Jumalan pelastussuunnitelma

 Laki velvoittaa taloyhtiöitä ja toimipaikkoja, yleisötilaisuuksia ja kaikkea toimintaa, mihin ihmisiä kokoontuu paikalle, pitämään yllä pelastussuunnitelmaa. Siihen kirjataan kaikki toimenpiteet, miten pyritään ennaltaehkäisemään kaikenlaisissa vaaratilanteissa ihmisten kuolemat tai vakavat tapaturmat. Se on hyvin yksityiskohtainen ja kaikille asianosaisille tiedoksi annettu ja velvoittava asiakirja, jonka mukaan toimitaan. 

Moni sen sijaan on täysin tietämätön koko elämänsä tärkeimmästä kohtaloonsa liittyvästä asiasta, Jumalan pelastussuunnitelmasta. Se pitäisi olla esillä kaikissa paikoissa ja antaa tiedoksi kaikille ihmisille, koska se koskee kaikkia ihmisiä kaikkialla maailmassa. Ja se on ainoa todellinen pelastustie, mikä johtaa ihmisen pelastukseen.

Jumalan pelastussuunnitelma on erittäin tarkka ja yksityiskohtainen, jo Paratiisin lankeemuksen jälkeen Jumala lupasi pelastuksen, jonka Hän oli tarkasti ja suunnitelmallisesti ilmoittanut sanoen "vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään".Käärme tässä kuvaa paholaista, jonka otteeseen ihmiskunta joutui syntiinlankeemuksessa. 

Tuossa tapahtumassa kaikki muuttui niin radikaalisti että luottavasti ja turvallisesti Jumalan yhteydessä eläneestä ihmisparista tuli Jumalaa pakoileva ja kaikella omilla yrityksillä (viikunanlehdillä alastomuuttaan) omaa kurjuuttaan peittelevä olento. Jumala etsi kuitenkin heidät ja tilanne selvitettiin perinpohjin ihmisten etsiessä verukkeita ja syitä tapahtumille. Jumalalle eivät nuo ihmisten omat yritykset päästä pälkähästä kelvanneet, vaan Hän itse puki ihmiset eläinten taljoihin osoittaen jo siinä suvereeniteettinsa suhteessa ihmiseen.

Jumalan lupaus pelastuksesta koko ihmiskunnalle sisälsi tarkkaan suunnitellun ja vaiherikkaan matkan lupauksessa Aabrahamille väkirikkaasta kansasta, jonka kautta Jumala toteutti suunnitelmaansa ja joka toimi pappiskansana tuoden Jumalan tahtoa ja Hänen ihmetekojaan sitä ympäröivien kansojen keskuuteen. 

Aikojen saatossa Jumala tarkensi lupaustaan pelastuksesta profeettojensa kautta. Niinpä pelastusta ja Messiasta tiedettiin odottaa Jeesuksen syntymän aikoihin hyvinkin tarkasti. Tätä kuvaa hyvin evankeliumitekstien kertomukset pappi Sakariaan ja Hannan kohtaamiset Jeesus-lapsen kanssa pyhäkössä. Siitä todistaa myös ihmeelliset kertomukset Johannes Kastajan liikkeistä äitinsä kohdussa, kun hänen äitinsä kohtasi raskaana olevan Marian, Jeesuksen äidin. Tämä kaikki ja paljon paljon muuta ilmentää hyvin vahvaa ja yksityiskohtaista tarkkuutta, Jumalan käsikirjoitusta ihmiskunnan historiassa kaikkien pelastamiseksi.

Täyttymyksensä tuo pelastustyö sai Jeesuksen ristillä, Hänen uhratessaan itsensä koko ihmiskunnan puolesta ja vielä voittamalla kuoleman vallankin nousemalla kuolleista kolmantena päivänä, aivan kuin oli Kirjoituksissa, Raamatussa ennustettukin. Ja tämä kaikki on historiallinen fakta, ei mitään keksittyjä tarinoita.

Kuitenkin tämä kaikki, mitä Jumala on tehnyt puolestamme, on hyvin suurella osalla ihmiskunnasta tietämättömyyden hämärässä, voi sanoa pimeydessä. Ei tiedetä että Jeesus on se, joka on pelastanut meidät, eikä siihen uskota. Ei myöskään haluta että siitä puhutaan, koska puhe siitä koetaan kiusalliseksi ja loukkaavaksi. Se pimeys ja tietämättömyys, on valheellista. Ihmiset luulevat olevansa itsensä omia, mutta eivät ole. Me kuulumme kaikki Jumalalle luotuisuutemme perusteella ja Hän etsii meitä tänäänkin piiloistamme aivan kuin Aadamia ja Eevaa Paratiisissa. Hän tarjoaa meille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa.

Me juhlimme joulua Jumalan Pojan, Jeesuksen syntymäjuhlana. Sillä ei ole suurta merkitystä, onko syntymäajankohta ihan täsmälleen se päivä, jolloin Jeesus syntyi ihmiseksi neitsyt Marian kohdusta. Sillä on suuri merkitys että Jeesus totisesti syntyi ja ilosanoma, joka ilmoitettiin paimenille:"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon,joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka  on Kristus Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.", on meidän elämässämme johtotähtenä. Siinä on Jumalan pelastussuunnitelman kulminaatiopiste. Sitä sanomaa on yritetty vesittää ja turhentaa kautta vuosisatojen, mutta se on ja pysyy meidän onneksemme iankaikkisesti muuttumattomana.

Tänäkin jouluna saamme toivottaa toisillemme Vapahtajan siunaamaa joulujuhlaa. Hän itse sen siunaa. Se siunaus ei tarkoita että unohtaisimme lähimmäisemme. Se velvoittaa myös tuomaan lämpöä ja rakkautta ja valoa tämän maailman kurjuuden keskelle, epätoivon ja lohduttomuuden sijaan toivoa, pelon sijaan rohkeutta ja luottamusta. Se ei lupaa meille helppoa elämää eikä etusijoja elämän majataloissa. Se lupaa turvan ja toivon arjen ja ahdistustenkin keskellä. Se on pelastustie, jota seuraamalla pääsemme perille, turvaan Isän Jumalan luo.

Syytä pysähtyä

 Kun yhteiskunnan arvopohja rapautuu, valhe ja itsekkyys saavat yhä enemmän valtaa. Kaikenlainen yhteiskunnallinen epävarmuus ja näköalattomuus tuovat turvattomuutta kaikille ihmisille, mutta ennenkaikkea lapsille ja nuorille. 

Maailmassa vallitsee erityinen näennäiskulttuurinen ilmapiiri, joka verhoaa mukaansa median myötävaikutuksella kaikki, joilla ei ole sisäistä moraalia ja tervettä kritiikkiä päivittäin muuttuvia mielipidevirtoja ja ideologioita kohtaan. 

Pahuus ja väkivalta lisääntyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, on kaikenlaista sekavuutta eri hallintoelimissä, maassamme on näköalattomuutta johtaa asioita kestävällä, yhteiskuntaamme rakentavalla tavalla. On erittäin paljon pahoinvointia nuorten ja lasten parissa. Huumeet ja muut päihteet tulevat yhä nuorempien ulottuville. Lapset ja nuoret ovat sisäisesti hukassa, mutta niin ovat myös aikuisetkin. Ollaan petoksen ja harhan uhreja. Harhan, että ei ole Jumalaa, ei ole absoluuttista totuutta, hyvän ja pahan selkeitä rajoja. 

Kun ihminen kääntää selkänsä Jumalalle, hän pettää itsensä. Hän voi kuvitella olevansa sivistynyt, järkevä ja vapaa elämään niinkuin itse tahtoo. Se on kuitenkin pahin valhe, mitä voi olla elämässä. Sielunvihollinen, Perkele on ollut valehtelija alusta saakka. Hän valehteli ensimmäisille ihmisille Paratiisissa, saaden heidät lankeamaan. Hän on ovela valehtelija ja säälimätön niitä kohtaan, jotka uskovat hänen valheensa. Hänen tahtonsa ei ole muuta kuin hukuttaa ihminen lopulta mukanansa Helvettiin.

Toisin on Jeesus. Hän rakastaa ja kutsuu meitä pimeydestä ja valheiden verkosta vapauteen. Hän katkoo kahleet ja vapauttaa ja tuo eksyneen takaisin Jumalan yhteyteen. Jumala uhrasi poikansa, Jeesuksen että meillä olisi pääsy Hänen yhteyteensä. 

Älä usko valheita. Täällä maailmassa vallitsee näennäisesti hyviä ja kauniita asioita, mutta älä anna sitoa itseäsi mihinkään täällä maailmassa. Ei kunniaan, rahaan,  maineeseen ja katteettomiin lupauksiin. Tämä maailma ja sen kauneus ja rikkaus on katoavaista. Mihinkään täällä et voi sydäntäsi kiinnittää tai toivoasi panna. Vain Jeesuksen tuomaan rauhaan, Iankaikkisen elämän toivoon, voit rakentaa elämäsi perustuksen. Se on perustus, joka kestää, kun kaikki muu ympäriltä katoaa tai kun kuolema kohtaa sinut. Se on silta ikuisuuteen, ikuiseen iloon, Jumalan luo.

Vanha viisaus

                   Vanha viisaus

On elämässä tilaa olla ja pohtia, 

miten päivästä toiseen 

asiat ja toimet etenee, on kohtia,

joissa ei ymmärrä syytä moiseen. 

Vanha Viisaus, siihen kun tarttuu,

antavi rauhan ja levon

etsiä ja oivaltaa, mitä mahtuu

sydämeen keskellä huolten ja pelon.

Ihminen täällä kaikenlaista häärää,

on toiveita, tarpeita, tehtävää kyllin,

vaan ei tiedä hän päiviensä määrää;

mitä tuo huominen, tänään on kyllin.

Vaikka sinä putoaisit pohjamutiin, 

Hän rinnallas kulkee ja lohduttaa.

Ei aina ole tunnetta, olen menossa juhliin.

