasta evankeliumia, paluuta Lutherin kirkkaaseen uskonpuhdistuksen perintöön. Siinä meille avautuu tie suoraan armoistuimen luokse. Jos kirkossamme palattaisiin takaisin evankeliumin todellisille alkulähteille, Jumalan Sanan arvostukseen, saisimme kaikki uudistua uskossamme ja tulla raittiiksi ja terveiksi. Herra meitä siinä auttakoon.

Näkemys Raamatusta

Raamattu on aina jakanut ihmisiä monella tapaa. Osa pitää sitä edelleen satukirjana ja osa hienoja kuvauksena moraalista ja hyvästä elämästä. Osalle se on totta ja siihen pohjautuu heidän käsityksensä uskosta ja pelastuksesta.

Perinteinen kristillisyys on nähnyt Raamatun aina Jumalan Sanana ja pitää siitä edelleen kiinni. Haasteita kristilliseen näkemykseen on ajan historia tuonut maailman kehittyessä ja muuttuessa radikaalisti valistuksen aikana kirkon sääntelystä yhteiskunnallisessa elämässä kohti järjen käyttöä ja tieteellistä maailmankuvaa. Tässä ristipaineessa myös kirkko on kokenut asemansa ja näkemyksensä haastetuiksi ja Raamattua on alettu tutkia ja tulkita yhä kriittisemmin.

Historialliskriittinen raamatuntutkimus erilaisine raamatuntulkintoineen on tuonut hyvää ja selkeyttä Raamatun ymmärtämiseen, mutta on samalla myös kaventanut ja pinnallistanut tutkijoiden omaa käsitystä ja näkemystä Raamatusta. Tiede on ottanut monella tapaa jopa jumalallisen aseman Raamattua tarkasteltaessa. Tämä ei anna Raamatulle sitä asemaa eikä auktoriteettia, joka sille kuuluu, vaikka sitä tutkittaisiinkin tieteellisin menetelmin.

Kysymys on kuitenkin ainutlaatuisesta kirjasta, joka sisältää Jumalan puhetta ihmisille, uskon ja pelastuksen perustuksen, Hänen tahtonsa ihmisille. Kun kirkon käsityksiä uskosta, pelastuksesta ja eri käsityksiä etiikasta, oikeasta ja väärästä, Jumalan tahdosta haetaan Raamatusta, sitä on tutkittava kokonaisuutena.

Uskonpuhdistajamme Martti Luther opetti, että Raamattua on tutkittava Kristuksesta käsin, josta se avautuu. Samoin hän korosti että Raamattua on selitettävä Raamatulla. Se on paras menetelmä Raamatun selitykseen, joka siis itse selittää itse itseään ja Pyhä Henki avaa Raamattua, koska se on Pyhän Hengen inspiroimana syntynyt ja Jumala itse asuu Sanassaan.

Nyt, kun herätyksen tuulet Jumalan armosta alkavat puhaltaa maassamme, on syytä muistaa, että Jumala todella asuu Sanassaan. Se ei ole kuollutta kirjainta, vaan ravitsee lukijansa, joka kunnioittaen ja nöyrästi ottaa vastaan Jumalan, Hänen armonsa ja joka ilmaisee siinä Pyhän tahtonsa.

Uutta aikaako?

Vuosi on vaihtunut ja tilanteet maailmalla ovat saaneet uusia käänteitä ennen näkemättömällä nopeudella. Asioita sattuu ja tapahtuu. Uuden vuoden puheissa kaiken on vakuuteltu edelleen olevan hyvin ja koska olemme pitäneet kaiken tiukasti omissa käsissämme, niin kaikki sujuu hyvin ja ohjatusti. Kysymys kuuluu, kuka ohjaa? No tietysti ihminen itse. Eihän tämä maailma tunnusta muuta kuin sen, että olemme itse itsemme jumalia.

Niin, tämä hulluttelu on johtanut siihen, että meidän on vain pakko avata silmämme ja alkaa tunnustaa elämän reaaliteetit, rajat ja lainalaisuudet, jotka Jumala suuressa rakkaudessaan ja viisaudessaan on meille asettanut. Me olemme hylänneet kaiken sen hyvän, mitä Jumala on meille antanut ja mihin Hän on meidät luonut.

Olemme halunneet vapautua kaikesta Jumalan luomasta hyvästä, ikäänkuin se olisi ollut meille vahingollista ja kahlitsevaa. Emme ymmärrä sitä, että sielunvihollinen maalaa nämä taulut valheillaan tähän muotoon ja värimaailmaan. Ja mitä valhe saakaan meissä aikaan. Sen että uskomme sen. 

