Onnen helminauha

     
Kirjoitan tähän muistinvaraisesti noin 30 vuotta sitten kirjoittamani runon.

                 Onnen helminauha

Ystäväni, tahdon tuoda sinulle lahjaksi
Onnen helminauhan.
Se kätkee sisälleen rikkauden:
muutosten paineet,
kipeän kasvun vaiheet
usein myös sydäntä vihlovan surun.

Se ei jätä kylmäksi missään vaiheessa.
Se suorastaan pakottaa kasvuun,
etsimään syvältä saakka.

Usein taivaskin käy pilveen
eikä kuukaan loista.
-on vain hiljaista,
hämärää.

Hiljaisuudessa, rauhassa ja levossa tunnet,
lämmin tuuli puhaltaa hiljaa sieluusi,
se pyyhkii pois kaikki kipeät muistot,
vähitellen, parantaen
ja sinulla on ONNEN HELMINAUHA.

Hanna Karrinmäki

Positiivisella mielellä

Tänään olen erityisen iloinen ja kiitollinen. Ja eihän minulla pitäisikään olla mitään syytä murehtia tai ainakaan olla huolissani pitkiä aikoja. Sanassaan Herra lupaa että älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne ja rukouksenne Jumalalle tiettäviksi, niin Jumalan rauha varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa. Totisesti tämä on totisinta totta.

Minulla on teologikoulutukseni ja omakohtaisen kristillisen vakaumukseni ja uskoni pohjalta vahva luottamus Jumalaan ja siihen että kaikki järjestyy Hänen tahtomallaan tavalla. Työssäni luokanopettajana saan elää joka päivä todeksi tätä kristillistä vakaumustani arjessa. Mitä se minulle merkitsee? Iloa lapsista ja heidän opettamisestaan. Iloa huoltajien kohtaamisista ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi tehtävästä yhteistyöstä heidän kanssaan. Välillä toki tulee haasteita ja on surua ja kovaakin työtä ja vääntöä, mutta sen jälkeen aina sitäkin suurempi ilo. Suuri voitto onkin tyytyväisyys yhdessä Jumalisuuden kanssa. Näin vuoden 1938 Raamatun käännöksen mukaan sanoen.

Iloinen olen myös tässä tilanteessa, vaikka en tiedä kauanko tämä epidemia kestää ja miten kaikki tämän jälkeen muuttuu. Mutta Jumalan tulevaisuuteen luottaen saan tällä hetkellä jakaa oppilaille tehtäviä ja opettaa myös sähköisesti Google classroomia ja muita sovelluksia ja nykytekniikkaa apuna käyttäen. Iloitsen kaikesta oppimisesta ja edistymisestä, mitä lapsilla näen. Iloitsen siitä, että minulla on työ, jossa voin todella käyttää omaa luovuuttani. Tämä kaikki on minulle Jumalan suurta lahjaa. Enkö siis olisi iloinen ja kiitollinen.

Iloitsen myös työtovereistani, tuosta tunnollisesta ja upeasta joukosta. He tekevät kaikki upeaa työtä Suomemme lasten ja nuorten parissa ja heitä tukeakseen. Heitä kaikkia ajattelen lämmöllä. Olen myös iloinen ja kiitollinen että koulumme saa myös tukea seurakunnalta lasten uskonnon opetukseen ja vapaa-ajan kerhotoimintaan liittyen.

Iloitsen jo etukäteen kaikesta siitä positiivisesta muutoksesta, mitä tämä haasteellinen aika tulee ihmisissä ja yhteisöissä tuottamaan. Uskon että sillä rintamalla tulee tapahtumaan paljon uutta.
Kun tapahtuu hyviä asioita, niin eikö silloin ole aihetta kiittää ja riemuita, kun pahoinakin päivinä ne kaikki huolemme saamme Jumalan eteen tuoda kiitoksen kanssa. Saamme kulkea päivän lapsina, uskoen ja luottaen että Hän joka päivä kulkee kanssamme.

Korona uusi mahdollisuus?

Elämme pelossa ja ahdistuksessa, mitä tästä seuraa. Emme tiedä tulevaisuutta emmekä pysty kartoittamaan miten kauan tämä tilanne jatkuu ja mitä tästä meille seuraa. Koko ihmiskunta on siirtynyt ajanjaksoon, jollaista ei ole ihmiskunnan historiassa aikaisemmin ollut. Olemme vääjäämättä kaikki suurten muutosten ja mullistusten edessä.

