Kirkon ykseys

 Mitä me haluamme kirkolta? Mikä on kirkon sanoma? Mistä tässä kaikessa on kysymys? Mikä on kirkon perusta?

Mieleeni nousi lukiessani Paavalin kirjettä Tiitukselle 2:11-15, että tämähän se oli alkukristittyjen ja alkukirkon keskeisin teema, Jeesuksen tulemisen odotus. Sitä odotettiin, siihen valmistauduttiin ja siihen kehoitettiin olemaan valmiina. 

Siitä alkukristityt kaikkialla eri seurakunnissa pitivät kiinni ja siihen kehoitettiin, jotta oltaisiin valmiina, kun Herramme saapuu. Siitä Jeesus itsekin puhuu lopun ajoista puhuessaan ja kehoittaa meitä olemaan valmiina.

Onko meillä rakkaus Jeesukseen ja odotammeko me Hänen takaisintuloaan? Yhdistääkö se Hänen tulemuksensa odotus meidät kristityt eri seurakunnissa, kirkoissa ja eri puolilla maailmaa? 

Jos meillä on odotus ja kaipaus Jeesuksen yhteyteen, niin silloin Hänen tulemuksensa ja sen odotus on meille mieluinen asia. Haluamme että muutkin tulisivat osallisiksi tästä ihanasta pelastuksesta ja yli ymmärryksen käyvästä armosta. Ymmärrämme, että Jumalan vastustaja tekee työtään ja yrittää viedä ihmisiä harhaan ja pois Jeesuksen yhteydestä. 

Jos haluamme todella kirkon ykseyttä ihan Jumalan tahtoa kysellen, niin eikö olisi syytä aloittaa jo hyvissä ajoin rukoukset tulevan kirkolliskokouksen puolesta, että Jumala voisi siellä ilmestyä. Etsikäämme kaikki Jumalan tahtoa rukoillen ja Hänen Sanaansa lukien ja sen ohjaukseen taipuen. Uskon, että Jumala voi vielä tehdä ihmeitä meidän kirkossamme. Hän voi herättää meidät elävän Jumalan tuntemiseen. Hän voi avata sokeain silmät ja kuurojen korvat. Hän on elävä Jumala ja vain Hänelle se on mahdollista. 

Siis, jos oikeasti haluamme kirkon ykseyttä, niin nöyrästi rukoilkaamme Hänen tahtonsa tapahtumista meidän maassamme ja meidän kirkossamme. Hän ei meitä hylkää, eikä jätä, kun Hänen apuaan pyydämme. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Olkoon Hänen tulemuksensa meille yhtälailla rakas ja odotettu asia kuin se oli alkukristityillekin. 

Olemisen keveys ja vapaus

 Jo lapsuudessani rakastin vapautta kulkea lähimetsissä ja ihmetellä kaikkea siellä olevaa ja ilmenevää eri vuodenaikoina. Metsä toi erityisellä tavalla mahdollisuuden miettiä ja pohtia asioita aivan rauhassa,vapaasti ja kiireettömästi. Vaikka kiire ei millään tavalla leimannut lapsuuteni elämää, suhde luontoon antoi kuitenkin aivan erityisen ulottuvuuden asioiden tarkasteluun itsenäisesti ja rauhassa.

Vaalin vieläkin tuota lapsuudesta minulle tuttua tapaa ja nautin syvästi, kun saan hengittää metsän tuoksua ja kuunnella luonnon ääniä. Ne luovat omalla tavallaan pysyvyyttä ja rauhaa tässä levottomassa ja kaikin tavoin muuttuvassa maailmassa. 

Jotenkin pohdin, että kaikkia ikäänkuin pakotettaisiin muuttumaan ja muuttamaan käsityksiään eri asioista, jopa kaikkein herkimmistä ja syvimmistä asioista, kuin arvoista ja omista uskomuksista. Tiedon tulva on valtava ja sitä tulee joka tuutista. Usein käy niin, että emme ehdi sulatella ja seuloa kaikkea, mitä meidän tietoisuuteemme tuodaan. Me jäämme ikäänkuin sen tiedon virran armoille, kamppailemaan omasta olemassaolostamme. Joskus voi viedä hyvin pitkäkin aika, ettemme ole päässeet tai kyenneet jäsentämään meille tullutta informaatiota/ tietoa omaan maailmankuvaan ja arvomaailmaan kuuluvaksi tai sitten selkeästi siihen kuulumattomaksi.

