Arviointi

 Kun opiskelemme, teemme työtä tai mitä tahansa asioita, meidän toimiamme arvioidaan aina jollain tavoin. Arvioijina toimivat toiset ihmiset, me itse ja lopulta viimeisen arvionsa antaa Jumala.

Haluamme arvioinnin olevan ehdottoman oikeudenmukaista ja siksi olemme laatineet erilaisia kriteeristöjä arviointiemme ja nimenomaan oikeudenmukaisuuden toteutumisen helpottamiseksi. Kun meitä arvioidaan ja saamme toimistamme tiettyjä arvosanoja sen mukaan miten olemme toimineet jonkin kriteeristön tavoitteiden mukaisesti.

 Jos arviointi paljastaa meidän toimineen välttävästi tai heikosti, se voi loukata joskus jopa meidän omanarvontuntoamme. Onko silloin syy arviointiasteikossa, tavoitteissa vai onko vain yksinkertaisesti niin että emme ole sillä kertaa onnistuneet pääsemään tavoitteisiin. Jos emme hyväksy tätä arvioinnin lopputulosta, vaan peittelemme sitä, niin samalla me menetämme mahdollisuuden totuuteen siinä kohtaa omasta itsestämme ja se vie kyvyn oppia uutta siinä asiassa. Arviointi ei ole vielä lopullinen tuomio meistä ja kyvyistämme, vaan se on aina mahdollisuus uuteen niin kauan kunnes tulemme päättöarviointiin, joka onkin sitten lopullinen päätepiste.

Elämässämme olemme jatkuvasti myös Jumalan arvioinnin kohteena hyväksyimmepä sitä tai emme. Hän arvioi meitä Sanansa kautta. Se on annettu meille totuuden mittariksi. Jos emme suostu elämään sen totuuden arvioitavina tai yritämme jotenkin muuttaa tuota arviointia, niin se ei ole enää Kaikkivaltiaan arviointikriteeristön mukaista toimintaa, vaan ihmisten omaa arviointia. Silloin käy niin että ajaudumme pois niistä tavoitteista, jotka Jumalan Sana on asettanut.

 Sanan arvioitavana oleminen paljastaa päivittäin ja hetkittäin ne puutteet ja muutostarpeet, joita meidän elämässämme ja toiminnassamme on. Niitä kutsutaan myös synneiksi. Tässä arviointiprosessissa on kuitenkin se hyvä puoli että vaikka kuinka huonot ja surkeat arvosanat me hetkittäin saammekaan tutkiessamme itseämme Jumalan totuuden valossa, niin Hänen rakkautensa ja anteeksiantamuksensa on sitä suurempi ja saamme ottaa itsellemme täyden kympin viitan, Jeesuksen täydellisen sovitustyön armon ja lahjan, johon saamme päivittäin ja hetkittäin pukeutua.

Ne totuudet ja kurjuudet meistä, jotka Jumalan Sana paljastaa eivät tarvitsekaan johtaa meitä loukkaantumaan, vaan näkemään Hänen iankaikkinen armonsa ja rakkautensa meitä kohtaan. Jeesus sanoo:"Autuas se, joka ei loukkaannu minuun".

Käskyjen siunaus

 Olemme saaneet käyttöohjeet Luojaltamme elämäämme varten. Onhan Hän meidät luodessaan suunnitellut myös kaiken niin, että meillä olisi täällä hyvä ja ihana elää. Se valitettavasti jäi siltä osin tosi lyhytaikaiseksi iloksi ja paratiisi vapaudessaan ja kaikessa ihanuudessaan jäi vain Adamin ja Eevan hetkelliseksi nautinnoksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen ei ollut mahdollista elää vapaana Jumalan yhteydessä, vaan tarvittiin jo veriuhri sovittamaan ja peittämään ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena tullut turmelus.

Jumalan antamat kymmenen käskyä muistamme ja tiedostamme hämärästi omantunnon äänen niistä muistuttaessa. Joillekin ne voivat olla yleistä moraalilakia ja omantunnon tietoisuutta oikeasta ja väärästä. Se ei kuitenkaan asiaa muuta miksikään, vaan ne ovat Jumalan antama tahto ja liitto ihmiskunnan kanssa. Niiden kautta meille on luvattu siunaus elämäämme. Raamattu muistuttaa useissa kohdissa Jumalan tahdon noudattamisesta mm. näin. "Oi jospa ottaisit käskyistäni vaarin, niin rauhasi olisi niinkuin virta. " "Autuas se mies.., vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki mitä hän tekee menestyy. Ps.1:1-3 Nämä ovat kauniita kuvauksia Jumalan yhteydessä elävästä ihmisestä, joka tuottaa myös hedelmää etsiessään ja toteuttaessaan Jumalan tahtoa.