Meille, jotka olemme Raamattua oppineet lukemaan ja siihen luottamaan, tämä kaikki ei ole tullut aivan täytenä yllätyksenä. Onhan Raamatussa muistutettu ja varoitettu vaikeista ajoista ja lopun ajoista Jeesuksen omin sanoin. Meidän on vain aina vähän vaikea käsittää sanomaa, joka on puhuttu jo kaksituhatta vuotta sitten ja jo silloin elettiin lopun aikojen odotuksessa.

Kuitenkin tämän ajan mullistukset tuovat meille väistämättä mieleen lopun ajat. Joko Jeesuksen tulemus on lähellä? Sitä me emme voi ihan tarkkaan tietää. Kuitenkin tiedämme sen ihan varmasti, että tuhansille, ehkä sadoille tuhansille ihmisille tulee tämä Jeesuksen tulemuksen todellisuus ihan omalle kohdalle tämän korona-viruksen johdosta.

Jokainen meistä kohtaa Jeesuksen siirtyessään ajasta ikuisuuteen. Rukoilkaamme koko ihmiskunnan puolesta, että mahdollisimman moni saisi siirtyä ajasta ikuisuuteen Jeesuksen armahdukseen turvaten.

Meille tai heille, jotka tänne vielä jäävät, tämä varmasti tuo mukanaan mahdollisesti ajanjakson, jossa kristittyinä tarvitsemme lujan luottamuksen Raamattuun ja sen totuuteen, jotta sen varassa selviydymme meille tulevista haasteista. Olemme vaikean ajan keskellä jo nyt, mutta vain kiinnittämällä katseemme ylösnousseeseen Vapahtajaamme, syntiemme sovittajaan kestämme sen, mitä on tulossa.

Ken Häneen panee luottamuksensa, on turvassa, vaikka koko maailma ympärillämme tuhoutuisi.
Herra lupaa Sanassaan pitää meistä huolta, siispä Häneen turvatkaamme. Hän on sanonut itse seisovansa viimeisenä täällä multien päällä.

Jumala voi aina armossaan kääntää pahankin palvelemaan Hänen hyvää tarkoitustaan. Nyt meillä on todellinen muistutus omasta kuolevaisuudestamme ja armon ovi on vielä auki koko ihmiskunnalle.

Jeesus ja Raamattu

Raamattua voidaan lukea ja tutkia monesta eri näkökulmasta. Se voidaan nähdä historiallisena teoksena. Sitä voidaan tutkia erilaisin tieteellisin menetelmin aivan kuin mitä tahansa muutakin aikaansa sidottua teosta. Raamattu on kuitenkin kirjakokonaisuus, joka avautuu parhaiten juuri uskon näkökulmasta. Silloin se johdattaa lukijansa uskon lähteelle, Kristuksen luokse.

Tänä maaliskuisena maanantaiaamuna mieleeni nousi ajatus Jeesuksesta ja kirjoituksista. Hänhän viittasi usein niihin. Hän tutki temppelissä kirjoituksia ja väitteli niistä kirjanoppineiden kanssa. Hän osallistui sapattina synagoogajumalanpalveluksiin.

Hän oli Jumalan poika, Jumala, joka tiesi myös ihmisten ajatukset. Jos kirjoitukset eli sen aikainen Raamattu olisi sisältänyt virheitä eikä olisi ollut Jumalan Sanaa, niin Jeesus ei olisi suhtautunut kirjoituksiin niin kuin Hän niihin suhtautui: Hän alistui täysin Jumalan tahtoon täyttäen lain viimeistä piirtoa myöten.

Jeesus olisi varmasti sanonut joskus jotain näitä kirjoituksia vastaan, jos ne eivät olisi olleet totuudenmukaisia. Mutta Jeesus itse käytti niitä ja opetti niiden avulla. Hän myös osoitti niiden voiman ja jumaluuden tekemällä tyhjäksi paholaisen kiusaukset ja suoranaiset Sanan väärentämiset. Hän jopa sanoi, että "Minusta he ovat kirjoittaneet" ja selitti kirjoitukset Mooseksesta alkaen että opetuslapset ne lopulta ymmärsivät. Jeesus sanoi heille että he ovat tämän todistajat.

