Tuhlattua armoa vai ansaitsematonta armoa

Kesä on tarjonnut aivan parastaan säiden, kukkaloiston ja ihan kaiken sen, mitä olen pienenä ihmisenä edes osannut kaivata.  Mitään ei todellakaan ole puuttunut. 

Kuitenkin sielussani on koko ajan ollut hiljainen kaipaus olla yhteydessä Häneen, kaiken Luojaan. Onneksi on Sana; mahdollisuus hiljentyä ja rukoilla. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä ja sielun janoani ja kaipaustani ei tyydytä mikään muu kuin Jeesus. 

Tämä on kyllä tullut monta kertaa todistettua tämänkin kesän aikana, vaikka kuinka ihania hetkiä olenkin saanut Suomen suvessa viettää ja rakkaitteni kanssa olla. Se on kuitenkin niin että kun kerran pääsee maistamaan iankaikkisen elämän lähteestä, niin sille lähteelle janoaa päästä yhä uudelleen ja sitä Elämän janoa ei pysty nämä niin ihanatkin ajalliset elämän lähteet sammuttamaan.

Kirkkoon olisi mieli tehnyt lähteä, niin kuin useita kertoja aiemminkin tänä kesänä. Taas tuli kuitenkin terveysesteitä ja mieheni rytmihäiriöt pistivät siihen stopin  tällä kertaa.  Oli viisasta jättää kirkkoreissu väliin ettei käy kuin vuosi sitten Porin evankeliumijuhlilla, jolloin juhlamessu muuttuikin ambulanssimatkaksi Porin sairaalaan. On siis syytä kuunnella sydäntään ja antaa Jumalan johtaa elämää kaikessa viisaudessaan. Kun Hän vain mua paimentaa, ei multa mitään puutu.

Ehtoollista olisimme kovin kaipailleet, kun edellinen saatu joskus helmikuussa. Mutta Herra ravitsikin meitä radio Deistä tulevalla messulla. Oli Pekka Heiskasella paljon syvää sanomaa jaettavana. Saarnan eksegeesi oli huolella tehty ja homileettinen analyysi kohdillaan. Jumalan armon sanomaa tuhlaajalapsilleen Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta omiaan ja kaikkia luotujaan kohtaan. Sitä vettä tahdon juoda ja sille lähteelle aina janoan. 

Kesämietteitä

On ollut mielestäni aivan ihana alkukesä ja säät ovat suosineet ainakin täällä Etelä-Suomessa kaikkia tasapuolisesti. Tuntuu kuin itse Luoja olisi lempeällä kädellään pyyhkinyt ja ohjaillut kaikkea tämän niin rakkaan isänmaamme yllä. Jotenkin minulla on tullut myös sellainen usko ja luottamus, että meitä on suuresti varjeltu tämän koronakevään aikana ja saamme siitä olla erityisen kiitollisia. 

Itse kaiken Luoja on muutenkin vaikuttanut maahamme positiivisesti jo noin tuhat vuotta tänne tulleen kristinuskon myötä. Sehän levisi meille sekä idästä että lännestä. Sitä ennen täällä ei ollut mitään tietoa Raamatun ja kristinuskon Jumalasta, vaan täällä palvottiin erilaisia jumalia ja vainajahenkiä ja harjoitettiin shamanismia. Tätä kuvaa meille kansalliseepoksemme, Kalevala. Historioitsijat tietävät kertoa, että pakanuuden aikana, kun palvottiin erilaisia jumalia, niille uhrattiin myös erilaisia uhreja, jopa lapsiuhreja. Tällaisiin viittaavia löydöksiä on tehty ainakin Kolin alueelta, jonka tiedetään olleen ennen tärkeä uhripaikka.

Kristinuskon tultua pakanuus ja tietämättömyys väistyi ja sivistys alkoi vaikuttaa Suomessa tuoden ihmisille lukutaidon, sivistyksen ja länsimaisen lainsäädännön, mikä perustuu kristillisiin arvoihin ja kristilliseen ihmiskäsitykseen, joka taas puolestaan perustuu Raamattuun ja Jumalan kymmeneen käskyyn.