Nopeus ja tehokkuus sekä valtava ja jatkuvasti toistuva medianäkyvyys vaikuttaa olevan merkittävässä asemassa tiedon siivilöimisen ja oman arvomaailman kautta läpikäymisen vaikeuteen. Tulee se tunne, että minua vaaditaan ajattelemaan juuri näin ja minulta odotetaan juuri tätä arvomaailmaa ja että vain se on oikea ja hyväksyttävä tapa ajatella. 

Mihin on kadonnut ajattelun ja mielipiteen vapaus? Miten voi olla, että länsimainen demokratia onkin luisumassa manipulointiin ja ihmisten mielipiteiden muokkaukseen, jopa ihan pakkovaltaa käyttäen? Missä on meidän vapautemme uskoa ja ajatella ja ilmaista mielipiteitään vapaasti?

Monet puhuvat erilaisten ismien käsittein ja selittävät tätä historiassa eri aikakausina vaikuttaneiden ismien avulla. Tämä on yksi tapa jäsentää todellisuutta eri aikakausina ja se on myös filosofien tapa. Se antaa ikäänkuin välineitä tarttua ajan ilmiöihin ja  kysymyksiin. Entäpä tavallinen tallaaja, joka ei ole perehtynyt ismeihin tai ne eivät muuten kuulu omaan päivittäiseen käsitteistöön.

Ihmisen identiteetti ja ajattelun vapaus antaa myös mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun. Mutta että ihmisen identiteettiä vastaan hyökätään monelta suunnalta ja kyseenalaistetaan, romutetaan perinteiset näkemykset, on vaikuttamassa myös siihen,  että ihmisestä tulee itsensä ja sisimpänsä tiedostamaton, ulkoapäin tulevan ohjauksen kuuliainen seuraaja, joka alkaakin totella mielellään ohjeita ja sääntöjä, joita hänelle annetaan. 

Nyt on siis herättävä ja havahduttava elämään ja rakentamaan sen vapauden perustalle, jonka Jeesus meille ristinkuolemallaan toi. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän on meidän vapautemme ja rauhamme, vaikka meitä yritettäisiin syyllistää kaikin tavoin. Hän, joka on murtanut ja musertanut kaiken pimeyden ja valheen vallan, Hän voi auttaa meitä pysymään ja kestämään totuudessa.

Vaikka meitä Raamattuun uskovia kristittyjä väheksyttäisiin tai jopa syrjittäisiin omien näkemystemme ja uskomustemme vuoksi, se ei voi eikä saa viedä meiltä rohkeuttamme olla uskollisia sille, minkä olemme oppineet tuntemaan hyväksi ja oikeaksi. Kristityt ovat kautta historian joutuneet kokemaan vainoa ja pilkkaa oman uskonsa vuoksi. Kristinuskon alkuaikoina, sen levitessä ympäri muinaisen Rooman valtakuntaa, kristittyjä syytettiin milloin mistäkin ja aivan perusteettomasti.

 Nykyinen kehityskulku meidän länsimaisissa demokratioissa on samansuuntainen, kuin muinoin Roomassa. Kristittyjä ajetaan yhä tiukemmin yhteiskunnan marginaaliin. Se kuitenkin tapahtuu Jumalan sallimuksesta ja Hänen Kaikkivaltiaan tahtonsa mukaisesti. Hänen omansa voivat kaikessa turvallisesti luottaa Hänen viisaaseen johdatukseensa. Kaikki on Hänen kädessään. 

