Tanssin Jeesuksen kanssa

 Tänään kirjoitan sinulle, joka olet väsynyt ja pettynyt. Ympärilläsi on vain pimeää ja ahdistavaa hiljaisuutta. Näet miten maailma myrskyää ja totuuden valo näyttää kaikonneen maailmasta. Koet olevasi yksin tai ainakin lähes yksin.

Et jaksaisi enää lukea toivottomia uutisia maailman pahuudesta, kristinuskon alasajosta yhteiskunnassa. Haluaisit löytää uutta ja raikasta tuoreutta, elämää. Älä pelkää. Luota Häneen, joka on lähelläsi, rinnallasi. Hän ei väisty luotasi, vaikka pelkäät ja epäröit.

Sinä saat luottaa siihen, että Jeesus on kanssasi aina maailman viimeiseen tahtiin saakka. Et näe tällä hetkellä eteenpäin ja koet suurta epävarmuutta tulevasta aivan kuin eräs tyttö, joka ei tiennyt löytääkö hän tanssiparia tuleviin tanssiaisiin. Hän totesi, että hän tanssii Jeesuksen kanssa. Hätkähdin ja ihmettelin kuulemaani. Toiset lapsetkin vaikenivat.

Sinäkin saat panna kaiken toivosi Jeesukseen. Mistä muualta meille voisi apua tullakaan. Siis viimekädessä turvamme on yksin Hänessä. Ei ole muuta, johon voisimme tässä elämässä panna toivomme ja turvamme. Ei meitä turvaa perinteet tai niiden puuttuminen, ei toiset kristityt eikä massaherätykset. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta vielä monin verroin tärkeämpää on oma suhteesi Jeesukseen. Onko Hän sinulle tärkeä? Rakastatko Häntä ja vain Häntä koko sielustasi ja voimastasi? Elätkö Hänestä?

Itse olin huolestunut maamme tilanteesta ja kristillisten arvojen alasajosta. Mutta tänään Herra alkoi puhua minulle Hänestä. Olenko minä kiinnostunut Hänestä? Eikö Hän ole minulle kaikkein rakkain ja tärkein? Miten minä elämääni elän tässä vaikeassa maailman ajassa, jos en laita kaikkea turvaani ja luottamustani Häneen. Hän on minun Lunastajani ja pelastajani. Saan olla joka hetki Hänen kanssaan. Niin ystäväni, Sinäkin saat tehdä samoin. Hän sulkee Sinut syliinsä täynnä rakkautta ja huolenpitoa. Anna siis elämäsi, kaikkesi Hänelle!

Joulun aika

 Joulu on omistettu Jeesuksen syntymälle ja sen juhlimiselle. Juhlimme siis Hänen syntymäänsä. Yleensä tällaiseen kuuluu päivänsankarin muistamiset ja myötäilo yhdessä päivänsankarin kanssa. Jos hän sensijaan on edesmennyt, niin tapana on muistella kiitollisuudella kaikkea sitä, mitä hyvää tämä teki elämänsä aikana. 

Joulu typistyy kuitenkin lähes poikkeuksetta Jeesuksen seimen äärelle. Puhutaan pienestä vauvasta ja kerrotaan kutsutaan muitakin ihmettelemään seimen äärelle. Toki Joulun ihme on Jumalan syntyminen ihmiseksi.

Kuitenkaan ei mielestäni ole hyvä asia, jos Joulun juhliminen jää vain Jeesuksen seimen äärelle. Se ei ole koko totuus asiasta. Hänen syntymäpäivänäänkin  on syytä muistaa Hänen elämäntyönsä. Hän kasvoi aikuiseksi ja kutsui ihmisiä Jumalan valtakuntaan opettaen ja parantaen. Hän kuoli ristillä sovittaen meidän ja koko maailman ihmisten kaikki synnit. Hän oli se luvattu Messias ja rauhanruhtinas, jota Juudan kansa odotti.

Siksi Jouluna on syytä todella juhlistaa Jeesuksen syntymää, mutta ei vain pelkästään syntymää, vaan koko Hänen elämäntyötään. Sitä parasta lahjaa, jonka Hän meille syntymällä ja ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan hankki. Hän lahjoitti meille elämän. Jos joku on parantumattomasti sairas ja saakin kuulla tulleensa terveeksi, niin hän on varmasti kokee saaneensa elämän lahjaksi. Näin mekin saamme iloita.

 Joulu on ilon ja juhlan aikaa. Juhlan keskipiste on ylösnoussut Jeesus Kristus, Jumala, joka syntymällään ja ristinkuolemallaan hankki meille elämän. Ikuisesti ylistetty olkoon meidän Herramme, Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit.

Lähteellä

 Välillä tapaa ihmisiä, joilla on tuoretta ja virkistävää tuotavaa yhteiseen keskusteluun. He ovat ikäänkuin virta, joka tuo koko ajan uutta vettä ulottuvillemme. Heitä kuunnellessa tai heidän kanssaan keskustellessa kokee virvoittuvansa ja saavansa uutta energiaa jatkaa matkaa. 

Toisinaan taas kokee olevansa kuin sameiden, ummehtuneiden lätäköiden äärellä. Keskustelut tai sanoma toistaa robottimaisesti itseään eikä siihen saa oikein otetta. Tulee pitkästynyt olo vaikka itse asia ei olisikaan itselle millään tapaa vieras tai vähäpätöinen. 

Vaikea sanoa ja arvioida, mistä noiden edelläkuvattujen ääripäiden ero johtuu. Kuitenkin Psalmi 1 kuvaa ihmistä, joka elää Sanasta ja miten hän suorastaan kukoistaa. Jeesus itse myös puhuu elämän veden lähteestä ja näin kertoo itse olevansa lähde, josta juodessaan ihminen ei enää koskaan ole janoinen. 

Jotenkin aina on liitetty itse koettu ja eletty aihepiiri puheemme tuoreuteen, aitouteen ja koskettavuuteen. No tämäkin vaikuttaa hyvin haastavalta, jos ajatellaan Raamatun sanomaa ja kertomuksia. Niitä ei voi ihan tuosta vaan läpielää, mutta varmasti riittää jo se että ne uskoo todeksi ja elää suhteessa Sanaan, koska Jeesus on Sanassa. Siinä on se elämän lähde.

Mitä enemmän me luemme Sanaa ja se saa muovata meitä ja meidän ajatuksiamme ja asenteitamme, sitä syvemmin me olemme lähteellä. Jos pysymme siinä, meidän elämänpiirimme muuttuu pikkuhiljaa tämän lähteen virvoittavan ja terveeksitekevän vaikutuksen myötä ja se saa aikaan hyvää ympärilleen. Ihmiset kokevat sen hyvän ja kunnioittavat tuota lähdettä.

Voi kunpa nämä lähteet puhkeaisivat ja aukeaisivat meidän maassamme niin, että janoiset saisivat virvoittua ja juoda vettä elämän lähteestä. Raamatussa on myös esimerkki lähteistä, jotka eivät enää ravinneet ja niiden vesi tuotti vain keskosia. Niihin piti laittaa suolaa ja vesi parani ja alkoi taas virvoittaa oikealla tavalla. 

Aikamme sanomaa usein valitetaan, että siitä puuttuu suola. Nyt siis tarvitaan suolaa, että lähteissä oleva vesi alkaa vaikuttamaan tervehdyttävästi ja uutta elämää alkaa syntymään kaikkialla siellä, missä sanomaa Jeesuksesta julistetaan rohkeasti ja totuutta pimittämättä.

Tänään täällä

 Maailma on muuttumassa yhä vaikeammaksi paikaksi elää. Tämä väite on hyvin monisäikeinen ja sisältää monia, laajoja ulottuvuuksia. Tahdon tässä keskittyä pelkästään uskonnolliseen ja hengelliseen sektoriin. 

Uskonnot ovat sekoittumassa ja niiden totuusarvoa ollaan kyseenalaistamassa ennennäkemättömällä tavalla. Näin on käymässä erityisesti kristinuskon kohdalla. Sen sanoma on vaarassa muuttua tai kadota kokonaan, jos tarkastellaan asiaa inhimillisestä näkökulmasta. 

Jos olisikin kyseessä vain jokin ihmisten keksimä oppi, sen muuttuminen tällä tavalla uhkaisi jo sen olemassaoloa. Se ei olisi enää millään tavoin pätevää eikä loogista. Onhan peräti merkillistä, että se totuus ja ne periaatteet, jotka ovat olleet päteviä yli 2000 vuotta, yht'äkkiä voisivat muuntua toisiksi. 

Kristinusko on aina perustunut vahvasti Raamattuun ja ilman sitä kristinuskoa ei voisi ajatella olevan olemassakaan. Jos nyt sitten aletaan muuntaa kristinuskoa toisenlaiseksi eli irrottaa se Raamatusta, niin se ei ole enää kristinuskoa. Näin yksinkertaista se on. Ilman Raamattua, siis Jumalan Sanaa ei ole uskoa. 

Sana tuli lihaksi. Kristus syntyi ihmiseksi. Ellei näin olisi tapahtunut, niin meillä ei olisi Pelastajaa, Jeesusta Kristusta. Ymmärtänet nyt, miten tärkeää on Jumalan sana, Raamattu. Älä luovu siitä missään vaiheessa, vaan pidä siitä kiinni ja anna sen täyttää sydämesi ja mielesi aina vain uudestaan ja uudestaan. Herra luo sinussa uutta sanansa kautta.

Pidä kiinni tästä totuudesta, niin elämäsi on kartalla tai siis olet kartalla elämässäsi. Tiedät selkeän suunnan ja askelmerkit, miten ja missä vaeltaa. Näet selkeästi siinä valossa miten asiat ovat. Ilman tätä totuutta ja valoa maailmassasi on melkoinen sekamelska ja se on vaarallinen paikka elää. Ilman Sanaa eksyt, etkä löydä koskaan perille.

Missä on evankeliumi?

 Lähes kolme vuosikymmentä sitten istuin Helsingin emerituspiispa Eero Huovista vastapäätä ja esitin hänelle kysymyksen, mihin kirkko on kadottanut evankeliumin? Viisaana ihmisenä hän otti kysymykseni vakavasti ja alkoi selittää ettei niin suinkaan ole päässyt käymään. Olin tuolloin lehtorin vihkimykseen liittyvässä ordinaatiokoulutuksessa ja oli hetki, jolloin jokainen vihittävä haastateltiin henkilökohtaisesti piispan toimesta. Tuossa haastattelussa oli mahdollisuus esittää myös kysymys hänelle. 