Hän siis osoitti myös kaikessa, että juutalaisten Raamattu eli vanha testamentti on totta.  Jos me uskomme että Jeesus on olemassa ja on elävän Jumalan ainosyntyinen Poika, niin silloin joudumme myöntämään että Jumalan Sana on myös ehdottomasti totta. Emme voi kieltää millään Raamatun todenperäisyyttä, jos uskomme Jeesukseen, koska se olisi ristiriidassa uskomme kanssa.

Uuden Testamentin kirjoitukset ovat syntyneet Jeesuksen silminnäkijäkertomuksista, apostolien kirjeistä ja opetuksista seurakunnille. Ne puolestaan kertovat meille kuinka kristinusko vähitellen muotoutui juutalaisuudesta ja kristillinen seurakunta syntyi. Nämä kirjoitukset todistavat Jeesuksesta ja uskosta Häneen niin vahvasti, että jokainen voi omakohtaisesti kokea niiden olevan totta ja uskoa siten  koko Raamatun kirjoitetun Pyhän Hengen inspiroimana, Hänen itsensä johdattamana. Hän on antanut kaikille sanoille muodon ja hengen siinä. Ei siis ihme että Hän itse ASUU SANASSAAN.

Barmenin julistus

Kuunnellessani viime sunnuntain saarnaa netin välityksellä Ryttylästä, havahduin miettimään erästä asiaa. Saarnassaan Kansanlähetysjohtaja Mika Tuovinen mainitsi sanat Barmenin julistus. Hän ei kuitenkaan siinä yhteydessä tarķemmin avannut, miksi hän sen toi esille.

Termi kuulosti tutulta, mutta en muistanut mitä se tarkalleen ottaen pitää sisällään ja mihin se liittyy. Niinpä saarnan jälkeen tuli tiedon haun vuoro. Ja niin löytyikin tieto siitä, miten kirkko oli laatinut tuon julistuksen pitääkseen kiinni tunnustuksestaan sitoutua yksin Raamattuun ja Jumalan Sanaan kirkon ainoana oikeana auktoriteettina sen taistellessa myös yhteiskunnan taholta tullutta painetta vastaan.

Historiaa vähänkään tunteneena ymmärrämme, mistä silloin oli kysymys. Miksi silloin yritettiin masinoida kaikki kristitytkin tuota hirvittävää kansallissosialismin ideologiaa puolustamaan ja kannattamaan. Ja iso joukko joutuikin sen ideologian harhan valtaan ympäri maailmaa. Sen kertoo jo se että Hitlerin Mein Kampf-teosta käännettiin hyvin pian sen julkaisun jälkeen ainakin yhdelletoista kielelle. Ottaen huomioon sen ajan tiedon välityksen, voi vain ihmetellä, miten nopeasti aate levisi saavuttaen koko Euroopan ja saaden sen jollain tapaa puolelleen.

Vain harvat kykenivät kyseenalaistamaan tuota "ihmeellistä" oppia, joka sukelsi ihmisten tajuntaan ja muutti käsityksiä oikeasta ja väärästä monilla elämän alueilla. Rodun jalostus ujuttautui lääketieteeseen, politiikkaan, uskontoon ja Herra yksin tietää mihin kaikkeen muuhun. Tätä kautta ihmiset sokaistuivat ja alkoivat noudattaa ideologiaa osa ehkä hurmioituneena, osa kritisoiden, mutta aate sumensi terveen järjen ja ymmärryksen.

Jälkeenpäin on suuresti ihmetelty, miten kirkko sotkeutui myös tähän. Jälkiviisaus on hyvä asia, jos siitä otetaan opiksi. Se ei kuitenkaan ole sitä viisautta, jota sinä aikana olisi tarvittu. Olisi tarvittu Jumalan Sanan antamaa viisautta. Jos Jumalan Sanan viisaus ei saa valaista ja ohjeistaa ihmisen elämää, hän eksyy. Hän eksyy ihan samalla tavalla kuin kävi kansallissosialismin aatteiden luikerrellessa kirkkoon. Ei ymmärretty julistaa Jumalan   Sanaa, vaan annettiin Pahalle valta. Ei noudatettu ja kunnioitettu yksin Jumalaa, vaan noudatettiin ja toteltiin ihmiskäskyjä.
Ja niin tapahtui hirvittäviä asioita, joita jälkiviisaudessamme ihmettelemme ja tuomitsemme tapahtuneet hirmuteot ja ihmettelemme miten kristikansa nukkui.

