Missä on meidän turvamme?

 Katsoessani kuvia sodan runtelemista taloista, ihmisten hajotetuista kodeista ja sotaa pakoon kulkevista ihmisvirroista mieltäni alkaa ahdistaa. Tällaistako on sodan todellisuus? Miten tähän on tultu? Onko tämän ihan oikeasti pakko tapahtua näin? Tämä kaikki tuntuu niin järjettömältä, kuin pahalta unelta. Havahdun ja tiedän, että valitettavasti tämä on totta taas täällä Euroopassakin alle sadan vuoden tauon jälkeen. Ihmisen pahuus on jälleen saavuttanut tietyt mittasuhteet ja sen seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävissä ja tietyllä tavalla myös koettavissa.

Sota ja kaikenlainen väkivalta ja raakuus aiheuttavat aina turvattomuutta. Ihmistä ei ole luotu raakuuksia ja väkivallan tekoja varten. Sen vuoksi ne herättävät meissä aina pelkoa ja turvattomuutta. Elämämme ja mielemme tasapaino kärsii kaiken meitä järkyttävän tapahtuessa.

 Jumala on tarkoittanut meidät elämään Hänen yhteydessään toisia ihmisiä rakastaen ja kunnioittaen. Jumala on antanut meille käskynsä elämänohjeiksi, kuinka Hän on tarkoittanut meidän elämämme elettävän ja aikamme käytettävän. Kolmessa ensimmäisessä käskyssä Hän on antanut ohjeet siitä, miten meidän tulee hoitaa suhdettamme Häneen.

 Jumalan rakkaus meitä kohtaan on niin suuri, että Hän sallii meille välillä myös epämukavia asioita tapahtuvaksi että ymmärtäisimme niiden vuoksi tulla Hänen luokseen. Aina emme silloinkaan ymmärrä, vaan kuuroudumme ja sokeudumme mykkien epäjumaliemme palveluun. Meidän turvamme voi olla maineessa, rahassa, vallassa, omassa itsessämme, tieteessä, taiteessa tai ihan missä tahansa meille rakkaassa asiassa, josta onkin huomaamattamme tullut Jumalan korvike.

Seuraavien seitsemän käskyn avulla Jumala on halunnut suojella ja siunata elämäämme täällä maan päällä. Hän tahtoo että pidämme hyvää huolta toinen toisistamme ja että luomme turvallista yhteiseloa sinne missä me olemme ja vaikutamme. Hän tahtoo että olemme rehellisiä kaikille ja myös töissä ja toimissamme. Hän tahtoo että toimimme oikeudenmukaisesti kaikkia kohtaan emmekä riistä toisilta heidän omaansa.

Jos maailmamme olisi näiden käskyjen mukainen, Jumalan tahtoa noudattavien ihmisten paikka, niin täällä ei olisi tällaista pahuutta ja turvattomuutta. Meille on annettu kuitenkin lääke ja apu kaikkea tätä turvattomuutta kohtaan. Psalmissa sanotaan:"Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan." Niin todellakin, Herralta tulee ihmiselle kaikki se apu  mitä hän tarvitsee. Ihminen on voinut joutua kauaskin Hänen yhteydestään, eikä ymmärrä edes pyytää enää apua Häneltä, joka on luonut taivaan ja maan, siis sinut ja minutkin. Eikö Hän siis osaisi meitä auttaa. Hänellä on paras apu meille kaikissa elämämme tilanteissa. Hän lähetti myös Jeesuksen, jotta me Hänen tahtonsa täyttämisessä epäonnistuneet pääsisimme Hänen yhteyteensä, kuulemaan Hänen Sanansa:"Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet Minun" "Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi" "Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa, niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas Hän siirtää meidän rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä."

