Tanssin Jeesuksen kanssa

 Tänään kirjoitan sinulle, joka olet väsynyt ja pettynyt. Ympärilläsi on vain pimeää ja ahdistavaa hiljaisuutta. Näet miten maailma myrskyää ja totuuden valo näyttää kaikonneen maailmasta. Koet olevasi yksin tai ainakin lähes yksin.

Et jaksaisi enää lukea toivottomia uutisia maailman pahuudesta, kristinuskon alasajosta yhteiskunnassa. Haluaisit löytää uutta ja raikasta tuoreutta, elämää. Älä pelkää. Luota Häneen, joka on lähelläsi, rinnallasi. Hän ei väisty luotasi, vaikka pelkäät ja epäröit.

Sinä saat luottaa siihen, että Jeesus on kanssasi aina maailman viimeiseen tahtiin saakka. Et näe tällä hetkellä eteenpäin ja koet suurta epävarmuutta tulevasta aivan kuin eräs tyttö, joka ei tiennyt löytääkö hän tanssiparia tuleviin tanssiaisiin. Hän totesi, että hän tanssii Jeesuksen kanssa. Hätkähdin ja ihmettelin kuulemaani. Toiset lapsetkin vaikenivat.

Sinäkin saat panna kaiken toivosi Jeesukseen. Mistä muualta meille voisi apua tullakaan. Siis viimekädessä turvamme on yksin Hänessä. Ei ole muuta, johon voisimme tässä elämässä panna toivomme ja turvamme. Ei meitä turvaa perinteet tai niiden puuttuminen, ei toiset kristityt eikä massaherätykset. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta vielä monin verroin tärkeämpää on oma suhteesi Jeesukseen. Onko Hän sinulle tärkeä? Rakastatko Häntä ja vain Häntä koko sielustasi ja voimastasi? Elätkö Hänestä?

Itse olin huolestunut maamme tilanteesta ja kristillisten arvojen alasajosta. Mutta tänään Herra alkoi puhua minulle Hänestä. Olenko minä kiinnostunut Hänestä? Eikö Hän ole minulle kaikkein rakkain ja tärkein? Miten minä elämääni elän tässä vaikeassa maailman ajassa, jos en laita kaikkea turvaani ja luottamustani Häneen. Hän on minun Lunastajani ja pelastajani. Saan olla joka hetki Hänen kanssaan. Niin ystäväni, Sinäkin saat tehdä samoin. Hän sulkee Sinut syliinsä täynnä rakkautta ja huolenpitoa. Anna siis elämäsi, kaikkesi Hänelle!

Joulun aika

 Joulu on omistettu Jeesuksen syntymälle ja sen juhlimiselle. Juhlimme siis Hänen syntymäänsä. Yleensä tällaiseen kuuluu päivänsankarin muistamiset ja myötäilo yhdessä päivänsankarin kanssa. Jos hän sensijaan on edesmennyt, niin tapana on muistella kiitollisuudella kaikkea sitä, mitä hyvää tämä teki elämänsä aikana. 

Joulu typistyy kuitenkin lähes poikkeuksetta Jeesuksen seimen äärelle. Puhutaan pienestä vauvasta ja kerrotaan kutsutaan muitakin ihmettelemään seimen äärelle. Toki Joulun ihme on Jumalan syntyminen ihmiseksi.

Kuitenkaan ei mielestäni ole hyvä asia, jos Joulun juhliminen jää vain Jeesuksen seimen äärelle. Se ei ole koko totuus asiasta. Hänen syntymäpäivänäänkin  on syytä muistaa Hänen elämäntyönsä. Hän kasvoi aikuiseksi ja kutsui ihmisiä Jumalan valtakuntaan opettaen ja parantaen. Hän kuoli ristillä sovittaen meidän ja koko maailman ihmisten kaikki synnit. Hän oli se luvattu Messias ja rauhanruhtinas, jota Juudan kansa odotti.

Siksi Jouluna on syytä todella juhlistaa Jeesuksen syntymää, mutta ei vain pelkästään syntymää, vaan koko Hänen elämäntyötään. Sitä parasta lahjaa, jonka Hän meille syntymällä ja ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan hankki. Hän lahjoitti meille elämän. Jos joku on parantumattomasti sairas ja saakin kuulla tulleensa terveeksi, niin hän on varmasti kokee saaneensa elämän lahjaksi. Näin mekin saamme iloita.

