Pakomatka keskitysleiriltä ja Jumalan varjelus

 Eilen metsässä, korven keskellä mustikoita poimiessani muistui mieleeni eräs lukemani kirja ja sen kirjoittaja: Aatami Kuortti oli Inkerin kirkon pappi Inkerissä,Venäjällä 1900-luvun alkupuolella. Stalinin vainojen alettua hänet pappina otettiin kiinni ensimmäisten joukossa ja hänet siirrettiin vankileirille. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan sieltä aivan ihmeellisellä tavalla ja hän selvisi turvaan Suomen puolelle pitkiä aikoja korvessa harhailtuaan.

Tuolla pakomatkalla hän eli mm.metsämarjojen avulla. Olen lukenut tuon kirjan joskus teini-iässä ja sen vuoksi muistikuvani kirjasta ovat hieman hataria, mutta pääsanoma ja ihmeellinen varjelus ja pelastuminen erilaisten jännittävien vaiheiden kautta Jumalan armosta on edelleen muistissani. Luin kirjan silloin ahmien nuoreen mieleeni jokaisen vaiheen jännityksellä seuraten, miten kirjoittaja selvisi kaikesta ja pääsi pois vankileiriltä Jumalan auttaessa ja ohjatessa ihmeellisesti hänen pakomatkaansa. Kirja on siis tosikertomus Aatami Kuortin elämän vaiheista. Voittaa jännittävyydessään nykyajan fiktiiviset romaanit.

Oli vuosi 1986, kesäinen sunnuntai. Olin lukenut Vantaan seurakuntien ilmoituksista että Helsingin pitäjän kirkossa on evankeliumijuhla, johon kuuluu ensin messu, sitten vielä lounas ja päivätilaisuus ja puhujana Aatami Kuortti. Sydämessäni läikähti. Voisiko se olla totta, että tuo nuoruudessani lukemani kirjan sankari, Jumalan armosta Stalinin vainoista selvinnyt pappi olisi nyt tuolla messussa ja juhlilla puhumassa.

Menimme messuun koko perheellä. Ja olihan hän juuri sama henkilö, joka oli kirjankin kirjoittanut. Hän jotain mainitsi siellä juhlassa tuosta seikkailustaan tai sitten joku muu puhuja siitä mainitsi. En muista enää niin tarkkaan pitkien aikojen päähän varsinkin, kun siellä kirkossa sattui episodi, joka häiritsi pitkään minua. Olimme messussa ja nuorempi tyttäremme itkeskeli sylissäni ja yritin rauhoitella häntä. Yht'äkkiä luonamme seisoi iäkäs nainen, joka yritti itsepintaisesti ottaa katsekontaktia sylissäni olevaan tyttövauvaan ja sanoi että antaa tälle hyvän mielen pistoksia. Hän kierteli ja kaarteli ympärilläni yrittäen joka puolelta onnistumatta saamaan katsekontaktia, koska pidin vaistomaisesti tyttäreni kasvot rintaani vasten. Hän tupisi jotain että kun saisi nuo silmät kontaktiin. Hän höpötti että lapset nauravat hänelle vielä kadun toisella puolellakin. No onneksi mieheni palasi takaisin vessasta, jossa hän oli ollut käyttämässä vanhempaa tytärtämme. Hänet nähdessään häiritsijä lopetti loitsimisyrityksensä ja lähti pois kirkosta ja me saimme jälleen rauhassa osallistua messuun. 

Tuon kertomani tapauksen vuoksi en muista muuta Aatami Kuorttista, kuin sen että hän todella oli sama henkilö,  joka oli kirjan kirjoittanut ja että saimme vielä rohkaisuksi ja vahvistukseksi uskollemme hänet nähdä ja kuulla, hänen kirjansa jo aiemmin luettuamme. Tuo kirja on meillä kotona, kun ostimme sen joskus ja miehenikin sen luki siis jo ennen kuin hänet näimme livenä. Tuo Kuorttin kirja on kyllä erittäin ajankohtaista luettavaa tänäänkin, kun tuo Venäjän tilanne on tällä hetkellä se, mikä se on. 

Apostolien päivänä

 Iloitsin tänään sydämessäni käydessämme messussa Kokemäen kirkossa. Messu ja erityisesti sen virret puhuttelivat minua kovasti. Oli siunattua kokea ja aistia Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa niin voimakkaana ihan tavallisessa sunnuntain jumalanpalveluksessa. 

Yleensähän odotetaan ja arvioidaan että Pyhä Henki ja armolahjat toimivat joissain erityisissä, sitä korostavissa tilaisuuksissa, joissa kovasti ylistetään ja haetaan siunauksia ja Hengen kastetta.

Itse kaipaan herätystä monien muiden uskovien tavoin. Herätystä on rukoiltu ja sitä on odotettu jo vuosikymmenet, mutta vielä se on viipynyt. Nyt olen kuitenkin itse vahvasti vaikuttunut että herätys tulee ja Jumala sen armossaan antaa tulla, ikäänkuin sateena kuivaan maahan.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että meidän maamme hengellinen kenttä ainakin luterilaisen kirkon sisällä on ainakin kolmijakoinen, aivan kuten Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikoihinkin. Meillä on ihmisiä, jotka kieltävät Raamatun totuuksia, koska eivät niihin usko, on tarkkaan Sanan ja oikean opin valvojia ja ihmisiä, jotka nöyrästi tekevät palvelutyötään uskollisina Sanalle, Pyhän voitelussa.

Kun istuu messussa ja huomaa, että Jumalan pyhyys alkaa murentaa ja kokee olevansa Pyhän edessä, tulee hyvin kiitollinen mieli. Jumala on suuri ja Pyhä. Me olemme syntiset, mutta saamme jatkuvasti turvautua Hänen armoonsa. Tämä saa minut todella iloitsemaan sydämessäni, miten paljon Jumala meitä rakastaa. Hän on meille pelastuksen lahjaksi valmistanut ja siksi Hän toimii myös hyvin yksinkertaisella tavalla, vailla mitään suuria ja mullistavia spektaakkeleita, siellä missä Sanaa julistetaan ja ehtoollista jaetaan.

Jumalan tuuli puhaltaa siellä missä tahtoo. Me kuulemme vain sen huminan, mutta emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Jumala on Pyhä ja kaikkivaltias eikä Hän anna kunniaansa muille.

Laitan tähän liitteeksi mukaan virret, joita tämän päivän messuun liittyi ja ne tekivät tästä messusta erityisen, yhdessä muun julistuksen ja toiminnan kanssa.