Jumalan tahdon tie

 Meille on luontevaa tehdä suunnitelmia tuleville päiville, viikoille ja vuosille. On hyvä huomioida suunnitelmia tehdessään etteivät ne ole sama asia kuin omat unelmamme. Ainakin niiden suunnittelussa on otettava huomioon käytännön realiteetit niin hyvin, kuin ne vain pystyy ottamaan huomioon. Aina sekään ei riitä ja pettymyksiä tulee asioiden tapahtuessa eri tavoin, kuin olimme suunnitelleet. Mukaan on voinut tulla tekijöitä, joita emme ole kyenneet ottamaan huomioon ja koko suunnitelma on voinut romuttua tai ei ole saavuttanut toivottua lopputulosta. Olemme myös voineet rukoilla asian puolesta ja siitä huolimatta olemme joutuneet pettymään, joskus jopa ihan melkein maalissa tai lähellä sitä.

Joskus joudumme todella kyselemään ja miettimään Jumalan tahdon tietä elämässämme. Asia, joka on meille itselle ollut tärkeä ja rakas, onkin jostain syystä jäänyt pöydälle tai olemme itse joutuneet jakamaan kokemusta Joosefin kanssa, että meidät on unohdettu ja jätetetty vankilaan virumaan. Siinä sitten koetamme elää ristiriitaisten tunteidemme kanssa pannen toivomme ja luottamuksemme Jumalaan, mutta toisaalta tiedostaen ihmisten inhimillisyyden, heikkouden ja kyvyttömyyden auttaa meitä asiassamme. Joskus Jumala sallii meille asioita, joiden avulla Hän koettelee meitä, meidän luottamustamme ja uskoamme. Saamme huutaa Jumalan puoleen asioita ja tuntuu kuin Hän ei tässä nimenomaisessa asiassamme haluaisikaan auttaa meitä, vaan on jättänyt meidät yksin. Apua ei vain tunnu löytyvän, vaikka kuinka rukoilisi ja Jumalan puoleen huutaisi. Hän ei ole mikään vastausautomaatti eikä taivuteltavussa oleva johtaja, joka kyllä kuuntelee meitä ja antaa meille vapaat kädet toimia, kun riittävän hyvin perustelemme aikeemme. Jumala ei toimi näin.

Jeesus itse omalla esimerkillään näyttää meille, mikä on meidän asemamme Jumalan edessä. Se on kuuliaisuuden tie. Raamatussa kerrotaan että Jeesus vaikka olikin Jumalan Poika ja itse Jumala, kärsimisestään oppi kuuliaisuuden. Hän puhui toistuvasti Jumalasta Isänään kunnioittavasti ja lähettilään tavoin. Hän antoi ymmärtää että Hän on tullut täyttämään lähettäjänsä tahdon. Hän sanoi että meillä on sama, nisunjyvän kuolemisen tie edessämme. 

Ennen ristiinnaulitsemistaan ja meidän lunastamistamme Hän hikoili verta Getsemanen puutarhassa kun Hän rukoili Jumalaa ottamaan Häneltä pois se malja. Hän tiesi ja tunsi että Hän ei tähän kykene ilman Isän apua. Hän tiesi ja tunsi ettei Hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin täyttää Isän tahto, jota Hän koko maanpäällisen elämänsä ajan jo oli toteuttanut ja oli lähestymässä maalia. Hän tiesi että se oli mahdoton tehtävä ilman Isää.Ja Hän rukoili että Isä ottaisi Häneltä pois sen maljan, mutta rukoili ettei tapahtuisi Hänen tahtonsa, vaan Taivaallisen Isän tahto. Tässä Jeesus siis luotti Jumalan Poikana koko elämänsä Jumalan käsiin.