Näin adventtina, uuden kirkkovuoden alkaessa totean surullisena, että kirkko ei virallisesti viestinnässään enää tuo esille evankeliumia. Tilalle ovat tulleet jooga, samanismi ja ilmastouskonto sekä sateenkaari-ideologia. Evankeliumi ja Jumalan Sana ja sen totuus ovat saaneet väistyä pakanallisen ja sekulaarin kulttuurin tieltä. 

Kirkko tuo adventinaikaan koteihin kalenterin, joka turhentaa koko kristillisen perinteen ja uskon, suorastaan ivaamalla ja pilkkaamalla sitä. Epätoivon ja kriisiaikojen keskellä ihmiset kaipaavat syviä ja muuttumattomia arvoja, selkeää kristillistä sanomaa ja kirkko tarjoaa heille kuin kuolettavaa myrkkyä. Seurakunnissa palvotaan ja huudetaan idän uskontojen tavoin äänimaljojen ja joogan puoleen, kun Jeesukselta rukoileva saa kaiken avun.

Jouluradio tuo shamanismia ja kietoo sillä mukaansa ihmissielut eksyttäen ja sitoen heidät pimeyteen. Kirkossa on katto korkealla ja avarat seinät avoimena kaikelle muulle paitsi ei Jumalan Sanalle ja pyhällä evankeliumille. Tähän on tultu vain muutamassa vuosikymmenessä. Kuitenkin tänäkin adventtina Jeesus on kuningas. Hän on edelleen kirkon ja seurakunnan Herra, eikä Hän hylkää ketään, joka Hänen luokseen tulee ja apuaan pyytää. Hän on viimeisenä seisova multien päällä ja joka Häneen katsoo ja turvaa, ei joudu häpeään. Hän kokoaa seurakuntansa kaikista ilmansuunnista, kansoista ja kielistä ja he saavat nousta Herraa vastaan taivaan pilvissä. Ylistetty ja kiitetty olkoon Herramme, Jeesus Kristus!

Armosta

 Kun lähtee kiipeämään kukkulan tai mäen tai tunturin päälle, matka sinne näyttää helpolta ja lyhyeltä. Kuitenkin matkaa tehdessä paljastuu aina uusi ja taas uusi rinne, joka ei alhaalta katsottaessa näkynyt. Tämä kaikki siksi, että yksityiskohdat piiloutuvat kokonaisuuksien taakse ja asiat hahmottuvat ja pala palalta näemme asioita eri näkökulmista ja näkökulmasta riippuen. 

Näin on myös Jumalan armon kohdalla. Se on meidän koko elämämme mittainen näköala. Näemme asioita aina vain syvemmin ja laajemmin.

Minua on viime aikoina puhutellut kaksi erilaista Raamatun kohtaa: Luukkaan.23:39-43 ja Luuk.15:11-32 kertomukset ristin ryöväristä ja vertaus tuhlaajapojasta. Molemmissa on nähtävillä ja syvästi koettavissa Jumalan armo.

Mitä oli ristin ryöväri tehnyt ansaitakseen paikan paratiisissa tai tuhlaajapoika ansaitakseen Isän täyden rakkauden ja pääsyn kotiin kaivattuna ja juhlittuna kotiin palaajana? Ei tarvittu muuta kuin oman avuttomuuden ja toivottomuuden näkeminen, silmien avautuminen ja avun pyytäminen. 

Mitä sinä ja minä voimme tehdä itsemme pelastumiseksi. Ei mitään muuta kuin tulo Jeesuksen luo. Jeesus on meille täydellisenä lahjana sen tuonut. Siksi siinä ei ole mitään kerskaamista suhteessa muihin ihmisiin. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja tahtoo pelastaa kaikki ihmiset. Hän on kuollut ja kuolemallaan sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit. 

Hinta on maksettu jokaisen lunastuksesta. Siitä käsin meidän on hyvä tarkastella elämää ja kaikkia ihmisiä. Olivatpa he minkä värisiä, minkä rotuisia, mihin uskovia tai ei mihinkään uskovia, rikkaita tai köyhiä, rötöstelijöitä tai nuhteettomasti eläviä. Kaikille kuuluu Jumalan armo ja evankeliumi.

Ei ole meidän tehtävämme arvioida toisten ihmisten elämää. Sen saamme jättää kokonaan Jumalalle. Ei ole tehtävämme tuomita tai langettaa tuomioita. Kuitenkin se houkutus on meillä olemassa. Jumala kutsuu meitä rakastamaan ja siunaamaan lähimmäisiämme ja rukoilemaan heidän puolestaan. Jumalan kädessä on kaikki asiat, kansat ja ihmiset. Hän ohjaa tämän maailman ja elämän kulkua. Hänen ihmeellinen armonsa tätä kaikkea kannattelee. Siinä on lepo.

Taistelu pimeyden valtoja vastaan

 Ef. 6:12:"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan,  vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."

Tämä raamatunkohta ilmaisee hyvin selkeästi ihmisen ja erityisesti Jumalan lapsen elämän realiteetit. Taistelu tapahtuu näkymättömiä voimia kohtaan. Ja nämä voimat ovat todellisia. Niiden ilmaistaan olevan maailmanvaltiaita. Ne hallitsevat pimeydessä. Koska ne ovat maailmanvaltiaita, niin silloin ne siis vaikuttavat täällä maailmassa erittäin vahvasti. Maailma on pahan vallassa.2. Joh 5:19:"Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa." 

Raamattu kuvaa ettei tähän maailmaan pidä kiintyä eikä panna toivoaan. Tämä maailma katoaa kerran ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Paikan, jossa Jumalan vanhurskaus asuu. Nyt asia ei ole vielä niin. Tätä maailmaa hallitsee tämän maailman ruhtinas, Perkele, joka kiusasi myös Jeesusta ja yritti saada hänet lankeamaan. Jeesus kuitenkin torjui hänet Jumalan Sanalla.

Se on meidänkin turvamme taistelussa pimeyttä vastaan. Jokaisen ihmisen uskoa koetellaan ja haastetaan kaiken aikaa. Olemme jatkuvassa nuolisateessa, kun paha ampuu meitä kohti palavia nuoliaan. Mitä voimme tehdä? Raamattu antaa meille hyvän neuvon Ef. 6:13-18 "Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä..."

Meidän on siis pysyttävä ensinnäkin totuudessa. Sitähän ei löydy mistään muualta kuin Jumalan Sanasta. Meidän on oltava valmiina pitämään totuutta esillä ja puolustettava sitä sekä itse oltava sen mukaisia. Kun olemme totuudessa, ymmärrämme myös oman syntisyytemme ja sen että vain armosta saamme syntimme anteeksi. 

Tarvitsemme alttiutta kertoa pelastuksen sanomaa myös muille, koska se auttaa meitä olemaan aktiivisia ja iloitsemaan muidenkin kohtaamasta pelastuksen lahjasta. Tarvitsemme lujaa uskoa, jota vain Herra yksin meissä vaikuttaa. Usko auttaa meitä näkemään Jumalan valtakunnan salaisuuksia ja pitää meidän toivoamme yllä masennuksenkin hyökätessä. 

Saamme luottaa että turvatessamme täysin Hänen armoonsa ja Jeesuksen tarjoamaan pelastukseen, meitä ei hylätä. Jumalan Sana on meidän  vahvin aseemme tässä taistelussa. Meidän on hyvä lukea Sanaa niin paljon kuin mahdollista ihan päivittäin. Meidän on valvottava omaa vaellustamme niin, että aina kun Jumalan Pyhä Henki nuhtelee ja muistuttaa ja ohjaa meitä tekemään parannusta, me ojentaudumme sen mukaan. Me ojentaudumme emmekä kyseenalaista Jumalan Sanaa. Vain sillä tavalla me pysymme taistelussa voitolla. 

Jos sen sijaan emme ojentaudu Sanan mukaan, me alamme paatua ja etääntyä Herrasta. Silloin Pyhä Henki murehtuu ja vähitellen lakkaa muistuttelemasta. Silloin alamme vähitellen paatua eikä Jeesus ja Hänen omiensa seura ole enää meille rakas. Voi käydä jopa niinkuin kävi Saulille, kun hän oli tottelematon ja Herran Henki kaikkosi hänestä. Tottelenattomuus on taikuuden syntiä, sanoo Raamattu. On vaarallista asettua Jumalan omaa Sanaa vastaan. 

 Jeesus on voittaja ja Hänen kauttaan mekin saamme voiton, jos pysymme Hänessä ja Hänen Sanassaan kiinni. Tämän maailman ruhtinas kiusaa ja eksyttää täällä maailmassa ihmisiä koko ajan. Hän on tuhanten juonten mestari. Siksi on todella tärkeää noudattaa Raamatun antamaa ohjetta siitä, miten taistelussa selvitään. Taistelu vain kovenee ja eksytykset käyvät yhä hurjemmaksi, mitä pidemmälle ajassa mennään. Turhaan ei meille ole annettu kehoitusta valvomiseen ja rukoilemiseen. Rukoilkaamme siis Hengessä ja valvokaamme joka aika kestävinä myös kaikkien pyhien puolesta.

Mikä hetki yöstä on?

 Tänään oikein havahduin miettimään, miten onkaan Raamatun totuudet ja terveet näkemykset vedetty ikäänkuin wc-pöntöstä alas. Yhteiskunnassa vallitsee hyvin voimakas ja epäoikeudenmukainen linja kristillisiä arvoja vastaan. Jos sanot tai ilmaiset omaavasi Raamatun mukaisen arvomaailman, joka ilmaisee että homosuhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia, joudut siitä tavalla tai toisella kärsimään. Sinut leimataan suvaitsemattomaksi ja rakkaudettomaksi ja vanhakantaiseksi ja vääräuskoiseksi. Jos taas muuten vain koet homosuhteet luonnon vastaisina ja epämiellyttävinä, niin sinun odotetaan jo vähintään alkavan miettiä, mikä sinussa on vikana, kun niin ajattelet, etkä hyväksy toisia ja heidän seksuaalista suuntautumistaan.