Anna Jumalalle mahdollisuus

 Elämä täällä länsimaissa on kääntynyt arvoiltaan aivan ylösalaisin. Ennen kristinusko toi kaikille ihmisille selkeät perusarvot, elämänohjeet ja sisällön. Se vaikutti selkeästi lainsäädäntöön ja kaikkeen toimintaan tuoden samalla uskoa tulevaisuuteen ja luottamusta Jumalan johdatukseen elämässä. 

Nyt usko Jumalaan on mennyt ja tilalle kirkoissa on tullut jooga ja ylitsevuotava ja kaiken suvaitseva rakkaus. Enää ei kanneta huolta ihmisten sielujen pelastumisesta, vaan siitä ettei vain kenenkään mieltä pahoitettaisi. Tämä on johtanut siihen, että kirkoissa ja seurakunnissa on hukattu evankeliumi, sanoma synnistä ja armosta. Sanoma siitä, että Jumala vihaa syntiä, mutta että Hän antoi Jeesuksen ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi,  vaan hän saisi iankaikkisen elämän. 

Tätä sanomaa meillä ei olisi varaa menettää, mutta me menetämme sen, jos emme valvo. Raamattu, Jumalan Sana, ei ole vain tarinoita Jumalasta ja Jeesuksesta, vaan ikuisen Jumalan läsnäoloa. Kohtaamme Hänet Sanassa aina, kun sitä luemme tai kuuntelemme. Tuo Sana saa aikaan meissä uutta elämää. Se uudestisynnyttää meidät ja uudistaa ja luo meissä jatkuvasti uutta. Kun olemme Sanan äärellä, lähellä Jumalaa, emme eksy.

Monet ovat eksyneet tai eivät ole edes koskaan löytäneetkään yhteyttä Jumalaan. He eivät ymmärrä Raamattua, eivätkä hyväksy sitä, mitä se ihmisiltä vaatii. Jeesus itse puhuu uudestisyntymisestä. Joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Ihminen ei voi ymmärtää eikä hyväksyä Hänen Sanaansa ilman Pyhää Henkeä. Sen Jumala lahjoittaa ihmiselle uudestisyntymisessä, jossa Ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.

Tässä uudestisyntymisessä Jumala avaa sokean silmät ja tämä alkaa nähdä Jumalan työn ja teot täällä maailmassa. Hän alkaa myös ymmärtää Raamattua. Sitä ennen hän on herkästi harhaan johdettavissa, koska hän on sokea. Silloin hän on myös erityisen altis uskomaan kaiken valheen, mitä tämä maailma ja vihollinen hänelle syöttää, koska hänellä ei ole Pyhää Henkeä ja Jumalan Sanaa opastamassa.

Tänä aikana kirkko on niin sokeutunut, että sieltä ei kuulu enää totuuden ääni yhteiskunnallisissa asioissa. Kirkon ääni on poikennut totuudesta ja etsii nykyisin vain omaa etuaan eikä Jumalan kunniaa. Jumalan kunniaa on tullut monella tavalla häväistyksi kirkon liberaalien ja Jumalan Sanan vastaisten toimien myötä. Se on surullista. Onneksi kirkossa ja seurakunnissa on vielä Jumalan tahtoa etsiviä ja siitä kiinni pitäviä paimenia. 

Tämä arvojen kääntyminen ylösalaisin on aiheuttanut yhteiskunnallisen sekasorron kaikilla sektoreilla. Ennennäkemätön pahoinvointi on vallannut ihmisten mielet. Se, minkä ajateltiin tuovan iloa ja vapautta, onkin sitonut ihmiset yhä syvemmin epätoivoon ja kahleisiin. Elämä synnistä, ilman Jumalaa, on elämää kohti tuhoa. Jumalan säätämät elämän perusohjeet, ihmiselämän omat käyttöohjeet, kymmenen käskyä ovat elämää suojelevia lakeja. Jos Jumalan luomat normit ja meitä suojeleva turva otetaan pois, niin olemme Perkeleen tuhoisissa käsissä. Silloin meillä ei ole auttajaa. Turvanamme ja suojanamme on ainoastaan Jeesuksen ristinkuolema, joten pysykäämme Hänen seurassaan ja Hänen ystävinään. Se on koko kansakuntamme selviytymisen edellytys.