Raamatusta näemme Israelin kansan vaelluksen kautta esimerkin meille sekä yksilöinä että kansakuntina Jumalan käskyjen noudattamisen tuottamasta siunauksesta ja vastaavasti myös niiden hylkäämisen tuottamasta kirouksesta. Aina kun Israelin kansa unohti Jumalan lain ja alkoi paljoa epäjumalia ja pahuus ja epäoikeudenmukaisuus ja vääryys valtasi ihmiset, se toi mukanaan kirousta, sotia ja Jumalan vihaa. Suuren hätänsä keskellä kansa muisti Jumalan ja löysi taas Jumalan käskyt, ymmärsi rikkoneensa ja katui ja sai anteeksi.

Kansa palasi Jumalan yhteyteen ja siunauksen ajat koittivat ja toimittiin Jumalan tahdon mukaisesti, puhdistettiin myös pois kaikki epäjumalien kuvat ja niiden palvonta. Kansa vaelsi jälleen Jumalan yhteydessä. 

Miten on meidän kansamme tila tänään suhteessamme Jumalaan ja Hänen lakiinsa? Entä mikä se on minun ja sinun kohdallasi? Olemmeko valmiita yksilöinä ja kansakuntana tulemaan Hänen Majesteettinsa eteen tutkittaviksi, Hänen apuaan ja armoaan anoen?

Herätys

 Aina ei herätys tunnu kivalta, vaan haluaisi vetää peittoa korvilleen ja jatkaa unien maailmassa. Syynä voi olla lyhyeksi jääneet yöunet ja niiden tuoma väsymys tai jokin epämiellyttävä asiaintila, jota ei jaksaisi vielä kohdata. Herättyäänkin vie aina aikaa että pääsee kunnolla kiinni päivään ja sen haasteisiin. Mitä mutkikkaammista haasteista on kysymys, sitä enemmän meidän on oltava valppaana ja toimintavalmiina niiden edellyttämiin ratkaisuihin ja toimiin. Joskus havahtuminen joidenkin asioiden tilan todellisuuteen tapahtuu ihan pienenkin meitä häiritsevän seikan kautta, mutta joskus se voi myös vaatia ikäviäkin käänteitä asioissa tai elämässämme. 

Joskus me tarvitsemme ravistelua ja herättelyä myös suhteessamme Jumalaan. Voi olla että olemme eläneet pitkään elämänvaihetta, jossa olemme voineet todeta että meidän asiamme suhteessa Häneen ovat kunnossa. Tämä voi johtaa myös kuvitelmaan ettemme tarvitse mitään uskovien yhteyttä ja Raamatun lukemisia, koska tulemme uskossamme hyvin toimeen ilman niitäkin. Tämä taas johtaa meidät ennen pitkää irtaantumaan todellisesta yhteydestä Jumalaan.

Itselleni kävi näin. Olen pitkään, jo yli 40 vuotta ollut uskossa. Suhteeni Jumalaan on omasta mielestäni aina ollut kunnossa. Jotain kuitenkin tapahtui elämäni ruuhkavuosina, eikä Raamatun lukeminen ja seurakuntayhteydessä käyminen ja rukoileminen enää kiinnostanut. Toki kävin kirkossa muutaman kerran vuodessa ja sain sillä mieleni rauhoitettua, että kaikki on hyvin suhteessani Jumalaan. Jeesuksen takaisin tuleminen tuntui kuitenkin täysin absurdilta asialta ja muutenkin Jeesus ja toisten uskovien tietynlainen suhtautuminen uskon asioihin tuntui itsestäni melko vieraalta. Näin kului vuosia.

Sitten alkoi sydämessäni ja sielussani tulla kaipausta yhteyteen, jota olin aiemmin kokenut seurakunnassa ja yhteydessä Jumalaan. Aloin tietoisesti hakeutua yhteyteen kaikin tavoin. Eteen tuli vaikeita asioita ja haasteita, mitä enemmän tätä yhteyttä janosin. Sain suorastaan huutaa Jumalan puoleen Hänen armoaan. Huomasin että tietä oli vaikea löytää takaisin. Luin paljon Raamattua ja mieleeni muistuivat myös Jeremiaan kirjan sanat Jer.31: 21-22 "Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär?"