Koululaisille ja nuorille tuodaan tätä arvomaailmaa pakotetusti vaikkapa teatteriesitysten kautta. Jos sitten joku nuori sattuukin ilmaisemaan ettei pidä häntä kuvottavasta näkymästä esityksessä, hänet syyllistetään ja vaiennetaan vetoamalla sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin ja tasa-arvoon. Mutta missä on tasa-arvo, jos nuori pakotetaan katsomaan hänen omien arvojensa vastaista esitystä ja hänet pakotetaan katsomaan samaa sukupuolta olevien seksuaalista kanssakäymistä. Ei se ole mitään tasa-arvoa. Se on vain valheellinen peitenimitys yhden ja ainoan totuuden ajattelulle. Siinä heikompi saa väistyä todellisen suvaitsemattomuuden tieltä. Todellisuudessa silloin suvaitaan vain ajattelu, joka hyväksyy  kaiken jumalattomuuden ja valheen, jota on kulloinkin tarjolla.

Tällainen ajattelu on tullut myös kirkkoon ja loppua sille ei näy kirkossa. Kaikki on lähtöisin siitä, että Raamattu ei enää ole ylin auktoriteetti kirkollisille päättäjille ja toimijoille. Kun Raamatun totuus on hylätty, ollaan täysin hyllyvällä suolla. Sitä mukaa kuin hylätään Raamatun totuus, niin hylätään myös pelastus. Ei ole toista ilman toista. Jos alat peukaloida Raamatustasi pois joitain kohtia ja turvautua omaan viisauteesi tai ylipäänsä inhimillisiin selittelyihin, niin eksyt varmasti siltä ikiaikojen Jumalan viitoittamalta tieltä. Niin on nyt tapahtunut yhteiskunnassamme ja samoin kirkossa, kun ei enää Sanaa kunnioiteta, vaan ehdoin tahdoin halutaan toimia sitä vastaan. Se tietää Jumalan ankaria tuomioita, sillä Hän vihaa syntiä ja laittomuutta. Väärä vaaka on hänelle kauhistus. 

Mietin vain, miten pitkälle Herra sallii tämän kaiken mennä ja missä vaiheessa Hän puhaltaa pelin poikki. Jumala on Jumala, eikä Hän salli itseään pilkattavan. Sen ovat ihmiset täysin unohtaneet ja somekirjoittelu on todella räikeää ja  hyökkäävää Raamatulle uskollisia kristittyjä kohtaan. Raamattua pidetään satukirjana. Moraalittomuus rehottaa kaikkialla. Elämä on kuin Sodomassa ja Gomorrassa konsanaan. Siitä huolimatta ihmisiä tulee yhä Jeesuksen luokse ja löytää pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen armosta ja Jumalan rauhan. Jumalan rakkaus ja pitkämielisyys on todella ihmeellistä, tämän kaiken hirvittävän ja masentavan pimeyden keskellä. Ristiltä loistaa kuitenkin valo tänäänkin. Siinä on meidän toivomme. Jumala ei hylkää heitä, jotka Häneen koko sydämestään ja mielestään turvaavat.

Kerran taivaassa?

 On merkillistä havaita, miten Jumala ohjaa ja johdattaa meidän elämämme kulkua. Asioita on melkeinpä mahdoton havaita lähietäisyydeltä, mutta jos ottaa muutamankin vuoden perspektiivin, niin alkaa nähdä tämän asian tarkemmin. Toki täytyy olla mieleltään nöyrä ja avoin näkemään Jumalan kädenjälki elämässä ja jättää itsepintainen asioiden syy-seuraussuhteiden ja sattumien pähkäileminen omaan arvoonsa.

Jumalan toimintahan on useimmiten salattua, meidän silmiltämme näkymättömissä tapahtuvaa työtä. Hän tekee työtään ihmisten sydämissä. Jeesus kuvaa tuota tapahtumaa tutussa kylväjävertauksessa. Vertauksen opetus on siinä mielessä hyvin erikoinen ja merkittävä, kun vertaa sitä normaalin viljelykäytäntöön, jossa maa ensin muokataan hyvin ja vasta sitten kylvetään siemen, jotta sille olisi hyvä maaperä juurtua ja kasvaa. Jostain olen kuullut että Israelissa olisi ollut toisenlaistakin tapaa ja että vasta kylvön jälkeen olisi alettu muokata maata.

Siemen on tässä vertauksessa Jumalan Sana, aivan kuten Jeesus sen selittää olevan. Se kylvetty sanahan vaikuttaa meidän sydämissämme ja omissatunnoissamme pehmentäen sydäntämme ja sen maaperää aina vain syvenevään synnin ja armon tuntoon. Jumalan Sana kaksiteräisenä miekkana paljastaa ja erottaa nivelet ja ytimet jne. jotta kaikki meissä saadaan kuuliaiseksi Kristukselle. Paavali sanoo että runsaasti asukoon teissä Kristuksen Sana. Kun otamme Sanan vastaan ja ojentaudumme sen mukaisesti, se saa meissä aikaan uskon kuuliaisuutta. Jumalan laki näyttää meille meidän syntimme ja Jeesuksen veri pesee meidät puhtaiksi, lunta valkeammiksi. Vaikka meidän syntimme ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi ja purppuranpunaiset villan valkoisiksi.

Jesaja sanoo, että Jumalan sana saa aina aikaan sen, mitä varten se on lähetettykin. Jumala itse hoitaa ja kohtaa meitä Sanansa kautta. Hän asuu sanassaan Pyhän Henkensä kautta ja ymmärryksemme ja uskomme syvenee sitä kautta. 

Loppupeleissä tärkeintä on siis ottaa joka hetki vaarin Jumalan Sanasta. Se on meidän kristittyjen matkaeväs ja elämän leipä. Se auttaa meitä pysymään uskossa ja tiellä taivaaseen. Se on matkaoppaamme, ettemme eksy ja joudu harhaan. Tärkeää on siis olla kuuliainen Sanalle. Jeesus itse tahtoo, että olemme kuuliaiset, koska jollemme ole kuuliaisia, niin Jeesus ei kutsu meitä ystävikseen. Ja jos hairahdumme, emmekä ole kuuliaisia, niin herkästi voimme myös joutua pois Hänen yhteydestään ja paatua. Aina saamme kuitenkin palata ja tulla takaisin rakkaan Vapahtajamme luokse, Hänen ohjaukseensa ja johtoonsa. Saamme luottaa Hänen armohoitoonsa myös kaikki läheisemme ja koko kansakuntamme. Hän hoitakoon ja ohjatkoon meitä suuressa armossaan ja rakkaudessaan.

Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen

 Meidän elämämme on monella tapaa kuin vuoristorataa ajelisi. On iloa ja onnistumisia ja huippukokemuksia ja sitten tullaan alas huipulta vaikeuksineen ja huolineen. Välillä on tasaisempaa menoa ja sitten tulee taas huolia ja haasteita ja sitten seesteisempää menoa.

Olemme saaneet elämämme ja kaikki sen päivät Jumalan armosta, vaikka emme sitä ymmärräkään, emmekä haluaisi uskoa, niin Sana sen kertoo. Siellä kuvataan myös  miten meidät jo idussamme näki Hän, kaiken Luoja ja kutoi meidät kokoon äitimme kohdussa.

Raamatun mukaan siis Jumala näkee ja tietää kaiken meistä ihan ensi hedelmöittymisestämme alkaen aina viimeiseen henkäykseemme täällä maan päällä. Mikään, mitä meille tapahtuu ei myöskään ole Hänen sallimuksensa ulkopuolella. Jumala on niin suuri ja mahtava majesteetti, että Hän näkee ja tietää kaiken.

Jumala myös haluaa että kaikki Hänen luomansa ihmiset eläisivät Hänen yhteydessään. Siis kuuntelisivat päivittäin, mitä Jumalalla on puhuttavaa Sanassaan ja myös että ihmiset itse kertoisivat asiansa Jumalalle, aivan kuin lapsi kertoo asioita vanhemmilleen. Lapsi turvautuu kaikessa vanhempiinsa ja heidän ohjaukseensa. Sillä tavoin Jumala haluaa meitä ohjata ja johtaa.

Jumala on niin hyvä että Hän antoi meille oman poikansa, Jeesuksen. Hän halusi ettei yksikään ihminen jäisi ilman armoa ja osuutta taivaallisesta ilosta ja iankaikkisesta elämästä Hänen yhteydessään. Jokainen, joka uskossa turvaa Jeesukseen ja Hänen pelastukseensa myös pelastuu.

Jumalan hyvyys kutsuu sinua parannukseen, tulemaan Jeesuksen luokse sellaisena kuin olet. Anna Hänelle kaikkesi äläkä yritä itse muuttua. Jumala itse muuttaa ja uudistaa sinut. Parannus on siis kääntymistä Jeesuksen puoleen, Hänen armahdettavakseen eikä oman itsensä loputonta parantelua.

Kuulin joskus 80-luvulla junassa osan heidän keskustelustaan. Toinen heistä halusi vilpittömästi kertoa toiselle Jeesuksesta ja Hänen tuomastaan rauhasta ja ilosta. Siihen Toinen vastasi että hän on iloinen ja hänellä on hyvä olla. Ei hän tarvitse Jeesusta. Näinkin ihminen voi siis kokea, että hänellä on kaikki, mitä hän tarvitsee. Ei tähän mitään Jumalaa kuulu eikä tarvitse. Hän pärjää täällä ihan hyvin ilmankin.

Mutta tämä on harhaluulo. Kukaan ihminen ei ole täällä omassa varassaan ja hänen elämänlankansa voi katketa ihan minä hetkenä hyvänsä. Hän ei ymmärrä, miten Jumalan armo ja hyvyys on häntäkin vetänyt parannukseen hänen elämänsä päivinä. Raamatun mukaan ihmisellä on erityisiä aikoja, jolloin Jumala ihmistä kahdesti tai kolmesti ainakin selkeästi kutsuu yhteyteensä. Näitä kutsutaan etsikon ajoiksi. Niitä on myös kansoilla ja kansakunnilla. Jumala on järjestyksen Jumala ja Hän on asettanut kansoille ja kansakunnille asumisen rajat ja määräajat, ja se koskee myös meitä yksilöinä. Emme voi itse päättää elinpäivistämme.