• Moni ei varmasti osaa edes kuvitellakaan, miten syvästi kristinusko on vaikuttanut meidän kulttuuriimme ja lainsäädäntöömme. Sen vaikutukset ovat koko länsimaisessa kulttuurissa ja koko länsimainen kulttuuri on oikeastaan syntynyt sen vaikutuksesta. Tätä mieltä on myös englantilainen kirjailija, Tom Holland,  jonka haastattelu on julkaistu myös uusimmassa Uusi tie-lehdessä.

Itse innostuin ja ilahduin siitä, miten valtava rakkaus Jumalalla onkaan koko ihmiskuntaa kohtaan, kun Hän antoi meille 10 käskyä. Nehän ovat todella valtava elämää ja ihmisen suhdetta Jumalaan suojeleva ohjekokoelma. Jos ne saavat olla ja ovat kaikkien ihmisten ohjenuora elämässä, niin meillä kaikilla on silloin täällä hyvä ja turvallista elää ja olla. Tämähän olisi elämän ihanne. Se olisi kuin elämää paratiisissa. 

Kuitenkaan syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen ei ole kyennyt edes Jumalan Pyhää tahtoa ilmaisevan kymmenen käskyn avulla elämään niin, että voisi elää Hänen yhteydessään. Siihen tarvittiin Jeesuksen sovitustyö Golgatalla, ja siitä syntyi kristinusko, koska uskomme ettemme itse omin voimin kykene täyttämään Jumalan tahtoa. 

Kuitenkin kristittyinä tarvitsemme Jumalan kymmentä käskyä elämäämme suojelemaan. Niitä ei ole annettu meille sitä varten että osoittelemme toisia sormella ja etsimme heistä vikoja, vaan se on nimenomaan meidän jokaisen henkilökohtaiseksi elämänohjeeksi annettu, että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme.

Totuuden rajapinnalla

On toinen lomapäivä ja pohdiskelen mielessäni mennyttä vuotta. Minulle on tahtomattanikin iskostunut koulujen lukuvuosirytmi eli minun vuoteni alkaa aina loppukesällä ja loppuu taas kesän koittaessa. Tämä johtuu siitä, että koulussa asiat vain menevät siinä rytmissä. Nyt siis muistelen viime kesää ja sen jälkeen  tuomia muutoksia omaan hengen ja sielunmaisemaani.

Olen hämmästyksekseni joutunut toteamaan, kuinka kapeaksi elintilani on käynyt tietyssä mielessä. Nyt ihmettelet suuresti mitä tarkoitan tällä elintilan kapenemisella. No se on yksinkertaisesti sitä, että nykyään jos esittää jossain yleisesti omia, omantuntonsa ja vakaumuksensa pohjalta olevia mielipiteitään, niin joutuukin yllättäen suuren ryöpytyksen kohteeksi. Tämä on mielestäni  huolestuttavaa. Varsinkin siinä mielessä että tällaiselle omantunnon vakaumuksen mielipiteelle ei enää näytä olevan minkäänlaista tilaa ja oikeutusta. Ollaan suorastaan lynkkaamassa kyseisen vakaumuksen omaavia ihmisiä.

Minua tällainen toiminta häiritsee ja suorastaan ahdistaa, koska näen täysin outona ja epäoikeudenmukaisena sen ajattelutavan että toisinajattelijat halutaan vaientaa. Heidän mielipiteensä ja vakaumuksensa nähdään uhkana ja vaarallisena sekä täysin mahdottomana, turmiollisena ja toisten ihmisarvoa loukkaavina.

Kun tähän ajatteluprosessiin otetaan mukaan Raamattu ja perinteiset kristilliset arvot ja perinteiset näkemykset oikeasta ja väärästä, niin ollaan ikäänkuin tehosekoittimessa. Muutosvirta tulee ja pyyhkii ja ravistelee ihmisten totuuskäsityksiä ja arvoja rajulla tavalla. Kysymys kuuluu, olenko hereillä ja haluanko pitäytyä siihen, minkä oikeaksi ja hyväksi näen ja uin vastavirtaan vai heittäydynkö välinpitämättömänä virran pyörteisiin.