Meille on annettu sama tie. Kaikessa saamme jättää omat suunnitelmamme ja elämämme Jumalan käsiin. Välillä emme ymmärrä asioita, joita tapahtuu elämässämme. Kuitenkin parhainta meille on Hänen tahtonsa tapahtuminen omassa elämässämme. Hänen tahtonsa kaikkia ihmisiä kohtaan löytyy Raamatusta. Suuri viisaus on Jeesuksen omissa sanoissa, "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin tämä kaikki myös teille annetaan." Jumalan yhteydessä ja Häneen yhä syvemmin tutustuessamme alamme ymmärtää syvemmin Hänen tarkoitustaan omassa elämässämme ja jotain myös Hänen tahdostaan, kun luemme Raamattua ja vietämme Herran Pyhää ehtoollista Hänen omiensa kanssa. Saamme olla Pyhän Hengen ohjauksessa ja Jumalan rakkauden täyttämänä. Siinä on meidän rauhamme ja turvamme. Voimme sittenkin sanoa Hänelle että tapahtukoon Hänen tahtonsa, ei meidän.

Tyhyäkö tarvitaan?

 Minulla on työmatkoillani oiva tilaisuus pohtia milloin mitäkin asiaa. Viime aikoina on noussut mieleeni mitä kummallisempia ajatuksia Ukrainan sodasta ja sen eri tekijöistä. Sitä kautta ajatukseni kulkeutuivatkin tänään maailman päättäjiin, eri valtakuntien päämiehiin. Hehän tapaavat toisiaan aina milloin minkäkin asian yhteydessä. He kun ovat toistensa kollegoita. Tämä ajatus tuntui aluksi kyllä täysin absurdilta näin tavallisen Maija Meikäläisen näkökulmasta katsottuna, mutta tottahan se on.

No mitähän nämä kollegat juttelevat tapaamisissaan? "Kuis sulla menee sen ja sen "naapurin" kanssa? " "Miten te olette hoitaneet tämän tai tuon asian?" "Voitaisko me tehdä tässä asiassa yhteistyötä?" "Meidän pojat kyllä hoitaa nuo hommat hyvin. Meillä on ajatus lähteä kehittämään tällaista projektia. Haluatteko liittyä mukaan siihen?" jne. Sitten voidaan toki vähän syödä ja olla hetken aikaa viihteellä yhdessä ja jutella vähän niitä näitä ajan kuluksi. Ja ihmisiä kun ollaan, niin joskus voidaan sanoa pari sanaa jopa perheenjäsenistä. Näin sen voisi kuvitella olevan. 

Lieneekö heillä kuitenkaan mitään sen sortin kollegiaalisuutta, jossa yhdessä kyettäisiin oikeasti puuttumaan asioihin, jos jollakulla alkaa oikeasti todellisuuden taju hämärtyä ja hän alkaa käydä vaaralliseksi sekä itselleen että muille. Sellaista järjestelmää ei ole päättäjiä varten luotu, vaikka heitä periaatteessa koskevat samat psykologiset lainalaisuudet ja eettiset säädökset kuin muitakin kansalaisia. Heitä koskevat saman Jumalan säädökset ja ohjeet kuin kaikkia muitakin ihmisiä. He ovat solmineet useita kansainvälisiä sopimuksia, mutta joskus vaikuttaa siltä että osa sopimuksista solmitaan vain näön vuoksi, turvaamaan oman valtakunnan ja viime kädessä omia etuja. 

Huikeaa on ajatella että nämä pienet ja suuret päättäjät, eri kansojen päämiehet ovat kaikki ihmisiä, Jumalan luomia olentoja. Heitä koskevat kaikki samat ihmiselämään kuuluvat inhimilliset lainalaisuudet kuin muitakin ihmisiä. Se tekee tästä maailmasta aikalailla mielenkiintoisen paikan elää. Ajatella että Jumala on antanut ihmisten hallintaan kaikki päätökset ja asioiden järjestelyt täällä maailmassa. Ja millä mallilla asiat ovat? Tämä tulelle talletettu maailma huokailee koko luomakunnan kanssa kuin synnytystuskissaan.

 Kaikesta murheellisesta näkymästä huolimatta näkyy että Jumalan käden jälki ja sallimus on eri historiallisten tapahtumien yllä. Jumalan Sana on toteutunut, toteutuu parasta aikaa ja tulee vielä toteutumaan kaikki se, mikä ei ole vielä toteutunut.