On arkinen aherrus raskasta ja vaikeaa.

Ei Hän meitä koskaan heitä, 

vaikka pelko ja murhe alkaa kalvamaan, 

myötätunnon ja rauhan teitä, 

Hän kutsuu meidät kulkemaan. 

Jeesus tulee takaisin

 Tässä valheiden pimittämässä maailmassa ei mikään muu asia ole niin suuresti pimitetty ihmisten mieliltä kuin Jeesuksen tulo takaisin tänne maan päälle. Kun tätä asiaa pohtii ihan realistisesta näkökulmasta huomioiden sen, että Jeesuksen elämä täällä maan päällä on täysin historiallisesti todistettu asia, niin Hänen puheensa takaisintulemisestaankin pitäisi ottaa todesta. Siitä kertovat useat historialliset faktat, silminnäkijäkertomukset, erilaiset arkeologiset todisteet paikoista, joissa hän eli ja vaelsi ja muistiinmerkityt kertomukset hänestä. Sen lisäksi juutalaisten omat pyhät kirjoitukset ennustivat hänestä. 

Jeesus on siis kiistattomasti elänyt maan päällä, syntyen yliluonnollisella tavalla. Tämän me voimme uskon kautta ymmärtää Raamatusta, ja uskossamme Jumalaan ja Hänen Sanaansa ei tätäkään ole vaikea ymmärtää. 

Sen sijaan puheet Jeesuksen takaisin tulemisesta tuntuvat ihmisen mielessä pelottavilta ja epämukavilta. Nehän tarkoittavat sitä, että Jeesus onkin todella totta. Ja Hänen sanomansa on totta. Silloin joutuukin sen tosiasian eteen että mikä on suhteeni Jeesukseen? Mitä Hän minulle merkitsee? Hän on siis persoona, jonka olemassaolon ja todellisuuden olen voinut työntää pois mielestäni kokonaan. Se, että hän on joskus elänyt, ei ihmisen mieltä välttämättä paljon liikauta, mutta entäpä jos hän tuleekin takaisin ja joudun kohtaamaan hänet? Miksi se voi pelottaa ja ahdistaa?

Kysymys on totuudesta, joka Jeesus on. Hänet kohdatessamme kohtaamme nimittäin totuuden itsestämme. Aivan kuten samarialainen nainen Sykarin kaivolla. Hän kohtasi Jeesuksen ja tämä kertoi hänelle totuuden hänestä. Samoin meidän omatuntomme jossain määrin muistuttaa meitä totuudesta. Jos Jeesuksen opetukset, Sana saa vaikuttaa meidän omassatunnossamme, niin me näemme totuuden, se paljastaa meille, mitä me olemme, syntimme ja syyllisyytemme. Sanassa siis kohtaamme Jeesuksen. 

Yhtä varmasti kuin Jeesus on kerran ollut täällä maan päällä, niin hän kerran tulee tänne takaisin. Hän ottaa Häneen uskovat, omansa luokseen. He, jotka eivät ole ottaneet totuutta vastaan omasta itsestään, vaan ovat vältelleet kaikin tavoin kohtaamasta Häntä, joutuvat kerran Hänen eteensä tekemään tiliä elämästään. Kukaan ei voi välttyä kohtaamasta Häntä. Tämä totuus lopullisesta kohtaamisesta pelottaa ja ahdistaa monia, jotka haluaisivat ilman Jeesusta ja Hänen sovitustaan päästä kuin pälkähästä. Sielunvihollinen, Perkele yrittää viimeiseen saakka saada ihmisen uskomaan hänen valheisiinsa ettei tämä uskoisi Jeesuksen tarjoamaan pelastukseen eikä pääsisi vapaaksi Perkeleen vallasta. 

Jeesuksen tulemus on siis todellisuutta yhtä vahvasti kuin Hän kerran tuli ja eli ihmisen elämän täällä maan päällä. Sen vakuuttaa meille Hänen oma Sanansa ja Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristusta. Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään Jumalan Sanaa ja puolustaa meitä kaikin tavoin. Hän myös muistuttaa meitä Jeesuksen opetuksista ja auttaa pysymään Jeesuksen yhteydessä koko elämämme ajan. Hän vahvistaa uskoamme ja luottamustamme siihen että Jeesus todella tulee takaisin. Se on ehdottomasti totta.

Usko on elämää

 Uskon väitetään olevan yksityisasia ja varsinkin kristillinen usko haluttaisiin siivota pois koko yhteiskunnasta vaikuttamasta pois kokonaan, näkymättömiin. Näin tehdessään koko länsimainen sivistys ja kaikki lainsäädäntö yhteiskuntaa ja sen jäseniä suojelevine normeineen heitetään pois. Pohja katoaa hyvältä ja oikealta toiminnalta.

Kristillinen usko on tuonut todella paljon hyvää ja vaikuttanut positiivisella tavalla ihmisten oikeuksiin ja tasa-arvoon koko parituhatvuotisen historiansa aikana. Sen ansiosta on lakkautettu orjuus, suhtautuminen naisiin ja lapsiin ja vähäosaisiin on muuttunut. Asiat, joita ihmiset pitävät nykyään itsestäänselvyyksinä, eivät sitä olleet ennen kristinuskon tuomaa toisista ihmisistä huolehtimisen näkökulmaa.

Nyt ollaan ottamassa askelia taaksepäin. Ihminen on nostettu oman onnensa sepäksi, oman moraalinsa ja uskonnollisuutensa herraksi. Hän voi elää niin omasta suppeasta kokemusmaailmastaan käsin omaa elämäänsä, ettei hänen tarvitse katsoa mitään biologisia tosiasioita, jotka voi huoletta ohittaa omilla subjektiivisilla kokemuksillaan. Hän voi valita sukupuolensa, tavan miten hän osoittaa kiintymystään tai on osoittamatta. Kaikki psykologiset lainalaisuudet voi myös sivuuttaa, koska ne vain rajoittavat henkistä kasvua.

Se, mihin tämä kaikki tulee ennen pitkää johtamaan, niin siitä kukaan ei tietenkään halua ottaa mitään vastuuta eikä sitä sovi ajatella. Pääasia on että ihminen vihdoin pääsee vapaaksi kaikesta mikä häntä ahdistaa ja sitoo ja hän voi toteuttaa itseään ilman että jokin häntä ja hänen vapauttaan rajoittaa. Kuitenkin tämä tulee johtamaan täydelliseen moraaliseen rappioon ja katastrofiin. Ihmisten moraalista selkärankaa ollaan nakertamassa sisältä päin.

Kuitenkin kristitty elää tässäkin ajassa luottaen Jumalan johdatukseen. Hän luottaa siihen että Jumalalla on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän tietää ja uskoo, että Jumala edelleen etsii ihmisiä yhteyteensä ja haluaa pelastaa ihmisiä monenlaisten riippuvuuksien ja harhojen orjuudesta elämään turvallista ja hyvää elämää Hänen yhteydessään.  Hän on ihmisen luonut ja ihmisen käyttöohjeet ja elämänohjeet ovat edelleen voimassa ja turvaavat ja suojelevat elämää. Vain Hänen yhteydessään ihmisen elämä on tervettä ja yltäkylläistä, täyttä elämää. Usko on elämää Hänen yhteydessään. Jeesus on uskon alkaja ja sen täyttäjä.

Maailman paras uutinen

 Meille tulvii jatkuvasti uutisia erilaisista tapahtumista ympäri maailmaa. Osa näistä on positiivisia ja mieltä nostattavia, mutta valitettavasti suurin osa on erittäin negatiivisia, synkkiä ja ahdistavia uutisia. 

Monet postaavat omilla sometileillään uutisia ja valokuvia sekä videoita tapahtumista, jotka ovat heille merkityksellisiä, tai joita muuten vain haluavat välittää toisten tietoisuuteen. Muutama viikko sitten pohdin omaa somepostausta julkaistessani että missä on se paras uutinen. Eikö se pitäisi olla uutisten ykkösaihe päivästä toiseen. No pitäisi todellakin. Nimittäin jos pohtii, mitä se uutinen pitää sisällään, niin kyllähän sen pitäisi olla kaikkien medioiden ja otsikoiden kärjessä jatkuvasti. "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja ja Hän on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa" Näinhän enkeli ilmoitti suuren uutisen Luukkaan evankeliumin mukaan. 

Eipä uutisankkurina ole yleensä kuin ihan tavallinen toimittaja, ja silti uutisia seurataan päivittäin ahkerasti ja niiden sanomaa ja sen vaikutuksia mietitään. Nyt jos paneudutaan todella tuohon enkelin välittämään uutiseen, niin sen merkityshän on valtava,  suorastaan mullistava. On syntynyt Vapahtaja. Hän on voideltu, siis kuningas ja korkea Herra. Mistä tulee vapaus? No synnin ja kuoleman ja pahan vallasta. Jeesus itse lupaa että joka elää ja uskoo Häneen ei ikinä kuole, vaan elää iankaikkisesti. Vapahtaja tuo siis vapautuksen synneistä ja iankaikkisen elämän. Uutisen vaikutus yltää siis yli tämän elämän todellisuuden aina ikuisuuteen saakka, yli kuoleman rajojen. Eipä sellaista todellakaan kannata jättää noteeraamatta. Se ylittää jopa parhaiden mainosmiesten kikatkin:-Ikuinen elämä-lahjaksi!

Jeesus antoi omilleen tehtäväksi tämän uutisen levittämisen eteenpäin. Hän sanoo että "Tehkää kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla heitä käskemään pitää kaikki mitä Hän on käskenyt heidän pitää " Kerrotaan tätä maailman parasta uutista eikä pidetä ketään uutispimennossa. Tämä uutinen tuo ilon ja riemun kaikille kansoille ja kaiken ikäisille. Siinä riittää jatkuvasti ihmeteltävää, elämämme jokaisena päivänä. Ylistys, kiitos ja kunnia Herralle!