Jumalan armoa on, että olemme tänään elossa. Hän siis suuressa armossaan ja rakkaudessaan kutsuu meitä yhteyteensä. Voimme myös rukoilla, jos emme ymmärrä  mitä tämä kaikki tarkoittaa. Hän on luvannut kuulla eikä Hän heitä luotaan pois ketään, joka Hänen tykönsä tulee. Jeesus voitti ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Saatanan vallan. Tämä turmiovalta yrittää hämätä ja eksyttää ihmistä viimeiseen saakka, ettei hän pelastuisi, vaan joutuisi ikuiseen eroon Jumalasta. Muista, Jumala on hyvä ja tahtoo että Sinä pelastut.

Sanoja vai Sana?

 Opetin hiljattain neljäsluokkalaisille virkettä. Kävimme yhdessä läpi sen määreitä. Ohjasin heitä samalla kuitenkin muistamaan, että virkkeet ovat ajatuksia, jotka koostuvat sanoista. Niillä voimme viestiä monella tapaa: Sanat voimme asettaa niin, että ne lohduttavat, rohkaisevat, antavat toivoa ja ilahduttavat. Niillä voimme myös satuttaa, loukata tai painaa toista alas tai tuoda pelkoa ja epävarmuutta ympärillemme. 

Sanoilla voimme luoda monenlaista todellisuutta ympärillemme. Se voi olla faktaa tai fiktiota tai niiden sekoitusta. Meidän puheestamme ja sanoistamme kuuluu se, mikä todellisuus on meillä keskiössä. Niiden kautta opimme paremmin tuntemaan toisiamme. Aina puheemme ja ajatuksemme eivät kohtaa, emmekä ymmärrä toisiamme, mutta tärkeintä onkin että kuuntelemme toisiamme.

Itse rakastan sanoja. Luen ja keskustelen mielelläni ihmisten kanssa ja kuuntelen ja pohdin erilaisten ihmisten sanoja ja puhetta. Olen lapsuudestani saakka ilmaissut itseäni myös kirjoittamalla sanoja päiväkirjaan ja myös runomuodossa. Se on jotenkin voimaannuttavaa ja terapeuttistakin.

Pohdin paljon myös Raamattua, joka on Jumalan meille antama Sana. Hänen ajatuksensa ja tahtonsa ilmenee siinä. Tämä näkyvä todellisuus, maailma on luotu sillä. Sitä meidän on hyvin vaikea käsittää ja ymmärtää, miten se on voinut tapahtua näin. Mutta itse pohdin että se on juuri näin ja se on suorastaan järkevin tapa tarkastella tätä maailmaa. Miten kaikki olisi voinut syntyä tyhjästä ja järjestyä kaikki itsestään näin hyvään järjestykseen, jota ihmismieli pystyy luokittelemaan ja jäsentämään eri tieteiden avulla sitä sanoittaen. Se että me ihmiset tutkimustemme avulla löydämme selityksiä ja käsitteitä ja pystymme sanoittamaan eri ilmiöitä yms. ei synny tyhjästä. Se on kaikkivaltiaan, Luojan järjestämää todellisuutta. 

Joku voi ihmetellä ja epäillä Sanan paikkansapitävyyttä ja sitä, miten Raamatussa on ikivanhoja kertomuksia maailman luomisesta ja syntiinlankeemuksesta ym. Ihminen miettii kuka ne on nähnyt ja kirjoittanut ylös? Eihän kirjoitustaitoa ollut vielä tässä muodossaan silloin ihmisten ulottuvilla eikä varsinkaan mitään, johon niitä kirjoituksia olisi voinut tallentaa. Se että ne kertomukset kirjoitettiin vasta myöhemmin muistiin Jumalan itsensä sanoittamina Mooseksen ja muiden profeettojen ja kirjureiden toimesta, ei tee tätä Sanaa yhtään epäuskottavammaksi. Päinvastoin sille kaikelle löytyy looginen selitys.

Historia todistaa sanoillaan ja kertomuksillaan myös Jumalan Sanan paikkansapitävyyden. Löytyy paljon yhtymäkohtia näiden sanojen ja todellisuuksien välillä. Myös profeetallisen Sanan eli profetioiden täyttyminen aina Jeesuksen syntymää, ristinkuolemaa ja lunastusta ylösnousemuksineen on meille täydellinen todistus Sanan voimasta ja vaikutuksesta. Toki kaikkein suurin todistus Sanan elävyydesta ja ikuisesta voimasta on se, että tänäkin päivänä ihmiset alkavat uskoa Jeesukseen omana Vapahtajanaan ja turvaavat Häneen. Sana elää.

Onko kaikki muutettavissa?

 Yhteiskunnassamme on käynnissä suuret muutosprosessit kaikilla sektoreilla. Mikä tätä prosessia saa aikaan, jää jotenkin hämärän peittoon. Muutos on nopeaa ja on vaikea ennakoida, mitä kaikkea se saa aikaan, mutta ajattelun ja arvomaailman murros on se, mikä syvimmiltään sitten luo paineet kaikkeen muuhunkin uudelleen arviointiin ja järjestelyyn. 

Kirkkoon tätä ajattelumallia tuodaan Raamatun arvomaailman ja totuuksien kyseenalaistamisena. Jopa hyvin ristiriitaisella ja epäloogisella tavalla. Jos Raamattu kerran sanotaan sisältävän kokoelman kirjoituksia, jotka sisältävät Jumalan puhetta ihmisille, niin on erittäin epäloogista ja epäjohdonmukaista katsoa osan tämän kirjoituskokoelman kirjoista sisältävän vanhentuneita oppeja.

Mikä on se Jumala, jonka opit ovat vanhentuneet ja joita ihmisten täytyy päivittää nykyaikaan sopiviksi? Eikö Jumala olekaan kaikkialla ja eikö Hän vaikutakaan iankaikkisuudesta käsin? Eikö Hän ole ajaton? Tällaisia asioita tulee väistämättäkin mieleen, kun lukee ja kuulee opetusta, jossa tuodaan esille Raamatun tulkintatapa, joka on irrallaan kirkon ja koko kristikunnan perinteisestä Raamatun tulkinnasta ja opetuksesta.

 Se irrottaa uskonkäsityksen ja Raamatullisen uskon, joka rakentuu pelkästään Jumalan Sanan pohjalle ja tarjoaa tilalle pelkkää ihmisten järkeilyä siitä, mitä Jumalan oletetaan olevan ja tahtovan. Se ei tuo ihmisille uskon todellisuutta, koska sitä ei voi luoda ihmisvoimin. Koska se ei kunnioita ja ole kuuliainen Sanalle, se jää pelkäksi ihmisopiksi. Ilman Jumalan Sanaa ei voi syntyä myöskään uskoa. Jos siihen tilalle nyt tuodaankin jonkinlainen ihmiskäsityksen luoma raamattu, se ei voi olla enää Jumalan Sanaa eikä siis uskoa luova elementti, vaan pelkkä ihmisoppi, järkeisoppi.

Nyt kun tätä uudistusta tuodaan seurakuntiin ja sanotaan sen olevan oikea näkemys Raamatusta, niin silloin ei todellakaan enää olla tekemisissä saman asian kanssa. Tässä piilee erittäin suuri vaara että Jumala syrjäytetään ns."kristinuskon" keskuksesta ja tuodaan Baalin palvonta ja ne menot keskeisiksi toimintamalleiksi. Ihminen ei voi koskaan ymmärtää Jumalaa ja Hänen tahtoaan muuta kuin Hänen Sanansa kautta. Emme voi lähteä muuttamaan sitä nykyajan trendien ja aatevirtausten kanssa yhteensopivaksi, koska se on ajatonta ja uutta luovaa jo itsessään. Pitäydytään siis siinä opissa, joka on ikiaikojen Jumalan säätelemää ja joka tuo meille syntien anteeksiantamuksen armosta ja pelastuksen lahjana sekä iankaikkisen elämän ja autuuden. Näin on Jumala jo aikojen alussa suuressa armossaan säätänyt ja nähnyt sen meille hyväksi lahjoittaa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. 

Uudestisyntymisen ihme

 Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luokse. Hän tiesi ja ymmärsi jo paljon Jumalasta ja Jeesuksen suhteesta Häneen. Jumalan Sana oli jo tehnyt työtään Nikodeemuksen sisimmässä. Se herätti hänen kaipuunsa Jeesuksen luokse. Kuitenkaan hänen sydämensä ei ollut vielä ottanut vastaan Jeesusta ja Hänen anteeksiantamuksensa lahjaa. Hän ei ollut vielä uudestisyntynyt, eikä siis voinut nähdä Jumalan valtakuntaa, kuten Jeesus sanoi.

Jumalan Sana tekee työtään ihmisen sydämessä ja kun aika on kypsä, ihminen syntyy uudesti ja tulee uskoon. Hän alkaa "nähdä" asioita hengellisesti. Hän alkaa ymmärtää myös Raamattua, joka on elämän leipää uskovalle, uudestisyntyneelle. Aluksi tämä uudestisyntynyt on vain maitoasteella pienten vauvojen tavoin. Hän tarvitsee paljon opetusta Sanasta ja uskovien yhteyttä kasvaakseen uskossaan.

Mikäli tämä yhteys ja ravinto jää pois, hän kuolee tai kuihtuu hengellisesti. Silloin tarvitaan Sanaa ja rukousta ja Pyhän Hengen kosketusta, että nukkuva tai hengellisesti kuollut herää uudelleen eloon. Jeesus itse sanoo olevansa elämän leipä. Ilman tätä leipää, Jumalan Sanaa ja sen antamaa ruokaa ihminen kuihtuu hengellisesti. Ei ole siis yhtään merkityksetöntä se millä uudestisyntynyt, uskova Jumalan lapsi itseään ruokkii. Hän tarvitsee jatkuvasti Sanaa kasvaakseen uskossa Jumalan lapsena ja lisäksi tätä ruokaa ja ravintoa oppiakseen tuntemaan Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa yhä paremmin. 