Kun tätä kaikkea katselee, miettii ja pohtii, niin tulee kiitollinen ja hyvä olo siitä, että mitään maailmassa ei kuitenkaan tapahdu Jumalan sallimatta. Kaikki pahakin, mitä tapahtuu, niin Jumalan kädessä sekin on. Saan olla turvassa ja luottaa Sanan lupauksiin tämän maailman melskeissä olen Jumalan kädessä eikä siitä kukaan minua irti riistä. Siinä suuressa kädessä on kaikkien maailman kaikkien ihmisten elämä ja kuolema, päättäjienkin. Ja jokainen joutuu tekemään lopullisen tilinpäätöksensä Hänelle, miten elämänsä, lahjansa käytti.

Valoa ja varjoja

 

Näin keväällä valon määrä lisääntyy huikealla tavalla sekä päivien pituudessa että valon voimakkuudessa. Välillä täytyy ihan siristellä silmiään ja suojautua liian kirkkaalta tuntuvalta valolta vaikkapa aurinkolaseilla. Talven jälkeen valo tuntuu suorastaan tunkeutuvan joka paikkaan paljastaen samalla kaikki pintojen epäpuhtaudet. Samalla kun valo tuo virkistystä ja voimaannuttaa, se voi myös ahdistaa paljastaessaan kaiken lian ja rikkinäisyyden, mikä on saanut olla suojassa pimeinä päivinä.

Minua viehättää runsaan valon ja varjojen vaihtelu. Aina jonkin esteen osuessa valolähteen eteen, tulee myös varjo. Kirkkaalla säällä ja valossa myös varjot ovat voimakkaimmillaan. Näin on myös Jumalan kirkkauden osuessa ihmisen elämään. Hänen Sanansa on meille valo, joka antaa meille elämän. 

Jumalan valossa me toisaalta näemme oman likaisuutemme ja puutteemme, syntimme. Tämän meille paljastaa Hänen Sanansa. Toisaalta tässä valossa saamme myös kokea Kristuksen Armon auringon valon ja lämmön, kun saamme uskoa anteeksi syntimme, joita toki kadumme ja niiden tähden olemme murheellisia. Kaikki on Kristuksen sovitustyön varassa, eli Armon auringon säteilyn varassa.

Entä jos varjot lankeavat niin suurina ettei armon aurinko enää näy? Entä jos taivas käy pilveen? Mistä silloin valo?

Voimme havahtua välillä siihen, että elämässämme on tunkkainen ja värejä haalistava kajastus, jota emme ole aluksi ollenkaan huomanneet. Se on voinut syntyä vähitellen tai äkkiarvaamatta. Voi myös olla että on syntynyt niin jyrkkiä varjoja, että niiden lomasta ei Armon auringon pilkahdukset pääse luoksemme. Jokin on päässyt Hänen armonsa eteen ja esteeksi. Joskus riittää meidän omat pyhityksemme pylväät estämään armon valon loistamasta sisimpäämme. Emme saa omalla pyhityksellämme aikaan muuta kuin kasvustoa, joka tukkii Kristuksen sovitustyön tuoman anteeksiantamuksen valon ja rauhan leviämisen sisimpäämme. Joskus se voi olla joku muu meidän sisimmässämme oleva este, pieni kettu sydämemme viinitarhassa. 

Tarvitsemme joka päivä valoa. Emme tule toimeen ilman sitä. Eksymme ja joudumme harhaan ja kompastumme ilman valoa. Turhaan ei Raamatussa useissa kohdissa muistuteta valossa vaeltamisesta ja siitä, että Sana itse on valo ja valaisee sisimpämme ja mielemme. Valo paljastaa, mutta se myös eheyttää ja parantaa. Se saa aikaan myös kasvun. Ilman valoa emme voi elää. Jeesus kutsuu meitä pimeydestä valoon joka hetki. Hän sanoo että silmä on ruumiin lamppu ja jos silmäsi on valaistu, niin silloin myös koko ruumiisi on valaistu. Me saamme valomme ainoastaan Jeesuksesssa ja Hänen Golgatan täytetystä työstään joka päivä. Siinä valossa näemme elämämme kaikki asiat oikeissa mittasuhteissa. Siinä meidän on hyvä elää.