Herääminen siihen todellisuuteen, että olin ollut luopumuksen tilassa ja että minun täytyi uudelleen löytää tie Jumalan luo teki kipeää. Yhteyden löytäminen ei ollut helppo tie ja sain todella nähdä oman, pohjattoman syntisyyteni ja haluttomuuteni muuhun kuin kapinaan Jumalaa vastaan. Tämä vaikea vaihe elämässäni, johon kuului läheisten sairauksia ja hyvin vaikeita asioita suorastaan työnsi minua Jumalan syliin. Heräsin lopulta käsittämään Jumalan pyhyyden, mutta myös Hänen pohjattoman rakkautensa syntistä kohtaan.

Panem et circenses, leipää ja sirkushuveja

 Historia toistaa itseään, sanotaan. Valitettavasti tämä pitää paikkansa monessakin mielessä. On kuin yhteiskuntaelämämme tapahtumat ja maailman historian poliittiset järjestelmät ja valtapelit kiertäisivät jonkinlaista kehää, jossa on aina vuorossa tietyt jaksot eikä ihmiskunta koskaan opi eikä viisastu mistään. 

Meidän aikamme alkaa muistuttaa Rooman valtakunnan aikaa ainakin siinä mielessä että vallanpitäjien ja päättäjien eliitti tekee omat ratkaisunsa noudattaen agendaansa ja toimien niin, ettei tavallinen rahvas voi eikä kykene tuohon päätöksentekoon vaikuttamaan. Vastineeksi tarjotaan suojaa, turvaa ja terveyttä. Ne ovat asioita, joihin vedoten voidaan saada kansa tyytyväisesti "syömään päättäjien kädestä" ja olemaan kyseenalaistamatta mitään meneillään olevista muutoksista, joita elinpiiriimme ja yhteiskuntaamme tehdään.

Valhe ja korruptio on ujuttautunut niin ovelasti yhteiskuntarakenteisiimme, että on vaikea saada usein totuutta esille ja oikeutta kuuluville monissa väärinkäytöksissä, mitä jatkuvasti tapahtuu ja tehdään niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Monenlaista asiaa tehdään salassa, poissa julkisuuden ja "toiseen leiriin" kuuluvien tietoisuudesta. Moni haluaisi luottaa päätöksenteon oikeellisuuteen, mutta on joutunut pettymään ikävien tosiasioiden paljastuessa ja väärinkäytösten ilmi tullessa.

Yhteiskuntamme lainsäädäntö ja moraaliset arvot ovat pitkälti perustuneet Jumalan kymmenen käskyn lakeihin aina nykypäiviin saakka. Siinä on kuitenkin viime vuosikymmeninä tapahtunut niin suuri muutos moraalisten arvojemme rapautuessa ja Jumalan ja Hänen Sanansa kunnioituksen vähetessä entisestään ettei voida enää puhua kristillisestä arvoperustasta. Kun sen tuoma moraalinen selkäranka on kadonnut valtaosalta päättäjiltämme, sen vaikutukset alkavat näkyä tuhoisalla tavalla maassamme. Meillä on vielä uskonnon- ja sananvapaus, mutta valhe ja vääristely syö koko ajan pohjaa myös siltä. 

Kun lakeja säädetään ei kristilliseltä arvopohjalta, niiden maailmankuva haastaa kristillistä uskoamme ja joudumme tarkkaan seuraamaan ja harkitsemaan mikä vaikutus niillä on omaan elämäämme. Meidän tulee olla hereillä tässä ajassa.

Turhaa ei ole Raamatun kehotus valvomisesta. Kun Vanhan testamentin profeetat puhuivat kansalle herätteleviä puheita ja sanomia Herralta, niin niiden sisältö oli usein palaaminen Jumalan yhteyteen luopumuksen tieltä. Heille annettiin selkeät ohjeet ja tieto siitä mitä oli tehty väärin. Oli rikottu liitto Jumalan kanssa, oli rikottu Jumalan kymmenen käskyn lakia niin yhteiskunnallisella kuin yksityiselläkin tasolla  yksilöinä. Tänään olemme samassa historiallisessa tilanteessa kuin Juudan tai Israelin kansa aikoinaan. Olemme kansana ja yksilöinä hyljänneet elävän Jumalan ja Hänen lakinsa. Siitä ei seuraa muuta kuin Jumalan viha, ellemme kansana käänny ja tee parannusta.

Profeetta Jeremiaan aikana puhuttiin myös salaliitosta: "Ja Herra sanoi minulle:"Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten keskuudessa on salaliitto. He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka eivät tahtoneet kuulla minun sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä. " Jer.11:9-11