Valhe on kuin väärä tieto, jota meille koko ajan levitetään. Ja jos ei ole muuta tietoa tarjolla tai se tulee tutuksi ja turvalliseksi koetuista lähteistä, niin me uskomme sen. Tarvitsemme erityistä näkökykyä ja tarkkuutta, että erotamme valheen totuudesta. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, että pysyisimme harhassa. Tarvitsemme Jumalan apua pysyäksemme totuudessa. Tätä totuutta löydämme pohjimmiltaan vain Jumalan omasta Sanasta ja vain tätä noudattamalla.

Nyt kun sitten olemme joutuneet todella kauas Jumalan totuudesta ja perinteisistä kristillisistä arvoista ja näkemyksistä, olemme saaneet kaaoksen aikaan yhteiskunnissamme. Laittomuus on ottanut vallan kaikkialla. Kapina ja viha auktoritetteja vastaan vain kasvaa. Hullutellaan sukupuolilla ja sukupuolettomuudella, tasa-arvolla ja kaikenlaisilla identiteeteillä ilman mitään rajaa. Kaikki toimii kuin curlingissa ja esteitä poistetaan, että aina vain liukkaammin etenisi rajaton vapaus. Vapaus mihin?

Kestääkö tämä meno kriittistä tarkastelua? Jotta sellaista ei pääsisi tapahtumaan, tarvitaan lisää tilaa ja liikkumavapautta ihmisen paisua ja kukoistaa omassa erheessään. Siksi canceloidaan, syytellään, uhriudutaan.

Rajat ovat kuitenkin tulleet vastaan. Reaalitodellisuus puhuu ihmisen pohjatonta itsekkyyttä vastaan. Ihmetellään, miksi naiset eivät halua synnyttää? Miksi perheitä ei perusteta? Ehkäpä oppi onkin mennyt perille. Opetukset sukupuolen moninaisuudesta, erilaisista suhteista, feminismi eivät tue perinteisiä perhe-arvoja ja ihmisten lisääntymistä. Kaikkea ei voi ulkoistaa eikä robotiikka ja tekoäly olekaan apu kaikkeen.

Olemme äärilaidalla, ääripäässä kehityksessä, joka tulee johtamaan ihmiskunnan tuhoon. Ihminen joutuu myöntämään erehtyneensä. Ihminen herkästi rakentaa turvansa toisten ihmisten ja vahvojen johtajien turvaan. Se on kuitenkin valheellista ja petollista turvaa. Ainoastaan Jumalassa on todellinen turva. Ei mitään uutta siis auringon alla. Pysykäämme siinä perustuksessa, joka meille on Raamatussa annettu. Siihen vankasti pureutuen ja sillä itseämme rakentaen. Joka sen ymmärtää ja omalle kohdalleen ottaa ohjenuorakseen, hänen ei tarvitse pettyä, ei joutua harhaan, sillä Herra ei hylkää häntä, joka Hänen apuunsa turvaa.

Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat

 Ihmettelen suuresti tätä nykypäivän keskustelukulttuuria ja arvomaailmaa. Täällä on kova kiire jokaisella todistaa olevansa hyvän puolella. Ja joka ei siinä todistelussaan onnistu tyylipuhtaasti ja hyväksyttävästi, niin hänet tuomitaan julkisin menoin ja tottakai jo hyvissä ajoin ennen kuin mitään selvitystä asiasta on edes tehty.

Tässä hyvekulttuurissa on nähtävissä myös ilmiö, jonka mukaan jotkut ihmisryhmät ovat saaneet erityisen suojatun aseman kaikelta julkiselta arvostelulta ja terveeltä kritiikiltä suhteessa omaan toimintaansa ja sen oikeellisuuteen. Toiset taas ovat saaneet hylkiöleiman ja heitä on lupa parjata ja heistä on lupa levittää epätosia väitteitä ja julkaista heidän toimiaan parjaavaa kuvallista materiaalia käyttäen sitä myös mielenilmauksissa heitä häväisten ja syyllistäen.

Meidän mediamme ja lainsäädäntömme kriteeristössä on täysin sokea piste heidän kohdalleen osuvassa viestinnässä ja kielenkäytössä. Heidät on jo tuomittu ennen kuin he edes ilmestyivät median valokeilaan. Tätä epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa ihmettelen suuresti tässä nykymenossa.