Pakomatka keskitysleiriltä ja Jumalan varjelus

 Eilen metsässä, korven keskellä mustikoita poimiessani muistui mieleeni eräs lukemani kirja ja sen kirjoittaja: Aatami Kuortti oli Inkerin kirkon pappi Inkerissä,Venäjällä 1900-luvun alkupuolella. Stalinin vainojen alettua hänet pappina otettiin kiinni ensimmäisten joukossa ja hänet siirrettiin vankileirille. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan sieltä aivan ihmeellisellä tavalla ja hän selvisi turvaan Suomen puolelle pitkiä aikoja korvessa harhailtuaan.

Tuolla pakomatkalla hän eli mm.metsämarjojen avulla. Olen lukenut tuon kirjan joskus teini-iässä ja sen vuoksi muistikuvani kirjasta ovat hieman hataria, mutta pääsanoma ja ihmeellinen varjelus ja pelastuminen erilaisten jännittävien vaiheiden kautta Jumalan armosta on edelleen muistissani. Luin kirjan silloin ahmien nuoreen mieleeni jokaisen vaiheen jännityksellä seuraten, miten kirjoittaja selvisi kaikesta ja pääsi pois vankileiriltä Jumalan auttaessa ja ohjatessa ihmeellisesti hänen pakomatkaansa. Kirja on siis tosikertomus Aatami Kuortin elämän vaiheista. Voittaa jännittävyydessään nykyajan fiktiiviset romaanit.

Oli vuosi 1986, kesäinen sunnuntai. Olin lukenut Vantaan seurakuntien ilmoituksista että Helsingin pitäjän kirkossa on evankeliumijuhla, johon kuuluu ensin messu, sitten vielä lounas ja päivätilaisuus ja puhujana Aatami Kuortti. Sydämessäni läikähti. Voisiko se olla totta, että tuo nuoruudessani lukemani kirjan sankari, Jumalan armosta Stalinin vainoista selvinnyt pappi olisi nyt tuolla messussa ja juhlilla puhumassa.

Menimme messuun koko perheellä. Ja olihan hän juuri sama henkilö, joka oli kirjankin kirjoittanut. Hän jotain mainitsi siellä juhlassa tuosta seikkailustaan tai sitten joku muu puhuja siitä mainitsi. En muista enää niin tarkkaan pitkien aikojen päähän varsinkin, kun siellä kirkossa sattui episodi, joka häiritsi pitkään minua. Olimme messussa ja nuorempi tyttäremme itkeskeli sylissäni ja yritin rauhoitella häntä. Yht'äkkiä luonamme seisoi iäkäs nainen, joka yritti itsepintaisesti ottaa katsekontaktia sylissäni olevaan tyttövauvaan ja sanoi että antaa tälle hyvän mielen pistoksia. Hän kierteli ja kaarteli ympärilläni yrittäen joka puolelta onnistumatta saamaan katsekontaktia, koska pidin vaistomaisesti tyttäreni kasvot rintaani vasten. Hän tupisi jotain että kun saisi nuo silmät kontaktiin. Hän höpötti että lapset nauravat hänelle vielä kadun toisella puolellakin. No onneksi mieheni palasi takaisin vessasta, jossa hän oli ollut käyttämässä vanhempaa tytärtämme. Hänet nähdessään häiritsijä lopetti loitsimisyrityksensä ja lähti pois kirkosta ja me saimme jälleen rauhassa osallistua messuun. 

Tuon kertomani tapauksen vuoksi en muista muuta Aatami Kuorttista, kuin sen että hän todella oli sama henkilö,  joka oli kirjan kirjoittanut ja että saimme vielä rohkaisuksi ja vahvistukseksi uskollemme hänet nähdä ja kuulla, hänen kirjansa jo aiemmin luettuamme. Tuo kirja on meillä kotona, kun ostimme sen joskus ja miehenikin sen luki siis jo ennen kuin hänet näimme livenä. Tuo Kuorttin kirja on kyllä erittäin ajankohtaista luettavaa tänäänkin, kun tuo Venäjän tilanne on tällä hetkellä se, mikä se on. 

Apostolien päivänä

 Iloitsin tänään sydämessäni käydessämme messussa Kokemäen kirkossa. Messu ja erityisesti sen virret puhuttelivat minua kovasti. Oli siunattua kokea ja aistia Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa niin voimakkaana ihan tavallisessa sunnuntain jumalanpalveluksessa. 

Yleensähän odotetaan ja arvioidaan että Pyhä Henki ja armolahjat toimivat joissain erityisissä, sitä korostavissa tilaisuuksissa, joissa kovasti ylistetään ja haetaan siunauksia ja Hengen kastetta.

Itse kaipaan herätystä monien muiden uskovien tavoin. Herätystä on rukoiltu ja sitä on odotettu jo vuosikymmenet, mutta vielä se on viipynyt. Nyt olen kuitenkin itse vahvasti vaikuttunut että herätys tulee ja Jumala sen armossaan antaa tulla, ikäänkuin sateena kuivaan maahan.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että meidän maamme hengellinen kenttä ainakin luterilaisen kirkon sisällä on ainakin kolmijakoinen, aivan kuten Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikoihinkin. Meillä on ihmisiä, jotka kieltävät Raamatun totuuksia, koska eivät niihin usko, on tarkkaan Sanan ja oikean opin valvojia ja ihmisiä, jotka nöyrästi tekevät palvelutyötään uskollisina Sanalle, Pyhän voitelussa.

Kun istuu messussa ja huomaa, että Jumalan pyhyys alkaa murentaa ja kokee olevansa Pyhän edessä, tulee hyvin kiitollinen mieli. Jumala on suuri ja Pyhä. Me olemme syntiset, mutta saamme jatkuvasti turvautua Hänen armoonsa. Tämä saa minut todella iloitsemaan sydämessäni, miten paljon Jumala meitä rakastaa. Hän on meille pelastuksen lahjaksi valmistanut ja siksi Hän toimii myös hyvin yksinkertaisella tavalla, vailla mitään suuria ja mullistavia spektaakkeleita, siellä missä Sanaa julistetaan ja ehtoollista jaetaan.

Jumalan tuuli puhaltaa siellä missä tahtoo. Me kuulemme vain sen huminan, mutta emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Jumala on Pyhä ja kaikkivaltias eikä Hän anna kunniaansa muille.

Laitan tähän liitteeksi mukaan virret, joita tämän päivän messuun liittyi ja ne tekivät tästä messusta erityisen, yhdessä muun julistuksen ja toiminnan kanssa. 

Kristinuskon ytimessä

 Paljon on eri aikakausina yritetty vaikuttaa ihmisiin ja heidän vakaumukseensa myös valtaapitävien toimesta. Jo Vanhan testamentin ajoilta meille ovat tuttuja kertomukset Mooseksen syntymästä ja vanhempien huolesta lapsen hengen pelastamiseksi Egyptin faaraon surmaamiskäskyä uhmaten. Samoin Daniel uhmasi kuninkaan käskyä eikä suostunut toimimaan vakaumustaan vastaan huolimatta kuolemanrangaistuksen uhasta. 

Samalla tavoin kristityt alkukirkon aikaan eivät suostuneet uhraamaan keisarille eikä kumartamaan häntä jumalanaan ollen näin uskollisia Jumalalle, jota ainoata pitää palvoa ja Hänen edessään polvien pitää notkistua. 

Kaikkina aikoina on Jumala ollut kansansa turvana. Hän on pitänyt huolen omistaan. Hän on ohjannut heidän elämäänsä antaen aina selkeät ohjeet siitä, miten on elettävä ja miten suhde Häneen, elämän antajaan ja kaiken luojaan on hoidettava. Tämä näkyy selkeästi Vanhan testamentin alkulehdiltä saakka paratiisikertomuksesta Aabrahamiin ja useisiin muihin pyhiin jo Vanhan liiton aikana.

Jeesus ei tätä asiaa kumonnut, vaan Hän täytti lain ja toi ristinkuolemallaan uuden, suoran yhteyden Jumalaan Hänen kauttansa. Hän oli ja on ainutkertainen uhri meidän syntiemme edestä.  Hän täytti lain, mutta ei tehnyt sitä tyhjäksi.Hän ei poistanut Jumalan Pyhyyttä ja kunniaa,  vaan kirkasti sen. Käskyt, jotka Jumala on antanut elämäämme suojelemaan, ovat voimassa edelleen. 

Jeesus lupasi Pyhän Henkensä omilleen. Tämä toimii puolustajan a ja muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on opettanut. Vain Pyhän Hengen kautta me ymmärrämme Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Jeesus sanoo että se jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei ole Hänen omansa. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan:1Joh.4:1-6"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen:jokainen Henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa,  ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu,  ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen."

Maailma puhuu siis maailman tavoin, pilkaten Jumalaa ja Hänen Sanaansa ja kääntäen sille selkänsä, vääristellen Sanan oman korvasyyhynsä mukaan. Joka on Herran oma, ei halua millään muotoa asettua Jumalan eikä Hänen Sanansa yläpuolelle sitä turhentaen. Tässä siis erottuu selkeästi, kuka on hyvä paimen ja kuka on perkeleen lähettiläs. Jeesus itse sanoo että hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä, mutta vierasten ääntä ne eivät kuule. Uudestisyntynyt, Jumalan lapsi kyllä kuulee selkeästi missä kuuluu hyvän paimenen ääni ja seuraa sitä.  Tärkeää on jatkuvasti vaalia tätä yhteyttä Jeesukseen Sanan ja rukouksen kautta Pyhän Hengen opastuksella, Jeesuksen veren turvissa. Hän, joka elää ja uskoo Jeesukseen, ei ikinä kuole, vaan elää iankaikkisesti yhteydessä Jumalaan. Hän, joka ei usko, on jo tuomittu kadotukseen. Jeesukseen uskova pelastuu helvetin tulesta, Jeesuksen sovitustyön tähden.

 

Kristus on seurakunnan pää

 Jatkan tässä pohdinnassani käsittelyä seurakunnasta, joka on aiheena erittäin mielenkiintoinen, tärkeä ja moniulotteinen. Tarkoitukseni ei ole tuoda mitään tyhjentävää, kaiken kattavaa selitystä, vaan nostaa esiin ajatuksia, joita tämä minussa herättää Raamattuun uskovana ihmisenä.