Jumala on rakkaus

 Hän, Iankaikkinen Jumala on luonut sinut, minut ja kaikki maailman ihmiset. Tätä ihmeellistä rakkauskertomusta, kuvausta meidän todellisista juuristamme, saamme lukea Raamatun alkulehdiltä alkaen. Siellä esiintyy vahvasti myös Hän, joka on meitä rakastanut jo idullamme Iankaikkisella rakkaudellaan. 

Hänet saamme oppia tuntemaan vain Hänen oman ilmoituksensa kautta, joka meillä on Pyhässä Raamatussa. Se ilmaisee meille myös Hänen ajatuksensa ja tahtonsa. Koska kaikki maailman ihmiset ovat Hänen luotujaan, ja Hän on siis laittanut iankaikkisuuden meidän sisimpäämme. Se on tietynlainen Jumalan omistusoikeus meihin. Hän tahtoo pitää tästä omistusoikeudestaan kiinni viimeiseen hengenvetoomme saakka. Tämä on siis Jumalan luonnollista yhteyttä meihin ja meidän kanssamme.

Syntiinlankeemuksessa tähän yhteyteen tuli kuitenkin täysin ylittämätön este. Ihmisestä tuli yhtäaikaa kuolevainen ja synnin orja ja samalla hänen sisimpäänsä jäi kuitenkin syvä kaipaus Jumalansa, Luojansa yhteyteen. Se kaipaus, joka siis sisimmämme on, on Jumalan aikaansaama. Hän kutsuu meitä jatkuvasti yhteyteensä herätellen meidän omaatuntoamme ja kutsuen sille Hänen tahtonsa tielle, jolla Hänen omansa vaeltavat. Jokainen ihminen tekee viime kädessä tiliä vain Hänen edessään ja joutuu myöntämään että Sinua, ainoata vastaan olen rikkonut.

Jumala on ilmoittanut selkeästi oman tahtonsa omassa Sanassaan eikä siitä ole kenenkään lupa millään tavoin poiketa tai tehdä kompromisseja Sen kanssa. Jumala on Pyhä ja vanhurskas ja Hän vihaa syntiä, koska se on vastoin Hänen Iankaikkista rakkauttaan ja pyhyyttään. Tämä näkyy selvästi jo Raamatun alkulehdiltä, kun Adam ja Eeva olivat langenneet vastustamaan Jumalan tahtoa. Se näkyy myös pitkin Vanhaa ja Uutta testamenttia kertomuksissa vedenpaisumuksesta, Israelin kansan vaelluksessa ja Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa opetuksissa.

Jumalan valtava rakkaus luomaansa ihmistä kohtaan taas näkyy Jumalan varjeluksena ja katuvan ihmisen armahtamisena, rukousten ja hädän kuulemisena, lupausten ja toivon antamisena sekä pelastuksen tarjoamisena kaikille katuville aina syntiinlankeemuskertomuksesta alkaen. Jumalan valtava rakkaus luomaansa ihmiskuntaa kohtaan saa huippunsa Golgatalla tapahtuneessa täydellisessä lunastuksessa. Se lunastus ja sovitus on tarjolla aivan jokaiselle ihmiselle. Vain siihen Jumalan ainosyntyisen pojan, Jeesuksen sovitukseen ja Lunastukseen tarttumalla ja uskomalla Sinä saat olla osa sitä Jumalan suurta rakkauskertomusta, jossa paras on vasta tulossa. Elämä iankaikkisesti tuon rakastavan ja kaikkitietävän Jumalan yhteydessä. Sen suurenpaa rakkauskertomusta ei ole tässä maailmassa eikä tulevassa. Tartu siis lujasti siihen!