Tätä ei mielestäni täysin selitä sekään, että elämme nykyään jossain arvovapaassa yhteiskunnassa, jossa kaikkien arvot ovat yhtä hyviä ja oikeutettuja ja jossa annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaasti. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että ollaan menossa yhä tiukempaan ja säänneltyyn suu suppuun yhteiskuntaan, jossa kaikki hauskuus ja leikki tulee säänneltynä ylhäältä päin. Ihmisten omalle leikillisyydelle pannaan jyrkkä stoppi, koska se ei kuulu keisarilliseen hauskanpitoperinteeseen. Keisari määrittelee kansalle sopivat sirkushuvit.

Tämä kehitys on mielestäni aika pelottavaa ja johtaa kyllä yksilön vapauden menetykseen monellakin tasolla. Puhumattakaan siitä, että olemmehan jo digitaalisesti aika kohtuullisen valvonnan alla. Kuitenkin tämän kaiken keskellä saa muistaa Jeesuksen omat sanat: "Kenet Poika tekee vapaaksi, hän on vapaa."

Adventin aikaan

 Kirkkovuosi on jälleen tullut päätökseensä ja suuntaamme jo katseemme kohti adventtia. Sana adventti tulee sanasta adventus, joka tarkoittaa tulemista. Se tarkoittaa kirkkovuodessa Jeesuksen tulemista. Siihen liittyy toisaalta Jeesuksen historiallinen tuleminen syntymällä ihmiseksi, pieneksi vauvaksi Maria-äitinsä helmoihin. Tämä oli Jumalan ihme, sillä Maria oli neitsyt ja Jeesus sikisi siis Pyhästä Hengestä.

Toisaalta tähän liittyy myös Jeesuksen tulemisen odotus kuninkaana, kaikkeuden herrana, jonka valtaan on kaikki annettu ja joka viimekädessä on lopullinen tuomari maailmanaikojen lopussa. Raamattu kertoo, että silloin kaikki polvet notkistuvat Hänen edessään.

Nyt on siis adventin aika. Odotamme joulua ja haluamme hiljentyä vuoden pimeimpänä aikana myös joulun sanomaa ja salaisuutta ihmetellen. Sen voimme tehdä niin joululauluja kotona ja kirkoissa laulaen, kuin myös Sanaa lukien ja sen opetusta eri tilaisuuksissa kuunnellen.

Vuoden pimein aika muistuttaa meitä myös ympärillämme ja maailmassa olevasta pimeydestä ja lähimmäistemme hädästä. Se antaa meille haasteen kohdata sekä meissä itsessämme että ympärillämme oleva pahuus ja rikkinäisyys ja tuoda se Jeesukselle. Tämä on mahdollista kirkkojen alttarihetkissä polvistuen, siinä hätänsä kuuntelevalle sisarelle tai veljelle kertoen. Hän rukoilee siinä hetkessä puolestasi ja saat jättää huolesi ja taakkasi Jeesuksen kannettavaksi.

Tällainen toiminta, mitä hyvin paljon kirkoissa oli vielä 1980-1990- luvuilla olisi hyvä elvyttää uudelleen kaikkialla. Ihmisten hätä ja huolet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime aikoina. On hätää omasta ja läheisten terveydestä, tulevaisuudesta, maailman tilanteesta, väkivallan ja rikollisuuden lisääntymisestä jne. Kirkoilla on erityinen sanoma toivosta, anteeksiantamuksesta ja pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Ei hukata tätä mahdollisuutta tarjota kärsiville ja apua, toivoa ja lohdutusta kaipaaville Jeesuksen tuomaa rauhaa, toivoa ja lohdutusta.

Kun ihminen polvistuu alttarille apua pyytämään, rukoilemaan tai siunattavaksi, hän polvistuu siinä Jeesuksen eteen. Siinä on läsnä Jeesus Pyhän Henkensä kautta ja kohtaa tätä ihmistä. Uskoisin, että nyt on aika avata kirkot ihmisten tulla ja kokea Jeesuksen rakkaus, armo ja anteeksiantamus omassa elämässään. Sitä varten ovat kirkot ja niiden sanoma. Jätetään kirkkojen alttareilta joogat, äänimaljat ja muu ei-kristillinen toiminta ja kutsutaan ihmisiä Jeesuksen luokse, Hänen armahdettavikseen. "Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, eikä karkoita ketään pois."

Tämä on parasta Jeesuksen tulemisen odotusta. Hänhän sanoo sanassaan, että autuas on se palvelija, jonka Hän löytää tullessaan Hänen työstään. Toisaalta Sana kuvaa myös, että viemällä Sanaa Hänestä lähelle ja kauas joudutamme Hänen tulemustansa.