"*Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi* "Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa."Ef.5:31-32

Raamattu antaa meille verrattoman vertauskuvan seurakunnasta ja Kristuksesta sen päänä. Jumalan luomisjärjestyksen mukaan mikään ei ole sattumaa ja kaikella on tietty suunnitelmallinen tarkoituksensa. Juuri avioliitto miehen ja naisen välillä kuvaa tätä Jumalan suunnitelmaa, mikä seurakunnassa myös toteutuu, kun se Jumalan ilmoituksen mukaisesti ymmärretään.

Avioliitossahan mies ja vaimo tulevat yhdeksi, Jumalan säätämyksen mukaan. Siitä seuraa entistä syvempi yhteys puolisoiden välillä vuosien saatossa ja mahdollisesti myös jälkeläisiä. Tämä puolisoiden välinen yhteys syvenee, kun yhteyttä hoidetaan huolehtimalla toinen toisistaan iloiten,rakastaen, omastaan jakaen ja yhteyttä kunnioittaen. Se tarkoittaa päivittäistä tunneyhteyttä niin henkisesti kuin fyysisesti jollain tasolla. Jos yhteyttä ei hoideta, vieraantuminen alkaa välittömästi. 

Tätä avioliittoa voidaan Raamatun oman selityksen mukaan käyttää suoraan vertauskuvana seurakunnasta. "Jos nyt siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus " Seurakunta on Kristuksen ruumis. Jos me, Jeesukseen uskovat muodostamme seurakunnan ja Kristus on pää, niin se tarkoittaa sitä että meidän on uskovina oltava kaikessa Jeesuksesta riippuvaisia, mitä tulee meidän pelastukseemme ja uskon elämäämme. Se tarkoittaa sitä että ainoastaan Sana voi ohjata seurakuntaa ja uskonelämää, pyhitystä. Jos me etäännymme Sanasta, Jeesuksen yhteydestä, alamme vieraantua Hänestä ja Hänen tahdostaan. Jotain muuta tulee ehkä tilalle ja se johtaa silloin myös uskottomuuteen Häntä kohtaan. "Joka ei minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. " Matt.12:30

Seurakuntaruumis, Kristuksen morsian koostuu kaikista Jeesukseen uskovista ja on yhteydessä toinen toisiinsa Pyhän Hengen kautta, Jeesuksen ollessa pää, paimen. Jos nyt sitten katsomme iankaikkisuusnäkökulmasta, pelastuksen näkökulmasta tämän seurakuntaruumiin jäseniä, niin heitä ja heidän elämäänsä eivät sido mitkään maalliset lait ja säädökset suhteessa pelastukseen, vaan he ovat vapaat kaikesta. Heille hyvän paimenen ääni on se, mikä pitää kuulua kaikessa, mitä he seuraavat. "Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut" "ja lampaat seuraavat häntä,  sillä he tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." Joh.10: 14, 4-5

Siksi on uskovan tärkeää pysyttäytyä turvassa seurakunnan suojassa, erossa maailmasta, joka ei Kristusta tunne, eikä suostu elämään Hänen tahtonsa mukaisesti. Sanan mukaisesti maailman lait eivät saa vallita seurakunnan sisällä kahliten Herran omia. Koska luopumus lisääntyy ja eksytykset tulevat yhä ilmeisemmiksi, on Jeesuksen oman ehdottoman tärkeää pysyä yhteydessä Häneen, seurakunnan päähän. Se tarkoittaa päivittäistä yhteyttä Sanan ja rukouksen kautta Jeesukseen, ehtoollisyhteyttä, joka on samalla myös yhteistä julistusta ja muistelemista Jeesuksen sovintokuolemasta, Hänen verestään meidän edestämme. Tämä on meidän konkreettista yhteyttämme Häneen, joka on meidät lunastanut.

 Aivan kuten aviopuolisoiden, naisen ja miehen välinen fyysinen suhde on heidän välillään se konkreettinen yhteys, joka lujittaa myös heidän välillään olevaa henkistä yhteyttä, jota muutoin hoidetaan keskustelemalla asioista puolin ja toisin. Kun uskova rukoilee, hän keskustelee Jeesuksen kanssa, tuo ajatuksiaan julki Jumalalle tiettäväksi. Hän toki tuntee ja tietää ne, mutta Hän rakastaa meitä ja tahtoo että lähestymme Häntä, niin Hän lähestyy meitä. Hän haluaa että tuomme kaikki Hänelle kiitoksen kanssa tiettäväksi ja haluaa antaa meille rauhan. Hän puhuu meille Sanassaan ja siinä Hänen äänensä kuuluu ja sitä kautta meidän tuntemisemme ja yhteenkuuluvuutemme lisääntyy. Ja me tulemme yhdeksi Hänen kanssaan, joka on Kristuksessa on uusi luomus.

Seurakunnassa vaikuttavat armolahjat seurakunnan rakentumiseksi. Sen vuoksi on tärkeää olla yhteydessä toisiin uskoviin ja rakentua Pyhän Hengen ohjaamana myös konkreettisesti toisten uskovien seurassa. Armolahjojen tarkoitus on tässä saattaa pyhät eli uskovat valmiiksi palvelemaan toinen toisiaan rakkaudessa ja viemään sanomaa Jeesuksen ja Hänen rakkaudestaan eteenpäin kaikkialle maailmaan. 

Mikä on seurakunta?

 Moni ihminen ilmaisee nykyään avoimesti pettyneensä uskovien yhteisöihin. Kerrotaan, että on koettu monenlaista henkistä ahdistusta vallankäytöstä aina henkiseen väkivaltaan saakka. Olen usein pohtinut tätä problematiikkaa yhteisöissä ja miettinyt, miksi juuri uskovat kokevat usein toistensa seurassa tällaista vaikka hätäisesti ajateltuna juuri siellähän pitäisi tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisenaan.

Asian juurisyyt ovat kuitenkin paljon syvemmällä. Me ihmisinä olemme psyykkis-fyysis-hengellisiä olentoja. Tämä tekee asiasta erittäin monimutkaisen, mutta siihen on olemassa aivan selkeät ohjeet ja ratkaisut Raamatussa. Täytyy vain muistaa pitää nämä kolme asiaa selkeästi omina kokonaisuuksinaan aivan kuin juutalaisen lain mukaan esim.liha- ja maitoruokia ei saa tarjoilla yhtä aikaa. Tämä on selkeä puhtaussääntö.

Ihmisinä meillä on inhimilliset tunteet ja tarpeet, joita olemme oppineet psykologian kielellä paremmin ymmärtämään ja selittämään. Juuri yhteydessä toisiin ihmisiin nämä tunteet ja tarpeet alkavat näytellä suurta roolia meidän elämässämme ja meidän on aivan turha sitä kieltää. Mitä paremmin me tunnemme ja tiedostamme itsemme, sitä paremmin me ymmärrämme nämä tarpeemme ja niiden pohjattoman tyydyttymisen tarpeen. Haluamme tulla nähdyiksi, kuulluiksi, hyväksytyiksi, kohdatuiksi monella tavalla ja tasolla. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta ja kivutonta meidän inhimillisen rajallisuutemme vuoksi. On kateutta, mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, pelkoa ja kaikkea muuta säröisyyttä meissä. 

Kun menemme toisten yhteyteen, tämä kaikki on hyvä tiedostaa. Kuitenkin on syytä muistaa mikä on seurakunta, josta Raamatussa puhutaan ettei sotke inhimillistä ihmisyyttä ja hengellisyyttä, vaikka ne samassa ihmisessä aina läsnä ovatkin. Kun ollaan koolla seurakunnassa, uskovien yhteisössä, niin on syytä ensinnäkin muistaa miksi siellä ollaan koolla. Inhimillisten vai hengellisten tarpeiden vuoksi? Nyt on syytä sanoa että hengellisten. Seurakunta on yhteisö, joka rakentuu Sanasta ja ehtoollisyhteydestä. Siinä itse Kristus palvelee meitä, ollen itse sen pää. Siellä ei olla sen vuoksi että saadaan kätellä tai halata ihmisiä ja tyydytetään inhimillisiä tarpeita. Siellä ollaan kohtaamassa Kristusta ja Jumalaa Pyhän Hengen vaikutuksen alaisina. Siellä ei etsitä Kristusta sisarista ja veljistä, vaan Sanasta ja sakramenteista.

Tämä näkyy selkeästi jo Vanhassa testamentissa, kun Israelin kansa sai säädökset, miten tullaan temppeliin kohtaamaan Jumalaa. Tärkeimmässä asemassa oli juuri uhri, jonka uhraaja tuli uhraamaan Jumalalle ja pappien toimittamat uhrit liiton mukaisesti armon istuimen edessä. Tärkeintä oli siis syntien anteeksiantamus, sovinto Jumalan kanssa. Sama linja jatkuu Uuden testamentin puolella, sen opetuksissa.

Meidän ei siis pidä sotkea omia inhimillisiä tunteitamme hengellisyyteen ollessamme koolla uskovina siellä missä kulloinkin kokoonnumme. Se ei tietenkään tarkoita ettemmekö saisi olla ystävällisiä ja rakastaa ja osoittaa rakkautta ja välittämistä toisia kohtaan myös uskovien kokoontumisissa. Päinvastoin sitä juuri pitää tehdä, mutta ei pidä hakea sitä ensisijaisesti vaan ensin Jumalan valtakuntaa etsien, niin tämä kaikki muukin tulee siinä ohessa, Jeesuksen sanojen mukaan. Juuri sen verran kuin kulloinkin kykenemme niitä vastaan ottamaan. Tärkeintä on kuitenkin että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, Paavalin sanoja mukaillakseni.

Arviointi

 Kun opiskelemme, teemme työtä tai mitä tahansa asioita, meidän toimiamme arvioidaan aina jollain tavoin. Arvioijina toimivat toiset ihmiset, me itse ja lopulta viimeisen arvionsa antaa Jumala.

