Sinä riität, vai riitätkö?

 Jokainen meistä on varmasti joskus, ainakin kerran elämässään ollut tilanteessa, jossa on joutunut pettyneenä toteamaan, ettei onnistunut toimimaan niin kuin olisi toivottu. Tämä toive on voinut nousta omasta sydämestä, oman arvomaailman kautta tai se on asetettu jonkin toisen mittapuun mukaan. Joka tapauksessa olet saanut tuntea sisimmässäsi että et ole ollut riittävä jossain tilanteessa, et ole hyvä ihminen. Tästä syystä sinä olet loukkaantunut ja pettynyt ehkä itseesi ja ehkä myös ihmiseen tai ihmisiin, joiden kautta olet saanut tällaista kokea. 

Loukkaantuminen ja pettymys ovat hyvin inhimillisiä tunteita ja niiden kanssa me saamme myös tehdä töitä omassa sisimmässämme läpi elämän. On asioita, jotka loukkaavat meitä ja aiheuttavat pettymyksiä niin toisiin ihmisiin kuin omaan itseemmekin. Tärkeää on pohtia, miten tilanteeseen on tultu ja onko asioille mahdollista tehdä jotain. Aina kannattaa muistaa, että voi muuttaa vain omaa käyttäytymistään ja asenteitaan, toisen käytös ei ole sinun vastuullasi, vaikka sinulla onkin mahdollisuus vaikuttaa toisen käsitykseen oikeasta ja väärästä. Toinen kuitenkin itse päättää, mitkä arvot hän omaksuu ja miten toimii omassa elämässään.

Arvoristiriidat ja hyvin syvällä olevat kulttuurierot vaikuttavat myös käsityksiimme hyvästä ja aiheuttavat loukkaantumisia ja pettymyksiä puolin ja toisin. Tärkeää olisi mielestäni täällä Suomessa arvostaa meidän omaa kristillistä kulttuuriperintöä, koska se on tuonut maahamme niin uskomattoman paljon hyvää ja toisia ihmisiä arvostavaa ja tukevaa toimintaa. Meidän yhteiskuntamme hyvinvointi rakentuu sille pohjalle hyvin syvässä merkityksessä. Kun pidetään arvossa Jumalan kymmentä käskyä sanan varsinaisessa merkityksessä, niin ei jouduta hakoteille. Kunnioitus ja rakkaus Jumalaa kohtaan avaa myös kunnioituksen ja rakkauden lähimmäistä kohtaan. 

Jumalan käskyt ja niiden kunnioittaminen eivät kuitenkaan tarkoita lähimmäisen ihmisarvon polkemista näiden käskyjen varjolla. Kukaan meistä ei riitä eikä ole riittävän hyvä, jos näitä käskyjä ja niiden vaatimuksia vertaillaan meidän elämäämme. On ainoastaan yksi, joka riitti, yksi joka täytti kaikki nämä käskyt oli Jeesus. Hän täytti koko lain meidän edestämme. Sen perusteella sinä, turvatessasi elämäsi kipeinä hetkinä, joidenkin toisten tai omantuntosi syytöksissä voit turvata siihen, että sinäkin riität, Jeesuksen sovitustyön tähden. 

Loukkaantumisen ja mielensäpahoittamisen kulttuuri

 Oli aika, jolloin ihmiset elivät rauhassa keskenään, eikä edes ymmärretty että joistain sanoista joku voisi loukkaantua tai että kristinuskon moraalikäsitykset pitäisi kyseenalaistaa, koska ne eivät tue nykyistä lainsäädäntöä.

Olen syntynyt vuonna 1961 ja silloin ei todellakaan ymmärretty että tietyt sanat olisivat joitain ihmisryhmiä halventavia tai jopa vihapuhetta. Toki elettiin hyvin selkeästi kristinuskon muovaamassa ja kyllästämässä yhtenäiskulttuurissa, jossa oli selkeät kristilliset arvot, joita kukaan ei silloin kyseenalaistanut. Kouluissa oli selkää uskonnon opetusta ja oli myös aamuhartaudet ja ruokarukoukset. Koulun juhlissa oli selkeästi kristilliset elementit esillä. Kuitenkin kaikki toimi selkeästi ja kaikista pidettiin hyvää huolta. Vähemmistöjä kohdeltiin hyvin, olivatpa he seksuaalivähemmistöjä tai ihan mihin tahansa oman taustansa vuoksi vähemmistöön kuuluvia. 