Uudestisyntyminen on siis salattu Jumalan työ ihmisen sydämessä. Kukaan ei näe toisen ihmisen sydämeen eikä pysty saamaan siellä muutosta aikaan. Se ei onnistu edes ihmiseltä itseltään. Se kaikki on Jumalan työtä ja lahjaa. Yht'äkkiä ihminen vain alkaa nähdä uskon kautta Jumalan valtakuntaan. Hän alkaa vähitellen ymmärtää Raamattua ja sen sanoma alkaa avautua hänelle Pyhän Hengen kautta. Hän uskoo ja ymmärtää Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen ja elää sen varassa päivittäin. Jumalan armo kantaa.

Ihmeellinen armo

 On valtavan kiitollinen mieli kesän kauneutta ihaillessa. Aamulla saa kävellä lintujen laulua kuunnellen vehreyden keskellä, aamukasteisella nurmikolla ja kerätä metsämansikoita aamupuuroon. Niiden tuoksu ja maku tuovat toistuvasti mieleen lapsuuden kesät. Meidän mökkimme ohi virtaava joki tuo elävästi mieleen lapsuuden maisemat: puron, joka virtasi keväällä tulvien ja iloisesti solisten ja kesällä hyvin maltillisesti vettä liikuttaen. Puron alajuoksun rannalla oli mansikka-aho. Siellä saniaisten, pihlajoiden ja suurten kuusten ylhäällä reunustamalla mäellä kasvoi runsaasti metsämansikoita. Paikka oli hyvin kaunis ja siellä oli myös laajat nurmialueet ja muitakin lehtipuita. Kutsuin paikkaa paratiisiksi, koska se tuli minulle lapsena mieleen Raamatun kertomuksista.

Tällainen paratiisi runsaine puineen ja pensaineen on myös meidän mökkialueemme. Joessa virtaavan veden solinaa on ilo kuunnella ja katsoa. Siihen en kyllästy millään. Keväällä ja syksyllä tulva-aikoina voi ihailla veden voimaa. Jumalan luoma luonto on kaunis myös eri vuodenaikoina. Taiteilijat ja suuret säveltäjät ovat ihastelleet tätä samaa ihanuutta vuosisatojen ajan ja tehneet upeita teoksia sen kunniaksi. Esimerkiksi Beethovenin teos, Jumalan kunnia luonnossa.

Jumala on siis hyvä ja armollinen,  kun Hän on kaiken tämän hyvän meille suonut yksin armosta. Hän katselee ihmislapsia hyvin armollisin silmin. Niiden silmien näkymää ei meillä voi olla, koska olemme syntisiä ja hyvin helposti lokeroimme ihmiset omiin lokeroihinsa. Silmissämme ei ole sellainen armollinen katse kuin Jumalalla,  kun hän näki Pietarin, ryövärin ja syntisen naisen. Meidän mieli on herkästi tuomita ja painaa alas. Jumalan mieli on toisenlainen. Hän tietää ja tuntee meidät läpikotaisin. Hän on nähnyt meidät jo idullamme ja on nähnyt meidän kehityksemme äidin kohdusta aina tähän päivään saakka. 

Voi kuinka turvallista ja ihanaa on olla tällaisen Jumalan lapsi. Kulkea Taivaallisen Isän johdattamana. Voi vain ihmetellä ja kiittää kaikkea sitä hyvää, mitä saa ympärillään nähdä. Ja ennenkaikkea sitä rakkautta, joka Hänellä on ansiottomasti koko ihmiskuntaa kohtaan. Hän kutsuu jokaista luotuaan yhteyteensä ja maistamaan että Herra on todella hyvä. Kaiken Hän on luonut kauniisti aikanansa. Hän tahtoo meille todella vain pelkää hyvää. Hän antaa ihmiselle todellisen vapauden. Hän ei kahlitse ketään, koska Hän on Totuus, joka tekee meistä vapaita. Hän vapauttaa meidät synnin ja pimeyden vallasta. Se vapaus on jo saatu Golgatan voiton kautta. Siinä on joka hetki hyvä levätä ja siitä iloiten kiittää. 

Kristitty kaapissa

 Olen ihan lapsesta saakka uskonut Jumalaan ja Hän on ollut turvani. Lukion ensimmäisenä vuonna minulle kuitenkin selkeni ihan henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Otin Hänet vastaan silloin omakohtaisena vapahtajanani. Sen jälkeen minun kristillinen vakaumukseni on saanut ihan uudenlaista syvyyttä vuosien varrella. 

Lukion jälkeisinä välivuosina minulle heräsi kutsumus kertoa Jeesuksessa olevasta Jumalan rakkaudesta muillekin. Kävin kotipaikkakunnan baareissa ja kaljakuppiloissa kertomassa sanomaa Jumalan armahtavasta rakkaudesta. Vastaanotto oli hyvä ja joskus sitä siellä vähän ihmeteltiinkin. 

Lähdin myös evankelioimisaktioihin oman kutsumukseni myötä. Kiertelimme Suomea ja Etelä-Ruotsissakin julistimme evankeliumia katujen kulmissa ja kouluissa, vanhainkodeissa ja seurakunnissa ym. Tapasin näissä kuvioissa myös mieheni ja alettuamme seurustella rukoilimme uutta suuntaa elämällemme. 

Sama palo jatkui ja Jumala johdatti meidät Helsinkiin ja minut opiskelemaan teologiaa. Pidimme kodissamme rukous- ja raamattupiiriä ja meillä oli paljon uskovia ystäviä. Elämän arjessa tuntui siltä, että oma usko jotenkin haalistui ympärillä olevien ihmisten mielipiteet ja käsitykset saivat enemmän sijaa omassa sisimmässä.

Toisen lapsemme syntymän jälkeen koin olevani jonkinlaisella vedenjakajalla: olin sairastunut vakavasti synnytyksen jälkeiseen komplikaatioon, joka oli vähällä riistää henkeni. Siellä Naistenklinikalla yli 40 asteen kuumessa, letkuissa ja antibioottia monta päivää suoraan suoneen hoidossa, sanoin Jumalalle että jos tästä selviän, niin en enää salaa uskoani, vaan kerron siitä eteenpäin. Olinhan jo lapsena, kolme- tai nelivuotiaana selvinnyt ihmeellisellä tavalla hengissä pudotessani kotini katolta 5-6 metrin korkeudesta alas lumihankeen. Silloin koin että enkeli minut laski katolta alas. Toisella kertaa olin vähällä kuolla häkämyrkytykseen kymmenvuotiaana, ellei tätini olisi kotona tullut minua ja äitiäni pelastamaan.

Sairaalasta kotiin palattuani elämä jatkui lapsiperhearjessa ja oma sisinpäni jäi edelleen odottamaan Jumalan kosketusta. Olin kyllä kristitty vakaumukseltani, mutta tarkoin valitsitsin, missä ja kenelle uskostani puhuin. Jollain tapaa halusin olla hiljaa uskostani, koska koin jotenkin ettei siitä olisi hyvä ja soveliasta puhua yleisesti tai julkisesti.

Vuodet ovat kuluneet ja yhä uudestaan on syttynyt sydämeeni ja sisimpääni se sama palo, mikä siellä oli nuoruusvuosinani. Koen että enää en halua mitenkään piilotella omaa vakaumustani ja olla siitä hiljaa. Minulla on siihen täysi oikeus, vaikka olisinkin vähemmistöä täällä maailmassa. Ja toisaalta nyt, kun halutaan oikein lailla turvata vähemmistöjen oikeudet ja mielipiteet, niin totta tosiaan en halua enää olla kaapissa. Olen kristitty ja se saa ja myös pitää näkyä ja kuulua muillekin.

Älä pelkää!

 Niin paljon on ihmisen elämässä ihan oikeita ja aiheellisia pelon ja varomisen aiheita, että on syytä muistaa, ettei pelko ole koskaan mikään turha tunne. Aina kun pelkäämme jotain, on syytä miettiä sen aiheuttajaa ja sitä, mitä voimme tehdä pelollemme. On myös pelkoa ja huolta, mikä liittyy esimerkiksi tulevaisuuteemme. Ja jos miettii nykyään, mitä kaikenlaisia uhkakuvia on edessämme, niin kyllä nekin tuovat mieliimme monenlaista huolta ja pelkoa. En lähde niitä uhkia tässä nyt yksilöimään sen tarkemmin, mutta jokainen varmasti haluaa olla turvassa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tämä turvallisuus ja tunne siitä ei kuitenkaan toteudu, vaikka kaikki sitä niin kovasti haluaisimme ihan katsomuksistamme riippumattakin. Kaikenlainen henkinen paine ja ristiriidat kasvavat sitä kovemmin, mitä kovemmin huudetaan rauhaa, tasa-arvoa, rakkautta ja turvallista tilaa. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiskeinoin ei pystytä luomaan rauhaa eikä rakkautta tähän maailmaan. Ihminen on paha ja ihmismieli on koko ajan kapinassa Jumalaa vastaan. Se tuottaa kaikenlaista vääryyttä niin, ettei luottamusta helposti löydy ihmisten välillä. Ja kun ei ole luottamusta, niin on pelkoa ja epäluuloja.

Kuitenkin on yksi tie jonkinlaiseen tasapainoon ja rauhaan, Jeesus, rauhan ruhtinas. Hänen kauttaan ja Hänen avullaan ihminen voi löytää kestävän rauhan. Pelot eivät välttämättä katoa, eivätkä niiden aiheet, mutta silti ihminen voi kokea olevansa turvassa peloistaankin huolimatta. Jeesuksessa on ainoa turvallinen tila jo tässä maailmassa. Hänessä ihminen löytää myös sen kaipaamansa vapauden ja rauhan. Sitä on rauha Jumalan kanssa. Ilman Jeesusta ihmisellä ei ole rauhaa Jumalan kanssa, vaan hän on Jumalan vihollinen. Se tila, että on Jumalan vihollinen tuo ihmiselle kyllä pelkoa ja ahdistusta. Se tuo myös kaikenlaisen varustelun ja panssarit suojaksi kaikenlaista lähimmäisten hyväntahtoistakin elettä kohtaan. Ihminen joutuu tietyllä tavalla silloin sotavarusteluun sekä Jumalaa että lähimmäisiä kohtaan. Se taas voi johtaa monenlaisiin epätoivoisiin tekoihin.

