Näkemys Raamatusta

Raamattu on aina jakanut ihmisiä monella tapaa. Osa pitää sitä edelleen satukirjana ja osa hienoja kuvauksena moraalista ja hyvästä elämästä. Osalle se on totta ja siihen pohjautuu heidän käsityksensä uskosta ja pelastuksesta.

Perinteinen kristillisyys on nähnyt Raamatun aina Jumalan Sanana ja pitää siitä edelleen kiinni. Haasteita kristilliseen näkemykseen on ajan historia tuonut maailman kehittyessä ja muuttuessa radikaalisti valistuksen aikana kirkon sääntelystä yhteiskunnallisessa elämässä kohti järjen käyttöä ja tieteellistä maailmankuvaa. Tässä ristipaineessa myös kirkko on kokenut asemansa ja näkemyksensä haastetuiksi ja Raamattua on alettu tutkia ja tulkita yhä kriittisemmin.

Historialliskriittinen raamatuntutkimus erilaisine raamatuntulkintoineen on tuonut hyvää ja selkeyttä Raamatun ymmärtämiseen, mutta on samalla myös kaventanut ja pinnallistanut tutkijoiden omaa käsitystä ja näkemystä Raamatusta. Tiede on ottanut monella tapaa jopa jumalallisen aseman Raamattua tarkasteltaessa. Tämä ei anna Raamatulle sitä asemaa eikä auktoriteettia, joka sille kuuluu, vaikka sitä tutkittaisiinkin tieteellisin menetelmin.

Kysymys on kuitenkin ainutlaatuisesta kirjasta, joka sisältää Jumalan puhetta ihmisille, uskon ja pelastuksen perustuksen, Hänen tahtonsa ihmisille. Kun kirkon käsityksiä uskosta, pelastuksesta ja eri käsityksiä etiikasta, oikeasta ja väärästä, Jumalan tahdosta haetaan Raamatusta, sitä on tutkittava kokonaisuutena.

Uskonpuhdistajamme Martti Luther opetti, että Raamattua on tutkittava Kristuksesta käsin, josta se avautuu. Samoin hän korosti että Raamattua on selitettävä Raamatulla. Se on paras menetelmä Raamatun selitykseen, joka siis itse selittää itse itseään ja Pyhä Henki avaa Raamattua, koska se on Pyhän Hengen inspiroimana syntynyt ja Jumala itse asuu Sanassaan.

Nyt, kun herätyksen tuulet Jumalan armosta alkavat puhaltaa maassamme, on syytä muistaa, että Jumala todella asuu Sanassaan. Se ei ole kuollutta kirjainta, vaan ravitsee lukijansa, joka kunnioittaen ja nöyrästi ottaa vastaan Jumalan, Hänen armonsa ja joka ilmaisee siinä Pyhän tahtonsa.

Uutta aikaako?

Vuosi on vaihtunut ja tilanteet maailmalla ovat saaneet uusia käänteitä ennen näkemättömällä nopeudella. Asioita sattuu ja tapahtuu. Uuden vuoden puheissa kaiken on vakuuteltu edelleen olevan hyvin ja koska olemme pitäneet kaiken tiukasti omissa käsissämme, niin kaikki sujuu hyvin ja ohjatusti. Kysymys kuuluu, kuka ohjaa? No tietysti ihminen itse. Eihän tämä maailma tunnusta muuta kuin sen, että olemme itse itsemme jumalia.

Niin, tämä hulluttelu on johtanut siihen, että meidän on vain pakko avata silmämme ja alkaa tunnustaa elämän reaaliteetit, rajat ja lainalaisuudet, jotka Jumala suuressa rakkaudessaan ja viisaudessaan on meille asettanut. Me olemme hylänneet kaiken sen hyvän, mitä Jumala on meille antanut ja mihin Hän on meidät luonut.

Olemme halunneet vapautua kaikesta Jumalan luomasta hyvästä, ikäänkuin se olisi ollut meille vahingollista ja kahlitsevaa. Emme ymmärrä sitä, että sielunvihollinen maalaa nämä taulut valheillaan tähän muotoon ja värimaailmaan. Ja mitä valhe saakaan meissä aikaan. Sen että uskomme sen. 

Valhe on kuin väärä tieto, jota meille koko ajan levitetään. Ja jos ei ole muuta tietoa tarjolla tai se tulee tutuksi ja turvalliseksi koetuista lähteistä, niin me uskomme sen. Tarvitsemme erityistä näkökykyä ja tarkkuutta, että erotamme valheen totuudesta. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, että pysyisimme harhassa. Tarvitsemme Jumalan apua pysyäksemme totuudessa. Tätä totuutta löydämme pohjimmiltaan vain Jumalan omasta Sanasta ja vain tätä noudattamalla.

Nyt kun sitten olemme joutuneet todella kauas Jumalan totuudesta ja perinteisistä kristillisistä arvoista ja näkemyksistä, olemme saaneet kaaoksen aikaan yhteiskunnissamme. Laittomuus on ottanut vallan kaikkialla. Kapina ja viha auktoritetteja vastaan vain kasvaa. Hullutellaan sukupuolilla ja sukupuolettomuudella, tasa-arvolla ja kaikenlaisilla identiteeteillä ilman mitään rajaa. Kaikki toimii kuin curlingissa ja esteitä poistetaan, että aina vain liukkaammin etenisi rajaton vapaus. Vapaus mihin?

Kestääkö tämä meno kriittistä tarkastelua? Jotta sellaista ei pääsisi tapahtumaan, tarvitaan lisää tilaa ja liikkumavapautta ihmisen paisua ja kukoistaa omassa erheessään. Siksi canceloidaan, syytellään, uhriudutaan.

Rajat ovat kuitenkin tulleet vastaan. Reaalitodellisuus puhuu ihmisen pohjatonta itsekkyyttä vastaan. Ihmetellään, miksi naiset eivät halua synnyttää? Miksi perheitä ei perusteta? Ehkäpä oppi onkin mennyt perille. Opetukset sukupuolen moninaisuudesta, erilaisista suhteista, feminismi eivät tue perinteisiä perhe-arvoja ja ihmisten lisääntymistä. Kaikkea ei voi ulkoistaa eikä robotiikka ja tekoäly olekaan apu kaikkeen.

Olemme äärilaidalla, ääripäässä kehityksessä, joka tulee johtamaan ihmiskunnan tuhoon. Ihminen joutuu myöntämään erehtyneensä. Ihminen herkästi rakentaa turvansa toisten ihmisten ja vahvojen johtajien turvaan. Se on kuitenkin valheellista ja petollista turvaa. Ainoastaan Jumalassa on todellinen turva. Ei mitään uutta siis auringon alla. Pysykäämme siinä perustuksessa, joka meille on Raamatussa annettu. Siihen vankasti pureutuen ja sillä itseämme rakentaen. Joka sen ymmärtää ja omalle kohdalleen ottaa ohjenuorakseen, hänen ei tarvitse pettyä, ei joutua harhaan, sillä Herra ei hylkää häntä, joka Hänen apuunsa turvaa.