Haluamme arvioinnin olevan ehdottoman oikeudenmukaista ja siksi olemme laatineet erilaisia kriteeristöjä arviointiemme ja nimenomaan oikeudenmukaisuuden toteutumisen helpottamiseksi. Kun meitä arvioidaan ja saamme toimistamme tiettyjä arvosanoja sen mukaan miten olemme toimineet jonkin kriteeristön tavoitteiden mukaisesti.

 Jos arviointi paljastaa meidän toimineen välttävästi tai heikosti, se voi loukata joskus jopa meidän omanarvontuntoamme. Onko silloin syy arviointiasteikossa, tavoitteissa vai onko vain yksinkertaisesti niin että emme ole sillä kertaa onnistuneet pääsemään tavoitteisiin. Jos emme hyväksy tätä arvioinnin lopputulosta, vaan peittelemme sitä, niin samalla me menetämme mahdollisuuden totuuteen siinä kohtaa omasta itsestämme ja se vie kyvyn oppia uutta siinä asiassa. Arviointi ei ole vielä lopullinen tuomio meistä ja kyvyistämme, vaan se on aina mahdollisuus uuteen niin kauan kunnes tulemme päättöarviointiin, joka onkin sitten lopullinen päätepiste.

Elämässämme olemme jatkuvasti myös Jumalan arvioinnin kohteena hyväksyimmepä sitä tai emme. Hän arvioi meitä Sanansa kautta. Se on annettu meille totuuden mittariksi. Jos emme suostu elämään sen totuuden arvioitavina tai yritämme jotenkin muuttaa tuota arviointia, niin se ei ole enää Kaikkivaltiaan arviointikriteeristön mukaista toimintaa, vaan ihmisten omaa arviointia. Silloin käy niin että ajaudumme pois niistä tavoitteista, jotka Jumalan Sana on asettanut.

 Sanan arvioitavana oleminen paljastaa päivittäin ja hetkittäin ne puutteet ja muutostarpeet, joita meidän elämässämme ja toiminnassamme on. Niitä kutsutaan myös synneiksi. Tässä arviointiprosessissa on kuitenkin se hyvä puoli että vaikka kuinka huonot ja surkeat arvosanat me hetkittäin saammekaan tutkiessamme itseämme Jumalan totuuden valossa, niin Hänen rakkautensa ja anteeksiantamuksensa on sitä suurempi ja saamme ottaa itsellemme täyden kympin viitan, Jeesuksen täydellisen sovitustyön armon ja lahjan, johon saamme päivittäin ja hetkittäin pukeutua.

Ne totuudet ja kurjuudet meistä, jotka Jumalan Sana paljastaa eivät tarvitsekaan johtaa meitä loukkaantumaan, vaan näkemään Hänen iankaikkinen armonsa ja rakkautensa meitä kohtaan. Jeesus sanoo:"Autuas se, joka ei loukkaannu minuun".

Käskyjen siunaus

 Olemme saaneet käyttöohjeet Luojaltamme elämäämme varten. Onhan Hän meidät luodessaan suunnitellut myös kaiken niin, että meillä olisi täällä hyvä ja ihana elää. Se valitettavasti jäi siltä osin tosi lyhytaikaiseksi iloksi ja paratiisi vapaudessaan ja kaikessa ihanuudessaan jäi vain Adamin ja Eevan hetkelliseksi nautinnoksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen ei ollut mahdollista elää vapaana Jumalan yhteydessä, vaan tarvittiin jo veriuhri sovittamaan ja peittämään ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena tullut turmelus.

Jumalan antamat kymmenen käskyä muistamme ja tiedostamme hämärästi omantunnon äänen niistä muistuttaessa. Joillekin ne voivat olla yleistä moraalilakia ja omantunnon tietoisuutta oikeasta ja väärästä. Se ei kuitenkaan asiaa muuta miksikään, vaan ne ovat Jumalan antama tahto ja liitto ihmiskunnan kanssa. Niiden kautta meille on luvattu siunaus elämäämme. Raamattu muistuttaa useissa kohdissa Jumalan tahdon noudattamisesta mm. näin. "Oi jospa ottaisit käskyistäni vaarin, niin rauhasi olisi niinkuin virta. " "Autuas se mies.., vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki mitä hän tekee menestyy. Ps.1:1-3 Nämä ovat kauniita kuvauksia Jumalan yhteydessä elävästä ihmisestä, joka tuottaa myös hedelmää etsiessään ja toteuttaessaan Jumalan tahtoa.

Raamatusta näemme Israelin kansan vaelluksen kautta esimerkin meille sekä yksilöinä että kansakuntina Jumalan käskyjen noudattamisen tuottamasta siunauksesta ja vastaavasti myös niiden hylkäämisen tuottamasta kirouksesta. Aina kun Israelin kansa unohti Jumalan lain ja alkoi paljoa epäjumalia ja pahuus ja epäoikeudenmukaisuus ja vääryys valtasi ihmiset, se toi mukanaan kirousta, sotia ja Jumalan vihaa. Suuren hätänsä keskellä kansa muisti Jumalan ja löysi taas Jumalan käskyt, ymmärsi rikkoneensa ja katui ja sai anteeksi.

Kansa palasi Jumalan yhteyteen ja siunauksen ajat koittivat ja toimittiin Jumalan tahdon mukaisesti, puhdistettiin myös pois kaikki epäjumalien kuvat ja niiden palvonta. Kansa vaelsi jälleen Jumalan yhteydessä. 

Miten on meidän kansamme tila tänään suhteessamme Jumalaan ja Hänen lakiinsa? Entä mikä se on minun ja sinun kohdallasi? Olemmeko valmiita yksilöinä ja kansakuntana tulemaan Hänen Majesteettinsa eteen tutkittaviksi, Hänen apuaan ja armoaan anoen?

Herätys

 Aina ei herätys tunnu kivalta, vaan haluaisi vetää peittoa korvilleen ja jatkaa unien maailmassa. Syynä voi olla lyhyeksi jääneet yöunet ja niiden tuoma väsymys tai jokin epämiellyttävä asiaintila, jota ei jaksaisi vielä kohdata. Herättyäänkin vie aina aikaa että pääsee kunnolla kiinni päivään ja sen haasteisiin. Mitä mutkikkaammista haasteista on kysymys, sitä enemmän meidän on oltava valppaana ja toimintavalmiina niiden edellyttämiin ratkaisuihin ja toimiin. Joskus havahtuminen joidenkin asioiden tilan todellisuuteen tapahtuu ihan pienenkin meitä häiritsevän seikan kautta, mutta joskus se voi myös vaatia ikäviäkin käänteitä asioissa tai elämässämme. 

Joskus me tarvitsemme ravistelua ja herättelyä myös suhteessamme Jumalaan. Voi olla että olemme eläneet pitkään elämänvaihetta, jossa olemme voineet todeta että meidän asiamme suhteessa Häneen ovat kunnossa. Tämä voi johtaa myös kuvitelmaan ettemme tarvitse mitään uskovien yhteyttä ja Raamatun lukemisia, koska tulemme uskossamme hyvin toimeen ilman niitäkin. Tämä taas johtaa meidät ennen pitkää irtaantumaan todellisesta yhteydestä Jumalaan.

Itselleni kävi näin. Olen pitkään, jo yli 40 vuotta ollut uskossa. Suhteeni Jumalaan on omasta mielestäni aina ollut kunnossa. Jotain kuitenkin tapahtui elämäni ruuhkavuosina, eikä Raamatun lukeminen ja seurakuntayhteydessä käyminen ja rukoileminen enää kiinnostanut. Toki kävin kirkossa muutaman kerran vuodessa ja sain sillä mieleni rauhoitettua, että kaikki on hyvin suhteessani Jumalaan. Jeesuksen takaisin tuleminen tuntui kuitenkin täysin absurdilta asialta ja muutenkin Jeesus ja toisten uskovien tietynlainen suhtautuminen uskon asioihin tuntui itsestäni melko vieraalta. Näin kului vuosia.

Sitten alkoi sydämessäni ja sielussani tulla kaipausta yhteyteen, jota olin aiemmin kokenut seurakunnassa ja yhteydessä Jumalaan. Aloin tietoisesti hakeutua yhteyteen kaikin tavoin. Eteen tuli vaikeita asioita ja haasteita, mitä enemmän tätä yhteyttä janosin. Sain suorastaan huutaa Jumalan puoleen Hänen armoaan. Huomasin että tietä oli vaikea löytää takaisin. Luin paljon Raamattua ja mieleeni muistuivat myös Jeremiaan kirjan sanat Jer.31: 21-22 "Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär?"

Herääminen siihen todellisuuteen, että olin ollut luopumuksen tilassa ja että minun täytyi uudelleen löytää tie Jumalan luo teki kipeää. Yhteyden löytäminen ei ollut helppo tie ja sain todella nähdä oman, pohjattoman syntisyyteni ja haluttomuuteni muuhun kuin kapinaan Jumalaa vastaan. Tämä vaikea vaihe elämässäni, johon kuului läheisten sairauksia ja hyvin vaikeita asioita suorastaan työnsi minua Jumalan syliin. Heräsin lopulta käsittämään Jumalan pyhyyden, mutta myös Hänen pohjattoman rakkautensa syntistä kohtaan.

Panem et circenses, leipää ja sirkushuveja

 Historia toistaa itseään, sanotaan. Valitettavasti tämä pitää paikkansa monessakin mielessä. On kuin yhteiskuntaelämämme tapahtumat ja maailman historian poliittiset järjestelmät ja valtapelit kiertäisivät jonkinlaista kehää, jossa on aina vuorossa tietyt jaksot eikä ihmiskunta koskaan opi eikä viisastu mistään. 