 Joulu on ilon ja juhlan aikaa. Juhlan keskipiste on ylösnoussut Jeesus Kristus, Jumala, joka syntymällään ja ristinkuolemallaan hankki meille elämän. Ikuisesti ylistetty olkoon meidän Herramme, Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit.

Lähteellä

 Välillä tapaa ihmisiä, joilla on tuoretta ja virkistävää tuotavaa yhteiseen keskusteluun. He ovat ikäänkuin virta, joka tuo koko ajan uutta vettä ulottuvillemme. Heitä kuunnellessa tai heidän kanssaan keskustellessa kokee virvoittuvansa ja saavansa uutta energiaa jatkaa matkaa. 

Toisinaan taas kokee olevansa kuin sameiden, ummehtuneiden lätäköiden äärellä. Keskustelut tai sanoma toistaa robottimaisesti itseään eikä siihen saa oikein otetta. Tulee pitkästynyt olo vaikka itse asia ei olisikaan itselle millään tapaa vieras tai vähäpätöinen. 

Vaikea sanoa ja arvioida, mistä noiden edelläkuvattujen ääripäiden ero johtuu. Kuitenkin Psalmi 1 kuvaa ihmistä, joka elää Sanasta ja miten hän suorastaan kukoistaa. Jeesus itse myös puhuu elämän veden lähteestä ja näin kertoo itse olevansa lähde, josta juodessaan ihminen ei enää koskaan ole janoinen. 

Jotenkin aina on liitetty itse koettu ja eletty aihepiiri puheemme tuoreuteen, aitouteen ja koskettavuuteen. No tämäkin vaikuttaa hyvin haastavalta, jos ajatellaan Raamatun sanomaa ja kertomuksia. Niitä ei voi ihan tuosta vaan läpielää, mutta varmasti riittää jo se että ne uskoo todeksi ja elää suhteessa Sanaan, koska Jeesus on Sanassa. Siinä on se elämän lähde.

Mitä enemmän me luemme Sanaa ja se saa muovata meitä ja meidän ajatuksiamme ja asenteitamme, sitä syvemmin me olemme lähteellä. Jos pysymme siinä, meidän elämänpiirimme muuttuu pikkuhiljaa tämän lähteen virvoittavan ja terveeksitekevän vaikutuksen myötä ja se saa aikaan hyvää ympärilleen. Ihmiset kokevat sen hyvän ja kunnioittavat tuota lähdettä.

Voi kunpa nämä lähteet puhkeaisivat ja aukeaisivat meidän maassamme niin, että janoiset saisivat virvoittua ja juoda vettä elämän lähteestä. Raamatussa on myös esimerkki lähteistä, jotka eivät enää ravinneet ja niiden vesi tuotti vain keskosia. Niihin piti laittaa suolaa ja vesi parani ja alkoi taas virvoittaa oikealla tavalla. 

Aikamme sanomaa usein valitetaan, että siitä puuttuu suola. Nyt siis tarvitaan suolaa, että lähteissä oleva vesi alkaa vaikuttamaan tervehdyttävästi ja uutta elämää alkaa syntymään kaikkialla siellä, missä sanomaa Jeesuksesta julistetaan rohkeasti ja totuutta pimittämättä.

Tänään täällä

 Maailma on muuttumassa yhä vaikeammaksi paikaksi elää. Tämä väite on hyvin monisäikeinen ja sisältää monia, laajoja ulottuvuuksia. Tahdon tässä keskittyä pelkästään uskonnolliseen ja hengelliseen sektoriin. 

Uskonnot ovat sekoittumassa ja niiden totuusarvoa ollaan kyseenalaistamassa ennennäkemättömällä tavalla. Näin on käymässä erityisesti kristinuskon kohdalla. Sen sanoma on vaarassa muuttua tai kadota kokonaan, jos tarkastellaan asiaa inhimillisestä näkökulmasta. 

Jos olisikin kyseessä vain jokin ihmisten keksimä oppi, sen muuttuminen tällä tavalla uhkaisi jo sen olemassaoloa. Se ei olisi enää millään tavoin pätevää eikä loogista. Onhan peräti merkillistä, että se totuus ja ne periaatteet, jotka ovat olleet päteviä yli 2000 vuotta, yht'äkkiä voisivat muuntua toisiksi. 