Palatakseni aikaan, jota elämme, niin vertailukohtia on aikaan, jota elettiin 1920-luvun lopulta aina 1940-luvun puoliväliin. Hätkähdyttävää on se ettei ole kulunut vielä sataa vuottakaan näistä ja olemme jo täysin unohtaneet ja sydämissämme kristittyinäkin kiellämme Barmenin julistuksen, joka kehottaa meitä pitäytymään yksin Raamatun Sanan auktoriteettiin. Siihen meidän täytyisi nyt kirkkoina ja seurakuntina uudelleen sitoutua ja rohkeasti sanoutua irti kaikesta, mikä sotii Jumalan Sanan totuuksia vastaan.

Tiedon välitys on aivan eri luokkaa kuin vajaa sata vuotta sitten ja vastassamme oleva eksytysideologia on niin syvällä meidän kristittyjen keskellä, että tarvitsemme todella Jumalan armoa ja totuutta että ymmärrämme mistä ajassamme on kysymys. Jumala meitä armahtakoon että emme olisi jälkiviisaita näissä asioissa, sillä silloin olemme tuhon omia. Rukoilethan ystävä kanssani nöyrän Daavidin rukouksen, "Herra jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle!"

Haluanko

Haluanko vaientaa ikäviltä tuntuvat asiat

Haluanko poistaa kaikki

muistutukset vastuusta ja velvoitteista

Haluanko tehdä tyhjäksi omantunnon syytökset

Haluanko verhoutua omiin selityksiin?

Haluanko kätkeytyä Jumalalta?

Haluanko muovata Jumalasta mieluisen?

Haluanko ottaa Jumalan omaan käyttöön ja puristaa se omaan nyrkkiin?

Sitäkö haluan,

siihenkö kykenen?

Vaikka vaientaisin kaiken puheen Jumalasta,

Vaikka väärentäisin kaiken totuuden

Vaikka hävittäisin kaikki Jumalaan ja Jeesukseen uskovat ihmiset, totuuden puhujat,

ei totuus kuitenkaan katoaisi,

Jumala ei sittenkään vaikenisi,

sillä Jumala on TOTINEN JUMALA. 

Hän EI VAIKENE.

HÄN EI MUUTU.

Kun kristityn on nimi mulla

Kyllä on vanhassa herännäisvirressä osuvat sanat kuvaamaan meidänkin aikamme ihmisten elämää. Tässä tarkoitan siis hengellistä elämää, uskon kilvoitusta. Nämä asiat ovat hyvin tuttuja Raamattunsa tuntevalle ja aralla omallatunnolla vaeltaville ihmisille, mutta muuten ne ovat ihmisille vieraita aivan kuin Jeesuksen aikanakin.

Ihmisen järki ei voi ymmärtää ja käsittää näitä, vaan niitä on tutkittava hengellisesti, Pyhän Hengen avulla. Virressä 409 puhutaan tästä asiasta selvin sanoin, mutta vasta tänä aamuna tämä virsi avautui minulle aivan uudella tavalla. Se nostettiin mieleeni ja niinpä aloin sen värssyjä tutkimaan tarkemmin, kun en sitä ihan ulkoa muistanut.

Tässä virressä puhutaan sydämen avaamisesta Jeesukselle, että tuntisin oikein tilani. Vain Jeesus Pyhän Hengen kautta voi näyttää meille sydämemme todellisen tilan, koska vain Jumala yksin meidät tuntee. Tästä on viitteenä Ilmestyskirjassa olevat Jumalan sanat seitsemälle seurakunnalle. Ne kuvaavat myös yksittäisten kristittyjen hengellistä tilaa Jumalan edessä.

Tässä pyydetään myös Jeesuksen sanan kätkemistä ja sydämeen ja Hänen sinne asumaan tulemistaan. Tämä kaikki löytyy myös Raamatusta. Jeesus itse sanoo että katso minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin Jeesus lupaa tulla ja aterioida siellä Hänen kanssaan. Mitä on Jeesuksen ateriointi? Jeesus sanoo, että minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja lähettäjäni tahto on etten kadota yhtäkään, jonka Jumala on Hänelle antanut. Tämän Sanan vakuudella varmaa on, että joka Jeesukselle ovensa avaa, niin Jeesus hänessä myös työnsä loppuun saattaa. Jeesus vie meidät varmasti perille Isän luo. Siinä meillä on lepo ja rauha maailman myrskyissä.