Jeesukseen turvaava saa siis jo täällä ajassa kokea rauhaa ja tasapainoa, vaikka kaikki pelon aiheet ja pelot eivät poistuisikaan. Luottamus Hänen johdatukseensa antaa lepoa ja rauhaa. Voi keskittyä niihin asioihin, jotka itseä ihan oikeasti kiinnostavat ja oppia tuntemaan itseään ja lähimmäisiään armollisen Jumalan näkökulmasta. Ajattele, Jumala on luonut sinut ja minut ja koko maailman. Hän vallitsee ja hallitsee kaikkea. Mitään ei tapahdu Hänen tietämättään eikä edes sallimattaan. Se on merkillistä, mutta totta. Silloin, kun siihen jaksaa uskoa ja luottaa, kaikki tuntuukin helpolta. Kuitenkin meillä jokaisella on omat vaikeutemme ja haasteemme, jotka usein rajoittavat uskoamme ja luottamustamme Jumalan hyvyyteen omalla kohdallamme. Nekin saamme tunnustaa Hänelle ja pyytää Häntä lisäämään meille uskoa.

Usko ja tiede

 Ihminen 2020-luvulla on hyvin tieteellisen maailmankäsityksen kylvetyksen saanut ihan pienestä pitäen. On mahdollista että hän ei ole kuullut mitään puhuttavan Jumalasta ja Jeesuksesta ja pitää heitä satuolentoina peikkojen ja menninkäisten tapaan. Raamattu on mahdollisesti selitetty hänelle myös satukirjaksi.

Ei ole ihme ollenkaan, että nykyihmisen on niin vaikea uskoa Jumalaan tai hänen olemassaoloonsa. Kaikki maailmassa on pyritty selittämään tieteellisesti ja tiede on nostettu ylimmäksi auktoriteeksi, koska sen avulla on luultu voitavan selittää ja tutkia Kaikki läpikotaisin. Ihminen on ottanut tästä kaikesta tiedon hallinnasta kunnian itselleen ja on tullut kuvitelmissaan siihen luuloon, että hän voi hallita kaikkea.

Kun Charles Darwin julkaisi 1800-luvun puolivälissä omat evoluutioteoriansa, oli se ikäänkuin viimeinen sulka ihmisen tiedehattuun, jolla hän pyrkii torjumaan kaiken tuonpuoleisen ja selittämään sen ihmisjärjen avulla. Teoria sisältää kuitenkin paljon aukkoja ja tarvitsee vahvaa uskoa ja julkisen tuen ollakseen kattava selitys maailman synnylle. Niinpä se on tullut osaksi koulujen opetussuunnitelmia, pakollisesti omaksuttavaksi, jottei kukaan alkaisi epäilemään sen luotettavuutta. 

Luomisusko on kutistettu uskontotuntien katsomusaineistoon. Monellekaan opettajalle ei ole tullut selkeää käsitystä siitä, miten kristinusko ja maailman luominen voisivat jäsentyä maailmankuvaan. Siksi heidän on hyvin vaikea opettaa uskontoa sen edellyttämällä tavalla. Ja sen vuoksi taas uskonnonopetus ei useinkaan tue lapsen maailmankatsomuksen kehitystä kristinuskon näkökulmasta. Ateismille ja joillekin muille henkisyyden muodoille se kyllä antaa mahdollisuudet juurtua mieliin.

Kristinusko on siis joutunut marginaaliin aivan kirjaimellisesti tässä 2000 vuoden kehityskulussa. Alussahan kristityt kokivat hyvin paljon vainoja sen vuoksi että heitä pidettiin yhteiskunnan vihollisina, koska he eivät suostuneet palvomaan keisaria. Kuitenkin hyvin nopeasti jopa eräs Rooman keisareista halusi kääntyä kristityksi ja kristinusko julistettiin maan ainoaksi uskonnoksi. Se levisi kaikkialle maailmaan nimenomaan radikaalin sanoman ansiosta. Sanoma armosta ja anteeksiantamuksesta, tasa-arvosta, toivosta ja ikuisesta elämästä saavutti ihmisten sydämet valtavalla voimalla ja nopeudella. 

Kristinusko tuli meidänkin maahamme noin tuhat vuotta sitten. Kaikki alkoi kukoistamaan vähitellen myös meidän maassamme. Jumalaa ja Hänen Sanaansa sekä Hänen tahtoaan arvostettiin kodeissa, kirkoissa ja koko yhteiskunnassa. Sitten tuli niin suuri hyvinvointi ja yltäkylläisyys meidän maahamme, että unohdimme kokonaan Jumalan. Me käänsimme kansana selkämme Jumalalle kuin Israelin kansa erämaassa ja lukuisat kerrat sen jälkeenkin. Se johti Jumalan tuomioihin ja Israelin kansa sai kärsiä mm.holokaustin hirvittävyyden kaiken pakkosiirtolaisuuden lisäksi. 

Me olemme nyt sanassa tilanteessa kuin Israelin kansa, kun profeetat julistivat tuomioita ellei kansa tee parannusta. Me olemme nyt veisenterällä: joko parannus ja kääntymys Jumalan puoleen tai tuomio ja tuho. Jumala ei salli itseään pilkattavan. Hän on edelleen se Jumala, kaikkivaltias Herra, joka on luonut taivaan ja maan. Hän, ei kukaan muu. Tämä maailmankaikkeus ei ole syntynyt sattumalta eikä itsestään, kuten valheellisesti yritetään väittää. Siihen samaan valheeseen on sitten lisätty kaikki muukin valhe, joka kyseenalaistaa Jumalan oman Sanan ja Hänen Pyhän tahtonsa. Jumalan totuus ei kuitenkaan katoa mihinkään, ei tulessakaan. Hän tulee toteuttamaan Sanansa ja tahtonsa ja Hänen edessään meidän kaikkien on tehtävä tili omasta elämästämme. Vain Jeesukseen turvaamalla voimme pelastua.

Jos Jumala päättää tuoda tuhon kansamme keskuuteen, niin senkin hän tekee suuressa rakkaudessaan. Hän ei haluaisi kenenkään hukkuvan synteihinsä. Jumala vihaa syntiä ja vääryyttä ja toimittaa oikeuden parhaaksi katsomallaan tavalla eri kansakuntien joukossa, niin meidänkin. Jumalan sanassa lukee että hän on asettanut kansoille ja kansakunnille rajat, että he etsisivät Jumalaa. Näin rakastava ja ihmeellinen on meidän rakastava, taivaallinen Isämme. Kääntykäämme siis Hänen puoleensa ja kaikessa noudattakaamme Hänen tahtoaan. 

Kirkko keskellä kylää

 Ennen kirkot rakennettiin hyvin näkyville paikoille, mäen päälle, keskeiselle ja vaikuttavalle paikalle ihmisten yhteisöä. Ne olivat merkittävissä rooleissa koko kylän ja yhteisön henkisen ja hengellisen elämän tukirankoina.  Niiden vaikutus koettiin merkittävänä ihmisten kaikenlaisissa elämäntilanteissa ja niiden sanoma ja opetus oli korkeassa arvossa ihmisten mielissä.

Oikeastaan kristityt kaikkialla maailmassa ovat samalla tavalla merkittävässä asemassa. Jeesus on lähettänyt omansa maailman keskelle olemaan valona ja suolana. Se valo, joka Hänen omistaan loistaa, ei ole mitään inhimillistä valoa, ei erinomaisuutta ja erityistä hurskautta. Jokainen kristitty heijastaa ympäristöönsä Jeesuksen tuntemista. Se heijastus tulee elävästä yhteydestä Jeesukseen. Kun sinä olet Hänen omansa ja elät päivittäisessä yhteydessä Häneen, niin sinä heijastat ympäristöösi Hänen valoaan.

Miten elää päivittäin yhteydessä Jeesukseen? Se on elämää joka hetki Hänen tarjoamansa anteeksiantamuksen varassa. Lukemalla päivittäin Sanaa, pysyt Hänen ajatustensa ympäröimänä, ymmärrät Hänen tahtoaan ja Hän vahvistaa uskoasi ja luottamustasi Häneen. Sinä ymmärrät itseäsi ja motiivejasi silloin paremmin, koska Hän vain tuntee sinut läpikotaisin. Itsekään et tunne itseäsi ja vaikuttimiasi niin hyvin kuin Hän ne tuntee. Saat silloin levätä ja luottaa elämäsi Jumalan varaan. 

Kun sinä tällaisena, inhimillisiä tunteita ja tarpeita täynnä olevana ja kuitenkin Jumalaan sydämestäsi turvaavana ihmisenä elät elämääsi ihmisten keskellä, sinä loistat ympäristöösi Kristus-valoa. Sinusta loistava valo nähdään ja koetaan, koska se valo, joka sinussa on, ei ole tästä maailmasta. Pyhä Henki ohjaa ja johtaa sinua elämään Kristus-elämää toisten keskellä. Hän ohjaa sinua rakastamaan ja palvelemaan toisia, kutsumaan heitä Jeesuksen yhteyteen, johon kaikki ihmiset on tarkoitettu jo luomisesta lähtien. Syntiinlankeemus tuli, mutta se ei tuhonnut kaikkea, koska Jumala antoi meille Jeesuksen ja korjasi näin ikuisen kuilun Hänen ja meidän väliltä. Elä siis Jeesuksen yhteydessä, Hänen rakkautensa ympäröimänä.

Jumalan valtakunta tulee

 Kaikkialla länsimaissa näkyy surullisia merkkejä kristinuskosta luopumisesta. Tämä on seurausta Raamatun Sanan hylkäämisestä hengellisen elämän, kristillisen uskon ja seurakunnan ylimpänä auktoriteettina ja kristinuskon poispyyhkimisenä yhteiskunnallisen elämän ja vaikuttamisen marginaaliin. Tämä puolestaan on vaikuttanut sen että kirkolla ja kristillisellä uskolla ei enää ole sitä vaikutusvaltaa eikä arvoasemaa, mikä sillä oli maassamme aina kristinuskon  saapumisesta saakka. 

Näin on käynyt maassamme, kun on alettu tehdä kompromisseja yhteiskunnallisen kehityksen kanssa eikä ole johdonmukaisesti ja selkeästi tuotu kirkoissa ja seurakunnissa esille Raamatun totuutta. Tämä on johtanut siihen että suola on käynyt mauttomaksi. Se sanoma, jota on tuotu esille kristinuskon sanomana onkin menettänyt merkityksensä ja näin siitä on tullut aivan voimatonta, hengetöntä ja ihmiskeskeistä humanismia.