Meidän aikamme alkaa muistuttaa Rooman valtakunnan aikaa ainakin siinä mielessä että vallanpitäjien ja päättäjien eliitti tekee omat ratkaisunsa noudattaen agendaansa ja toimien niin, ettei tavallinen rahvas voi eikä kykene tuohon päätöksentekoon vaikuttamaan. Vastineeksi tarjotaan suojaa, turvaa ja terveyttä. Ne ovat asioita, joihin vedoten voidaan saada kansa tyytyväisesti "syömään päättäjien kädestä" ja olemaan kyseenalaistamatta mitään meneillään olevista muutoksista, joita elinpiiriimme ja yhteiskuntaamme tehdään.

Valhe ja korruptio on ujuttautunut niin ovelasti yhteiskuntarakenteisiimme, että on vaikea saada usein totuutta esille ja oikeutta kuuluville monissa väärinkäytöksissä, mitä jatkuvasti tapahtuu ja tehdään niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Monenlaista asiaa tehdään salassa, poissa julkisuuden ja "toiseen leiriin" kuuluvien tietoisuudesta. Moni haluaisi luottaa päätöksenteon oikeellisuuteen, mutta on joutunut pettymään ikävien tosiasioiden paljastuessa ja väärinkäytösten ilmi tullessa.

Yhteiskuntamme lainsäädäntö ja moraaliset arvot ovat pitkälti perustuneet Jumalan kymmenen käskyn lakeihin aina nykypäiviin saakka. Siinä on kuitenkin viime vuosikymmeninä tapahtunut niin suuri muutos moraalisten arvojemme rapautuessa ja Jumalan ja Hänen Sanansa kunnioituksen vähetessä entisestään ettei voida enää puhua kristillisestä arvoperustasta. Kun sen tuoma moraalinen selkäranka on kadonnut valtaosalta päättäjiltämme, sen vaikutukset alkavat näkyä tuhoisalla tavalla maassamme. Meillä on vielä uskonnon- ja sananvapaus, mutta valhe ja vääristely syö koko ajan pohjaa myös siltä. 

Kun lakeja säädetään ei kristilliseltä arvopohjalta, niiden maailmankuva haastaa kristillistä uskoamme ja joudumme tarkkaan seuraamaan ja harkitsemaan mikä vaikutus niillä on omaan elämäämme. Meidän tulee olla hereillä tässä ajassa.

Turhaa ei ole Raamatun kehotus valvomisesta. Kun Vanhan testamentin profeetat puhuivat kansalle herätteleviä puheita ja sanomia Herralta, niin niiden sisältö oli usein palaaminen Jumalan yhteyteen luopumuksen tieltä. Heille annettiin selkeät ohjeet ja tieto siitä mitä oli tehty väärin. Oli rikottu liitto Jumalan kanssa, oli rikottu Jumalan kymmenen käskyn lakia niin yhteiskunnallisella kuin yksityiselläkin tasolla  yksilöinä. Tänään olemme samassa historiallisessa tilanteessa kuin Juudan tai Israelin kansa aikoinaan. Olemme kansana ja yksilöinä hyljänneet elävän Jumalan ja Hänen lakinsa. Siitä ei seuraa muuta kuin Jumalan viha, ellemme kansana käänny ja tee parannusta.

Profeetta Jeremiaan aikana puhuttiin myös salaliitosta: "Ja Herra sanoi minulle:"Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten keskuudessa on salaliitto. He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka eivät tahtoneet kuulla minun sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä. " Jer.11:9-11

Missä on meidän turvamme?

 Katsoessani kuvia sodan runtelemista taloista, ihmisten hajotetuista kodeista ja sotaa pakoon kulkevista ihmisvirroista mieltäni alkaa ahdistaa. Tällaistako on sodan todellisuus? Miten tähän on tultu? Onko tämän ihan oikeasti pakko tapahtua näin? Tämä kaikki tuntuu niin järjettömältä, kuin pahalta unelta. Havahdun ja tiedän, että valitettavasti tämä on totta taas täällä Euroopassakin alle sadan vuoden tauon jälkeen. Ihmisen pahuus on jälleen saavuttanut tietyt mittasuhteet ja sen seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävissä ja tietyllä tavalla myös koettavissa.

Sota ja kaikenlainen väkivalta ja raakuus aiheuttavat aina turvattomuutta. Ihmistä ei ole luotu raakuuksia ja väkivallan tekoja varten. Sen vuoksi ne herättävät meissä aina pelkoa ja turvattomuutta. Elämämme ja mielemme tasapaino kärsii kaiken meitä järkyttävän tapahtuessa.

 Jumala on tarkoittanut meidät elämään Hänen yhteydessään toisia ihmisiä rakastaen ja kunnioittaen. Jumala on antanut meille käskynsä elämänohjeiksi, kuinka Hän on tarkoittanut meidän elämämme elettävän ja aikamme käytettävän. Kolmessa ensimmäisessä käskyssä Hän on antanut ohjeet siitä, miten meidän tulee hoitaa suhdettamme Häneen.

 Jumalan rakkaus meitä kohtaan on niin suuri, että Hän sallii meille välillä myös epämukavia asioita tapahtuvaksi että ymmärtäisimme niiden vuoksi tulla Hänen luokseen. Aina emme silloinkaan ymmärrä, vaan kuuroudumme ja sokeudumme mykkien epäjumaliemme palveluun. Meidän turvamme voi olla maineessa, rahassa, vallassa, omassa itsessämme, tieteessä, taiteessa tai ihan missä tahansa meille rakkaassa asiassa, josta onkin huomaamattamme tullut Jumalan korvike.

Seuraavien seitsemän käskyn avulla Jumala on halunnut suojella ja siunata elämäämme täällä maan päällä. Hän tahtoo että pidämme hyvää huolta toinen toisistamme ja että luomme turvallista yhteiseloa sinne missä me olemme ja vaikutamme. Hän tahtoo että olemme rehellisiä kaikille ja myös töissä ja toimissamme. Hän tahtoo että toimimme oikeudenmukaisesti kaikkia kohtaan emmekä riistä toisilta heidän omaansa.

Jos maailmamme olisi näiden käskyjen mukainen, Jumalan tahtoa noudattavien ihmisten paikka, niin täällä ei olisi tällaista pahuutta ja turvattomuutta. Meille on annettu kuitenkin lääke ja apu kaikkea tätä turvattomuutta kohtaan. Psalmissa sanotaan:"Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan." Niin todellakin, Herralta tulee ihmiselle kaikki se apu  mitä hän tarvitsee. Ihminen on voinut joutua kauaskin Hänen yhteydestään, eikä ymmärrä edes pyytää enää apua Häneltä, joka on luonut taivaan ja maan, siis sinut ja minutkin. Eikö Hän siis osaisi meitä auttaa. Hänellä on paras apu meille kaikissa elämämme tilanteissa. Hän lähetti myös Jeesuksen, jotta me Hänen tahtonsa täyttämisessä epäonnistuneet pääsisimme Hänen yhteyteensä, kuulemaan Hänen Sanansa:"Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet Minun" "Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi" "Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa, niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas Hän siirtää meidän rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä."

Jumalan tahdon tie

 Meille on luontevaa tehdä suunnitelmia tuleville päiville, viikoille ja vuosille. On hyvä huomioida suunnitelmia tehdessään etteivät ne ole sama asia kuin omat unelmamme. Ainakin niiden suunnittelussa on otettava huomioon käytännön realiteetit niin hyvin, kuin ne vain pystyy ottamaan huomioon. Aina sekään ei riitä ja pettymyksiä tulee asioiden tapahtuessa eri tavoin, kuin olimme suunnitelleet. Mukaan on voinut tulla tekijöitä, joita emme ole kyenneet ottamaan huomioon ja koko suunnitelma on voinut romuttua tai ei ole saavuttanut toivottua lopputulosta. Olemme myös voineet rukoilla asian puolesta ja siitä huolimatta olemme joutuneet pettymään, joskus jopa ihan melkein maalissa tai lähellä sitä.

Joskus joudumme todella kyselemään ja miettimään Jumalan tahdon tietä elämässämme. Asia, joka on meille itselle ollut tärkeä ja rakas, onkin jostain syystä jäänyt pöydälle tai olemme itse joutuneet jakamaan kokemusta Joosefin kanssa, että meidät on unohdettu ja jätetetty vankilaan virumaan. Siinä sitten koetamme elää ristiriitaisten tunteidemme kanssa pannen toivomme ja luottamuksemme Jumalaan, mutta toisaalta tiedostaen ihmisten inhimillisyyden, heikkouden ja kyvyttömyyden auttaa meitä asiassamme. Joskus Jumala sallii meille asioita, joiden avulla Hän koettelee meitä, meidän luottamustamme ja uskoamme. Saamme huutaa Jumalan puoleen asioita ja tuntuu kuin Hän ei tässä nimenomaisessa asiassamme haluaisikaan auttaa meitä, vaan on jättänyt meidät yksin. Apua ei vain tunnu löytyvän, vaikka kuinka rukoilisi ja Jumalan puoleen huutaisi. Hän ei ole mikään vastausautomaatti eikä taivuteltavussa oleva johtaja, joka kyllä kuuntelee meitä ja antaa meille vapaat kädet toimia, kun riittävän hyvin perustelemme aikeemme. Jumala ei toimi näin.

Jeesus itse omalla esimerkillään näyttää meille, mikä on meidän asemamme Jumalan edessä. Se on kuuliaisuuden tie. Raamatussa kerrotaan että Jeesus vaikka olikin Jumalan Poika ja itse Jumala, kärsimisestään oppi kuuliaisuuden. Hän puhui toistuvasti Jumalasta Isänään kunnioittavasti ja lähettilään tavoin. Hän antoi ymmärtää että Hän on tullut täyttämään lähettäjänsä tahdon. Hän sanoi että meillä on sama, nisunjyvän kuolemisen tie edessämme. 