Kristinusko on aina perustunut vahvasti Raamattuun ja ilman sitä kristinuskoa ei voisi ajatella olevan olemassakaan. Jos nyt sitten aletaan muuntaa kristinuskoa toisenlaiseksi eli irrottaa se Raamatusta, niin se ei ole enää kristinuskoa. Näin yksinkertaista se on. Ilman Raamattua, siis Jumalan Sanaa ei ole uskoa. 

Sana tuli lihaksi. Kristus syntyi ihmiseksi. Ellei näin olisi tapahtunut, niin meillä ei olisi Pelastajaa, Jeesusta Kristusta. Ymmärtänet nyt, miten tärkeää on Jumalan sana, Raamattu. Älä luovu siitä missään vaiheessa, vaan pidä siitä kiinni ja anna sen täyttää sydämesi ja mielesi aina vain uudestaan ja uudestaan. Herra luo sinussa uutta sanansa kautta.

Pidä kiinni tästä totuudesta, niin elämäsi on kartalla tai siis olet kartalla elämässäsi. Tiedät selkeän suunnan ja askelmerkit, miten ja missä vaeltaa. Näet selkeästi siinä valossa miten asiat ovat. Ilman tätä totuutta ja valoa maailmassasi on melkoinen sekamelska ja se on vaarallinen paikka elää. Ilman Sanaa eksyt, etkä löydä koskaan perille.

Missä on evankeliumi?

 Lähes kolme vuosikymmentä sitten istuin Helsingin emerituspiispa Eero Huovista vastapäätä ja esitin hänelle kysymyksen, mihin kirkko on kadottanut evankeliumin? Viisaana ihmisenä hän otti kysymykseni vakavasti ja alkoi selittää ettei niin suinkaan ole päässyt käymään. Olin tuolloin lehtorin vihkimykseen liittyvässä ordinaatiokoulutuksessa ja oli hetki, jolloin jokainen vihittävä haastateltiin henkilökohtaisesti piispan toimesta. Tuossa haastattelussa oli mahdollisuus esittää myös kysymys hänelle. 

Näin adventtina, uuden kirkkovuoden alkaessa totean surullisena, että kirkko ei virallisesti viestinnässään enää tuo esille evankeliumia. Tilalle ovat tulleet jooga, samanismi ja ilmastouskonto sekä sateenkaari-ideologia. Evankeliumi ja Jumalan Sana ja sen totuus ovat saaneet väistyä pakanallisen ja sekulaarin kulttuurin tieltä. 

Kirkko tuo adventinaikaan koteihin kalenterin, joka turhentaa koko kristillisen perinteen ja uskon, suorastaan ivaamalla ja pilkkaamalla sitä. Epätoivon ja kriisiaikojen keskellä ihmiset kaipaavat syviä ja muuttumattomia arvoja, selkeää kristillistä sanomaa ja kirkko tarjoaa heille kuin kuolettavaa myrkkyä. Seurakunnissa palvotaan ja huudetaan idän uskontojen tavoin äänimaljojen ja joogan puoleen, kun Jeesukselta rukoileva saa kaiken avun.

Jouluradio tuo shamanismia ja kietoo sillä mukaansa ihmissielut eksyttäen ja sitoen heidät pimeyteen. Kirkossa on katto korkealla ja avarat seinät avoimena kaikelle muulle paitsi ei Jumalan Sanalle ja pyhällä evankeliumille. Tähän on tultu vain muutamassa vuosikymmenessä. Kuitenkin tänäkin adventtina Jeesus on kuningas. Hän on edelleen kirkon ja seurakunnan Herra, eikä Hän hylkää ketään, joka Hänen luokseen tulee ja apuaan pyytää. Hän on viimeisenä seisova multien päällä ja joka Häneen katsoo ja turvaa, ei joudu häpeään. Hän kokoaa seurakuntansa kaikista ilmansuunnista, kansoista ja kielistä ja he saavat nousta Herraa vastaan taivaan pilvissä. Ylistetty ja kiitetty olkoon Herramme, Jeesus Kristus!