Toivoa on

 Näin uuden vuoden kynnyksellä tulee halu pohtia tulevaa. Koska emme elä missään tyhjiössä, tulee huomioida myös menneen vuoden, usein jopa vuosikymmenten tai vuosisatojen historiaa. Niin kansojen vaiheissa kuin yksilöidenkin elämässä kaikella toiminnalla ja tapahtuneella on aina omat seurauksensa. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten toimitaan ja miten kukin elää. Individualistisessa ja yksilön vapautta korostavassa, lyhytnäköisessä kulttuurissamme on kova vauhti päällä ja muutokset ovat niin äärimmäisen nopeita että vauhtisokeus ja näköalattomuus yllättää usein meidät. Aikaa emme voi pysäyttää emmekä saada takaisin.

Kannamme tekojemme ja valintojemme seurauksia. Aina ei ole mahdollista valita kaikkein mieluisimpia vaihtoehtoja emmekä aina edes ymmärrä mikä olisi kannaltamme paras vaihtoehto. Mitä kauemmas me joudumme Jumalan totuudesta ja sen asettamista elämän turvarajoista, sitä vaikeammaksi elämämme käy, koska samalla me etäännymme Jumalasta. Sananlaskuissa sanotaan että Jumala on luonut ihmisen tiet suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia. Se todellakin pitää paikkansa. 

Jokainen on joskus havahtunut siihen, että tämä tai tuo valinta oli huono ja siis hätiköity ratkaisu. Ihminen saa myös huomata että rikkomus Jumalaa ja Hänen säätämiä lakejaan kohtaan toi suurta murhetta ja harmia omaan ja lähimmäisten elämään. Toki on suurta armoa että sellaisen vielä huomaa. Pahinta on, jos ei ollenkaan huomaa tai edes välitä siitä vaikka huomaakin eläneensä väärin ja jatkaa samaa rataa. Silloin ihminen paatuu ja kulkee onnensa ohi.

Meillä on toivoa niin kauan kuin ymmärrämme kääntyä Jumalan puoleen pahuudestamme ja pahoilta teiltämme. Meillä on toivoa, jos ymmärrämme, että ainoa turvamme on Jumalassa. Hänen kädessään on niin kansojen kuin yksittäistenkin ihmisten kohtalot. On sokeaa hapuilua luottaa pelkästään ihmisten apuun. Ne oljenkorret voivat pettää minä hetkenä hyvänsä, mutta Jumalan apu ja turva ei petä koskaan. Hän on sanassaan luvannut, että turvamme on ikiaikojen Jumala ja meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret. Ei siis ole syytä pelätä tulevaisuutta, uutta tulevaa, mitä se sitten tuokaan tullessaan, jos turva on sinulla Jumalassa, kaikkivaltiaassa taivaan ja maan Luojassa. Saamme käydä eteenpäin turvallisin mielin, Hänen apuunsa luottaen, olipa historiamme mikä tahansa. Hän ei hylkää eikä jätä sitä, joka Hänen luokseen tulee.

Meitä on moneen junaan

 Harmaaksi ja värittömäksi vaikuttaa käyvän meidän kesän keskellä ja sen kauneudessa kylpevä Suomen maamme henkinen ilmapiiri ja keskustelukulttuuri. Kaikki alkaa olla tasapaksua höttöä, eikä kukaan sano oikeastaan yhtään mitään, koska pelkää loukkaavansa sanoillaan ja mielipiteillään toisia. Sanat ja ajatukset pitää siivilöidä ja pyöristää tarkkaan yleiseen tyyliin sopiviksi. On ikäänkuin joku olisi luonut tietyn muotin, jonka mukaan ajattelun ja mielipiteiden on mentävä. Erilaisuus on pahasta. Ja kuitenkin tämä on vain näennäisesti totta. Pinnan alla kuohuu.

Jos asiat ja erimielisyydet on vain lakaistava maton alle, niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Se tuo vain tukahtuneisuutta ja katkeruutta ja joskus tilanne voi revetä ikävällä tavalla, kun kielletään tuomasta esille asioita, joiden koetaan olevan ongelmallisia. Tämä pätee meillä Suomessa yleisellä tasolla monessakin asiassa. Me puhumme ihmisoikeuksista ja rasismista, mutta ymmärrämmekö asioiden todellisen luonteen. Voimme käyttää näitä asioita keppihevosina, joilla ratsastamme hakiessamme ja pitäessämme yllä omaa valta-asemaamme suhteessa toisiin.

Kuitenkin jos haluamme katsoa totuutta silmiin, niin joudumme myöntämään että oma identiteettimme voi olla pahasti hukassa, emmekä tiedäkään keitä me olemme ja mihin olemme matkalla. Haluammeko sulautua siihen harmaaseen massaan, jolla ei näytä olevan syvempää käsitystä asioista, vaan silloin toimitaan ulkoapäin ohjautuen, vailla omaa identiteettiään ja ymmärrystä omasta minuudesta. 

Ainoastaan yhteydessä Jumalaan ihminen löytää oman minuutensa ja identiteettinsä. Kaikki muu on harhaa ja valheellista. Vasta silloin ihminen löytää totuuden, kun hän pääsee Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta. Kristittyjen peruskirja, Raamattu kertoo meille Jumalan tahdon ja totuuden elämästä. Raamatun valossa on syntynyt myös kristillinen ihmiskäsitys ihmisestä luotuna ja arvokkana Jumalan kuvana. Siitä on syntynyt myös ihmisoikeudet ja orjuuden lopettaminen.

Kun puhutaan nykyään paljon suvaitsevaisuudesta, vähemmistöistä ja ihmisoikeuksista, niin oikeasti ihmisoikeudet toteutuvat vain Jumalan sanan valossa. Jeesus oli ensimmäisenä näyttämässä tästä esimerkkiä, kun hän ei tuominnut aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista, joka näin välttyi kivitykseltä. Jeesuksen armo koskee kaikkia syntinsä hänelle tunnustavia ja sanat, " En minkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee." ovat edelleen voimassa. Armo kuuluu katuvalle. Näin kristityillä oli sitten kysymyksessä mitä tahansa syntejä tunnollaan, kun ne Jeesuksen eteen tuo ja tahtoo Hänen tahtoaan noudattaa. 

Miten tämä sitten liittyy suvaitsevaisuuteen? Kaikilla on sama ihmisarvo, olivatpa he minkä tahansa ryhmän edustajia. Raamattu kuitenkin selkeästi sanoo esimerkiksi homoseksuaalisuudesta että se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Se ei kuitenkaan tarkoita että heitä saa syrjiä. Kun sitten nykyään paljon puhutaan myös rasismista, niin on ymmärrettävä että rasismia ei ole se, jos tuodaan esille joitain epäkohtia ja selkeitä ihmisoikeusrikkomuksia mitä esimerkiksi joissain muslimimaissa tehdään. Se on tosiasioiden esille tuomista ja se pitää ymmärtää että näin pitääkin tuoda tosiasiat selkeästi esille. Samoin on ymmärrettävä myös tässä se seikka että muslimit suhtautuvat hyvin jyrkästi homoseksuaalisuuteen ja se on heille kuoleman tuomion paikka aivan kuin Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli aviorikos. Tämä on syytä aina muistaa. Jos me haluamme tänne kristillisiin arvoihin pohjautuvaa yhteiskuntaa, niin se tuo mukanaan selkeää ja turvallista elämää Jumalan siunaamana. Jos haluamme tänne esim. Sharialakia niin arvannemme varmaan,  millaiseksi yhteiskuntamme silloin muuttuu. 

Me itse voimme vaikuttaa asioihin hyvin paljon omilla elämämme valinnoilla. Aina ne valintamme ohjaavat elämäämme johonkin suuntaan. Emme voi olla kuin yhdessä junassa kerrallaan matkalla johonkin. Mihin junaan sinä kuulut tai missä junassa tällä hetkellä olet? Juna ei voi kulkea kuin yksillä raiteilla ja se kulkee aina määränpäähänsä. Mieti siis mihin olet matkalla?

Sanan äärellä

 Raamattu on monen ihmisen kompastuskivi. Se, kuinka siihen suhtaudutaan, vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen elämään. Se jakaa ihmisten mielipiteet ja arvot. 

On muodikasta puhua arvoista ja hyvästä elämästä. On muodikasta puolustaa ihmisoikeuksia ja vedota niihin. On muodikasta puhua Raamatun tulkinnasta. 

Perinteinen käsitys Raamatusta halutaan heittää romukoppaan uuden ja modernin, inhimillisen ja humanistisen ajattelun tieltä, jonka keskiössä on ihminen itse ja hänen loputtomat tarpeensa ja vapauden kaipuunsa.

Surullista tässä kaikessa on se että ei tiedosteta että ihminen itsessään ei ole muuttunut ollenkaan. Hän on edelleen se sama iankaikkisuusolento, joksi Jumala on hänet luonut. Ja että ihminen on edelleen yhtä syntinen ja paha kuin syntiinlankeemuksesta lähtien on ihmisen osa ollut.

Sitten on vielä käsitys Jumalasta ja hänen tahdostaan. Ihminen herkästi muotoilee itselleen sopivan jumalan ja sen mitä tämä jumala tahtoo. Hän voi puhua jumalasta ja jopa jotain uskosta. Kuitenkin vain Raamatusta löytyy todellinen Jumala ja Hänen tahtonsa. Se löytyy vain Pyhän Hengen kautta ja Hänen avullaan. Vain Pyhä Henki voi avata Raamatun Sanan ihmiselle. 

Ihminen, joka ei suostu näkemään Jumalan tahtoa Raamatussa, vastustaa näin Jumalaa. Hän ei ymmärrä että Jumala itse asuu sanassaan. Se Sana on Kristus ja se on Henki ja elämä. Jeesus itse sanoo sanassaan että joka uskoo Häneen, hänen sisimmästään on virtaava iankaikkinen elämän virrat ja että Hänen Sanansa ovat elämän leipää.

Raamatun Sana on siis tie iankaikkiseen elämään. Se joka ottaa pois Raamatusta jotain tai muuten opettaa Raamatun vastaisesti, vastustaa samalla itse Jumalaa. Hän on siis harhaopettaja ja sellaisista on syytä pysyä kaukana, koska he kieltävät totuuden.

Suomessa tarvitaan talvisodan henkeä

Onko meillä yhteisöllisyyttä? Kyllä sitäkin löytyy, kun katsoo suomalaisten intoa seurata maamme menestystä esimerkiksi eri urheilulajeissa. Se tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antaa iloa yhteisesti onnistumisesta ja vahvistaa omaa kansallista identiteettiämme. Urheilussa on kysymys määrätietoisesta harjoittelusta valmentajan tai valmentajatiimin johdolla. Se tietää kurinalaisuutta ja sitkeyttä, mitä tarvitaan kaikessa elämään liittyvässä, jotta pääsemme haluamiimme päämääriin tai ylipäänsä selviämme päivästä toiseen. 

Nykypäivänä on havaittavissa myös toisenlaisia yhteisöllisiä ilmiöitä. Yksi niistä on tämä "Käärijä-ilmiö" Se näyttää levittäytyneen kaikkiin yhteiskuntamme kerroksiin ja jopa virallisiin instituutioihin, kuten kirkkoon, valtion julkisiin virastoihin ja toimijoihin. Eihän euroviisuhuuma sinänsä ole huono asia. Hyvin luontevaa on toivoa omalle maalle menestystä siinä ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi urheilukisoissakin. Nyt on kuitenkin huomioitava mitä tämä nykyinen euroviisukappaleemme viestii. 

Onko meidän identiteettimme hukattu kaiken kansainvälisyyskehityksen pyörteissä? Mihin on kadonnut suomalainen yrittäjyys ja sitkeys, sisu? Yhteistyö ja huolenpito toisista, kristillisten arvojen kunnioittaminen ja Pyhän kunnioittaminen, usko Jumalaan ja Hänen apuunsa eivät ole enää kansakuntamme identiteetin ytimessä. Tilalle on tullut ahneus ja itsekkyys, toisten ihmisten polkeminen ja moraalittomuus. 

Ihmisten mielistä on kadonnut tulevaisuuden ja yrittämisen toivo. Rahaa ja omaisuutta pitäisi saada paljon, nopeasti ja helposti. Tämän rinnalle on noussut valtava biletyskulttuuri, jossa koetaan tavallinen arki ja työ niin raskaaksi että täytyy vapaalla bilettää pää täyteen ja uskotaan että se tuo avun ja lohdun harmaaseen arkeen ja elämän raskauteen. Tätä sanomaa meille tarjoaa myös Käärijän euroviisukappale. Kun siihen sanomaan yhdistyy valtion viralliset tahot kirkkoa myöten, niin eihän meille enää tuoda mistään suunnasta toivoa ja yrittämisen mielekkyyttä. Kaikki arki on harmaata ja tylsää ja pää täytyy puuduttaa mahdollisimman pian pois kaiken ikävän ja vakavan pohtimisesta. 

Tätä myöten meille ei kansakuntana ole seuraamassa muuta kuin valtava moraalinen ja yhteiskunnallinen rappio, jos tämä meno saa jatkua. Ihmiset tarvitsevat toivoa ja rohkeutta elämään ja sitkeää ja määrätietoista yrittäjyyttä kaikesta harmaasta ja vaikeasta huolimatta. Nyt emme ole sellaisessa vaikeassa tilanteessa kuin olimme talvisotien jälkeen ja siitäkin selvisimme yrittämällä ja laittamalla uskomme ja turvamme Jumalaan. Hän siunasi kansamme vaikeiden aikojen yli valtavaan menestykseen ja vaurauteen. Valitettavasti tämä on meiltä päässyt unohtumaan.

Nyt me poljemme Suomessa jalkoihin isiemme ja äitiemme arvokkaan työn kansakuntamme puolustukseksi ja rakentamiseksi. Me tuhoamme sen kaiken sisältä päin kaikilla laittomuuksilla ja moraalittomuuksillamme, ellemme ymmärrä kääntää suuntaamme ajoissa. Lasten ja nuorten valtava pahoinvointi on vain jäävuoren huippu meidän kansamme henkisestä tilasta. Se on valitettavasti rappiotila ja se on ikävä todeta. Ilmiöt, jotka nyt ovat meneillään tuovat aina vain lisää ahdistusta ja pelkoa lasten ja nuorten elämään. Heissä on kansamme tulevaisuus ja jos he ovat jo aivan rikki  niin meidän kansamme on silloin rikki, henkisesti.

Toivo ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Jos palaamme sille arvopohjalle, siihen yrittäjyyteen, työn ja oman kansamme parhaan rehelliseen etsimiseen, meillä on vielä toivoa. Nyt tarvitaan sitä talvisodan henkeä, jolla Suomi saadaan kuntoon, terveeksi kaikesta mädännäisyydestä. Tarvitsemme uskoa terveyteen ja raittiuteen ja kaikenlaiseen työn arvostamiseen kaiken rälläämisen ja rilluttelujen sijasta. Siinä Jumala meitä jokaista auttakoon luomaan parempaa tulevaisuutta lapsillemme ja perheillemme, ennen kuin on myöhäistä. 

Sinä riität, vai riitätkö?

 Jokainen meistä on varmasti joskus, ainakin kerran elämässään ollut tilanteessa, jossa on joutunut pettyneenä toteamaan, ettei onnistunut toimimaan niin kuin olisi toivottu. Tämä toive on voinut nousta omasta sydämestä, oman arvomaailman kautta tai se on asetettu jonkin toisen mittapuun mukaan. Joka tapauksessa olet saanut tuntea sisimmässäsi että et ole ollut riittävä jossain tilanteessa, et ole hyvä ihminen. Tästä syystä sinä olet loukkaantunut ja pettynyt ehkä itseesi ja ehkä myös ihmiseen tai ihmisiin, joiden kautta olet saanut tällaista kokea. 

Loukkaantuminen ja pettymys ovat hyvin inhimillisiä tunteita ja niiden kanssa me saamme myös tehdä töitä omassa sisimmässämme läpi elämän. On asioita, jotka loukkaavat meitä ja aiheuttavat pettymyksiä niin toisiin ihmisiin kuin omaan itseemmekin. Tärkeää on pohtia, miten tilanteeseen on tultu ja onko asioille mahdollista tehdä jotain. Aina kannattaa muistaa, että voi muuttaa vain omaa käyttäytymistään ja asenteitaan, toisen käytös ei ole sinun vastuullasi, vaikka sinulla onkin mahdollisuus vaikuttaa toisen käsitykseen oikeasta ja väärästä. Toinen kuitenkin itse päättää, mitkä arvot hän omaksuu ja miten toimii omassa elämässään.

Arvoristiriidat ja hyvin syvällä olevat kulttuurierot vaikuttavat myös käsityksiimme hyvästä ja aiheuttavat loukkaantumisia ja pettymyksiä puolin ja toisin. Tärkeää olisi mielestäni täällä Suomessa arvostaa meidän omaa kristillistä kulttuuriperintöä, koska se on tuonut maahamme niin uskomattoman paljon hyvää ja toisia ihmisiä arvostavaa ja tukevaa toimintaa. Meidän yhteiskuntamme hyvinvointi rakentuu sille pohjalle hyvin syvässä merkityksessä. Kun pidetään arvossa Jumalan kymmentä käskyä sanan varsinaisessa merkityksessä, niin ei jouduta hakoteille. Kunnioitus ja rakkaus Jumalaa kohtaan avaa myös kunnioituksen ja rakkauden lähimmäistä kohtaan. 

Jumalan käskyt ja niiden kunnioittaminen eivät kuitenkaan tarkoita lähimmäisen ihmisarvon polkemista näiden käskyjen varjolla. Kukaan meistä ei riitä eikä ole riittävän hyvä, jos näitä käskyjä ja niiden vaatimuksia vertaillaan meidän elämäämme. On ainoastaan yksi, joka riitti, yksi joka täytti kaikki nämä käskyt oli Jeesus. Hän täytti koko lain meidän edestämme. Sen perusteella sinä, turvatessasi elämäsi kipeinä hetkinä, joidenkin toisten tai omantuntosi syytöksissä voit turvata siihen, että sinäkin riität, Jeesuksen sovitustyön tähden. 

Loukkaantumisen ja mielensäpahoittamisen kulttuuri

 Oli aika, jolloin ihmiset elivät rauhassa keskenään, eikä edes ymmärretty että joistain sanoista joku voisi loukkaantua tai että kristinuskon moraalikäsitykset pitäisi kyseenalaistaa, koska ne eivät tue nykyistä lainsäädäntöä.

Olen syntynyt vuonna 1961 ja silloin ei todellakaan ymmärretty että tietyt sanat olisivat joitain ihmisryhmiä halventavia tai jopa vihapuhetta. Toki elettiin hyvin selkeästi kristinuskon muovaamassa ja kyllästämässä yhtenäiskulttuurissa, jossa oli selkeät kristilliset arvot, joita kukaan ei silloin kyseenalaistanut. Kouluissa oli selkää uskonnon opetusta ja oli myös aamuhartaudet ja ruokarukoukset. Koulun juhlissa oli selkeästi kristilliset elementit esillä. Kuitenkin kaikki toimi selkeästi ja kaikista pidettiin hyvää huolta. Vähemmistöjä kohdeltiin hyvin, olivatpa he seksuaalivähemmistöjä tai ihan mihin tahansa oman taustansa vuoksi vähemmistöön kuuluvia. 

Kristillistä uskoa ja sen opetuksia ei kukaan kyseenalaistanut, saati sitten Raamatun näkemyksiä kristillisen etiikan ohjenuorina. Oli selkeää, että Raamattu oli kristillisen uskon ja etiikan ylin ohje ja Pyhä kirja. Se kristillinen lähimmäisen rakkaus, joka tästä kumpusi, välitti ja huolehti siis kaikista ihmisistä ja huolehti heistä, vaikka aivan selkeästi myös tiedettiin ja opetettiin Raamatun pohjalta mikä on syntiä, mikä on väärin ja mikä on Jumalan tahto meidän elämässämme. 

Olen ihmetellyt, miten kaikki vain alkoi muuttua. Ihmisiä alettiin vaatia vähitellen ajattelemaan ja puhumaan yhdenmukaisesti. Alettiin määritellä sitä, mitä saa puhua ja miten saa esittää mielipiteitään ettei loukattaisi toisia. Tämä tuli siitä, kun tiettyjä vähemmistöjä alettiin nostaa muiden yläpuolelle huomaamatta että samalla alettiin polkea toisten ihmisten oikeuksia ja mielipiteitä ja heidän vakaumustaan. 

Nyt tämä pakko on mennyt niin pitkälle että jopa kristilliseen uskoon ja sen opinkäsityksiin ja moraaliin ollaan tuotu tämä loukkaantumisen kulttuuri ikäänkuin ihminen itse voisikin alkaa Jumalan säätämiä asioita määrittelemään. Ja pahinta on että se tulee kristinuskon ulkopuolelta tulevista vaatimuksista. Se on saanut aikaan paljon sekaannusta ja hallaa kristittyjen piirissä ja seurakunnissa. Tällainen ulkopuolelta tuleva ja kristinuskolle vieras vaatimus on kuitenkin torjuttava ja täysin myös torjuttavissa, jos pitäydytään Raamatun selkeään opetukseen ja luotetaan siihen rohkeasti. 

Kristinuskolla on aina ollut yhteiskuntaa parantava ja eheyttävä vaikutus niin yksilö- kuin myös ihan kansallisella tasolla. Nyt on siis vain kristittyjen herättävä näkemään, missä kohtaa ollaan menty metsään ja palattava takaisin, etsien Jumalan viisautta ja tehtävä parannusta ja korjausliikkeitä siellä, missä siihen on tarvetta. 

Valheella on lyhyet jäljet pääsiäisenäkin

 Ei ole kovinkaan yllättävää että pääsiäisen sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta yritetään vääristellä ja valheiden keinoin tehdä tyhjäksi.

Tämän aiheen äärellä löytyy evankeliumeista Matteuksen tallentama kertomus vartijoiden hämmästyksestä ja varmasti myös kauhusta Jeesuksen haudalla. He menivät ja kertoivat ylipapeille tapahtuneesta. Ja heti oli neuvottelut vanhinten kanssa käynnissä ja totuus päätettiin tukahduttaa lahjusten avulla. Kertomus muunneltiin niin, että opetuslapset olisivat varastaneet Jeesuksen ruumiin ja se olisi selitys tyhjälle haudalle ja huhuille Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Valhe ei kuitenkaan saanut kaikkia vakuutetuiksi, vaan sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta levisi kulovalkean tavoin ensin Jerusalemissa ja vähitellen lähiympäristöön ja sitä kautta kaikkialle maailmaan. Sanoma ylösnousseesta, ristillä syntiemme vuoksi kärsineestä ja kuolleesta Jumalan pojasta sai sellaisen aseman, että syntyi myös Vanhan testamentin kirjoitusten jatkoksi Uusi testamentti ja niin sitä mukaa koko Raamattu, kristinuskon peruskirja. Syntyi siis Sanoma, jolla on totuusarvo. Samalla syntyi myös usko Jeesukseen, kristinusko.

Tästä kaikesta saamme olla kiitollisia vuonna 2023. Kiitollisia ensinnäkin siitä, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut myös meidän suomalaisten edestä. Ei siis ainoastaan juutalaisten. Saamme olla kiitollisia myös juutalaisille, jotka lähtivät levittämään sanomaa eteenpäin, niin että se aikanaan tavoitti myös meidät, Pohjan perillä olevat pakanat.

Nyt kuitenkin kaikkien harmiksi ja suruksi yritetään jälleen tuota sanomaa ja sen totuuksia kieltää. Toki kieltäjät ovat yleensä niitä, jotka eivät ole asioihin perehtyneet ja ovat muiden, kuten mediassa esiintyvien harhauttajien taholta tulleet eksytetyiksi. Toki on heitäkin, joiden on vain vaikea uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Totta on kuitenkin se, että kaikkia Jumala kutsuu pelastukseen. Ja Raamatussa löytyy sanat, "Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan." Eli etsijä kyllä löytää Herran, jos todella etsii, täällä maan päällä se löytäminen on vielä mahdollista. 

Onko sateenkaari-ideologia raamatullinen?

 Yhteiskunnassamme ovat aiemmin lait pohjautuneet Jumalan kymmeneen käskyyn ja ovat siltä pohjalta olleet kristillisten arvojen mukaisia. Nykyään lainsäädäntö on lähtenyt irtautumaan perinteisistä moraalikäsityksistä, ihmisten itse pyrkiessä määrittelemään mikä on oikein ja väärin.

Setan agitoima seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava linja on hyvin erikoinen periaatteiltaan. Se pyrkii niin ärhäkästi puolustamaan näitä vähemmistöjä, että se haluaa häivyttää yhteiskunnasta ja kaikkialta normit, jotka aiemmin olivat yhteiskunnassamme selkeitä ja elämää kaikin puolin suojelevia. Se kuitenkin johtaa siihen että seksuaalivähemmistöt nostetaan keskiöön, jossa heidän oikeutensa toteuttaa vapaasti itseään nouseekin korkeimmaksi moraaliauktoriteetiksi. Siitä käsin aletaan määritellä mikä on oikein ja väärin. Sitä sanomaa viedään aktiivisesti eteenpäin. Voidaan siis puhua jo ideologiasta, koska se pyrkii häivyttämään kaiken muun moraaliajattelun omien näkemystensä tieltä. 

Tämä ideologia on haastanut Raamatun ihmiskuvan. Raamatussa on selkeästi löydettävissä Jumalan luotuisuuteen perustuva ihmiskuva;mies ja nainen, toinen toisiaan täydentävinä ja ihmissuvun lisääntymisen takeena. Sitä vastaan yritetään hyökätä rajusti ja tehdä se tyhjäksi.

Raamatussa on selkeät käyttöohjeet ihmiselle. Ne Jumala viisaudessaan antoi meille, jotta tietäisimme miten elää täällä yhteydessä Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan ja yhdessä toisten kanssa. Jo ensimmäisen käskyn vetoomus, "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia!" edellyttää että Jumala on se,  jota ihminen kunnioittaa ja pitää ylimpänä  auktoriteettinaan. Ei siihen sovi minkään ihmisten määrittelemien moraalijumalien kunnioitus ja palvonta.

Lapset ja nuoret on Setan taholta myös saatettu etsimään itseään ja identiteettiään suhteessa sukupuoleensa. Tämähän on osalle lapsille ja nuorille herkkää aluetta, kun ollaan kehitysvaiheessa, jossa hormonimyrskyt myllertävät mielessä ja paljon muutoksia tapahtuu myös kehossa. Siihen ei tuo yhtään helpotusta rajaton vapauden tarjoaminen kaikille seksuaalisille kokeiluille, vaan vain pahentaa sitä. Myös ahtaat rajat sukupuolirooleissa ovat omiaan tuomaan sekaannusta ja ahdistusta. 

Setan tahto on että vanhemmat eivät saisi puuttua lastensa sukupuoli-identiteetin etsintään millään tavoin. Se johtaa taas ristiriitaan vanhempien kunnioitusta ja kasvatusvastuuta vastaan. Neljäs käsky kuuluu:"Kunnioita isääsi ja äitiäsi!" Sehän tarkoittaa että lasten tulee totella vanhempiaan ja vastaavasti vanhempien tulee huolehtia lapsistaan. 

Kun Seta vaatii että jokaisella on oikeus määritellä oma sukupuolensa, se voi tällöin myös estää vanhempien näkemysten toteutumista. Ja näin vanhemmat eivät saisi kasvattaa ja tukea lastaan tunne-elämän ja puberteettiuden myrskyissä. Heiltä riistettäisiin Jumalan tahdon mukainen vastuu lapsesta ja hänen ohjaamisensa kaikin puolin terveeseen hyvään elämään. Vanhempien oikeus ja velvollisuus tukea lasta ja estää häntä tekemästä koko elämänsä mittaisia, erittäin tuskallisia ja lopullisia muutoksia ihmiskehoonsa näin torjuttaisiin.

Tällä kaikella toiminnalla on siis aivan selvä, ihmisen omasta mielestä nouseva auktoriteettipohja. Ihmisen mieli ei ole milloinkaan kestävä pohja moraaliauktoriteetille, eikä sillä ole mitään tekemistä Raamatun eikä kristillisyyden kanssa. Pikemminkin voidaan sanoa että ollaan tekemisissä antikristillisen ajattelun kanssa. 

Lasten ja nuorten asiaa yhteiskunnassamme

Muutama viikko sitten kävelin uuden Lastensairaalan ohi. Tämä johti minut miettimään ja pohtimaan monia kysymyksiä. Kun vielä samana päivänä olin toimenpiteessä aivan siinä lähellä olevassa Puistosairaalassa, tuli selkeä tarve kirjoittaa taas muutama rivi pohdintojani muistiin.

Puistosairaalassa olleen toimenpiteen jälkeen istuin toipumishuoneessa ja hetken ajan seurasin Kauniit ja rohkeat- sarjaa, kun tv oli huoneessa auki ja säädetty juuri sille kanavalle. En ole vuosikausiin katsonut kyseistä sarjaa ja joskus 1990-luvulla kritisoin Sanansaattaja-lehdessä juuri tuota kyseistä ohjelmaa sen välittämästä ihmiskuvasta.

 Sama suuntaus tuntui jatkuvan edelleen ja entistä sairaampana. Tuntui todella pahalta, kun huomasin että kolmessakymmenessä vuodessa kehitys oli mennyt tässä formaatissa yhteiskunnallisesti katsoen todella huolestuttavaan suuntaan. Moraali ja eettinen koodisto oli täysin suuntautunut ihmisen itsekkäiden tarpeiden hetkelliseen tyydyttämiseen hinnalla millä hyvänsä, ilman vastuuta lähimmäisistä ja heidän rakastamistaan.

Tätä on siis ollut yhden tv-sarjan välittämä ihmiskuva ja sen kehitys kolmen vuosikymmenen aikana. Miten yhteiskunta ja sen arvot ovat muuttuneet tuona aikana, niin surullista kyllä, se kehitys on ollut samansuuntaista kuin tuossa kyseisessä sarjassa. Se siis osaltaan heijastelee yhteiskuntamme arvoja ja niiden kehitystä tai sitten omalta osaltaan muokkaa niitä. Vaikutus voi olla jopa sekä että. Kun ihmiset katselevat kyseisiä ohjelmia, niin he omaksuvat huomaamattaan niiden arvomaailman ehkäpä ihan alitajuisesti, vaikka aluksi kieltävät mielessään tällaisten asioiden vaikutuksen. 

Olen havainnut että se hirvittävä rikkinäisyys ja eksyksissä olo, mikä tämän kaltaisista ohjelmista ja nykyään lähes kaikista tv-ohjelmista muusta mediasta puhumattakaan välittyy, on valitettavaa todellisuutta kohdatessani ihmisiä heidän arjessaan. Perheillä on isoja haasteita tämän yhteiskunnan muutoksissa ja elämä ohjautuu monilla lapsilla ja nuorilla median kautta ihan eri raiteille, kuin vanhemmat ovat osanneet aavistaakaan. 

Nykyisessä Suomessa lapsista ja nuorista pidetään varsin hyvin huolta julkisen terveydenhuollon puitteissa ja perheille tarjotaan kaikki se tuki, jota heidän lastensa terveydenhuoltoon tarvitaan. Kuitenkin jotain olennaista jää puuttumaan, jos huolehditaan vain ulkonaisesta terveydestä ja unohdetaan henkinen hyvinvointi. Sen olemme saaneet viime vuosina huomata, miten suurta on henkisen pahoinvoinnin määrä lasten ja nuorten keskuudessa. Se heijastelee täysin meidän yhteiskuntamme tilaa ja arvoja.

Lapset ja nuoret voivat pahoin ihmisten itsekkyyden ja rakkaudettomuuden ympäröiminä. He tarvitsevat ympärilleen välittäviä ja rakastavia, mutta terveet rajat asettavia aikuisia. He tarvitsevat aikuisia, jotka itse ymmärtävät terveen ja tasapainoisen elämän lainalaisuudet ja haluavat ohjata siihen myös lapsia ja nuoria. Nykyään lapsilta riistetään lapsuus ja heidät työnnetään aikuisten maailmaan ja odotetaan että he selviytyvät siellä ilman rajoja, tukea ja ohjausta. Kuitenkin lapset ja nuoret tarvitsevat jo fysiologisesti, mutta myös psyykkisesti kehitykseensä aikuisten tukea ja ohjausta aina täysi-ikäisiksi asti. Heidän aivonsa ja tunne-elämänsä kehitys tarvitsee sitä vielä pidempään.

Tähän kaikkeen kurjuuteen on tullut vielä ihmisten sukupuolisekoilu. On irtauduttu siitä turvallisesta maaperästä ja kasvualustasta, missä vuosisatoja on Suomessakin saatu elää. On ollut turvallista saada elää kristillisten arvojen ympäröimänä ja se on luonut turvaa ja jatkuvuutta kaikelle elämälle ja yrittämiselle. Kaikessa on näkynyt selkeys ja järjestys. Nyt se on kadonnut ja lapset ja nuoretkin on pudotettu pois tai yritetään pudottaa pois tasapainoiselta pohjalta tyhjyyteen, etsimään itseään ja omaa sukupuoli-identiteettiään. On tullut täydellinen rajattomuuden, mutta samalla myös täydellisen turvattomuuden aika.

Kuitenkin on huomattava ettei ihmistä ole luotu tällaiseen rajattomuuteen ja turvattomuuteen. Ihmisen henkinen terveys ei kestä sitä. Ihminen tarvitsee rajat ja turvan kasvaakseen henkisesti terveeksi ja tasapainoiseksi. Nämä rajat onneksi ovat edelleen olemassa. Ne eivät ole mihinkään kadonneet,  vaikka media ja kuka tahansa niin väittäisi. Jumala on edelleen Jumala ja pitää yllä tätä luomakuntaa ja sitä suojaavat lait ovat edelleen voimassa kymmenessä käskyssä. Raamatusta löytyy yhä Jumalan tahto ja Jumalan kutsu ihmiselle Hänen yhteyteensä, Hänen armahdettavaksensa ja parannettavaksensa. Kiitos Jumalalle, että näin on!

 

Cancel-kulttuuri vs.kristinusko

 Erilaiset kulttuurit ja ideologiat ovat vallinneet aina maailmassa ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena. Hän ei enää voinut elää luonnollisessa yhteydessä joka päivä Jumalaan, vaan hän joutui kokemaan kaikessa maan kirouksen alaisuuden. Se johti siihen että ihmiset toimivat maailmassa tietämättöminä Jumalasta ja Hänen tahdostaan. 

Jumalan luomina ihmisinä meillä kaikilla on erilaisia inhimillisiä kykyjä ja lahjoja tehdä asioita käsillämme, ajattelullamme, luovuudellamme. Ne kaikki luovat ominaisuudet ja lahjat, joita ihmisluonto omistaa, ovat Jumalan suurta luomistyötä, joka jatkuu myös meissä Hänen antamiensa ominaisuuksien ja lahjojen kautta.

Ihminen, joka ei usko Jumalaan, näkee kaiken ihmisen toiminnan olevan vain ihmisen omien kykyjen ja ominaisuuksien varassa olevaa. Kaikki tieteen ja taiteen saavutukset ja merkittävät keksinnöt ja kaikki kehitys nähdään tästä näkökulmasta vain ihmisen aikaansaannoksina, kehityksen eräänlaisena jatkumona.

Kaiken taustalla vaikuttavaa Jumalan hyvyyttä ja siltä pohjalta nousevaa arvomaailmaa ei tunneta  tiedosteta eikä tunnusteta. Tämä johtuu ihmisen luonnollisesta sokeudesta Jumalan asioita kohtaan. Hengellisesti kuolleena ja sokeana Hän ei voi nähdä Jumalan kaikkivaltiutta ja toimintaa täällä maailmassa. Tämä on johtanut siihen, että ihmiset näin ajatellessaan määrittelevät ihmisestä ja hänen omista lähtökohdistaan ja aivoituksistaan käsin millaista on hyvä elämä. Se taas johtaa kulloisenakin aikana olevan ideologian ja aatevirtauksen määrittelemän arvomaailman lait ja asetukset nousemaan ihmisen toiminnan mittariksi ja hänen yläpuolelleen. 

Kristinuskon näkökulmasta vain Jumala voi olla moraaliauktoriteetti ihmiselle ja vain tältä pohjalta tulevat säännökset ovat oikeita ja sitovia. Kristinuskon mukaan vain Jeesus voi tuoda ihmiselle täyden vapauden kaikesta. Jeesus tuo ihmisen elämälle merkityksen ja identiteetin. Hän löytää Jeesuksessa elämälleen tarkoituksen ja vapauden, mitä eivät mitkään ismit voi antaa. Hän saa myös näkökyvyn nähdä asiat Jumalan totuuden valossa.

Nyt vaaditaan vapauden ja tasa-arvon varjolla cancel-kulttuurin avulla hyväksymään kaikki se mikä on myös kristittyjen ja ennenkaikkea Pyhän Kirjan, Raamatun arvomaailman vastaista. Vaaditaan myös että kun nämä ja nämä asiat ovat lakiin kirjattu, niin kaikkien pitäisi olla niistä asioista samaa mieltä ja hyväksyä ne, vaikka se sotisi toisten arvomaailmaa vastaan. Tällaiset vaatimukset eivät kuitenkaan tuo vapautta ihmisille, vaikka niin valheellisesti luvataan. Tämä tuo ihmiset vain eri ismien kautta yhä suurempaan orjuuteen ja näiden ismien johtajien yhä suurempaan määräysvaltaan. Tämä valheellinen vapaus tulee esiin yhteiskuntamme kaikilla tasoilla valheen kaikella voimalla ja yhä useammat ihmiset uskovat valheen.

Kuitenkin koko ajan on tarjolla kristinuskon sanoma pelastuksesta ja vapaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on lunastanut ja vapauttanut meidät kaikesta synnin ja kuoleman orjuudesta. Hän antaa meille vapauden, rauhan ja ilon. Kristityn ei tarvitse koskaan alistua minkäänlaiseen orjuuteen, koska hänet on vapautettu elämään täällä ajassa vapaata, Jumalan lapsen elämää toisia rakkaudessa palvellen. Raamattua lukemalla, rukoilemalla ja seurakuntayhteyttä vaalimalla saamme kasvaa tässä vapaudessa.

Turvallinen tila

 Ihminen kaipaa ja tarvitsee elämänsä aikana monenlaista suojaa ja turvaa. Tämä ei toteudu, jos hänellä ei ole vanhempia tai muita aikuisia, jotka hänestä huolehtivat. Lapsi tarvitsee kasvaakseen rajoja ja rakkautta, joiden kautta hän kokee olonsa turvalliseksi ja on siis myös suojassa kaikelta pahalta. 

Meillä on myös kansallisen turvallisuuden vuoksi tärkeää olla selkeät rajat ja niiden valvonta. Meillä on kodit, jotka tuovat suojaa tämän maailman uhkaa vastaan. Säännöt, lait ja asetukset ovat tarkoitettu kaikkien yhteiseksi hyväksi kaikkea epäjärjestystä, rikollisuutta ja väärinkäytöksiä vastaan. 

Jumala on luonut ihmisen ja kaiken täällä maailmassa, koko maailmankaikkeuden. Hän on asettanut myös kansoille omat rajansa aivan kuin jokaiselle ihmisellekin. Nämä rajat Jumala on asettanut ihmisten suojaksi kymmenessä käskyssään. Ne varjelevat ihmiselämää ja yhteyttä Jumalaan sekä ihmisten välistä keskinäistä yhteyttä.

Löytääkseen turvallisen tilan henkisessä mielessä, hän tarvitsee sekä hyväksyntää että rakkautta, mutta myös rajoja. Rajaton ihminen ei ole turvassa itseltään, eikä kykene antamaan turvaa myöskään toisille. 

Voimme hyvin sanoa että Jumala on todellinen turvamme. Se tarkoittaa uskoa ja luottamusta Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Usko Häneen syntyy ainoastaan hyväksymällä ne rajat, jotka Hän on ihmisille asettanut ja ilmoittanut omassa Sanassaan, luottamalla Hänen tarjoamaansa pelastukseen ja ottamalla sen lahjana vastaan syntiensä sovituksena. Se tuo todellisen turvallisen tilan, missä ei ole pelkoa eikä epäilyksiä.

Usko on tie Jumalan valtakuntaan. Tämän valtakunnan rajat määräytyvät Jumalan tarkkojen säädösten mukaisesti. Ne lait ja säännöt eivät ole inhimillisen ymmärryksen määrättävissä eivätkä muutettavissa. Ne ovat ikuisia lakeja, Jumalan Pyhää. Jumala on Sanassaan määritellyt tarkoin ne. Vain Hänen tahdossaan tuo turvallinen tila toteutuu.

Ainutlaatuinen kristinusko

 Kirjoittelen tätä blogiani sukupuolen omalla ilmoituksella vaihtamiseen eduskunnassa hyväksytyn lakiesityksen jälkeen. Toki se tuo surulliselle mielelle, kun miettii, mitä kaikkia seurauksia tuo lain hyväksytyksi tuleminen mahtaakaan maahamme tuoda. En lähde niitä tässä kuitenkaan pohtimaan, koska niitä on mielestäni tuotu esille jo riittävästi. Ehkä ainoa asia, mihin en ole julkisessa keskusteluissa kyseisestä asiasta törmännyt, on yhteiskuntarauha. Siitä näkökulmasta en ole kuullut yhtään kannanottoa ja itse kuitenkin arvelen lain vaikuttavan myös tähän välillisesti, koskien eri uskontojen Pyhää ja tällä en tarkoita siis ainoastaan kristinuskoa. En kuitenkaan tässä perehdy enempää siihenkään.

Eilen keskustelin historian kokeen yhteydessä yhden oppilaani kanssa ristiretkistä hänen tehdessään koetta osittain myös suullisesti. Hän vastasi ristiretkiin, niiden olevan Jeesuksen opin levittämistä ja seuraukset hän näki Jeesukseen uskovien määrän lisääntymisenä. Havahduin itse pohtimaan että mahtoiko pakolla kukaan tulla todella kristityksi. Mutta samassa tajusin, että kristinuskon levittäminen ja kirkkojen rakentaminen toivat myös mahdollisuuden kuulla kristinuskon sanomaa ja se sai aikaan uskoa Jeesukseen. Ei siis pakko, vaan sanoma Jeesuksesta.

Aloin myös pohtia miten Raamatussa tämä kristinuskon leviäminen ilmeni: Kun ihmiset saivat kohdata Jeesuksen, he parantuivat, vapautuivat syntitaakoistaan ja kertoivat siitä toisille. Ja toiset uskoivat, koska he näkivät sen todellisen muutoksen, mikä heissä oli tapahtunut. Näin on varmasti nykypäivänäkin. Se muutos, minkä Jeesus saa ihmisessä aikaan, on ainutlaatuista eikä sitä voi jäljitellä. Kun ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi ja saa rauhan sydämeensä, se näkyy myös toisille ja sillä on vaikutusta siellä, missä hän toimii. Hän on samalla Jeesuksen ja Pyhän Hengen valon näyttäjä maailmassa.

Kristinuskon syntymisen aikoihin elettiin myös erittäin moniarvoisessa yhteiskunnassa. Lainsäädäntö ei ollut silloin todellakaan kristillinen. Historiasta tiedämme antiikin aikojen yhteiskuntien elämän olleen monella tapaa korruptoitunutta, naisten ja lasten heikon aseman, lasten heitteillejätön, epätasa-arvon, kaikenlaisen moraalittomuuden ym. vallitessa. Tällaiseen tilanteeseen kristinusko toi selkeyttä ja rauhaa. Vähitellen se sai jalansijaa ja se vaikutti positiivisesti kaikilla yhteiskunnan alueilla tuoden moraalisen vastuun ja selkeän näkemyksen oikeasta ja väärästä. Näin yhteiskuntaelämä tervehtyi siellä, missä kristinusko sai jalansijaa.

Nyt olemme tilanteessa, missä kristinuskoa ja sen vaikutusta ollaan ajamassa alas koko yhteiskunnasta. Se tulee varmasti näkymään entistä selkeämmin kaikenlaisena epäjärjestyksenä ja moraalittomuutena, kun pohja moraalilta putoaa pois. Olemme pikkuhiljaa palaamassa lähtöruutuun, ympyrä sulkeutuu. Jumala itse tuli Jeesuksessa tuomaan meille pelastuksen ja rauhan  syntymällä ihmiseksi ja lunastamalla meidät vapaiksi ristinkuolemallaan. Hän tulee myös takaisin. Se totuus, minkä Raamattu Jumalan Sanana sisältää, ei koskaan katoa. Se ei muutu, vaikka yhteiskuntamme lait muuttuisivat. Se totuus, Jumala itse, on muuttumaton, ikuinen. 

Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat

 Jumalan luoma maailma näyttäytyy ympärillämme kauniina ja ihmeellisenä. Olemme niin tottuneet kaikkeen, että pidämme helposti jokapäiväisiä asioita elämässämme itsestäänselvyyksinä. Ruoka, vaatteet, terveys, läheiset ym.

 Elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki toiminta pohjautuu suurelta osin tutkittuun tietoon, tieteeseen. Haemme nopeasti tietoa meitä koskettaneista asioista tai ilmiöistä ja haluamme niihin selvyyden. Luotamme suuressa määrin siihen, mitä meille tieteen nimissä sanotaan. Onhan joku tiedemies käyttänyt siihen valtavasti aikaa ja tutkimuksen on täytynyt läpäistä tiedeyhteisön tarkan seulan. Ei siis ole syytä mielestämme kyseenalaistaa meille jaettua tietoa.

Kun puhutaan Raamatun tapahtumista historiassa, ne asetamme kyllä tarkalle kriittiselle tutkimukselle alttiiksi, koska tämä tieteeseen uskova ihmiskunta tarvitsee todisteita. Täytyy pystyä todistamaan kaikki tapahtumat ja teot historiallisiksi tosiasioiksi, jotta ihminen voisi todeta että näin tapahtui, kuin Raamattu ilmoittaa. Se ei kuitenkaan ole uskoa, vaan asioiden totena pitämistä. 

Vaikka näkisimme itse omin silmin kaikki Raamatussa kerrotut ihmeet, emme kuitenkaan uskoisi. Ihmeet ja tieto eivät saa meitä uskomaan Jumalaan. Siihen tarvitaan sydämen halu kääntyä Jumalan puoleen. 

Kukaan ei voi uskoa myöskään pakotettuna, vaan usko syntyy vapaassa sydämessä. Se on lahjaa. Sitä ei voi puristaa eikä pusertaa itsestään ulos. Se vain syntyy ja kasvaa vähitellen, kun sitä ruokkii. Usko lisääntyy ja vahvistuu kuulemalla ja lukemalla Sanaa. Usko on siis riippuvainen Sanasta ja se kohdistuu Jumalaan ja Hänen tekoihinsa ja Hänen ilmoitukseensa. Usko on myös tie iankaikkiseen elämään. Ihminen ei näe mitä ajan rajan tuolla puolen on, mutta usko luo ikäänkuin sillan kulkea, nähdä ja omistaa kaikki ne ihanat lupaukset, mitä Jumala Sanassaan lupaa. Usko ei kyseenalaista, vaan lepää Jumalan käsivarsilla, antaen Jumalalle kunnian kaikesta.

Seuraan Jeesusta

 Mitä sinulle tulee mieleen jonkun seuraamisesta? Itselleni tämä avaa erilaisia näkökulmia: voidaan seurata jonkun henkilön julkaisuja sosiaalisessa mediassa, kulkea jonkun seurassa tai perässä yrittäen pitää hänet koko ajan näköpiirissä. Yksi mahdollisuus on myös seurata niitä jälkiä, joita hän on jättänyt ja joiden perusteella hänet siis voidaan jäljittää ja joko päästä hänen luokseen tai ainakin pysyä sillä reitillä, joka hänen luokseen johtaa. Seuraaminen voi myös päättyä, jos henkilö ei enää kiinnosta. Näin käy myös, kun kadottaa toisen näköpiiristään ja hukkaa jäljet, joiden avulla se olisi ollut mahdollista. 

Kun puhutaan Jeesuksen seuraamisesta, on tärkeää oppia tuntemaan ne jäljet, jotka Hän on jättänyt tähän maailmaan. Ne jäljet löytyvät Raamatusta. Seuraamalla niitä löytää myös tien Jeesuksen luokse. Jeesus itse sanoo ettei kukaan voi tulla Hänen luokseen ellei Isä ensin häntä vedä. Täytyy siis ensin olla Jumalan vedossa. Sitä kautta ihminen alkaa hapuilla ja etsiä Jeesuksen seuraa.

Sitä ennen Jeesus ei ole kiinnostava seurattava. Hän ei tuo ihmiselle sitä tyydytystä, mitä hän hakee elämäänsä, koska hänen huomionsa on kiinnittynyt nautintoihin ja ihmisiin, jotka tavalla tai toisella vahvistavat hänen käsitystään siitä, kuinka hyvä ihminen hän on ja tukevat hänen näkemyksiään ja päämääriään elämän tarkoituksesta. Jeesus voidaan helposti työntää taka-alalle ajatuksissa tai ohittaa kokonaan. 

Kun Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa, hän havahtuu näkemään jotain epämiellyttävää itsessään. Hän voi alkaa peittelemään tätä paljastunutta "kohtaa" itsessään ja yrittää kaikin voimin tehdä itsestään parempaa ihmistä. Hän voi etsiä merkkejä ja tienviittoja Jeesuksen jalanjäljistä, jotta hän nyt voisi jotenkin ohittaa tuon epämiellyttävän kuvan itsestään. Hän ei kuitenkaan ole vielä tullut kohtaamaan Messiasta, vaan vain jonkinlaisen kangastuksen hänestä. 

Se, miten ihminen tulee Jeesuksen seuraajaksi on aina salattu tapahtuma. Jotain vain tapahtuu ihmisen sydämessä ja mielessä. Se on mullistava ja radikaali muutos, ja Raamattu sanoo sitä Jeesuksen suulla uudestisyntymiseksi. Miten joku syntyy uudesti ylhäältä ja toinen ei? Sitä on vaikea selittää. Se on salattua Jumalan työtä. Kun siinä ihminen todella tulee Jeesuksen omaksi, ei hän voi enää olla seuraamatta Häntä. Hän vain ymmärtää olevansa täysin mahdoton, kadotettu syntinen ja Jeesus on Hänen ainoa turvansa Jumalan edessä. 

Olen tämän kokenut ja tahdon seurata Häntä. On ihana asia saada elää Hänen yhteydessään, kulkea samalla perässä ja Hänen jalanjäljissään, seurata Hänen jättämiään suuntaviittoja Sanassaan. En koe olevani mikään paras fani hänen seuraajanaan, mutta Hänen armonsa riittää minullekin. Saan olla turvallisella mielellä, Hän ei heitä minua koskaan luotaan pois.