Itse Jeesus

 Kuljin eilen töistä kotiinpäin kävellen omissa ajatuksissani. Minut keskeytti  jonkin matkan päässä takanani kävelevä mies kysymällä minulta erittäin kohteliaaseen sävyyn, "rouva, olisiko teillä tulta?" Vastasin kieltävästi, lyhyesti "ei". Samalla minua jo harmitti että olin ehkä hieman turhan töykeä. 

Mies asteli rinnalleni ja kyseli seuraavaksi jo suuntaa paikkaan, johon hän oli menossa. Hän totesi että oli harpponut kuulokkeet korvillaan hieman ohi siitä, mistä hänen olisi pitänyt kääntyä. Neuvoin hänelle suunnan ja jatkoimme siis jonkin matkaa yhdessä. 

Satoi hieman vettä, johon hän totesi, että vettä sataa mutta ollaan positiivisia. Silloin sanat ikäänkuin kirmasivat suustani ulos:"Haluatko tietää mikä minulle tuo valoa ja iloa elämääni?""No kerro!"hän vastasi. Sanoin, "Jeesus "Hän katsoi minua hetken kuin puulla päähän lyötynä ja oli hetken hiljaa. Sitten hän totesi että se on sinun juttusi. "Minä uskon karmaan. Molemmat ovat uskon asioita. " Myönsin että näin on.

Totesin hetken hiljaisuuden jälkeen että kyllä se hänellekin vielä voi selvitä. Hetken vielä mietittyään hän tuntui edelleen pohtivan kunnioittavaan ja ihmettelevään sävyynsä että "vai itse Jeesus " Sitten hän jo kysyikin että miten olin tämän Jeesuksen löytänyt tai tullut kohdanneeksi. Kerroin hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi asian ja jotenkin hänen olemuksensa herätti minun sympatiat ja kysyin haluaako hän että muistan häntä rukouksin. Hän vastasi myöntävästi ilahtuneena ja kertoi myös nimensä, kun sitä pyysin, jotta voin hänestä ihan omalla nimellään Jeesukselle jutella.

Yhteinen kävelyretkemme oli päättymässä ja neuvoin häntä vielä kertaalleen oikeaan suuntaan ja toivotin siunausta hänen elämäänsä. Hän oli jo toisella puolella katua kuullessaan siunauksen toivotukseni ja nosti iloisena peukun pystyyn.

Koko tuon yhteisen matkan ajan hän oli pitänyt sätkää/tupakkaa kädessään ikäänkuin odottaen että saisi siihen vielä tulta. Mielessäni ajattelin, että jospa hän saikin ikuista tulta tai ainakin kipinää siitä yhteisestä keskustelustamme. Ihmeellinen on Jumala, kaiken Luoja ja ihmeellisiä ovat ihmislapset, jotka heijastavat aina Luojaansa tavalla taikka toisella.

Rukouksissani muistelen tätä hetkellistä kanssamatkaajaani.

Jumalan sateenkaaren alla

 Tämä syysloma oli taas todella virkistävä. Oli monenlaista keliä ja puuhaa. Sain levätä, puuhata kaikenlaista, mutta myös uppoutua moniin mielenkiintoisiin kirjoihin, joita olin ottanut mukaani.

Kirjoja lukiessani ja syksyisiä päiviä viettäessäni ajatukseni kulkivat kirjojen maailman kautta kauas muinaisiin aikoihin. Oli todella ihana viettää aikaa myös antaen ajatusten lentää vapaasti kirjojen herättämissä ajatuksissa.

Eero Junkkaalan esseet Raamatun paikkakunnista toivat lisäväriä jo muutenkin värikylläiseen maisemaan värittäen myös mielenmaisemaa. Eero kirjoittaa esseitään mielenkiintoisella, nykytiedettä ja arkeologiaa kunnioittavalla tavalla ja ne saavat kyllä lukijansa vakuuttumaan Raamatun paikkojen ja kaupunkien historiallisuudesta ja todenperäisyydestä.

Havahduin järkyttyneenä kuitenkin eräässä kohdassa, missä puhuttiin Gibeasta. Paikka tai kaupunki liittyy Vanhan testamentin Tuomarien kirjassa olevaan rankkaan kertomukseen sen aikaisten ihmisten pahuudesta ja sen seurauksista. Se oli todella rankkaa luettavaa, kun sen kertomuksen Raamatusta tarkistin. Olin sen toki lukenut muutaman kerran aikaisemminkin, mutta koska Vanhan testamentin kertomukset ovat välillä hyvin sotaisia, olin tuon kohdan lukenut myös ikäänkuin filtterin läpi. Nyt luin sen sieltä kaikessa karmeudessaan. Se pisti minut kyllä taas miettimään ja ihmettelemään asioita vähän järkytyksen kautta. Tuomarien kirjan lopussa todetaankin, että siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa ja jokainen teki sitä, mikä hänen mielestään oli oikein. Toisin sanoen aikanaan, kun 10 käskyä oli Mooseksen kautta annettu lakiliitoksi Jumalan ja israelilaisten välille, niin tätä liittoa, moraalia ja Jumalan tahtoa eivät ihmiset enää aina noudattaneet ja se näkyi sitten tietysti kaikessa elämässä ja toiminnassa.

Kun kristinusko aikanaan tuli Euroopankin mantereelle, se toi mukanaan sivistyksen ja moraalin kaikenlaisen moraalittomuuden ja pahuuden tilalle. Tämä näkyy mm.Paavalin kirjeissä eri seurakunnille. Itse olen mielenkiinnosta näitä asioita kohtaan päässyt vierailemaan muinaisen Efeson ja muutaman muun Vähän Aasian seurakunnan alueella. Siellä paikkojen historia todisti pakanuudesta ja sen mukaisesta moraalittomuudesta ja kristinuskon tuomasta tervehdyttävästä vaikutuksesta yhteiskuntaelämään ja länsimaiseen kulttuuriin. No myöhemmin historiasta saimme lukea ottomaanien ajasta ja islamin uskon rynnistyksestä näille Vähän Aasian paikoille, jolloin tilanne siellä toki muuttui toisenlaiseksi.

Kuitenkin siellä missä kristinuskon vaikutus on saanut jatkua, on pysynyt yleensä myös kristillisen etiikan vaikutus koko yhteiskunnassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että meidän aikamme yhteiskunnat ovat kiihtyvällä vauhdilla syöksymässä ulos kaikesta kristinuskon moraalista ja tilalle on selkeästi tulossa ihmisten itse valitsema moraali. Historiasta olemme kuitenkin usein saaneet nähdä yhteiskuntia, joissa tämänsuuntainen kehitys ei ole johtanut mihinkään hyvään, vaan ne ovat tuhoutuneet kulttuurisen rappion myötä.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa mutta syyslomaa väritti myös kaunis sateenkaarinäkymä taivaalla, mikä muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, ettei Hän enää meitä koskaan hukuta vedenpaisumukseen kuten muinaista maailmaa. Ja mikä parasta, Jumalan rakkaus näkyy siinä, että Hän lähetti meille Jeesuksen. Se on ikuinen merkki ja liitto Hänen rakkaudestaan. Siitä minäkin elän päivittäin, toivottavasti sinäkin❣