Ennen ristiinnaulitsemistaan ja meidän lunastamistamme Hän hikoili verta Getsemanen puutarhassa kun Hän rukoili Jumalaa ottamaan Häneltä pois se malja. Hän tiesi ja tunsi että Hän ei tähän kykene ilman Isän apua. Hän tiesi ja tunsi ettei Hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin täyttää Isän tahto, jota Hän koko maanpäällisen elämänsä ajan jo oli toteuttanut ja oli lähestymässä maalia. Hän tiesi että se oli mahdoton tehtävä ilman Isää.Ja Hän rukoili että Isä ottaisi Häneltä pois sen maljan, mutta rukoili ettei tapahtuisi Hänen tahtonsa, vaan Taivaallisen Isän tahto. Tässä Jeesus siis luotti Jumalan Poikana koko elämänsä Jumalan käsiin.

Meille on annettu sama tie. Kaikessa saamme jättää omat suunnitelmamme ja elämämme Jumalan käsiin. Välillä emme ymmärrä asioita, joita tapahtuu elämässämme. Kuitenkin parhainta meille on Hänen tahtonsa tapahtuminen omassa elämässämme. Hänen tahtonsa kaikkia ihmisiä kohtaan löytyy Raamatusta. Suuri viisaus on Jeesuksen omissa sanoissa, "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin tämä kaikki myös teille annetaan." Jumalan yhteydessä ja Häneen yhä syvemmin tutustuessamme alamme ymmärtää syvemmin Hänen tarkoitustaan omassa elämässämme ja jotain myös Hänen tahdostaan, kun luemme Raamattua ja vietämme Herran Pyhää ehtoollista Hänen omiensa kanssa. Saamme olla Pyhän Hengen ohjauksessa ja Jumalan rakkauden täyttämänä. Siinä on meidän rauhamme ja turvamme. Voimme sittenkin sanoa Hänelle että tapahtukoon Hänen tahtonsa, ei meidän.

Tyhyäkö tarvitaan?

 Minulla on työmatkoillani oiva tilaisuus pohtia milloin mitäkin asiaa. Viime aikoina on noussut mieleeni mitä kummallisempia ajatuksia Ukrainan sodasta ja sen eri tekijöistä. Sitä kautta ajatukseni kulkeutuivatkin tänään maailman päättäjiin, eri valtakuntien päämiehiin. Hehän tapaavat toisiaan aina milloin minkäkin asian yhteydessä. He kun ovat toistensa kollegoita. Tämä ajatus tuntui aluksi kyllä täysin absurdilta näin tavallisen Maija Meikäläisen näkökulmasta katsottuna, mutta tottahan se on.

No mitähän nämä kollegat juttelevat tapaamisissaan? "Kuis sulla menee sen ja sen "naapurin" kanssa? " "Miten te olette hoitaneet tämän tai tuon asian?" "Voitaisko me tehdä tässä asiassa yhteistyötä?" "Meidän pojat kyllä hoitaa nuo hommat hyvin. Meillä on ajatus lähteä kehittämään tällaista projektia. Haluatteko liittyä mukaan siihen?" jne. Sitten voidaan toki vähän syödä ja olla hetken aikaa viihteellä yhdessä ja jutella vähän niitä näitä ajan kuluksi. Ja ihmisiä kun ollaan, niin joskus voidaan sanoa pari sanaa jopa perheenjäsenistä. Näin sen voisi kuvitella olevan. 

Lieneekö heillä kuitenkaan mitään sen sortin kollegiaalisuutta, jossa yhdessä kyettäisiin oikeasti puuttumaan asioihin, jos jollakulla alkaa oikeasti todellisuuden taju hämärtyä ja hän alkaa käydä vaaralliseksi sekä itselleen että muille. Sellaista järjestelmää ei ole päättäjiä varten luotu, vaikka heitä periaatteessa koskevat samat psykologiset lainalaisuudet ja eettiset säädökset kuin muitakin kansalaisia. Heitä koskevat saman Jumalan säädökset ja ohjeet kuin kaikkia muitakin ihmisiä. He ovat solmineet useita kansainvälisiä sopimuksia, mutta joskus vaikuttaa siltä että osa sopimuksista solmitaan vain näön vuoksi, turvaamaan oman valtakunnan ja viime kädessä omia etuja. 

Huikeaa on ajatella että nämä pienet ja suuret päättäjät, eri kansojen päämiehet ovat kaikki ihmisiä, Jumalan luomia olentoja. Heitä koskevat kaikki samat ihmiselämään kuuluvat inhimilliset lainalaisuudet kuin muitakin ihmisiä. Se tekee tästä maailmasta aikalailla mielenkiintoisen paikan elää. Ajatella että Jumala on antanut ihmisten hallintaan kaikki päätökset ja asioiden järjestelyt täällä maailmassa. Ja millä mallilla asiat ovat? Tämä tulelle talletettu maailma huokailee koko luomakunnan kanssa kuin synnytystuskissaan.

 Kaikesta murheellisesta näkymästä huolimatta näkyy että Jumalan käden jälki ja sallimus on eri historiallisten tapahtumien yllä. Jumalan Sana on toteutunut, toteutuu parasta aikaa ja tulee vielä toteutumaan kaikki se, mikä ei ole vielä toteutunut.

Kun tätä kaikkea katselee, miettii ja pohtii, niin tulee kiitollinen ja hyvä olo siitä, että mitään maailmassa ei kuitenkaan tapahdu Jumalan sallimatta. Kaikki pahakin, mitä tapahtuu, niin Jumalan kädessä sekin on. Saan olla turvassa ja luottaa Sanan lupauksiin tämän maailman melskeissä olen Jumalan kädessä eikä siitä kukaan minua irti riistä. Siinä suuressa kädessä on kaikkien maailman kaikkien ihmisten elämä ja kuolema, päättäjienkin. Ja jokainen joutuu tekemään lopullisen tilinpäätöksensä Hänelle, miten elämänsä, lahjansa käytti.

Valoa ja varjoja

 

Näin keväällä valon määrä lisääntyy huikealla tavalla sekä päivien pituudessa että valon voimakkuudessa. Välillä täytyy ihan siristellä silmiään ja suojautua liian kirkkaalta tuntuvalta valolta vaikkapa aurinkolaseilla. Talven jälkeen valo tuntuu suorastaan tunkeutuvan joka paikkaan paljastaen samalla kaikki pintojen epäpuhtaudet. Samalla kun valo tuo virkistystä ja voimaannuttaa, se voi myös ahdistaa paljastaessaan kaiken lian ja rikkinäisyyden, mikä on saanut olla suojassa pimeinä päivinä.

Minua viehättää runsaan valon ja varjojen vaihtelu. Aina jonkin esteen osuessa valolähteen eteen, tulee myös varjo. Kirkkaalla säällä ja valossa myös varjot ovat voimakkaimmillaan. Näin on myös Jumalan kirkkauden osuessa ihmisen elämään. Hänen Sanansa on meille valo, joka antaa meille elämän. 

Jumalan valossa me toisaalta näemme oman likaisuutemme ja puutteemme, syntimme. Tämän meille paljastaa Hänen Sanansa. Toisaalta tässä valossa saamme myös kokea Kristuksen Armon auringon valon ja lämmön, kun saamme uskoa anteeksi syntimme, joita toki kadumme ja niiden tähden olemme murheellisia. Kaikki on Kristuksen sovitustyön varassa, eli Armon auringon säteilyn varassa.

Entä jos varjot lankeavat niin suurina ettei armon aurinko enää näy? Entä jos taivas käy pilveen? Mistä silloin valo?

Voimme havahtua välillä siihen, että elämässämme on tunkkainen ja värejä haalistava kajastus, jota emme ole aluksi ollenkaan huomanneet. Se on voinut syntyä vähitellen tai äkkiarvaamatta. Voi myös olla että on syntynyt niin jyrkkiä varjoja, että niiden lomasta ei Armon auringon pilkahdukset pääse luoksemme. Jokin on päässyt Hänen armonsa eteen ja esteeksi. Joskus riittää meidän omat pyhityksemme pylväät estämään armon valon loistamasta sisimpäämme. Emme saa omalla pyhityksellämme aikaan muuta kuin kasvustoa, joka tukkii Kristuksen sovitustyön tuoman anteeksiantamuksen valon ja rauhan leviämisen sisimpäämme. Joskus se voi olla joku muu meidän sisimmässämme oleva este, pieni kettu sydämemme viinitarhassa. 

Tarvitsemme joka päivä valoa. Emme tule toimeen ilman sitä. Eksymme ja joudumme harhaan ja kompastumme ilman valoa. Turhaan ei Raamatussa useissa kohdissa muistuteta valossa vaeltamisesta ja siitä, että Sana itse on valo ja valaisee sisimpämme ja mielemme. Valo paljastaa, mutta se myös eheyttää ja parantaa. Se saa aikaan myös kasvun. Ilman valoa emme voi elää. Jeesus kutsuu meitä pimeydestä valoon joka hetki. Hän sanoo että silmä on ruumiin lamppu ja jos silmäsi on valaistu, niin silloin myös koko ruumiisi on valaistu. Me saamme valomme ainoastaan Jeesuksesssa ja Hänen Golgatan täytetystä työstään joka päivä. Siinä valossa näemme elämämme kaikki asiat oikeissa mittasuhteissa. Siinä meidän on hyvä elää.

Jumala on rakkaus

 Hän, Iankaikkinen Jumala on luonut sinut, minut ja kaikki maailman ihmiset. Tätä ihmeellistä rakkauskertomusta, kuvausta meidän todellisista juuristamme, saamme lukea Raamatun alkulehdiltä alkaen. Siellä esiintyy vahvasti myös Hän, joka on meitä rakastanut jo idullamme Iankaikkisella rakkaudellaan. 

Hänet saamme oppia tuntemaan vain Hänen oman ilmoituksensa kautta, joka meillä on Pyhässä Raamatussa. Se ilmaisee meille myös Hänen ajatuksensa ja tahtonsa. Koska kaikki maailman ihmiset ovat Hänen luotujaan, ja Hän on siis laittanut iankaikkisuuden meidän sisimpäämme. Se on tietynlainen Jumalan omistusoikeus meihin. Hän tahtoo pitää tästä omistusoikeudestaan kiinni viimeiseen hengenvetoomme saakka. Tämä on siis Jumalan luonnollista yhteyttä meihin ja meidän kanssamme.