Vaikuttaa siltä että kristityt ovat jäämässä alakynteen tässä valtavassa puristuksessa ja suoranaisessa helteessä, johon on äkkiä jouduttu. Enää ei olekaan selkeää totuutta seurakunnissa, vaan ne ovat jakautuneet erilaisiin leireihin sen mukaisesti, mitä itsekukin omasta mielestään pitää oikeana. Enää sitä ei aina uskota löytyvän Raamatusta, vaan halutaan olla suvaitsevaisia, miellyttää ihmisiä ja korostetaan rakkautta yli Jumalan tahdon. 

Kuitenkin Raamatussa löytyy selkeä punainen lanka ihan luomisesta hamaan Herran päivään ja tuomioihin saakka. Se on ehdottomasti Jumalan tahtoa ja kaikkivaltiutta korostava. Hänen kädessään on ihmisten elämä ja kansojen kohtalot. Sieltä näemme myös sen, mitä on odotettavissa Jumalan tahtoa vastaan toimiville. Näin on ollut kautta historian. Kun Jumala on varoittanut kansoja tai ihmisyksilöitä vääristä valinnoista ja synnistä, parannuksen teko on saanut aikaan siunauksen sateet. Jos taas synti on saanut yhä enemmän sijaa kansan elämässä johtaen siihen että he ovat hyljänneet elävän Jumalan, on se merkinnyt kansakunnan tuhoa.

Miten mahtanee olla meidän maassamme ja meidän elämässämme? Olemmeko valmiita kääntymään Jumalan puoleen ja kyselemään Jumalan tahtoa elämässämme? Vain se tuo meille rauhan ja turvan jo tässä ajassa ja kerran saamme olla vapaana tästä taistelusta ikirauhassa. Vain sitä kautta vielä meidän maamme tulisi terveeksi ja perheet ja lapset onnellisiksi. Vain sitä kautta lapsilla ja nuorilla olisi kestävä tulevaisuus ja toivo. Se ei ole hiekalle rakentamista, tyhjien lupausten ja haihattelujen perään haikailua, vaan iankaikkisen Jumalan varaan kaiken laittamista. 

Oi jospa ymmärtäisimme että Jumala on meidät luonut ja ottaisisimme sen todesta. Silloin myös ymmärtäisimme arvostaa selkeitä elämän käyttöohjeita, jotka itse Hän on meille rakkaudessaan antanut. Hän meitä niin rakastaa. Hän on antanut Sanansa meille vakuudeksi siitä, että kaikki on Hänen kädessään ja hoituu kyllä. Me olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti Häntä ja Hänen yhteyttään että uusiutuisimme päivittäin Hänessä ja kantaisimme hedelmää. Sitä emme itse näe eikä se ole useinkaan kivutonta. Herra on kuitenkin kanssamme ja saamme täällä luottaa Jumalaan ja Hänen Sanaansa ja sen toteutumiseen, mitä Hän on luvannut tehdä. 

Me olemme turvassa tapahtuipa sitten mitä tapahtuukaan. Saamme nostaa päämme ja luottaa siihen että Jumalan valtakunta tulee ja Hän tulee toteuttamaan tahtonsa. Jeesus tulee noutamaan omansa. Saamme elää päivittäin Hänen turvassaan, vaikka maailma ympärillämme näyttää tuhovoimansa, niin Jeesuksen kanssa meillä on rauha ja turva. Siinä rauhassa ja levossa kannattaa päivittäin viettää aikaa ja viipyillä. Hän vahvistaa uskoamme ja pukee meidät voimallaan päivittäin ja hetkittäin. 

Älä luovuta!

 Aurinko paistaa ja sydämessäni on kiitollinen mieli Jumalalle Hänen armostaan ja hyvyydestään minua kohtaan. Elämässäni on on ollut monenlaista myrskyä eikä kaikki tilanteet ole olleet ollenkaan miellyttäviä tai toivottuja. Kuitenkin jälkeenpäin katsoen kaikessa voin nähdä johdatuksen ja kaikesta olen selvinnyt tavalla tai toisella. Niissä itselleni epämukavissa vaiheissa olen kapinoinut Jumalaa vastaan ja ollut tyytymätön Hänen johdatukseensa, mutta kuitenkin ne ovat saaneet minut hakeutumaan yhä lujemmin hakemaan apua, turvaa ja luottamusta juuri Hänestä. Koen että se on ollut suurta armoa. Muuten en osaisi luottaa Jumalaan ja turvautua Hänen apuunsa.

Israelin kansa sai usein kokea Jumalan hyvyyttä ihan konkreettisissa elämän vaiheissa. He pääsivät pois Egyptin orjuudesta, saivat mannaa ja viiriäisiä erämaassa nälkäänsä ja monin tavoin heitä varjeltiin ja autettiin. Kuitenkin hyvin pian he unohtivat Jumalan hyvyyden ja alkoivat kapinoida häntä vastaan. He kääntyivät hakemaan apua epäjumalista ja pystyttivät epäjumalankuvia ja patsaita jopa heidän pyhiin Herran temppeleihin.

Aina, kun ihminen etääntyy Jumalan rakkaudesta ja Hänen hyvyydestänsä, hän alkaa hakea itselleen muuta turvaa ja luottamusta joko itsestään tai jostain itsensä ulkopuolelta olevista asioista. Näitä kutsutaan epäjumaliksi. Niitä ovat esimerkiksi raha tai joku muu asia, joka nousee Jumalan turvan tilalle.

Näin kävi Israelin kansalle usein erämaassa ja näin käy myös meille, kun emme noudata Jumalan tahtoa ja ohjeita. Ja se on vaikeaa, jos emme tunne Häntä. Emme silloin voi myöskään luottaa Häneen,  saati noudattaa Hänen tahtoaan. Me tarvitsemme Sanaa, jota kautta ainoastaan opimme tuntemaan Häntä. 

Sana on koko Raamattu. Vanhassa testamentissa näkyy Jumalan koko olemus ja sen valtava syvyys ja laajuus, mittaamattomuus. Sitä lukiessa tulee ymmärrys ihmiselämän raadollisuudesta ja haavoittuvuudesta, mutta myös Jumalan kaikkivaltius ja majesteettisuus. Uusi testamentti tuo tähän täyttymyksen, Jumalan ottaessa ihmisen osan syntyessään ihmiseksi ja lunastaessaan ihmiskunnan ja koko luomakunnan kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Synnin ja pahan valta on kukistettu ja Jeesukseen turvaamalla meillä ainoastaan on pelastus meidän synneistämme koko olemuksemme syvintä pohjaa myöten. 

Historia opettaa, niin myös Israelin kansan historia. Ihmisluonto on loppuun saakka paha ja pahuuteen taipuvainen. Jos me luovutamme ja luovumme Sanasta ja Hänen yhteydestään, niin olemme eksyksissä. Silloin meistä tulee herkästi Jumalan vihollisia, jota jo luonnostamme olemme syntiinlankeemuksen seurauksena. Kun olemme uudestisyntyneet Jeesuksen muuttaessa meidät uusiksi luomuksiksi Pyhässä Hengessä, tarvitsemme jatkuvasti elävää yhteyttä Häneen, joka meidät omistaa, jonka lapsia olemme. Vaikka elämäämme tulee myrskyjä ja vaikeuksia, olkoot ne viemässä meitä lähemmäs Jumalaa ja Hänen turvaansa. Jos meidän osaksemme tulee hyviä ja aurinkoisia päiviä ja asiat tuntuvat soljuvan eteenpäin, muistakaamme kiittää ja ylistää siitä Jumalaa, joka liittää meidät yhä lujemmin Hänen armoonsa. Olemme vasta matkalla taivaan kotiin, emme vielä perillä.

Armotonta menoa

 Ihminen voi puhua armosta ja vedota siihen ymmärtämättä koko käsitteestä yhtään mitään. Toisaalta voidaan puhua vääryydestä ja vaatia toisia tilille, ymmärtämättä sitäkään asiaa sen syvällisemmin, mitä vääryys todella on.

Kun ihmetellään sitä, miksi täällä maailmassa tapahtuu niin paljon kaikkea pahaa ja yritetään selittää näitä ilmiöitä vaikka kuinka viisaasti tahansa, ei se sulje pois pahuutta tästä maailmasta.

Ihminen on paha. Raamatun mukaan ihminen on paha eli syntinen. Hän on perisynnin alainen  koska ensimmäinen ihmispari lankesi syntiin. Tämän seurauksena saimme myös käyttöohjeet, tarkemmin sanottuna toimintamallit ja reunaehdot elämällemme. Ne ovat Jumalan kymmenen käskyä. Niistä kolme ensimmäistä koskee suhdettamme Jumalaan ja loput liittyvät meidän suhteisiimme muihin ihmisiin.

Aina kun tarkastellaan joitain pahoja tekoja ja pahuutta ilmiönä, olipa se väkivaltaa, varkauksia tai petoksia tai mitä tahansa sen kaltaista tapahtumaa, on huomattava yksilön ja koko yhteisön vastuu omista teoistaan. Niin yksilön, kuin yhteisönkin kuuluisi noudattaa lakia, joka suurelta osin edelleen perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn. 

Nyt on vain valitettavasti käynyt niin että Jumalan lain ensimmäinen taulu on jätetty syrjään niin yhteisöjen kuin yksilöidenkin elämässä. Se on saanut aikaan yhteiskunnallisen rakenteen rapautumisen moraalin ja kaiken toiminnan ja kehityksen alueilla. Kun Jumalan kunnioitus jää pois lainsäädännöstä ja yhteiskuntaelämästä, alkaakin pahuuden voimat nakertaa yhteiskuntaamme ja sen kaikilla sektoreilla on havaittavissa mädännäisyyttä ja epäsuotuisaa toimintaa. Kaikki kärsivät ja syyllisiä etsitään ja asioita selitellään. Olisi aika silloin katsoa peiliin, Jumalan Sanan peiliin. 

Käy paastoon!

 Pääsiäinen lähestyy ja nyt elämme paaston aikaa.  Nykyihmiselle paaston aika ei käsitteenä tuo samoja merkityksiä kuin sen alkuperäinen, Raamatussa ilmenevä ja vanhastaan kristikunnassa tunnettu merkitys on. Käsitykset vaihtelevat ruumiin kurittamisesta aina tavaroista ja mieliteoista luopumiseen. 