Kristillistä uskoa ja sen opetuksia ei kukaan kyseenalaistanut, saati sitten Raamatun näkemyksiä kristillisen etiikan ohjenuorina. Oli selkeää, että Raamattu oli kristillisen uskon ja etiikan ylin ohje ja Pyhä kirja. Se kristillinen lähimmäisen rakkaus, joka tästä kumpusi, välitti ja huolehti siis kaikista ihmisistä ja huolehti heistä, vaikka aivan selkeästi myös tiedettiin ja opetettiin Raamatun pohjalta mikä on syntiä, mikä on väärin ja mikä on Jumalan tahto meidän elämässämme. 

Olen ihmetellyt, miten kaikki vain alkoi muuttua. Ihmisiä alettiin vaatia vähitellen ajattelemaan ja puhumaan yhdenmukaisesti. Alettiin määritellä sitä, mitä saa puhua ja miten saa esittää mielipiteitään ettei loukattaisi toisia. Tämä tuli siitä, kun tiettyjä vähemmistöjä alettiin nostaa muiden yläpuolelle huomaamatta että samalla alettiin polkea toisten ihmisten oikeuksia ja mielipiteitä ja heidän vakaumustaan. 

Nyt tämä pakko on mennyt niin pitkälle että jopa kristilliseen uskoon ja sen opinkäsityksiin ja moraaliin ollaan tuotu tämä loukkaantumisen kulttuuri ikäänkuin ihminen itse voisikin alkaa Jumalan säätämiä asioita määrittelemään. Ja pahinta on että se tulee kristinuskon ulkopuolelta tulevista vaatimuksista. Se on saanut aikaan paljon sekaannusta ja hallaa kristittyjen piirissä ja seurakunnissa. Tällainen ulkopuolelta tuleva ja kristinuskolle vieras vaatimus on kuitenkin torjuttava ja täysin myös torjuttavissa, jos pitäydytään Raamatun selkeään opetukseen ja luotetaan siihen rohkeasti. 

Kristinuskolla on aina ollut yhteiskuntaa parantava ja eheyttävä vaikutus niin yksilö- kuin myös ihan kansallisella tasolla. Nyt on siis vain kristittyjen herättävä näkemään, missä kohtaa ollaan menty metsään ja palattava takaisin, etsien Jumalan viisautta ja tehtävä parannusta ja korjausliikkeitä siellä, missä siihen on tarvetta. 

Valheella on lyhyet jäljet pääsiäisenäkin

 Ei ole kovinkaan yllättävää että pääsiäisen sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta yritetään vääristellä ja valheiden keinoin tehdä tyhjäksi.

Tämän aiheen äärellä löytyy evankeliumeista Matteuksen tallentama kertomus vartijoiden hämmästyksestä ja varmasti myös kauhusta Jeesuksen haudalla. He menivät ja kertoivat ylipapeille tapahtuneesta. Ja heti oli neuvottelut vanhinten kanssa käynnissä ja totuus päätettiin tukahduttaa lahjusten avulla. Kertomus muunneltiin niin, että opetuslapset olisivat varastaneet Jeesuksen ruumiin ja se olisi selitys tyhjälle haudalle ja huhuille Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Valhe ei kuitenkaan saanut kaikkia vakuutetuiksi, vaan sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta levisi kulovalkean tavoin ensin Jerusalemissa ja vähitellen lähiympäristöön ja sitä kautta kaikkialle maailmaan. Sanoma ylösnousseesta, ristillä syntiemme vuoksi kärsineestä ja kuolleesta Jumalan pojasta sai sellaisen aseman, että syntyi myös Vanhan testamentin kirjoitusten jatkoksi Uusi testamentti ja niin sitä mukaa koko Raamattu, kristinuskon peruskirja. Syntyi siis Sanoma, jolla on totuusarvo. Samalla syntyi myös usko Jeesukseen, kristinusko.

Tästä kaikesta saamme olla kiitollisia vuonna 2023. Kiitollisia ensinnäkin siitä, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut myös meidän suomalaisten edestä. Ei siis ainoastaan juutalaisten. Saamme olla kiitollisia myös juutalaisille, jotka lähtivät levittämään sanomaa eteenpäin, niin että se aikanaan tavoitti myös meidät, Pohjan perillä olevat pakanat.

Nyt kuitenkin kaikkien harmiksi ja suruksi yritetään jälleen tuota sanomaa ja sen totuuksia kieltää. Toki kieltäjät ovat yleensä niitä, jotka eivät ole asioihin perehtyneet ja ovat muiden, kuten mediassa esiintyvien harhauttajien taholta tulleet eksytetyiksi. Toki on heitäkin, joiden on vain vaikea uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Totta on kuitenkin se, että kaikkia Jumala kutsuu pelastukseen. Ja Raamatussa löytyy sanat, "Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan." Eli etsijä kyllä löytää Herran, jos todella etsii, täällä maan päällä se löytäminen on vielä mahdollista.