Syntiinlankeemuksessa tähän yhteyteen tuli kuitenkin täysin ylittämätön este. Ihmisestä tuli yhtäaikaa kuolevainen ja synnin orja ja samalla hänen sisimpäänsä jäi kuitenkin syvä kaipaus Jumalansa, Luojansa yhteyteen. Se kaipaus, joka siis sisimmämme on, on Jumalan aikaansaama. Hän kutsuu meitä jatkuvasti yhteyteensä herätellen meidän omaatuntoamme ja kutsuen sille Hänen tahtonsa tielle, jolla Hänen omansa vaeltavat. Jokainen ihminen tekee viime kädessä tiliä vain Hänen edessään ja joutuu myöntämään että Sinua, ainoata vastaan olen rikkonut.

Jumala on ilmoittanut selkeästi oman tahtonsa omassa Sanassaan eikä siitä ole kenenkään lupa millään tavoin poiketa tai tehdä kompromisseja Sen kanssa. Jumala on Pyhä ja vanhurskas ja Hän vihaa syntiä, koska se on vastoin Hänen Iankaikkista rakkauttaan ja pyhyyttään. Tämä näkyy selvästi jo Raamatun alkulehdiltä, kun Adam ja Eeva olivat langenneet vastustamaan Jumalan tahtoa. Se näkyy myös pitkin Vanhaa ja Uutta testamenttia kertomuksissa vedenpaisumuksesta, Israelin kansan vaelluksessa ja Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa opetuksissa.

Jumalan valtava rakkaus luomaansa ihmistä kohtaan taas näkyy Jumalan varjeluksena ja katuvan ihmisen armahtamisena, rukousten ja hädän kuulemisena, lupausten ja toivon antamisena sekä pelastuksen tarjoamisena kaikille katuville aina syntiinlankeemuskertomuksesta alkaen. Jumalan valtava rakkaus luomaansa ihmiskuntaa kohtaan saa huippunsa Golgatalla tapahtuneessa täydellisessä lunastuksessa. Se lunastus ja sovitus on tarjolla aivan jokaiselle ihmiselle. Vain siihen Jumalan ainosyntyisen pojan, Jeesuksen sovitukseen ja Lunastukseen tarttumalla ja uskomalla Sinä saat olla osa sitä Jumalan suurta rakkauskertomusta, jossa paras on vasta tulossa. Elämä iankaikkisesti tuon rakastavan ja kaikkitietävän Jumalan yhteydessä. Sen suurenpaa rakkauskertomusta ei ole tässä maailmassa eikä tulevassa. Tartu siis lujasti siihen!

Valheen verkoissa

 Yhteiskunnassamme on tapahtunut valtava muutos muutamien vuosikymmenten aikana. Kirkon ja sen julistaman kristinuskon ja sen vaikutuksen mukanaan tuoman arvomaailman oheneminen on selkeästi havaittavissa.  Suoranaista kristinuskon vastaista kehitystä on havaittavissa niin lainsäädännössä kuin yleisessä suhtautumisessa lähimmäisiimme. Rikollisuus ja väkivalta ja kaikenlainen pahoinvointi lisääntyy maassamme.

Huolestuttavaa on tämän kehityksen mukanaan tuoma arvomaailman heikkeneminen suhteessa totuuteen ja oikeamielisyyteen erilaisia lakeja laadittaessa ja asioiden oikeasta tilasta ihmisille tiedotettaessa. Yhä suurempi määrä asioita ovat nykyään näennäistotuuden alla, eli ne antavat ymmärtää asioiden tilan harhaan johtavasti eikä kukaan voi täysin tietää niiden todellista tilaa. Tässä vain yhtenä esimerkkinä nykyisten koronapotilaiden lukumäärä sairaaloissa. Määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta ollenkaan. Siinä on vain luettu mukaan kaikki sairaaloissa olevat koronapositiiviset potilaat, joista ehkä suurin osa on tullut sairaalaan aivan muista syistä ja myös hoidetaan aivan muista syistä. Tämä sama asia pätee myös koronakuolemien osalta. Tämän harhaan johtavan merkitsemistavan vuoksi on erittäin vaikea tietää todellisia lukumääriä ja tilastoja voidaan käyttää tarvittaessa luomaan harhaanjohtavaa mielikuvaa koronasta. Sitä taas voidaan käyttää hyvin muihin pyrkimyksiin käyttää valtaa väärin. 

Eräs huolestuttava piirre ajassamme on myös sananvapauden ja julkisen, yhteiskuntamme tukeman median vahva politisoituminen. Se tarkoittaa että totuus ei välttämättä tule enää esille, vaan poliittiselle valtakoneistolle epäedullinen tieto ja totuus sensuroidaan. Tällaisessa tilanteessa elämämme nyt. Kristittyjen on syytä todella ryhdistäytyä ja herätä näkemään totuus ja toimia ja rukoilla maamme ja koko maailman tilanteen puolesta. Elämämme todella keskellä antikristillistä aikaa. Emme ole tässä tilanteessa yksin, vaan Herra Jeesus on kanssamme. Taivaallisen Isän tahto kaikessa tapahtukoon.

Voitto

 Lämmin läikähdys täytti sydämeni tänä aamuna kuullessani Leijonien olympiavoitosta. Kiitos siitä heille! On ilo olla suomalainen tällä hetkellä. Siitä voitosta riittää iloa meille jokaiselle, vaikkemme olekaan olleet voittamassa, vaan Leijonat voittivat meidän, koko kansakunnan puolesta. On siis syytä olla iloinen ja kiitollinen. 

Mieleeni nousee Jeesuksen voitto Golgatalla. Hän voitti siellä koko maailman ihmisille vapauden ja pääsyn Jumalan yhteyteen. Olenko  siitä kiitollinen? Osaanko iloita siitä voitosta? Sen voiton rinnalla kuitenkin kalpenee kaikki muu aivan toisarvoiseksi, jos asian oikein sisäistää ja ymmärtää. Ymmärränkö minä? Läikähtääkö sydämessäni ilo jokainen aamu ja jokainen päivä, kun muistelen Jeesuksen voittoa Golgatalla? Tämä ajatus panee väistämättä minut nöyrästi painamaan pääni ja tunnustamaan ettei näin aina ole. Usein sydämeni täyttää jokin muu asia, mitä mielessäni hellin, todella tärkeänä asiana. Onko se minun aarteeni? "Siellä missä on aarteesi, siellä on sinun sydämesi".

Antiikin kreikkalaisilla oli paljon mielen aarteita, jumalia, joille he olivat pystyttäneet patsaita ja alttareita. Kuitenkin heillä oli kaipaus myös johonkin syvempään ja he olivat pystyttäneet alttarin myös tuntemattomalle jumalalle. Kun apostoli Paavali oli Kreikassa, hän kierteli Ateenassa ja havaitsi siellä alttareita ja patsaita eri jumalille. Siellä hän näki heidän pystyttämänsä alttarin myös tuntemattomalle jumalalle. Niin hän meni ja julisti Ateenan areiopagilla kreikkalaisille jumalasta, jota he tietämättään palvoivat, koska se kaipaus heillä sisimmässään todistetusti oli läsnä.

Ensimmäiset olympialaiset olivat antiikin Kreikassa ja ne oli järjestetty sodan jumala Zeuksen kunniaksi. Nykyiset olympialaisemme ovat saaneet ideansa antiikin Kreikasta. Niiden tarkoitus oli jo tuolloin tuoda rauhaa sotien keskelle, koska sotiminen lopetettiin aina olympialaisten ajaksi. 

Meilläkin on monenlaisia asioita mielessämme, mitkä koemme olevan meille todella tärkeitä. Niitä kutsutaan nykyään arvoiksi. Niiden kautta suuntaamme elämäämme. Kuitenkin meillä on sama tilanne kuin Antiikin Kreikassa. Meillä on paljon alttareita eri jumalille ja ehkä myös vielä jossain on meillä varalta myös alttari tuntemattomalle jumalalle, ihan varmuuden vuoksi. Se on alttari, jonka tieltä olisikin syytä raivata pois muut alttarit, sillä Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja Hän on todellinen Voittaja. Hänen voitostaan me todella saamme iloita joka hetki ja elää Hänen yhteydessään, siitä kiitollisena joka hetki. 

Totuus voittaa

 On ihanaa luottaa elämänsä Jumalan käsiin. Jumalan huolenpito ja rakkaus on jotain niin käsittämätöntä että sitä ei ihminen pysty täysin kuvailemaan. Kuitenkin Raamattu antaa riittävästi viitteitä siitä, mitä se on ja vakuuttaa sillä tavoin lukijansa ja hänet, joka uskoo tähän ikuiseen Sanaan.

Sef.3:17"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

Toisaalta Sanassa myös muistutetaan että " Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa."Ps147:11

Mitä on Herran pelko? Se on Jumalan Sanan kunnioittamista ja elämänsä Hänen Sanansa ja sen lupauksien varaan laittamista. Se on elämää totuuden puolella. 

Usein täällä elämässä voi totuuskin olla vaikeasti löydettävissä täällä maailmassa. Tapahtuu monenlaista  väärää ja vääryyttä, kuten Raamatussa kuvataan Aamos 8:4-6 "Kuulkaa tämä, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyrästi, sanoen:"Milloin loppuu uusikuu, että saamme myydä viljaa, ja milloin sapatti, että saamme avata jyväaitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa'alla että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?"

Pimeys voi peittää ja verhota totuutta, mutta Jumalaan uskovat, Pyhän Hengen valossa elävät eivät elä pimeydessä, vaan valossa. Herra antaa Pyhän Henkensä kautta viisautta ja valoa ymmärtää, mikä on totuus missäkin asiassa, ja mitä täällä maailmassa on kulloinkin meneillään. Herra ilmoittaa aina asioita Hänen palvelijoilleen, profeetoille. Aamos 3:7 "Sillä ei Herra,Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille."