Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat

 Ihmettelen suuresti tätä nykypäivän keskustelukulttuuria ja arvomaailmaa. Täällä on kova kiire jokaisella todistaa olevansa hyvän puolella. Ja joka ei siinä todistelussaan onnistu tyylipuhtaasti ja hyväksyttävästi, niin hänet tuomitaan julkisin menoin ja tottakai jo hyvissä ajoin ennen kuin mitään selvitystä asiasta on edes tehty.

Tässä hyvekulttuurissa on nähtävissä myös ilmiö, jonka mukaan jotkut ihmisryhmät ovat saaneet erityisen suojatun aseman kaikelta julkiselta arvostelulta ja terveeltä kritiikiltä suhteessa omaan toimintaansa ja sen oikeellisuuteen. Toiset taas ovat saaneet hylkiöleiman ja heitä on lupa parjata ja heistä on lupa levittää epätosia väitteitä ja julkaista heidän toimiaan parjaavaa kuvallista materiaalia käyttäen sitä myös mielenilmauksissa heitä häväisten ja syyllistäen.

Meidän mediamme ja lainsäädäntömme kriteeristössä on täysin sokea piste heidän kohdalleen osuvassa viestinnässä ja kielenkäytössä. Heidät on jo tuomittu ennen kuin he edes ilmestyivät median valokeilaan. Tätä epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa ihmettelen suuresti tässä nykymenossa.

Tätä ei mielestäni täysin selitä sekään, että elämme nykyään jossain arvovapaassa yhteiskunnassa, jossa kaikkien arvot ovat yhtä hyviä ja oikeutettuja ja jossa annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaasti. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että ollaan menossa yhä tiukempaan ja säänneltyyn suu suppuun yhteiskuntaan, jossa kaikki hauskuus ja leikki tulee säänneltynä ylhäältä päin. Ihmisten omalle leikillisyydelle pannaan jyrkkä stoppi, koska se ei kuulu keisarilliseen hauskanpitoperinteeseen. Keisari määrittelee kansalle sopivat sirkushuvit.

Tämä kehitys on mielestäni aika pelottavaa ja johtaa kyllä yksilön vapauden menetykseen monellakin tasolla. Puhumattakaan siitä, että olemmehan jo digitaalisesti aika kohtuullisen valvonnan alla. Kuitenkin tämän kaiken keskellä saa muistaa Jeesuksen omat sanat: "Kenet Poika tekee vapaaksi, hän on vapaa."

Adventin aikaan

 Kirkkovuosi on jälleen tullut päätökseensä ja suuntaamme jo katseemme kohti adventtia. Sana adventti tulee sanasta adventus, joka tarkoittaa tulemista. Se tarkoittaa kirkkovuodessa Jeesuksen tulemista. Siihen liittyy toisaalta Jeesuksen historiallinen tuleminen syntymällä ihmiseksi, pieneksi vauvaksi Maria-äitinsä helmoihin. Tämä oli Jumalan ihme, sillä Maria oli neitsyt ja Jeesus sikisi siis Pyhästä Hengestä.

Toisaalta tähän liittyy myös Jeesuksen tulemisen odotus kuninkaana, kaikkeuden herrana, jonka valtaan on kaikki annettu ja joka viimekädessä on lopullinen tuomari maailmanaikojen lopussa. Raamattu kertoo, että silloin kaikki polvet notkistuvat Hänen edessään.

Nyt on siis adventin aika. Odotamme joulua ja haluamme hiljentyä vuoden pimeimpänä aikana myös joulun sanomaa ja salaisuutta ihmetellen. Sen voimme tehdä niin joululauluja kotona ja kirkoissa laulaen, kuin myös Sanaa lukien ja sen opetusta eri tilaisuuksissa kuunnellen.

Vuoden pimein aika muistuttaa meitä myös ympärillämme ja maailmassa olevasta pimeydestä ja lähimmäistemme hädästä. Se antaa meille haasteen kohdata sekä meissä itsessämme että ympärillämme oleva pahuus ja rikkinäisyys ja tuoda se Jeesukselle. Tämä on mahdollista kirkkojen alttarihetkissä polvistuen, siinä hätänsä kuuntelevalle sisarelle tai veljelle kertoen. Hän rukoilee siinä hetkessä puolestasi ja saat jättää huolesi ja taakkasi Jeesuksen kannettavaksi.

Tällainen toiminta, mitä hyvin paljon kirkoissa oli vielä 1980-1990- luvuilla olisi hyvä elvyttää uudelleen kaikkialla. Ihmisten hätä ja huolet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime aikoina. On hätää omasta ja läheisten terveydestä, tulevaisuudesta, maailman tilanteesta, väkivallan ja rikollisuuden lisääntymisestä jne. Kirkoilla on erityinen sanoma toivosta, anteeksiantamuksesta ja pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Ei hukata tätä mahdollisuutta tarjota kärsiville ja apua, toivoa ja lohdutusta kaipaaville Jeesuksen tuomaa rauhaa, toivoa ja lohdutusta.

Kun ihminen polvistuu alttarille apua pyytämään, rukoilemaan tai siunattavaksi, hän polvistuu siinä Jeesuksen eteen. Siinä on läsnä Jeesus Pyhän Henkensä kautta ja kohtaa tätä ihmistä. Uskoisin, että nyt on aika avata kirkot ihmisten tulla ja kokea Jeesuksen rakkaus, armo ja anteeksiantamus omassa elämässään. Sitä varten ovat kirkot ja niiden sanoma. Jätetään kirkkojen alttareilta joogat, äänimaljat ja muu ei-kristillinen toiminta ja kutsutaan ihmisiä Jeesuksen luokse, Hänen armahdettavikseen. "Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, eikä karkoita ketään pois."

Tämä on parasta Jeesuksen tulemisen odotusta. Hänhän sanoo sanassaan, että autuas on se palvelija, jonka Hän löytää tullessaan Hänen työstään. Toisaalta Sana kuvaa myös, että viemällä Sanaa Hänestä lähelle ja kauas joudutamme Hänen tulemustansa.

Sinulle

                         Sinulle

Hän loi alussa taivaan

ja maan.

Maa autiona odotti,

Luojan Sana sen 

kukoistukseen muutti.

Eläimet ja ihmiset

saivat muotonsa

Sanan voimasta.

Kaikki niin kaunista,

ihanaa

Paratiisin puutarhassa

maistaa myös hedelmää,

jonka käärme,

tuo valheen uutisairut

tarjosi vietellen,

vääristäen totuuden.

Missä olet ihminen,

kyseli Jumala etsien,

kun he piiloutuivat

peläten.

Missä oletkaan,

sinä ihminen?

Näin Jumala kyselee

etsien.

Oli lupaus annettu,

toivon perusta laskettu;

kerran saapuu Hän,

joka murskaa vallat kuoleman.

Vuossadat, tuhannet 

kuluivat

ja profeetat sanomaa

kuuluttivat:

Kerran saapuu Hän,

joka murskaa vallat kuoleman.

Oli tullut aika täyttymyksen,

ja syntyi Poika Jumalan,

Vapahtaja päälle maan.

Hän ristillä mursi 

käärmeen pään.

Voitti synnin ja kuoleman vallan,

viaton, ylösnousemuksellaan.

Hän kysyy; missä olet,

ihminen?

Tulin sinua varten,

sinut kotiin noutamaan.

Sinun tähtesi kuolin,

että saisit Elämän.

HK   22.11.2025

Kysyin tekoälyltä, kuka on syntinen

 Kuka olisikaan arvannut muutama vuosikymmen sitten, mihin tämä kaikki kehitys täällä maailmassa johtaakaan. Näemme koko ajan aivan uusia, tuoreita ja mullistavia keksintöjä ja innovaatioita, joita voidaan soveltaa helpottamaan toimimista eri alueilla elämässämme ja yhteiskunnassamme. Puhumattakaan siitä, että vertaamme tätä aikaa satojen tai tuhansien vuosien päähän. Kehityskulku on ollut huikeaa. Ihmisen tieto ja sen käsittely on saanut uudet ulottuvuudet.

Kuitenkin tämä kaikki on ollut kehityskaarineen filosofisesti, henkisesti ja hengellisesti arvioitavissa koko ajan tietyn mittapuun mukaan. Ja se mittapuu on muuttumaton, ikuinen Jumalan Sana. Sen arvio ja näkemys kaikesta on erehtymätön, lahjomaton. Sen valossa meidän on syytä ainakin kristittyinä ja Jumalaan uskovina aikaamme tarkastella.

Jumala, joka on kaiken luonut ja myös inhimillisen viisauden meille kaikkine lahjoineen suonut, ei tarkoittanut eikä halunnut, että palvoisimme luotua enemmän kuin Luojaa. Sen Hän ilmaisi jo selkeästi ensimmäisessä käskyssään: "Minä olen Herra,  sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia!"Tällä käskyllään Hän ilmaisi meille oman suvereeniteettinsä edessämme. 

Nykyajassa tämä voi meiltä herkästi unohtua ollessamme innoissamme jostain nykyajan tekniikasta tai elämisen helppoudesta. Yhtä kaikki, Jumala haluaa meitä rakkaudessaan muistuttaa ja varjella, ettemme lankeaisi jumaloimaan ja kiinnittämään sydäntämme ja turvaamme mihinkään muuhun kuin yksin Häneen ja Hänen armoonsa.

Tämä sama kiusaus ja vaara vaanii myös hengellisellä kentällä. Tekoälyä on tottunut ehkä käyttämään työssään niin, että sumenee jo mikä se tekoäly onkaan. Se on ihmisten keksimää ja tuottamaa tietoa, jota sovellus sitten myös muokkaa älykkäästi tarkoitukseen sopivasti. On kuitenkin kysymyksessä inhimillinen, ihmisten äly eikä Jumalan viisaus. Jumalan viisaus ja tahto löytyy ainoastaan Hänen sanastaan. Vain sieltä löytyy todellinen viisaus. Siksi on vaarallista ja mielestäni teologisesti kestämätöntä ja väärin käyttää tekoälyä saarnoihin tai hengellisiin puheisiin. Saarnat tehdään Jumalalta ja Pyhältä Hengeltä viisautta ja apua kysellen ja rukoillen. Jumala on Pyhä, siksi alttarilla ei puhuta tekoälystä ja inhimillisen viisauden tuomista ajatuksista, vaan Jumalan Pyhästä Sanasta rukouksen hengessä.

Pimeys vs. valkeus

 On jotenkin erikoinen ajoitus tämä raamattukäräjien viimeinen virstanpylväs eli korkeimman hallinto-oikeuden kuuleminen näin Pyhäinpäivän alla. Ei ole itsestään selvää että lähestyttäessä vuoden pimeintä aikaa, käsitellään myös aihetta, joka jakaa ihmisiä kahteen leiriin. 

Mistä näissä jakolinjoissa on oikein kysymys? Aivan samasta asiasta kuin kaikessa muussakin nykypäivän käsityksissä kristillisyydestä ja kristinuskosta. Osalle ihmisistä on aivan sama, mitä kristinuskosta opetetaan ja puhutaan, kunhan vain omat näkemykset saavat siinä oikeutuksen ja hyväksynnän. Ei ole kysymys uskosta eikä pelastuksesta, vaan omien totuuksien esilletuomisesta ja niiden hyväksynnän vaatimisesta.

Osalle on tärkeää, että Raamattua pyritään selittämään ja tulkitsemaan niin, että nyky-yhteiskunnan normienpurkutalkoot eivät esty vaan saavat Raamatun hyväksynnän ja Jumalan siunauksen. Yhteiskunnassamme kristinuskon asemaa moraalisena selkärankana on jo riisuttu niin rajusti, että kansalaistottelemattomuus alkaa olla pysyvä ilmiö kaikkialla. Se vaikeuttaa ihmisten luottamusta asioiden hoidossa ja päätöksen teossa.

Kyse on siis totuuden valon sammuttamisesta pimeyden tieltä. Tämä pimeys näkyy myös epämiellyttävällä tavalla Pyhäinpäivän aikaan olevan paholaisen palvontajuhlan, Halloweenin juhlinnan yhä räikeämmissä muodoissa. Paholainen ja pimeys halutaan nostaa yhä näyttävämmin ja laajemmin esille. 

Nämä kaksi asiaa, paholaisen yhä näkyvämpi ja räikeämpi palvonta ja toisaalta Jumalan tahdon ja Sanan hylkääminen ovat saman ilmiön kaksi eri puolta. On kysymys ilmiöstä, jossa ihminen halutaan eksyttää ja johtaa pois totuudesta, jottei hän löytäisi pelastusta, mikä on Jeesuksessa Kristuksessa.

Errare humanum est-erehtyminen on inhimillistä

 Kukaan meistä ei ole virheetön, erehtymätön. Emme voi olla täydellisiä, vaikka kuinka haluaisimmekin toimia parhaan kykymme ja ymmärryksemme mukaan. Aina jossain kohden joudumme tunnustamaan erehtyneemme. Se kuuluu ihmisyyteen. Sen totesi myös antiikin ajan filosofi Seneca.

Häneltä on kuuluisa lause, "Errare humanum est ", erehtyminen on inhimillistä. Kuitenkaan tuolle viisaudelle ei tehdä oikeutta, jos jätetään sen loppuosa huomiotta. "Errare humanum est, persevare autem diabolicum." Se voidaan kääntää vapaasti, erehtyminen on inhimillistä, mutta erheissä eläminen tai oleminen on pahasta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tietää tehneensä virheen,  toimineensa väärin,  on syytä korjata asia ja toimia toisin jatkossa.

Nykyään kuitenkin korostuu kaiken inhimillistäminen, jopa vastuun kustannuksella. "Errare humanum est" hyväksytään, mutta ei vastuun kantamista, joka oli Senecan filosofiassa. 

Raamatun ihmiskuvaan kuuluu myös ihmisen vajavaisuus, erehtyväisyys, syntisyys. Ihminen kuvataan jatkuvasti suuntaa kaipaavana, ohjausta ja neuvoja tarvitsevana. Hän tarvitsee Jumalan apua, jotta hän pysyisi oikeassa suunnassa ja erityistä armoa ja apua, että hän voisi säilyttää uskonsa Jumalaan. 

Psalmissa 119 kuvataan ihmisen erehtyväisyyttä suhteessa hänen nöyryyteensä. " Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi." Ps 119:67 Ja 71 " Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. "Koko psalmi on oikeastaan Jumalan ja hänen sanansa ylistystä. Se kuvaa sitä, miten ihmisen asema on parhaimmillaan Jumalan yhteydessä ja sopusoinnussa Hänen Sanansa kanssa. Ihminen on erehtyväinen ja tarvitsee jatkuvasti Jumalan apua ja ohjausta Sanan kalliolla. Ylpeys käy aina lankeemuksen, eksymyksen edellä. Kuitenkin Jumala on armahtavainen ja antaa meille synnit anteeksi. Jeesuksen sana kuuluu meille: "Mene äläkä enää syntiä tee."

Valheiden muokkaama todellisuus

 Oletko koskaan ajatellut, että kaikki mitä kuulet tai luet, ei olisikaan totta. Yleensähän meillä on tietyt kriteerit siihen, mitä pidämme totena ja mitä emme. Meidän arvomaailmamme vaikuttaa hyvin pitkälti siihen, mikä on meidän mielestämme totta.

Meidän yhteiskuntamme on rakennettu niin, että totuuden kertominen ja asioiden läpinäkyvyys ovat olleet tärkeässä roolissa vastuullisissa tehtävissä olevilla. Rehellisyys on ollut arvostettu ja tärkeä hyve kaikilla ihmisillä.

Samalla kun yhteiskuntamme on moniarvoistunut, myös rehellisyys on kärsinyt inflaation. Enää ei ole itsestään selvää, että uutisissa kerrotaan totuus jostain asiasta, puhumattakaan siitä, että toisen lupauksiin tai kertomiin asioihin voisi ehdottomasti luottaa. Tämä tuo oman haasteensa ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen, puhumattakaan siitä, saako kaikista tietolähteistä oikeaa tietoa. 

Jos tieto ei ole totuudenmukaista ja sitä kuitenkin totuutena jaetaan, niin toki sillä on vaikutuksensa tiedon saajaan, jos hän sen kritiikittä omaksuu. Hän joutuu silloin huijatuksi eli valhetiedon manipuloimaksi. Nyt kun yhteiskunnassamme on kaikkialla vallalla moniarvoisuus, mikä voidaan yhtäältä sanoa tarkoittavan useiden totuuksien yhteisvaikutusta, se voi toisaalta myös antaa mahdollisuuden kertoa valheita. 

Asiat, joita kerrotaan voidaan päämäärästään käsin katsottuna katsoa tosiksi vaikka ne eivät sitä olisikaan. Ne ovat tosia sikäli kuin ne palvelevat sitä agendaa ja päämäärää, minkä vuoksi niitä kerrotaan. Näin voidaan uutisoida tai informoida asioita omaan arvomaailmaan tukeutuen, tarvitsematta sen enempää pohtia niiden oikeellisuutta tai todenperäisyyttä.

Tämä on ovelaa ja suorastaan demonista. Maailmassa oleva valheen henki on saanut saastutettua kaiken totuuden ja tehtyä siitä valhetta. Se on pukeutunut hyveelliseen ja humanistiseen rakkauden kaapuun. Se haluaa syrjäyttää ja tuhota totuuden ja sen mittarin, mikä löytyy ainoastaan Jumalan Sanasta. Valhe lähtee aina liikkeelle kyseenalaistamalla Jumalan ja Hänen Sanansa totuuden. "Onko Jumala sanonut...?" Se haluaa saada meidät epäilemään ja luopumaan siltä ainoalta totuuden maaperältä, missä olemme turvassa. Se on ainoa, mikä kestää ja luo valon ja selkeyden meidän ajatteluumme ja elämäämme.

Kuka sammutti valot ja kuka valaisi huoneen?

 Pimeä vuodenaika on käsillä. Ei siinä mitään huonoa välttämättä ole. Pimeässä ja hämärässä on helpompi levätä ja nukkua. Meidän luomakuntamme tuntee säännölliset pimeän ja valon, aktiivisen ajan ja levon rytmit.

Raamatun alkulehdiltä löytyy luomiskertomus, joka upealla tavalla tuo esiin Jumalan suvereenisen kaikkeuden: "Alussa loi Jumala  taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus" ja valkeus tuli." 1. Moos.1:1-3

Kaikki on ollut alusta saakka Jumalan hallinnassa ja syntynyt Hänen tahdostaan, Hänen kättensä kautta. Hän loi kaiken hyväksi ja iloitsi siitä. Hän lepäsi kaiken luomistyönsä jälkeen ja siunasi ihmiset viljelemään ja varjelemaan ja jatkamaan Hänen luomistyötänsä.

Oma aikakautemme ihminen on joutunut kauas noista ajoista ja näkemyksistä, jotka liittävät meidät tuohon ikiaikaiseen totuuteen. Elämme optisessa harhassa, jossa kuvittelemme hallitsevamme ja tietävämme kaiken. Väistelemme sanoja Jumalasta. Ne tuntuvat epämiellyttäviltä, koska niiden sisältämä Henki, joka tutkii salatutkin, paljastaa meissä olevan pimeyden.

Moni kieltää Jumalan olemassaolon, koska pelkää totuutta itsestään. Ihminen pelkää valoa, joka valaisee kirkkaudellaan. Keväällä valo tuntuu monesti julmalta, kun se paljastaa kaiken lian ja sotkut. Samoin Jumalan Henki tekee työtään meidän sisimmässämme. Hän on hallitsija taivaan ja maan ja Hänen edessään mekään emme voi piiloutua. Emme voi esittää olevamme viattomia.

Tämä Jumala johdatti kerran Aabrahamin sanoen hänelle:" Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. "1.Moos.12:1-3

Hänet johdatettiin näkemään ja myöhemmin myös asumaan tuossa luvatussa maassa. Se maa on nykyinen Israel. Tämä kansa, joka Aabrahamista polveutuu, on Jumalan valitsema kansa välittämään ihmisille pelastus ja yhteys Jumalaan. Heidän kauttaan Jumala välitti Sanansa, lain ja kirjoitukset ja profetiat ,jotka ennustivat Pelastajasta, Messiaasta. 

Jeesus tuli ja syntyi juuri niin kuin Pyhissä Kirjoituksissa eli Vanhassa testamentissa oli en nustettu. Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli, sekä nousi ylös kirjoitusten mukaan. Ja sanoma pelastuksesta lähti leviämään. Pelastus on siis ensin tuotu juutalaisten keskuuteen ja sen jälkeen me muut kansat olemme saaneet kuulla tuon evankeliumin totuuden. 

Tänä päivänä elämme suuressa pimeydessä tuon sanoman suhteen. Emme ymmärrä että juutalainen kansa on Jumalan silmäterä ja kantaa Jumalan ikiaikaista totuutta vuorillaan ja laaksoissaan. Osa siitä on hautautunut hiekan ja maakerrosten alle, osa on murentunut kivikasoiksi. He ovat osa sitä Jumalan ikiaikaista suunnitelmaa, johon kuuluu kerran luoda uusi taivas ja uusi maa. Raamattu ja sen totuus ei ole kuitenkaan mihinkään kadonnut. Siinä valossa tämä kaikki näkyy hyvin kirkkaasti ja palapelin palat loksahtavat paikoilleen saumattomasti.

Kaikkea emme ymmärrä, emmekä käsitä. Jumalan ihmeellinen suunnitelma ja armo meidän kohdallamme, kansamme kohdalla ja Jumalan omaisuuskansan kohdalla. Tarvitsemme Jumalan armoa ja viisautta ymmärtääksemme oman paikkamme ja asemamme kaiken tämän keskellä. Tarvitsemme valoa pimeyteen. Vain Jumala voi antaa meille valon ja valaista huoneemme.

Miksi puolustan Israelia?

 Nykyään Israelin puolella olevat ovat vähemmistöä. Ja ymmärrän sen kyllä. Kaikki valtamedia ja iso osa muutakin mediaa julkaisee päivittäin uutisia ja informaatiota, mikä tekee Israelista syyllisen: miehitys sille kuulumattomille alueille, siviilien ja erityisesti naisten ja lasten surmaaminen sotilaallisissa iskuissa, kansanmurha Gasassa, ihmisten kiduttaminen nälällä, ruoan jakeluiden estäminen, sairaaloiden ja koulujen ym.julkisten tilojen tuhoaminen. Listaa voisi varmasti vielä jatkaa, sillä aina löytyy uusia syitä tuomita Israel. Itseänikin hirvittää lukea ja kuunnella nätä uutisia päivästä päivään. Miten tämä voi olla mahdollista? Missä on totuus?Aina löytyy uusi Israelin vastainen näkökulma.

Niin löytyy, jos asenne on se, että Israel on paha ja sille ei kuulu antaa mahdollisuutta olla olemassa. Ennen pitkää tämä kehitys johtaakin siihen,  että kaikki kansakunnat vihaavat Israelia ja lähtevät sotimaan sitä vastaan. Se on viimeinen sota, jossa Jeesus itse tulee ja tuhoaa nämä Israelia vastaan käyvät sotajoukot. Tämä kaikki on ennustettu Raamatussa ja tulee tapahtumaan sen mukaisesti. Mutta ennen sitä tulee vielä rauhan solmiminen Lähi-Itään käsitykseni mukaan. Siihen siis tarvitaan myös arabivaltiot ja muslimit mukaan. Nyt heillä olisikin mainio tilaisuus esittää ja esiintyä rauhan rakentajina. 

Miksi siis puolustan Israelia, vaikka ihmiset yleisesti pitävät sitä pahana? Tämä johtuu siitä, että uskon Raamattuun ja siitä tulevaan totuuteen. Jumala on itse johdattanut aikanaan Israelin kansan ihmeellisellä tavalla asumaan tuonne Lähi-Itään. Välillä he asuivat Egyptissä nälänhätää paossa, mutta palasivat takaisin omaan maahansa. Maahan, jonka Jumala oli jo aikoinaan luvannut heille puhuen Aabrahamille luvaten tehdä hänen jälkeläisistään suuren kansan. 

Egyptistä lähdön jälkeen Israel tuli siis ihmeellisellä tavalla Jumalan heille osoittamaan maahan, jonka selkeät rajat löytyvät jo 4. Moos.34:1-15. Heille oli annettu myös Jumalan antama laki ja säädökset siitä, kuinka heidän tuli elää ja palvella Jumalaa. Tätä kaikkea he tarkasti vaalivat suullisessa perimätiedossaan ja myöhemmin nämä kaikki tarkasti kirjoitettiin muistiin. Näistä ja kaikesta muusta profeettakirjallisuudesta ja kirjoituksista koottiin yhteen juutalaisten pyhät kirjoitukset, meidän nykyinen VT, jota käytettiin myöhemmin juutalaisten Jumalanpalveluksissa. Jumala uskoi pappistehtävän ja pelastuksen aluksi juutalaisille ja vasta Jeesuksen kautta meille pakanakristityille.

Israel on siis Jumalan omaisuuskansa ja se selviää kyllä Raamattua lukemalla. Jumala lupasi myös että joka heitä, Israelia siunaa, sitä myös Hän siunaa ja vastaavasti kiroaa heitä kiroavat. Siksi myös vanhastaan on kirkkorukouksessa aina ollut rukous Israelin puolesta, jossa pyydetään siunausta Israelille. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki mitä Israel tekee olisi automaattisesti Jumalan tahdon mukaista toimintaa. Kuitenkin on kysymyksessä Jumalan silmäterä, jota tulee kohdella oikeudenmukaisesti. 

Nyt kun tulee julkisuudessa paljon väitteitä siitä, mitä kaikkea pahaa Israel tekee Gasassa, niin kannattaa huomioida väitteiden totuusarvoa arvioitaessa muutama seikka.

Israel kiistää useimmat väitteet: nälänhädän, ruoan jakeluiden estämisen, kansanmurhan ja ruokaa hakevien tulittamisen. 

Miksi Israel kiistää ne? Eikö ole luonnollista että se, mitä ei ole tietoisesti tai tai tarkoituksella aiheutettu, se kiistetään. Jos on jotain näyttöä, asia tutkitaan ja sen mukaisesti toimitaan. Nyt kuitenkin ne on kiistetty, koska ne eivät ole olleet missään vaiheessa Israelin päämäärä. Ei sen vuoksi, että heidän arvomaailmansa on yhtenevä juutalaiskristillisen ja länsimaisen demokratian arvojen mukainen. Siihen ei kuulu viattomien siviilien tappaminen ja nälkään näännyttäminen. Siihen kuuluu totuudellinen vastuunotto omista teoistaan myös sotatilanteissa. Niinpä Israel on tätä uskollisesti ja tehokkaasti noudattanut joutuessaan tekemään iskuja siviilikohteisiin Hamasin terroristeja jahdatessaan. Siviilejä on varoitettu aina etukäteen näihin kohteisiin tulevista iskuista ja heitä on kehotettu siirtymään sieltä turvaan. Näin ei toimi taho  joka haluaa kansanmurhaa. 

Israel ei ole missään vaiheessa estänyt ruokakuljetuksia. Sitä on tehnyt Hamas, joka on ne ryöstänyt ja myynyt ne sitten kalliilla hinnalla mustassa pörssissä. Kaiken rahallisen tuen ja avun, jota Gasaan on vuosien saatossa annettu, Hamas on kerännyt omiin taskuihinsa ja terroristiseen toimintaan Israelia vastaan. Rahalla on saatu pidettyä yllä Gasan loistoeliitin ylläpitämää osaa muiden eläessä köyhyydessä ja kurjuudessa, on pidetty yllä kouluja, joissa lapset on aivopesty propagandalla Israelia vastaan ja tehty taistelijoiksi. Niillä rahoilla ja tarvikkeilla on myös tehty raketteja ja pommeja ja kaivettu tunneliverkosto Gasan alle.

Mistä tulee tietoa Gasasta? Tietolähteinä on useimmiten Hamasin terveysministeriö, siis Hamas. Voiko terroristien antamiin tietoihin luottaa? Ei. Miksi ei? Olisi täysin epäloogista luottaa terroristeihin, jotka ovat hyökänneet raa-alla tavalla viattomia siviilejä kohtaan heitä julmasti surmaten ja kiduttaen lähes 2000 ihmistä ja ottaen satoja panttivangeiksi. Terroristeja, joilla on agendana toisten täydellinen tuhoaminen. Heidän sanaansa ja heidän antamiinsa tietoihin ei voi kukaan tervettä järkeä ja harkintaa käyttävä luottaa. 

Kuvat nälkää näkevistä lapsista, joita Hamasin taholta on onnistuttu ujuttamaan länsimaiseen valtamediaan, ovat Hamasin räikeää valhetta. Näillä valheellisilla tempuilla he ovat halunneet todistella omia tarkoitusperiään propagandasodassa Israelia vastaan. Ja ovat siinä myös aika hyvin onnistuneet. He ovat myös soluttautuneet eri Yk:n järjestöihin saaden siten jalansijaa ja vaikutusvaltaa siellä. Tämä  kaikki on vaikuttanut sen, että hyvin kritiikittömästi on meidän valtamediassa julkaistu artikkeleita ja kuvia, joiden lähteet ovat olleet hämärän peitossa. Myöhemmin on käynyt ilmi että kuvissa on ollut kyseessä jokin näytelty tilanne tai nälkäistä lasta kuvaamassa hyvin sairas lapsi, jolla ei ole mitään tekemistä Gasan väitetyn nälänhädän kanssa. 

Onko ennen kuultu valtiosta, joka käy sotaa toisia vastaan ja tukee heitä kaikin tavoin jakamalla heille ruokaa ja toimittamalla apua tarvitsevia sairaalaan? Ei ole, mutta Israel on sellainen valtio. He ovat rahdanneet ruoka-apua rekkalasteittain Gasaan sen jälkeen,  kun Yk ei sitä sinne enää toimittanut. Myös aina siellä, missä on jokin humanitäärinen kriisi, siellä on myös Israel tarjoamassa ja antamassa apuaan. Toimivatko ympärillä olevat arabivaltiot samoin? Israelissa on demokratia ja siellä saavat vapaasti asua niin arabit kuin juutalaiset ja kristityt. Ympärillä olevissa arabivaltioissa ei ole demokratiaa eikä uskonnon vapautta. 

Keneen siis luotan? Luotan Israeliin ja sen tahtoon toimia asioissa oikein ja rehellisesti. Heitä velvoittaa tähän monituhatvuotinen perinne palvella Jumalaa ja pitää myös huolta keskuudessaan asuvista muukalaisista. Kaikki Israelissa eivät usko Jumalaan, mutta perinteet ovat niin vahvat tuossa maassa, jossa myös Jeesus vaikutti 2000 vuotta sitten, että ne vaikuttavat hyvää myös sitä kautta. He ovat Holokaustin perintöä sielussaan kantava kansa. Sellainen kansa ei voi tuoda kärsimystä toisille.

Kultainen vasikka

 Moni muistaa kertomuksen kultaisesta vasikasta. Onhan se Israelin kansan historiassa ja Raamatun historiassa valtava osoitus siitä, miten herkästi ihminen eksyy ja erehtyy ja kääntyy pois Jumalan tahdosta. Jumalan vastaukset saattavat viipyä tai ei jakseta perehtyä siihen, mitä Jumala todella tahtoo tai mitä Hän on sanonut.

Ei ollut Israelin kansalla ollut pitkä aika mennyt siitä, kun he olivat ihmeellisellä tavalla olivat pelastuneet Egyptin orjuudesta ja monien haastavien vaiheiden kautta selvinneet kaikesta Jumalan armollisessa johdatuksessa ja varjeluksessa. Nyt oltiin vaiheessa, jolloin Jumala oli luvannut ilmaista heille selkeän tahtonsa, välitettäväksi koko ihmiskunnalle. Mooses viipyi ja kapinahenki sai vallan kansassa ja niinpä tuli tämä katkera lankeemus valetun kultaisen vasikan muodossa. 

Sillä on myös syvä hengellinen merkitys sillä kulta kuvaa Raamatussa uskoa. Oli siis kysymys todella syvästä lankeemuksesta, jonka seuraukset olivat katkerat. Jumala rankaisi ja armahti ja uudet lain taulut saatiin rikottujen tilalle. Kansa ymmärsi taas hetken ajan Jumalan pyhyyden merkityksen ja kunnioitti ja pelkäsi Häntä. 

Kuitenkaan kansa johtajiensa johdolla ei noudattanut Jumalan tahtoa, vaan me saamme lukea 1 Kun.12:26-33 kuinka taas turvauduttiin valettuihin jumalankuviin, kultaisiin vasikoihin Israelin Pyhän Jumalan sijasta. Oli kysymys Israelin Pyhän Jumalan yhteyden saastuttamisesta Beetelissä, Jumalan temppelissä.

Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa meille? Hyvin vakavaa kieltä se meille puhuu luopumuksesta. Meille on Raamatun tulkinta noussut myös kultaiseksi vasikaksi, jonka avulla uskoa ohjaillaan ja säädellään ihmismielen mukaiseksi. Sillä tavalla saadaan veistettyä jumala, kultainen patsas, jota palvomme. Ei kuitenkaan ole kysymyksessä Raamatun Jumala, joka ankarasti kieltää ja varoittaa tekemästä itselleen minkäänlaista Jumalan kuvaa, ja sitä Jumalana palvomasta.

Raamatun Jumala löytyy vain Sanassa. Hänet on siellä joka hetki kohdattavissa ja löydettävissä. Koska Hän on Jumala ja me olemme ihmisiä, niin emme saa nousta Sanan ja Jumalan yläpuolelle. Hän itse avaa meille Sanaansa ja selittää Pyhän Hengen kautta meille Sanaa Sanalla, kuten Luther selittää. 

Sanassaan Jumala avaa meille todelliset Isän kasvot, armahtavat ja laupiaat jokaiselle, joka Hänen puoleensa kääntyy. Etsitään Herraa Jumalaa Sanasta eikä ihmisten mielipiteistä ja kaikenlaisista selityksistä, jotka ovat sitä harhaan, mihin Israelin kansa pappinsa johdolla jatkuvasti lankesi eri aikakausina. Ne kertomukset ovat meille opiksi ja varoitukseksi talletettu Raamattuun. Niitä lukiessa uskomme vahvistuu ja saa uudenlaista syvyyttä, koska Raamatun punainen lanka on Pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.

Paatunut herää Jumalan armosta

 Sade keskeytti maalaamiset, joten päädyin pohtimaan maailman menoa. Merkilliseksi on käynyt elämä täällä koto-Suomessakin ihan kaikkialla. Kuitenkin lohtua tuo ikuinen ja voimallinen Sana, jonka totuus ja armo ei katoa milloinkaan. 

Muistelen tässä erästä untani, jonka näin noin 30-40 vuotta sitten. Unessani yritin ottaa vettä hanasta, mutta sieltä tuli vain likavettä. Syy oli se, että vesiputki lähteineen oli muuttunut likaviemäriksi, johon oli laskettu kaikki jätevedet. En tuolloin ymmärtänyt uneni merkitystä ja kerroin siitä läheisilleni, jopa veljellenikin, joka oli pappi. Mistään en saanut selkoa, mitä uni tarkoittaa ja koin sen kuitenkin olevan Jumalan puhetta minulle.

Olin opiskellut teologiaa ja elänyt elämän ruuhkavuosia. Suhde elävään Vapahtajaan oli kylmennyt ja rikkaruoho ja luste olivat salaa vallanneet sydämeni maaperän. Paatumus sai sijaa sydämessäni ja paljon pohdiskelin uskovaisten elämää ja ajattelin ns. herätyskristittyjen olevan harhassa fanaattisine ja tuomitsevine asenteineen. Eihän humanismi voi olla huono asia ja kyllä hengellisiä asioita täytyy käsitellä järki edellä, koska nykyään ollaan jo niin viisaita. Oudolta tuntuivat myös puheet evankelioimisesta ja Jeesuksen paluusta. 

Siitä huolimatta, vaikka olin syvässä paatumuksen tilassa, Jumalan Henki minussa oli valveilla. Kerrankin sanoin yhdessä tilanteessa Suomen Raamattuopistolla Raimo Mäkelälle, että minä vain paadun. Itse en ymmärtänyt ollenkaan tilaani, vaan ihmettelin että mitä minun suustani taas lipsahtikaan. Näin Jumalan Henki siellä minun sydämessäni huokaili minun paatumustani ja yritti herätellä taas Hänen yhteyteensä. 

Varsinainen herääminen vuosia kestäneestä paatumuksen tilasta oli todella kivulias niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minulla heräsi kaipaus entiseen, turvalliseen luottamukseen Jeesuksen yhteydessä. Hakeuduin Helsingin Kansanlähetyksen messuihin Helsingissä. Niitä järjestettiin vielä tuolloin NMKY:n tiloissa Kaisaniemessä. 

Näistä messuista uskoni alkoi vähitellen vahvistumaan ja taivastie valkenemaan. Yhdessä mieheni kanssa haparoimme kohti totuutta. Se oli varsin rankkaa ja mieheni sairastui johonkin erikoiseen päänsärkyoireyhtymään, joka oli niin kivuliasta että hän konttaili ja oksenteli pitkin kylppärin lattioita kohtausten ollessa tosi rajuja. Niin rajuja, että usein oli tilattava ambulanssikyyti kotiin tai mökille. Tätä Jumalan käsissä tapahtuvaa riisumista kesti meillä useita vuosia.

Sinä aikana haimme tietä takaisin Jumalan yhteyteen. Olimme niin eksyneet ja joutuneet harhaan, että saimme aloittaa uskon perusteista ja lukea Roomalaiskirjettä selityksineen. Paljon rukoilimme ja opiskelimme tuolloin Raamattua ja edelleen niin teemme. Tärkeäksi ja nöyräksi rukoukseksi on tullut meille sielun syvä hätä Pyhän Jumalan edessä: "Herra, jos meidän tiemme on vaivaan vievä, niin johdata meidät iankaikkiselle tielle."

Kun nyt pohdin tämän päivän hengellisyyttä niin kirkossa kuin muuallakin, niin paljon tarvitaan armoa ja nöyrää mieltä Jumalan edessä. Jumalan armoa on, että Hän tuo eksyneet takaisin tielle. Se on suurin ihme, mitä omassa elämässäni olen koskaan saanut kokea, että olin hengellisesti täysin sokea ja nyt näen kirkkaasti Jumalan armosta. En voi, enkä halua tuomita ketään, koska olen itse armosta löytänyt takaisin Jeesuksen yhteyteen. 

Jumalan Sana on ainoa, mikä meitä valaisee ja valistaa sitä Henkeä, jonka Jumala on meihin istuttanut. Tuo Henki välillä muistuttaa ja varoittelee olemassaolollaan. Varokaamme sitä hiljaista kuisketta tukahduttamasta, koska se vie meidät tuhoon. Raamatun Sanaa tarvitsemme päivittäin elääksemme, koska se puhuttelee meitä lakina, joka paljastaa meidät syntisiksi ja evankeliumina, joka tuo meille armon ja pelastuksen lahjana. Siitä lahjasta saamme iloita ja sen varassa elää.

Kirkon oppi vs.ihmisoppi

 Olen jo aiemmin blogissani käsitellyt sateenkaari-ideologiaa, joten en mene siihen tässä nyt syvemmin. Totean vain viimepäivien kirkollisesta keskustelusta seuraavaa: Ihmettelen suuresti piispojen ja pappien suosimaa sukupuolineutraalia kirkollista vihkimystä. He kun väittävät siihen löytyvän vielä raamatulliset perustelutkin. Kuitenkaan he eivät pysty sellaisia tuomaan, koska sellaisia ei ole.

Ihmettelen heidän opillisia näkemyksiään, jotka poikkeavat täysin kirkkomme perinteisestä opetuksesta ja tunnustuksista. He ohittavat myös keskeisimmän kristinuskon opin perisynnistä tässä opetuksessaan. He nimittäin antavat ymmärtää sateenkaari-ideologistien tavoin, että homoseksuaalisuus on Jumalan luoma ominaisuus ihmisessä. Tässä he ohittavat samalla syntiinlankeemuksen ja sovituksen ja jopa luomisen teologian.

Luomisessa Jumala loi ihmiset miehiksi ja naisiksi ja tahtoi heidän lisääntyvän maan päällä. He olivat synnittömiä, elivät turmeltumattomina Jumalan yhteydessä, kunnes lankesivat syntiin. Siitä alkoi kirous ja karkoitus paratiisista ja ero Jumalasta. Siitä lähtien alkoi terävä miekka varjella ja estää tietä elämän puun luokse, Jumalan yhteyteen. Tarvittiin sovitus ja annettiin tarkat ohjeet ja säädökset, miten tässä synnin turmelemassa ruumiissa ja maailmassa on elettävä, jotta voidaan elää Jumalan yhteydessä. 

Se ei onnistu ilman uhria ja niin Jumala tuli pojassaan meidät sovittamaan. Siitä huolimatta synti jäi meihin asumaan ja se aiheuttaa meissä erilaisia ilmenemismuotoja, koska lihassamme ei asu mitään hyvää Raamatun sanaa lainaten. Siksi kaikki synti ja vääryys on tunnustettava ja siitä on tehtävä parannus. Mitään syntiä tai synnillistä tekoa ei voida siunata. Se on Jumalan edessä kauhistus. Pappi tai piispa, joka tällaista ohjetta antaa tai opettaa,  tekee väärin Jumalaa ja koko seurakuntaa vastaan ja johtaa harhaan vilpittömiä ihmisiä, jotka uskovat totuuden tulevan piispoilta ja paimenilta, jotka onkin asetettu ja pyhitetty pitämään esillä Jumalan Sanaa ja totuutta. 

Tämä on erittäin vakava asia ja kääntää koko kristinopin opetuksen väärinpäin. Silloin Siitä tulee antikristillistä oppia, jolla ei ole mitään tekemistä kristillisen totuuden kanssa. Ilmestyskirjassa puhutaan pedosta, jonka kuolinhaava parani. Olkaamme valveilla, sillä ohittamalla totuus perisynnistä, olemme tiellä kohti valmistamassa tuloa antikristukselle.

Kevät tuoksuu

 Linnut laulaa, puut vihertää,

on kukintoa, tuoksua täynnä maa.

Huomaako kukaan, on Suomi kaunis,

se parhaintaan nyt tarjoaa.

Aika on lintujen laulun 

ja koskien vapaan pauhun.

Aika on silittää koivun silkkistä pintaa,

siitä kun ei vielä peritä hintaa.

On vielä vapautta kulkea 

ja rakkaita syliinsä sulkea.

Vaan huomaako kukaan,

viha ja kapina tullut on mukaan.

Ne hetkessä pois ilon ja onnen pyyhkii

ja moni surren povellaan nyyhkii:

" Oi miks' on kaikonneet rauhan päivät?

Vain riita ja tora viereeni jäivät. "

Huomaako kukaan auringon lämmön?

Sehän sulattaa jään ja pois vie hallan.

Se kirkastaa luonnon näyttämön,

antaen linnuille ja kasveille vallan,

tulla esiin piiloistaan 

ja täyttää koko maa tuoksullaan. 

Luojaasi kiitä ja Häntä muista,

on kädessänsä meidän kaikkien päivät.

Ei Hän ketään luotansa suista.

Ken Häneen turvaa kaikki päivät,

on hänellä jotain pysyvää, ikuista,

rauha ja rakkaus sisimpään jäivät. 

Vapaus uskoa on ihana asia

 Minun on todella vaikea käsittää miksi kristilliseen uskoon yritetään tunkea sille vieraita ajatuksia. Yksi näistä on pyrkimys muuttaa kirkon oppi samaa sukupuolta oleville vihkipareille hyväksyttäväksi. En vain ymmärrä, miksi se on joillekin, niin tärkeää. Eikö voi vain hyväksyä, että kristityt ajattelevat asiasta näin ja se on heille pyhä asia, jota ei kuulu muuttaa. Sitä täytyy kunnioittaa. Tuntuu niin pahalta, että toisen uskoa ja vakaumusta ei haluta kunnioittaa, vaan väen väkisin yritetään se, mikä on uskovalle pyhää, muuttaa epäpyhäksi.  En voi vain ymmärtää miksi?

Voihan nykyään mennä naimisiin maistraatissa ja saada sitä kautta täydet oikeudet virallisesti. Sen pitäisi riittää. Mutta ei. Halutaan tuhota toisten vakaumus ja omantunnon vapaus. En ymmärrä tätä, koska en itsekään ole vaatimassa lähimmäisiltäni, että he ajattelisivat tai toimisivat samalla tavalla kuin itse toimin. Jokainen saa mielestäni vapaasti valita yhteiskunnan lain säätämissä rajoissa miten toimii. Kunnioitan lähimmäisteni valintoja ja arvoja ja toivon sitä samaa kunnioitusta itselleni ja vakaumukselleni myös.

 Kristilliseen uskoon kuuluu myös Jumalan tahdon noudattaminen ja Jumalan kunnioittaminen. Jos on kristitty ja rakastaa Jumalaa ja Hänen ohjeitaan, ei halua toimia vastoin Raamattua ja omaa tuntoaan. Jokaisella täytyy olla siihen oikeus ja sitä oikeutta täytyy kunnioittaa.Ei voi vaatia toista, että sinun on alettava uskomaan eri tavalla. 

Jumala määrittelee uskon ja se on lahja Häneltä. Siksi me emme voi alkaa muuttamaan ja määrittelemään Jumalaa ja Hänen tahtoaan sellaiseksi, kuin jotkut ihmiset sen haluaisivat olevan, koska se ei ole mahdollista. Jumala on Jumala, Pyhä, kuolematon, muuttumaton ja ikuinen ja sellaisena hän pysyy ikuisesti.

Jumala ei pakota ketään yhteyteensä. Kukaan ihminenkään ei voi pakottaa toista ihmistä Jumalan yhteyteen. Kaikki ihmiset ovat Jumalalle yhtä rakkaita ja kaikki ovat syntisiä. On vain kysymys siitä, että kaikki asiat eivät ole kristinuskon mukaan Jumalan tahtomia asioita. Jumala loi ihmiset miehiksi ja naisiksi ja tahtoi että he perustaisivat perheitä. Miehen ja naisen suhteeseen, heidän rakkautensa hedelmänä on mahdollista syntyä lapsia. Tämä on Jumalan tahto ja siunaus. Jumala ilmoittaa neljännessä käskyssään että kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä. Näin Hän siunaa perhettä.

Tätä yhteyttä yritetään nykyisin romuttaa ja seuraukset ovat tuhoisia. Se on todella surullista, että tähän tilanteeseen on jouduttu. Evankeliumi, Jumalan rakkaus ja syntien anteeksiantamus tuo eheyden ja turvan ihmiselämään niin perheissä kuin koko yhteiskunnan tasollakin. Sitä varten Jeesus tuli tänne maan päälle, että Hän tekisi tyhjäksi sielunvihollisen, Perkeleen teot. Perkele toi pimeyden ja kapinan Jumalaa vastaan, mutta Jeesus voitti hänet ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Vaikka täällä maailmassa kuinka yritetään hyökätä kristinuskoa ja kristittyjä vastaan, niin ei onnistu, koska voitto pimeydestä on jo saatu. Jeesus on voittaja. Hänen kanssaan on turvallista elää. Häneen ei tarvitse pettyä.

Kirkon ykseys

 Mitä me haluamme kirkolta? Mikä on kirkon sanoma? Mistä tässä kaikessa on kysymys? Mikä on kirkon perusta?

Mieleeni nousi lukiessani Paavalin kirjettä Tiitukselle 2:11-15, että tämähän se oli alkukristittyjen ja alkukirkon keskeisin teema, Jeesuksen tulemisen odotus. Sitä odotettiin, siihen valmistauduttiin ja siihen kehoitettiin olemaan valmiina. 

Siitä alkukristityt kaikkialla eri seurakunnissa pitivät kiinni ja siihen kehoitettiin, jotta oltaisiin valmiina, kun Herramme saapuu. Siitä Jeesus itsekin puhuu lopun ajoista puhuessaan ja kehoittaa meitä olemaan valmiina.

Onko meillä rakkaus Jeesukseen ja odotammeko me Hänen takaisintuloaan? Yhdistääkö se Hänen tulemuksensa odotus meidät kristityt eri seurakunnissa, kirkoissa ja eri puolilla maailmaa? 

Jos meillä on odotus ja kaipaus Jeesuksen yhteyteen, niin silloin Hänen tulemuksensa ja sen odotus on meille mieluinen asia. Haluamme että muutkin tulisivat osallisiksi tästä ihanasta pelastuksesta ja yli ymmärryksen käyvästä armosta. Ymmärrämme, että Jumalan vastustaja tekee työtään ja yrittää viedä ihmisiä harhaan ja pois Jeesuksen yhteydestä. 

Jos haluamme todella kirkon ykseyttä ihan Jumalan tahtoa kysellen, niin eikö olisi syytä aloittaa jo hyvissä ajoin rukoukset tulevan kirkolliskokouksen puolesta, että Jumala voisi siellä ilmestyä. Etsikäämme kaikki Jumalan tahtoa rukoillen ja Hänen Sanaansa lukien ja sen ohjaukseen taipuen. Uskon, että Jumala voi vielä tehdä ihmeitä meidän kirkossamme. Hän voi herättää meidät elävän Jumalan tuntemiseen. Hän voi avata sokeain silmät ja kuurojen korvat. Hän on elävä Jumala ja vain Hänelle se on mahdollista. 

Siis, jos oikeasti haluamme kirkon ykseyttä, niin nöyrästi rukoilkaamme Hänen tahtonsa tapahtumista meidän maassamme ja meidän kirkossamme. Hän ei meitä hylkää, eikä jätä, kun Hänen apuaan pyydämme. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Olkoon Hänen tulemuksensa meille yhtälailla rakas ja odotettu asia kuin se oli alkukristityillekin. 

Olemisen keveys ja vapaus

 Jo lapsuudessani rakastin vapautta kulkea lähimetsissä ja ihmetellä kaikkea siellä olevaa ja ilmenevää eri vuodenaikoina. Metsä toi erityisellä tavalla mahdollisuuden miettiä ja pohtia asioita aivan rauhassa,vapaasti ja kiireettömästi. Vaikka kiire ei millään tavalla leimannut lapsuuteni elämää, suhde luontoon antoi kuitenkin aivan erityisen ulottuvuuden asioiden tarkasteluun itsenäisesti ja rauhassa.

Vaalin vieläkin tuota lapsuudesta minulle tuttua tapaa ja nautin syvästi, kun saan hengittää metsän tuoksua ja kuunnella luonnon ääniä. Ne luovat omalla tavallaan pysyvyyttä ja rauhaa tässä levottomassa ja kaikin tavoin muuttuvassa maailmassa. 

Jotenkin pohdin, että kaikkia ikäänkuin pakotettaisiin muuttumaan ja muuttamaan käsityksiään eri asioista, jopa kaikkein herkimmistä ja syvimmistä asioista, kuin arvoista ja omista uskomuksista. Tiedon tulva on valtava ja sitä tulee joka tuutista. Usein käy niin, että emme ehdi sulatella ja seuloa kaikkea, mitä meidän tietoisuuteemme tuodaan. Me jäämme ikäänkuin sen tiedon virran armoille, kamppailemaan omasta olemassaolostamme. Joskus voi viedä hyvin pitkäkin aika, ettemme ole päässeet tai kyenneet jäsentämään meille tullutta informaatiota/ tietoa omaan maailmankuvaan ja arvomaailmaan kuuluvaksi tai sitten selkeästi siihen kuulumattomaksi.

Nopeus ja tehokkuus sekä valtava ja jatkuvasti toistuva medianäkyvyys vaikuttaa olevan merkittävässä asemassa tiedon siivilöimisen ja oman arvomaailman kautta läpikäymisen vaikeuteen. Tulee se tunne, että minua vaaditaan ajattelemaan juuri näin ja minulta odotetaan juuri tätä arvomaailmaa ja että vain se on oikea ja hyväksyttävä tapa ajatella. 

Mihin on kadonnut ajattelun ja mielipiteen vapaus? Miten voi olla, että länsimainen demokratia onkin luisumassa manipulointiin ja ihmisten mielipiteiden muokkaukseen, jopa ihan pakkovaltaa käyttäen? Missä on meidän vapautemme uskoa ja ajatella ja ilmaista mielipiteitään vapaasti?

Monet puhuvat erilaisten ismien käsittein ja selittävät tätä historiassa eri aikakausina vaikuttaneiden ismien avulla. Tämä on yksi tapa jäsentää todellisuutta eri aikakausina ja se on myös filosofien tapa. Se antaa ikäänkuin välineitä tarttua ajan ilmiöihin ja  kysymyksiin. Entäpä tavallinen tallaaja, joka ei ole perehtynyt ismeihin tai ne eivät muuten kuulu omaan päivittäiseen käsitteistöön.

Ihmisen identiteetti ja ajattelun vapaus antaa myös mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun. Mutta että ihmisen identiteettiä vastaan hyökätään monelta suunnalta ja kyseenalaistetaan, romutetaan perinteiset näkemykset, on vaikuttamassa myös siihen,  että ihmisestä tulee itsensä ja sisimpänsä tiedostamaton, ulkoapäin tulevan ohjauksen kuuliainen seuraaja, joka alkaakin totella mielellään ohjeita ja sääntöjä, joita hänelle annetaan. 

Nyt on siis herättävä ja havahduttava elämään ja rakentamaan sen vapauden perustalle, jonka Jeesus meille ristinkuolemallaan toi. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän on meidän vapautemme ja rauhamme, vaikka meitä yritettäisiin syyllistää kaikin tavoin. Hän, joka on murtanut ja musertanut kaiken pimeyden ja valheen vallan, Hän voi auttaa meitä pysymään ja kestämään totuudessa.

Vaikka meitä Raamattuun uskovia kristittyjä väheksyttäisiin tai jopa syrjittäisiin omien näkemystemme ja uskomustemme vuoksi, se ei voi eikä saa viedä meiltä rohkeuttamme olla uskollisia sille, minkä olemme oppineet tuntemaan hyväksi ja oikeaksi. Kristityt ovat kautta historian joutuneet kokemaan vainoa ja pilkkaa oman uskonsa vuoksi. Kristinuskon alkuaikoina, sen levitessä ympäri muinaisen Rooman valtakuntaa, kristittyjä syytettiin milloin mistäkin ja aivan perusteettomasti.

 Nykyinen kehityskulku meidän länsimaisissa demokratioissa on samansuuntainen, kuin muinoin Roomassa. Kristittyjä ajetaan yhä tiukemmin yhteiskunnan marginaaliin. Se kuitenkin tapahtuu Jumalan sallimuksesta ja Hänen Kaikkivaltiaan tahtonsa mukaisesti. Hänen omansa voivat kaikessa turvallisesti luottaa Hänen viisaaseen johdatukseensa. Kaikki on Hänen kädessään. 

Anna Jumalalle mahdollisuus

 Elämä täällä länsimaissa on kääntynyt arvoiltaan aivan ylösalaisin. Ennen kristinusko toi kaikille ihmisille selkeät perusarvot, elämänohjeet ja sisällön. Se vaikutti selkeästi lainsäädäntöön ja kaikkeen toimintaan tuoden samalla uskoa tulevaisuuteen ja luottamusta Jumalan johdatukseen elämässä. 

Nyt usko Jumalaan on mennyt ja tilalle kirkoissa on tullut jooga ja ylitsevuotava ja kaiken suvaitseva rakkaus. Enää ei kanneta huolta ihmisten sielujen pelastumisesta, vaan siitä ettei vain kenenkään mieltä pahoitettaisi. Tämä on johtanut siihen, että kirkoissa ja seurakunnissa on hukattu evankeliumi, sanoma synnistä ja armosta. Sanoma siitä, että Jumala vihaa syntiä, mutta että Hän antoi Jeesuksen ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi,  vaan hän saisi iankaikkisen elämän. 

Tätä sanomaa meillä ei olisi varaa menettää, mutta me menetämme sen, jos emme valvo. Raamattu, Jumalan Sana, ei ole vain tarinoita Jumalasta ja Jeesuksesta, vaan ikuisen Jumalan läsnäoloa. Kohtaamme Hänet Sanassa aina, kun sitä luemme tai kuuntelemme. Tuo Sana saa aikaan meissä uutta elämää. Se uudestisynnyttää meidät ja uudistaa ja luo meissä jatkuvasti uutta. Kun olemme Sanan äärellä, lähellä Jumalaa, emme eksy.

Monet ovat eksyneet tai eivät ole edes koskaan löytäneetkään yhteyttä Jumalaan. He eivät ymmärrä Raamattua, eivätkä hyväksy sitä, mitä se ihmisiltä vaatii. Jeesus itse puhuu uudestisyntymisestä. Joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Ihminen ei voi ymmärtää eikä hyväksyä Hänen Sanaansa ilman Pyhää Henkeä. Sen Jumala lahjoittaa ihmiselle uudestisyntymisessä, jossa Ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.

Tässä uudestisyntymisessä Jumala avaa sokean silmät ja tämä alkaa nähdä Jumalan työn ja teot täällä maailmassa. Hän alkaa myös ymmärtää Raamattua. Sitä ennen hän on herkästi harhaan johdettavissa, koska hän on sokea. Silloin hän on myös erityisen altis uskomaan kaiken valheen, mitä tämä maailma ja vihollinen hänelle syöttää, koska hänellä ei ole Pyhää Henkeä ja Jumalan Sanaa opastamassa.

Tänä aikana kirkko on niin sokeutunut, että sieltä ei kuulu enää totuuden ääni yhteiskunnallisissa asioissa. Kirkon ääni on poikennut totuudesta ja etsii nykyisin vain omaa etuaan eikä Jumalan kunniaa. Jumalan kunniaa on tullut monella tavalla häväistyksi kirkon liberaalien ja Jumalan Sanan vastaisten toimien myötä. Se on surullista. Onneksi kirkossa ja seurakunnissa on vielä Jumalan tahtoa etsiviä ja siitä kiinni pitäviä paimenia. 

Tämä arvojen kääntyminen ylösalaisin on aiheuttanut yhteiskunnallisen sekasorron kaikilla sektoreilla. Ennennäkemätön pahoinvointi on vallannut ihmisten mielet. Se, minkä ajateltiin tuovan iloa ja vapautta, onkin sitonut ihmiset yhä syvemmin epätoivoon ja kahleisiin. Elämä synnistä, ilman Jumalaa, on elämää kohti tuhoa. Jumalan säätämät elämän perusohjeet, ihmiselämän omat käyttöohjeet, kymmenen käskyä ovat elämää suojelevia lakeja. Jos Jumalan luomat normit ja meitä suojeleva turva otetaan pois, niin olemme Perkeleen tuhoisissa käsissä. Silloin meillä ei ole auttajaa. Turvanamme ja suojanamme on ainoastaan Jeesuksen ristinkuolema, joten pysykäämme Hänen seurassaan ja Hänen ystävinään. Se on koko kansakuntamme selviytymisen edellytys.

Siionin tähden en voi vaieta

 Tuska polttaa sielua. Se ei anna rauhaa. Vääryys ja väkivalta vyöryy silmiemme eteen uutiskuvissa, somessa, elokuvissa ja kaikkialla missä aisteillamme havaintojamme teemme. Tämä on todellisuutta, ei kuvittelua.

Kun tähän tarkasteluun otetaan mukaan Jumalan Sanan läpivalaisu, niin tuska ja ahdistus saa aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Se synnin määrä ja kauhistavuus, se kaikki saasta ja epäjumalanpalvelus, valhe ja petokset mitä maassamme tehdään, on todella järkyttävää. Siihen eivät sanat riitä. Meidän maamme syntien mitta alkaa olla täysi.

Missä ovat maamme hurskaat? Löytyykö heitä riittävästi, että maamme vielä välttyy tuholta? Herra armahda meitä ja anna herätys! Armahda kirkkoamme, joka on hylännyt Sanasi ja kulkee tuhon tietä. Armahda maamme piispoja ja pappeja, jotka opettavat ja toimivat Sanaasi ja pyhää tahtoasi vastaan. Armahda ja anna vielä meille herätyksen armo niin, että me näkisimme syntisen naisen, Pietarin ja ristin ryövärin tavoin syntimme ja itkisimme ja katuisimme niitä ja tekisimme parannuksen.

Armahda maamme päättäjiä, että he näkisivät missä kohden ovat toimineet itsekkäästi ja ahneesti kansalaisten etua vastaan, koko maamme etua vastaan ja sinun pyhää Sanaasi vastaan. Anna meille herätys pienimmästä suurinpaan, että me vielä perheinä ja yhteisöinä voisimme rakentaa yhdessä terveellä tavalla oman kansamme ja koko luomakunnan parhaaksi. Anna kansamme päättäjille ja uutisoinnista vastaajille rehellinen ja totuudenmukainen halu etsiä ja palvella totuutta kaikessa. Anna ymmärrys ja tahto oikaista kaikki se vääryys ja valhe, jota tiedotusvälineemme kerta toisensa jälkeen syöttävät tulemaan omaisuuskansasi Israelin asioista. Herra armahda meitä omaa kansaasi kohtaan kohdistuvalta vihalta ja kylmyydeltä. 

Herra herätä maamme kristityt näkemään missä ajassa elämme. Armahda meitä näkemään että muutoksen ja parannuksen on alettava seurakunnissamme. Herra armahda meitä. Herra, ilman sinun armoasi ja laupeuttasi me emme kestä.

Jes. 62:1-4: Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi  ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.

Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herra säätää. 

Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä. 

Ei sinua enää sanota "hyljätyksi", eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi ";vastaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni" ja sinun maatasi "aviovaimoksi", sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi. 

Lue Jes.62 kokonaan 

Herran kutsu elopellolle

 Olen lapsuudessani nähnyt kuinka vilja kasvaa: Ensin se kylvetään siemeninä maahan. Sitten se alkaa vähitellen itämään ja pian se jo lainehtii vaalean vihreänä mattona pitkin peltoja. Sitten on kasvun ja kypsymisen aika. Kun pelto lainehtii kypsää, kultaista viljaa, on sadonkorjuun aika.

Kaikki alkaa siis kylvöstä. Nyt, kun puhutaan herätyksestä, niin ei pidä unohtaa Sanan kylvöä. Se on kaiken hengellisen kasvun ja uudistumisen edellytys. Jumalan Sana vaikuttaa tätä kasvua ja uudistumista ihmisen sydämessä, ihmisen mielessä. Meillä kaikilla on omatunto. Kristinoppimme mukaan meidän omassatunnossamme vaikuttaa Jumalan ääni. 

Omatunto voi myös paatua ja Pyhä Henki lakkaa silloin meitä herättelemästä, jostain yksittäisestä synnistä. Kristinopin mukaan Pyhä Henki vaikuttaa meissä myös ymmärryksen ja kauhistuksen meidän omasta synnin turmeltuneisuudesta ja halun kääntyä Jeesuksen puoleen. Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään, että olemme ansainneet helvetin tulen, ellemme kadu syntejämme ja käänny Jeesuksen armahdettaviksi.

Jos ei ole Sanan kylvöä, niin ei synny satoakaan. Ei tule herätystä eikä kukaan uudistu hengellisesti eikä synny uudesti ylhäältä. Kylväjävertauksessaan Jeesus tuo esiin Sanan kylvön haasteet erilaisissa maaperissä eli ihmisten sydämissä ja mielissä. Kylvetty Sana vaikuttaa lakina ja evankeliumina. Se herättää ja paljastaa syntimme ja tuo myös lohdun ja anteeksiantamuksen. Aina kerros kerrokselta Sana tutkii meitä herättäen meissä katumusta ja parannusta ja tuoden myös armoa ja anteeksiantamusta. Sitä kautta uskomme kasvaa ja juurrumme yhä syvemmin Sanaan ja Kristukseen. 

Sanan kylvön aikaan vihollinen kylvää myös lustetta. Näin Jeesus kertoo evankeliumeissa. Luste saa aikaan myös kasvua. Seurakunnassa kasvaa näin luste ja oikea vilja rinta rinnan. Niitä ei kuitenkaan saa mennä ihmisavuin repimään pois. On vain uskollisesti kylvettävä puhdasta ja väärentämätöntä Jumalan Sanaa. Sitten aikanaan taivaan enkelit keräävät satoa ja luste heitetään helvetin tuleen Raamatun ilmoituksen mukaan. 

Käsittääkseni luste on väärennettyä evankeliumia eli sanaa, jota on muokattu ihmisoppien mukaisesti. Se on sanaa, jossa Kristus ei asu Pyhän Henkensä kautta eikä siis myöskään kykene ihmistä uudestisynnyttämään. Se on siis Perkeleen oppia, valhetta, jota se syöttää ihmisille yrittäessään eksyttää ihmiset, jotta voi viedä heidät mukanaan kadotukseen eli helvettiin. Se on sanaa, joka vastustaa Jumalaa eikä halua alistua Hänen tahtoaan noudattamaan. 

Jumalan Sanalla on siis ehdoton rooli kaikessa Hänen valtakuntansa työssä ja sen eteenpäin menemisessä. Siksi meidän tulee rakastaa tuota Sanaa yli kaiken ja lukea ja jakaa sitä myös kaikille muillekin. Jumala kutsuu myös omiaan Hänen työtovereikseen Hänen elopellolleen. Hän sanoo että työmiehiä on vähän ja vilja kypsyy. Tarvitaan siis lisää työmiehiä. Ollaan aina innokkaita ja valmiita Herran työhön ja Hänen Sanansa jakamiseen eteenpäin.

Älä anna periksi

 Tämä lohdullinen sana on sinulle, joka koet ettet enää jaksa uskoa ja luottaa. Pelkäät että et pärjää tässä taistelussa. Kaikki on kuitenkin jo tehty puolestasi, velka on maksettu. Siihen saat turvata ja siinä  kiinni riippua.

Tämä aika on sellainen, että monet sopimukset tyhjiin raukeavat, liitot eivät kestä. Ei ole turvaa ihmisissä, ainoa todellinen turva on Jumalassa. Se liitto, jonka Hän teki on ikuinen. Se ei sorru tämän maailman geopoliittisissa myllerryksissäkään. Se kestää aina.

Tämän liiton merkkinä on veri. Aivan kuin israelilaisilla, kun he pakenivat Egyptistä ja heidän piti sivellä uhrikaritsan verellä kotiensa ovenpielet. Se oli merkkinä Jumalan tekemästä liitosta ja suojasta heille. He ja heidän lapsensa pääsivät pakoon ja turvaan Egyptin orjuutta.

Kun tämä maailma myrskyää, saat sinäkin turvata Jeesukseen. Se turva on ikuinen. Liitto on tehty Jumalan puolelta valmiiksi ja Hän liiton tehdessään ja sitä kaikille tarjotessaan on sanellut myös sen ehdot kaikkivaltiudessaan. Liiton ehtona on ikuinen ja muuttumaton Sana, joka ei koskaan katoa. Jeesus vakuuttaa että vaikka taivas ja maa katoavat, Hänen sanansa ei koskaan katoa.

Se liitto tehtiin ja sinetöitiin Jeesuksen ristinkuolemassa, jossa Hän vuodatti verensä meidän edessämme, syntiemme tähden. Ennen kuolemaansa Hän asetti ehtoollisen, jossa saamme kohdata Hänet, Hänen ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi aina, niin usein kun me ehtoollista nautimme, Hänen ja sen liiton merkiksi ja muistoksi, jonka Hän on puolestamme tehnyt.

Suomen kansa on lähes samassa tilanteessa kuin ennen solmittuja sopimuksia kansojen johtajien kanssa. Ne ovat pettäviä, hyvin hauraita lenkkejä. Todellinen turva meillä kansana on Jumalassa, joka sotien aikana on meitä varjellut. Se turva on meille edelleen tarjolla. Otammeko sen turvan, joka on ikuinen ja iankaikkinen turva vai turvaammeko ihmisiin ja ihmiskäden luomuksiin. Tekoälykin, ihmisen oma Jumalan kuvan luomus, on hengetön, eikä voi turvaa tuoda.

Turvatakuiden ehtona ja takeena meille on Hänen oma Sanansa, Pyhä Raamattu. Se Sana on muuttumaton ja voi vain silloin tuoda turvan, kun se on muuttumaton ja väärentämätön. Kun ihminen sitä yrittää muuttaa omien aivoitustensa mukaiseksi, se kadottaa pyhyytensä, muuttuen pelkäksi ihmissanaksi, joka ei voi ketään pelastaa. Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen: "Tahdotteko tekin mennä pois? " Tähän he vastasivat:" Herra, kenen tykö me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Niin ystäväni, Jeesuksella on iankaikkisen elämän sanat. Me olemme iankaikkisuusolentoja Jumalan luomina. Me emme koskaan kuole, koska meillä on kuolematon sielu. Se kaipaa jatkuvasti yhteyttä luojaansa. Yhteys löytyy ja on vain Jeesuksessa.

Ajassa tapahtuu

 Olen välillä hämmästyneen huvittunut tämän nykyisen kehityksen käänteistä. Loogisen ajattelun ja terveen järjen kanssa ei nykymenolla ole mitään tekemistä. Tällainen selkeä havainto tuli taas vastaan, kun olin tilannut lapsille kirjastosta luettavaa lukupiiriin. Tilaamani kirja oli minulle jo entuudestaan tuttu toisesta lukupiiristä. Niinpä olin katsonut sen hyvin soveltuvan luettavaksi juuri kyseiselle ikätasolle.

Kirjoja lapsille jakaessani kiinnitin huomioni pieniin sateenkaarilippuihin, joita oli osaan kirjojen selkämykseen teipattu. No lapset tietty huomasivat nämä liput heti ja totesivat etteivät lue mitään homojen kirjoja. He ihmettelivät myös kovasti, miksi liput olivat vain osassa kirjoja, ei kaikissa. Selitin asiaa heille sen pohjalta, mitä itse arvelin tapahtuneen. Kirjathan oli tilattu kirjaston toimesta useista pääkaupunkiseudun kirjastoista tätä lukupiiriä varten. Osassa kirjastoja ne oli sitten luokiteltu sateenkaarilipulla.

Kirjassa on toki päähenkilön perheenä sateenkaariperhe, mutta se ei vaikuta millään tavoin indoktrinoiden lukukokemukseen. Olen näistä hyvin tarkka lasten kohdalla. Ihmettelen miksi kirja on kuitenkin varustettu sateenkaarilipulla ja mikä niiden tarkoitus ylipäätään on kirjastossa? Eivätkö kaikki kirjat ole samalla tavalla luettavissa? Ymmärrän kyllä jaottelut tietokirjoihin, kaunokirjallisuuteen, lasten kirjoihin, runoihin ym. Tätä jaottelua en vain ymmärrä. Mihin se perustuu ja mihin sillä pyritään? Eihän voi olla niin, että yhdellä väestöryhmällä on vain omat kirjat? Eikö Tällainen jako ja merkinnät sen mukaisesti ole omiaan erottelemaan jotain ihmisryhmää muista. Ainakin lapset olivat heti kauhuissaan aivan kuin jonkin stigman nähtyään. 

Tällainen erottelu, jos mikä on omiaan lisäämään ennakkoluuloja ja ikävää suhtautumista tätä ryhmää kohtaan, kun he haluavat näin voimakkaasti erottautua muista. Oikeusien ja hyväksynnän hakemisen sijasta tulee vain välttelyä ja paheksuntaa.

Mielestäni ylpeä irtiotto ja marssit sekä muiden pakottaminen ei koskaan tule johtamaan aitoon hyväksyntään. Ja miten voisikaan, kun sellainen elämäntapa ei tule koskaan olemaan oikein kaikkien mielestä. Tähän ei ihmisiä voi pakottaa ja sekin asia pitäisi yhteiskunnassa vihdoinkin tajuta.

Kaikkein viimeisinpänä linnakkeena on aina kirkko omien arvojensa kanssa. Kirkossa ollaan tämän valheellisen suvaitsevaisuusajattelun viimeisissä linnakkeissa. Siellä olevat piispat ja kirkkojen johtajat eivät ymmärrä todellisuutta ja todellista elämää, Jumalan tahdosta ja Sanasta nyt puhumattakaan. Siksi siellä edelleen vahvana elää käsitys turvallisesta tilasta ja suvaitsevaisuudesta. Tämä on kuitenkin täyttä valhetta, eikä se suvaitsevaisuus riitä edes niitä kristittyjä kohtaan, jotka haluavat seurata Jeesusta Herranaan ja Vapahtajanaan. Heitä, jotka uskovat Raamatun olevan Jumalan Sanaa ja haluavat sitä elämässään noudattaa ei kirkossa suvaita. Eikö olekin nurinkurista?

Rajaton

Olen murheellisena havainnut ja todennut, että kouluissa opetus ja sen sisältö saattaa olla hyvinkin ristiriitaista ja suorastaan epäloogista. Näin on esimerkiksi lasten tunnekasvatuksen suhteen. Lapsille opetetaan kyllä upeasti tunnetaitoja ja toisten huomioon ottamista. Ne ovat tärkeitä taitoja. Näiden taitojen ja lapsen kehitykseen kuuluvan tunteiden säätelyn kokonaisvaltainen huomioiminen kasvatuksessa jää kuitenkin ristiriitaiseksi ja vaille selkeää pohjaa.

Näiden ohessa ja samalla kuitenkin tuodaan lasten tietoisuuteen jo pienestä saakka omaan persoonaan ja minuuteen liittyvän sukupuolen valinnan mahdollisuudet. Hänelle annetaan itse jo ihan pienestä pitäen mahdollisuus itse määritellä oma sukupuolensa. Tämä valinnanvapaus voi tuoda turvattomuutta lapselle, joka kuitenkin tarvitsee selkeät rajat kaikkeen kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi.

Siksi tämä äärimmilleen viety vapausajattelu ei tuo hyvää tullessaan. On vanhempia, jotka ovat ottaneet tämän lapsen vapauden määritellä itse itsensä niin, etteivät he halua millään tavalla olla antamassa lapselleen mitään viitteitä siihen, mitä sukupuolta he ovat. Lapsella on sukupuolineutraali nimi ja kaikki ohjaus ja kasvatus tapahtuu vaatetusta myöten neutraalisti.

Pitkään jo on kasvatustrendinä ollut lapsen mahdollisuus itse valita oma katsomuksensa. Se on johtanut siihen, etteivät vanhemmat ole tuoneet lapsiaan kasteelle, kristillisestä kasvatuksesta nyt puhumattakaan. Kuvitellaan että tämä on katsomukseltaan neutraalia kasvatusta. Mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Tällainen on lapselle erittäin vahingollista hen- kisen kehityksen kannalta. 

Murrosikäisille kouluissa opetetaan seksuaalisuudesta asioita, joista kaikilla aikuisillakaan ei välttämättä ole tietoa tai edes halua tietää. Heidän tietoisuuteensa tuodaan maailma, joka fyysisen ja tunne-elämän tietyssä, vielä hyvin keskeneräisessä kehitysvaiheessa olevan kehityksen johdosta tuo paljon hämmennystä ja ahdistusta. Sen, minkä kuvitellaan olevan tärkeää tietää terveydenhuollon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta tuokin nuorille suorituspaineita, epävarmuutta ja turvattomuutta. 

Seksuaalisuuden ja sen tiedostamisen kun pitäisi tuoda ihmiselle eheyttä ja täydentää omaa minäkuvaa. Kouluissa nykyisin tapahtuva seksuaalikasvatus ei kuitenkaan tätä tuo. Se johtaa enenevässä määrin tunnevammaisuuteen ja toisten hyväksikäyttöön, koska ihmisen seksuaalisuus on niin vahvasti sidoksissa hänen tunne-elämäänsä ja on sen vuoksi erittäin haavoittuva ja herkkä alue. Se tarvitsee ympärilleen turvalliset rajat, jotka tulevat vain kahden toisiaan rakastavan ja toisiaan kunnioittavan ja toisiinsa täysin sitoutuneessa liitossa. Tämä vahva ja elinikäinen sitoutuneisuus edesauttaa muodostamaan turvallisen ja aidon tunnesuhteen, joka on myös koti tuleville jälkeläisille.

Jos seksuaalisuus irrotetaan pelkäksi aktiksi tai ihmisen mielihyvän ja tyydytyksen hakemisen välineeksi ilman tunteita, se rikkoo ihmisen. Tästä kehityksestä on mielestäni osoituksena nuorten ja ylipäänsä ihmisten tekemät raiskaukset, jotka ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Myös kaikenlainen muu seksuaalinen häiriökäyttäytyminen ja väkivalta on lisääntynyt. Tämä altistaa ja lapsia ja nuoria hyväksikäytölle ja luo myös paineita kaikenlaisiin seksikokeiluihin ilman että lapsi tai nuori on niihin henkisesti valmis. Yhdenmukaisuuden paineen ja kiusatuksi joutumisen pelossa moni lapsi ja nuori voi myös aloittaa seksin hyvin varhaisessa vaiheessa. Ja ympäristö usein tukee tätä käsitystä suhtautumalla välinpitämättömästi lasten ja nuorten hätään.

Kun ihminen joutuu seksuaalisesti ylivirittyneeseen tilaan, hän alkaa toimia sen mukaisesti ilman että hänen tunne-elämänsä kykenee häntä ohjaamaan. Hänestä tulee omien viettiensä ja tarpeidensa tyydyttäjä. Yhä enemmän korostetaan nuorten seksuaalikasvatuksessa sitä,että kaikki mikä sinusta tuntuu hyvältä on oikein. Ja jos lapsi ei ole saanut terveitä rajoja kasvaakseen tasapainoiseksi myöskään oman tunne-elämänsä alueelta, niin hänen on hyvin vaikea vetää rajaa siihen, mikä tuntuu hyvältä. 

Tämä arvovapaa kasvatus ja kehitys johtaa ja on jo johtanut sellaiseen turvattomuuteen ja häikäilemättömyyteen, jota emme ole ihmiskunnan historiassa aikoihin nähneet. Se mikä on aiemmin ollut selkeää ja luonnollista, on nyt kääntynyt täysin päinvastaiseksi. Ihmiset vaikuttavat olevan nyt varsin tietämättömiä siitä, mihin heidän toimintansa johtaa. 

Ennen päiväkodissa kyseltiin vanhempien arvoja ja sitä millaisiksi he haluavat lapsensa kasvattaa. Arvelen että nykyäänkin varmaan tällaista arvokeskustelua käydään, mutta yhä useammat vanhemmat ulkoistavat omien lastensa kasvatuksen yhteiskunnalle ihan pienokaisista alkaen. Tähän pakettiin tietysti kuuluu se, että lapsi itse päättää ja valitsee kaiken, sukupuolesta aina maailmankatsomukseen saakka. Millaisia lapsista sitten mahtaakaan tulla?

Jos lapsi saa tai joutuu ottamaan pienestä alkaen itse elämän ohjat omiin käsiinsä, hänestä kasvaa rajaton ja turvaton, toisiin ihmisiin sitoutumaton ja sopeutumaton yksilö. Tällainen kehitys on tosi pelottavaa. Eikö se ole tavallaan lapsen henkistä heitteillejättöä? Eikö vanhempien tehtävä ole huolehtia lastensa fyysisistä ja henkisistä tarpeista ja kasvattaa ja ohjata lasta kaikessa. Siihen kuuluu myös elämänkatsomus ja sukupuolisuus. Kyllä lasten kuuluu saada kasvaa myös siihen sukupuoleen, johon he ovat syntyneet turvallisella tavalla, kenenkään sitä kyseenalaistamatta. Heidän kuuluu myös saada tukea kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat poikina tai tyttöinä. Ja aikuisen ja terveydenhuollon vastuu on tukea ja ohjata kasvua terveeseen suuntaan.

Toki myös kirkolla ja eri seurakuntien paimenilla on oma vastuunsa kristillisen tiedon ja opetuksen ja kasvatuksen muodossa. Paimenien kuuluisi myös selkeästi tuoda esille ne turvalliset rajat, jotka Jumala on ihmiset luodessaan meidät miehiksi ja naisiksi asettanut. Ainoa turvallinen tila, mikä meidän elämässämme voi olla mahdollista on elämä Jumalan yhteydessä. 

Taivas on avoinna

Kävelin ulkona aurinkoisessa pakkassäässä ja oli uudenvuoden aatto. Katselin kirkasta taivasta ja ihastellen valoa ja kirkkautta otin myös valokuvia. Katsoin silmieni edessä levittäytyvää taivaan sineä ja kirkkautta aivan uusin silmin.

Taivashan on auki, totesin mielessäni hämmästellen. Se ei ole suljettu ja rajattu toisin kuin maa. Se heijasteli avoimena ja kirkkaana, ikäänkuin kutsuvana että tervetuloa tänne kaikki. 

En ole koskaan ennen kokenut/nähnyt taivasta tässä merkityksessä. Se ikäänkuin avasi ja syvensi käsitystäni Jumalan rakkaudesta ja halusta ottaa kaikki ihmiset huomaansa. Jumala asuu kirkkaudessa ja Hän on Pyhä. Auringon valo ja kirkkaus on heijastusta tästä. Raamattu kertoo Jumalan asuvan taivaassa ja sinnehän Jeesus nousi valmistamaan meille sijaa.

Taivas on totta. Me näemme taivaan eri säällä erilaisena. Kuitenkin on totta myös se, että taivas on auki meille. Jumala odottaa meitä kaikkia kotiin. Jeesus on valmistanut meille juhlapöydän, mihin saamme käydä yhdessä Hänen ja toisten kanssa aterioimaan ja viettämään juhlaa. Se on varmasti paras juhla ikinä, koska luodessaan taivaan ja maan ja kaikki siinä asuvat ja elävät kasvit ja olennot, Hän teki kaiken kauniiksi ja täydelliseksi. Siihen kauneuteen ja hyvyyteen saamme olla matkalla uskoessamme Jeesukseen. Hän avasi meille taivaan.