En tiennyt silloin nuorena uskoon tullessani, mitä elämä minulle toisikaan. Ja kukapa voisikaan tietää. Meillä on Sanassa varmat lupaukset ja niistä on syytä pitää kiinni. Jeesus pitää meistä huolen ja pitää meistä kiinni joka tilanteessa. Siihen saamme luottaa.

Kun muistelen omaa elämääni vuosikymmenten taakse, niin huomaan siihen kuuluneen monenlaisia vaiheita myös uskonelämässä. Kuitenkin Jumala on ollut uskollinen nämä vuosikymmenet ja on jaksanut armahtaa ja rakastaa ja auttaa minun toimistani ja asenteistanikin riippumatta.

Olin kaksikymmentävuotiaana syvästi rakastunut silloin vielä tulevaan aviomieheeni. Rukoilin ja pyysin Herralta vahvistusta, koska vastapuolelta ei näyttänyt tulevan selvää merkkiä siitä, onko kysymyksessä vain veljellistä ystävyyttä vai jotain muutakin. Tämä vahvistus oli minulle tarpeen, koska olin Jengi- ja katulähetystyössä, missä oli paljon uskovia nuoria ja asuimme kaikki siellä lähetyskeskuksen tiloissa. Niinpä olimme kaikki kuin sisaria ja veljiä. Oli siinä tilanteessa vaikea erottaa, saako kenties joltakin syvempääkin vastakaikua. Näitä asioita siis Herralta rukoilin ja kyselin selvyyttä niihin.

Olin Helsingissä pienellä lomalla työstäni ja lähdin kun Kirkko- ja Kaupunki-lehdestä näin ilmoituksen Kansanlähetyksen tilaisuudesta. Oli marraskuun ensimmäinen päivä vuonna 1981. Tilaisuus oli Etu-Töölön ala-asteen koululla. Siellä oli puhumassa hovioikeuden neuvos Paavo Hiltunen. Menin tilaisuuteen siinä toivossa, että nyt Herra puhuisi minulle jonkun profetian tai muun kautta ja antaisi minulle vahvistuksen kaipaukseeni saada tietää Hänen tahtonsa minun rakkausasiassani. Rukoilin sitä siis Herralta että saisin siihen tuolta selvyyden.

Tilaisuus päättyi ja hieman pettyneenä lähdin menemään ulko-ovea kohti. Silloin perääni tuli nuori nainen, joka sanoi että Herra on puhunut hänelle että hänellä on sanoma minulle. Sanoin että juuri sellaista olen kaivannutkin. Hän sanoi, että älä kerro enempää ja johdatti minut lähellä olevaan puistoon. Hän ohjasi meidät suoraan Sibelius-monumentin eteen. Siellä hän puhui kielillä ja sitten tuli sanoma Herralta, jossa hän vahvisti että meistä tulee pari ja siinä samassa tuli niin paljon tärkeää vahvistusta meidän tulevaisuuttamme ajatellen että painoin ne sanat syvälle sydämeeni kuin Maria konsanaan. Herra vahvisti ja kertoi elämästäni asioita, joita vain Hän voi tietää.  Se hetki oli todella Pyhä ja ihmeellinen. Siellä paikassa oli niin voimakas ja koskettava Pyhän Hengen läsnäolo, että paikalle tulleet lapset siellä vähän kauempanakin huutelivat leikeissänsä jotain Jumalasta.

Tuo tapahtuma ja sen siunaus on ollut meille hyvin tärkeä asia aluksi minulle itselleni, mutta myöhemmin myös meille molemmille. Kerroin asiasta myöhemmin miehelleni, kun joitakin kuukausia myöhemmin aloimme seurustelemaan.

Tuota siunausta olemme tarvinneet läpi avioliittomme. Avioliitot eivät ole mitään helppoja juttuja kenellekään vaikka siihen kuinka mentäisiin rakkaudesta. Arki on välillä sitä että rauta rautaa hioo ja kaikenlaista vaikeutta voi tulla. Niin tuli meillekin vaikka uskossa lähdimme liikkeelle siinäkin asiassa. Jos Jeesus ei olisi ollut siinä kolmantena säikeenä, niin hullusti olisi käynyt.  Jumalan armoa ja uskollisuutta on ollut että olemme edelleen yhdessä ja rakastamme toisiamme ja saamme jakaa toinen toisillemme myös yhteisestä uskostamme.

Tämä kuva on kodissamme pianon päällä muistuttamassa meitä Jumalan ihmeellisestä ja ainutkertaisesta johdatuksesta meidän elämässämme.