Raamattu puhuu samassa yhteydessä myös oikeudenmukaisuudesta. Jesaja 58: 1-7" Huuda täyttä kurkkua,älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa,joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat että Jumala heitä lähestyisi: "Miksi me paastoamme, kun et sitä sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivinänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne. Katso riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä kutsut paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen? Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn; että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kytkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

Siinä viitataan myös vääryyden siteiden irrottamiseen. Miten ne irrotetaan? Raamatun mukaan siihen ei ole muuta tietä kuin Jumalan tahdon etsiminen ihmisen kaikilla teillä eli siis kaikessa mitä hän tekee. Jos hän poikkeaa pois Jumalan tahdosta, se merkitsee hänen joutumistaan Perkeleen ansaan tavalla tai toisella. Nämä vääryyden ikeet ja kahleet eivät katkea muuten kuin synnin tunnistamisena ja tunnustamisena synniksi, katumuksen ja parannuksen kautta. Kun ihminen katuu sitä pahaa, mitä hän on tehnyt ja pakenee Jeesuksen luokse, hän saa anteeksi ja voiman taistella sitä pahuutta ja syntiä vastaan, joka oli hänet aiemmin kietonut.

Oikea paasto on siis toisaalta Sanan alla elämistä, itsetutkistelua ja myös lähimmäisen tukemista taivastiellä tai sille tielle rohkaisemista. Se on syntien ja oman syntisyyden tunnistamista ja tunnustamista ja Jeesuksen yhteyteen tulemista.

Nyt käsillä oleva paaston aika on mahdollisuus hiljentyä ja antaa Sanan vaikuttaa ja tehdä työtä sydämissämme ja omissatunnoissamme, että voimme panna pois sen kaiken väärän, joka meidät niin helposti kietoo ja saa otteeseensa ja turvautua Jeesukseen. Jumala näkee meidät ja tietää kaiken meistä. Me itse olemme sokeita omille virheillemme ja omalle pahuudellemme. Paaston aikana voimme erityisesti keskittyä Jeesuksen kärsimystien muistelemiseen ja antaa sen puhutella meitä erityisellä tavalla. Miten valtava kärsimys, uhrautuminen meidän syntiemme tähden, meidän edestämme! Kaiken Hän kantoi ja sovitti meidän edestämme! Mikä valtava rakkaus! Tuokoon se rakkauden ja kiitollisuuden meidän sydämiimme ylitsevuotavina!

Tänä aikana on erityinen vaara että puhe paastosta ja paasto itsessään jää vain pintapuoliseksi konmarittamiseksi ja omien hyveiden haalimiseksi. Silloin se ei johda aitoon parannukseen ja katumukseen eli mielenmuutokseen. Se ei avaa silmiämme näkemään omaa tilaamme Jumalan edessä. 

Toisaalta paaston aika antaa hienon mahdollisuuden ja jopa erityisen vastuun kirkoissa ja seurakunnissa julistaa katumusta ja parannusta koko seurakuntaväelle ja koko kansalle. Me olemme seurakuntina ja koko kansana luisuneet pois elävän Jumalan tahdosta. Meidän mahdollisuutemme ovat mahdottomat ilman Jumalaa. Vain Hänen armossaan on toivomme. Meidän on nöyrästi etsittävä Jumalan tahtoa ja tultava Hänen parannettavikseen ja armahtamikseen. Vain sitä kautta voi kansallemme tulla uudet, paremmat ajat. Vain se tuo meille kaipaamamme rauhan ja yhteyden eri ihmisryhmien välille sekä sopua ja yksimielisyyttä arjen haasteiden keskelle. 

Katso Jeesukseen

Me ihmiset olemme todella taitavia analysoimaan erilaiset haasteet, tilanteet ja ilmiöt niin, että meille itsellemme tulee käsitys siitä, miten tästä taas selvitään eteenpäin. Joskus se tapahtuu helpommin ja toisinaan tarvitaan useita eri asiantuntijoita tekemään tilannearviota. Meidän mielissämme voi liikkua kuitenkin pelonsekaisia tunteita ja ajatuksia siitä, miten meidän todellisuudessa käy. 

Kristittyinä voimme ja meidän pitäisi aina ja joka tilanteessa ymmärtää kääntyä Jeesuksen puoleen asioissamme. Niin tekivät Jeesuksen seuraajat omana elinaikanaan. Se oli heille tietyllä tavalla luontevampaa kuin meillä, koska Jeesus eli ja vaikutti heidän keskuudessaan. Kuitenkaan heillä ei ollut sitä tietoa ja mahdollisuutta perustaa uskoaan Jumalan Sanan vahvalle perustalle, mikä meillä on. Jeesus ei ollut vielä tuolloin tehnyt sitä kertakaikkista pelastustekoa, minkä Hän myöhemmin teki kuolemalla ristillä syntiemme sovitukseksi ja ylösnousemuksellaan voitti kuoleman ja pahan vallan. Eikä Pyhä Henki ollut vielä tuolloin vuodatettu.

Me sen sijaan voimme lukea ja vahvistaa uskoamme Raamatun Sanan kautta. Jeesus itse asuu Sanassa ja me saamme siitä ihan konkreettista elinvoimaa päivittäin, jos vain käännymme Hänen puoleensa ja keskustelemme ja vietämme aikaa Hänen kanssaan. Jeesus ei ole mikään mielikuvitusolento, kuten kaikki satuolennot ja eri uskontojen palvomat olennot ovat. Hän on elävä persoona. Hän on todistettavasti elänyt maan päällä oleva historiallinen henkilö. Mutta hän ei ole pelkkä henkilö siinä mielessä kuin kaikki muut historian henkilöt, vaan Hän on Jumalan Poika ja itse Jumala. Hän ei ole enää kuoleman tilassa kuten muut, vaan Hän elää. Siksi meillä on mahdollisuus olla joka päivä ja joka hetki kontaktissa Hänen kanssaan. 

Jeesus elää meissä. Hän elää meissä Pyhän Hengen kautta uudistaen meitä ja tehden meitä Hänen kaltaisekseen yhä enemmän, päivä päivältä. Siksi on todella tärkeää viettää aikaa Hänen seurassaan päivittäin lukemalla Sanaa ja rukoilemalla ja rakentumalla Kristuksen seurakuntana uskovien yhteydessä aina niin usein, kuin se vain on mahdollista. Tärkeää on rohkaista myös muita uskomaan Häneen ja Hänen Sanaansa. 

Meidän ei siis tule elämässämme minkään vaikeuksien, pelkojen ja haasteiden keskellä jäädä katsomaan aaltoihin. Meidän Herramme on kaikkivaltias ja tietää miten kaikki menee loppupeleissä. Meidän ei pidä murehtia, vaan kaiken saamme tuoda kiitoksella hänelle tiettäväksi. Saamme luottaa siihen että Hän on uskollinen ja pitää meistä huolen. Tämä vaatii meiltä nöyryyttä ja luottamusta Hänen viisautensa ja hyvään tahtoonsa meitä kohtaan. Kaikkea emme voi täällä ajassa ymmärtää, hallita emmekä muuttaa. Riittää että muistamme, kuka on Herra ja kuningas iankaikkisesti. Hänen on kunnia, valta ja herraus ikuisesti. Siinä on meidän toivomme ja turvamme.

Usko koetteilla

 Moni kiistää epäilystensä keskellä joko Jumalan tai hänen kaikkivaltiutensa ja hänen mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin nykyajassa. Ihmisen inhimillinen järki ja luonto ovat automaattisesti Jumalaa vastaan. Tämä johtuu Ihmisen langenneesta luonnosta, joka hänellä on syntiinlankeemuksen seurauksena. 

Kun tullaan kysymyksiin oikeasta ja väärästä, vedotaan hyvin herkästi ihmisen omaan kykyyn ratkaista moraaliasiat oman järkensä avulla. Tässä kuitenkin ihmisen rajoittuneisuus tulee vastaan, koska hän tarvitsee moraaliauktoriteetin voidakseen toimia objektiivisesti ja puolueettomasti. Muutoin ratkaisu on aina jonkin filosofisen aatejärjestelmän mukainen ja tämä näkökulma edellä toimitaan. 

Kristillisen uskon mukaisesti toimittaessa taas Jumala ja Hänen Sanansa toimii myös moraaliauktoriteettina. Sen mukaan toimitaan ja annetaan sen ohjata ajattelua ja toimintaa. Vaara piilee siinä, miten suhtaudutaan Raamattuun. Jos Raamatun ei ajatella olevan ajaton, ikuisen Jumalan iankaikkinen tahto, voidaan tätäkin auktoriteettia lähteä järkeilemällä muuttamaan tähän aikaan sopivaksi. Silloin Jumalan kaikkivaltiudelle laitetaan suitset ja ihminen alkaa ohjastamaan sitä ja jumaluus katoaa. Se on täysi mahdottomuus sovittaa ihmisen inhimillinen järki ja jumalallinen viisaus yhteen. Jumala ei anna kunniaansa muille.

Kun sitten halutaan muuttaa Jumalan totuus ihmisen totuudeksi myös seurakunnassa, Jumalan Henki kaikkoaa sieltä. Mukautuminen tämän maailman lainalaisuuksiin käy yhä ilmeisemmäksi, ja Jumalan Sanaan perinteisesti uskovat joutuvat siitä kärsimään. Rakkautta lähimmäisiä kohtaan olisi antaa veljien ja sisarien toimia oman uskonsa ja vakaumuksensa mukaisesti, he kun eivät ole muuttamassa Raamatun totuuksia, vaan haluavat pitää niistä kiinni. Nyt nämä ristiriidat ovat levinneet kaikkialle seurakuntiin ja se saa aikaan vain hajaannusta ja luopumusta.

Kuitenkin usko ei ole kenenkään käskettävissä eikä määrättävissä. Se on lahja, joka annetaan vain nöyrään sydämeen. Sydämeen, joka on valmis antamaan kaiken kunnian Jumalalle. Hän on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa. On vaarallista alkaa kyseenalaistaa Jumalan tahtoa ja hänen Sanaansa. Silloin ihminen asettuu sotimaan itse Jumalaa vastaan. Siinä sodassa ihminen on aina häviäjä.