Joulua 2020

 Joulun aikaan tulevat joulupukit ja tontut, nuo herttaiset satuolennot. Vaan eipä joulun varsinainen keskushenkilö, syntymäpäiväjuhlaansa viettävä Jeesus, olekaan satua. Hän on historiallinen henkilö, josta on kirjoitettu Raamatussa, mutta myös joissakin Raamatun ulkopuolisissa historiallisissa lähteissä mainitaan Jeesuksen syntyneen Betlehemissä ja arkeologisissa kaivauksissa on todistettavasti löydetty Jeesuksen syntymäpaikka, jolle paikalle on sitten rakennettu kirkko. 

Monet paikat Nasaretissa, Kapernaumissa ja Jerusalemissa puolestaan todistavat ja puhuvat omaa kieltään Jeesuksen elämästä siellä. Hän syntyi juutalaisen kansan ja kulttuurin keskelle kaivattuna Messiaana. Juutalaiset olivat odottaneet vapauttajaa Rooman valtakunnan sorron alta. Osa heistä ei kuitenkaan nähnyt Jeesuksessa odottamaansa henkilöä, koska he eivät ymmärtäneet Raamatun profetioita tulevasta Messiaasta. He eivät ymmärtäneet sitä sanomaa,  koska heidän yhteytensä Jumalaan ei ollut Pyhän Hengen kirkastamaa, vaan ulkokohtaista tapauskonnollisuutta. He kyllä tunsivat tarkkaan Jumalan lain ja sen vaatimukset, mutta heidän sydämensä oli siitä kaukana.

Jeesuksen ajan juutalaisissa oli myös niitä, joilla oli selkeä Pyhän Hengen valo ja ilmoitus asiasta. Yksi heistä oli evankelista Luukkaan mainitsema Simeon. Hänelle Pyhä Henki oli ilmoittanut, ettei hän kuole ennenkuin on nähnyt Messiaan. Ja niin hän Hengen johdattamana saikin pyhäkössä nähdä Jeesuksen,  kun hänen vanhempansa toivat häntä ympärileikattavaksi.

Ihmeellinen oli tuo johdatus. Kuitenkin vielä ihmeellisempi oli Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä. Se oli tosin ennustettu jo profeettojen ennustuksissa. Jes. "Katso neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja hänelle on annettava nimi Immanuel. " Joku väittää ettei tämä ole totta, eikä Jeesus ole syntynyt neitsyestä, vaan on Joosefin poika. No silloin meillä ei olisi mitään kristillistä uskoakaan,  jos näin olisi. Nimittäin me olemme myös Pyhästä Hengestä uudesti syntyneitä me uskovat.  Sitä kautta meistä on tullut uusia luomuksia, taivaallisen Isän lapsia. 

Johannes sanoo evankeliumissaan että Jumala loi sanallaan maailman ja se sana Logos oli siis jo alussa ja se sana oli Jumala. Paavali kuvaa tätä prosessia myös että Kristuksessa on kaikki luotu. Luodessaan meidät, Jumala puhalsi meihin oman Henkensä. Meissä kaikissa on Jumalan yhteyden kaipuu, koska meidät on luotu Jumalan kuviksi. Jumalan sanat ovat Jumalan ajatuksia. Hän sanoo sanassaan että minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne.  Jumalan sanassa, Jumalan ajatuksissa on uutta luova voima. Ne ovat Jumalan Henkeä täynnä ja saavat aikaan sen uutta luovan ja uudestisynnyttävän vaikutuksen siellä missä Hän niin tahtoo. Tuuli puhaltaa siellä missä tahtoo.

Nyt siis et voi väittää ettetkö olisi Jumalan luotu. Todistan tämän sillä, että sinä olet ajatteleva olento aivan kuin Jumalakin. Samoin sinulla on tietoisuus itsestäsi. Pohdiskelin joskus pienenä lapsena,  miten minusta on tullut minä, milloin minä olen alkanut olla olemassa. Myöhemmin olen ymmärtänyt että tämä tietoisuus ei ole voinut syntyä minkään sattuman ja evoluutioprosessin kehityksenä. Minä olen olemassa ja minulla on tietoisuus itsestäni, koska Jumala on minut luonut. Se tietoisuus on samalla  tavalla sinulle ja minulle myös portti näkymättömään todellisuuteen ja myös yhteys Jumalaan, kun Jeesus saa sinun ja minun rikkoutuneen Jumalasuhteen eheyttää.

Jeesus syntyi tänne maailmaan tullakseen korjaamaan sen paratiisin lankeemuksessa rikki menneen jumalasuhteen, jota ilman me olemme ikuisesti erossa Jumalasta. Kuitenkin, kun Jeesus tuli ja sovitti meidän syntimme omalla kuolemallaan, Hän samalla toi meille ikuisen elämän lahjan. Siksi me riemuitsemme jouluna siitä, että meille on syntynyt Vapahtaja. Ja Hän on todella paras joululahjamme. Joko sinä olet avannut tämän lahjasi?

Onko millään mitään väliä?

 Luettuani eilen blogitekstin, Vihollinen viikkaa kalsarisi,  havahduin näkemään miten syvällä me olemme tämän ajan sotkuisissa vyyhdeissä. Pahuus on kietoutunut ympärillemme niin, että se ulottaa lonkeronsa perheidemme keskelle. Nyt pitää olla valveilla ja rukoilla lasten ja nuorten puolesta ja tehdä oikeita ratkaisuja. 

Viistoistavuotias nuori on alaikäinen ja vanhemmilla on velvollisuus, oikeus ja vastuu häntä ohjata ja kasvattaa. Nykyinen lainsäädäntö on kuitenkin ristiriidassa jo itseäänkin vastaan vaatiessaan ja salliessaan 15-vuotiaalle nuorelle vapauksia ja oikeuksia toimia vanhempien tahdon vastaisesti esim.nimenmuutosasiassa ja ties missä muissa lapsen ja nuoren kasvuun ja kehitykseen liittyvissä asioissa. Tämä johtaa siihen, että vaikutteille ja ulkoapäin tulevalle ohjaukselle ja vaikuttamiselle altis lapsi tai nuori voi tehdä vanhempien tahdon ja vakaumuksen vastaisia ratkaisuja. Tämä taas voi johtaa siihen että vanhempien kasvatusmahdollisuus omiin lapsiinsa kaventuu, eivätkä he enää voi vaikuttaa niihin ratkaisuihin ja pyrkimyksiin, jotka ovat kotien ja vanhempien arvojen vastaisia, vaikka heillä edelleen huoltajina on vastuu ja velvollisuus kasvattaa ja huolehtia alaikäisistä lapsistaan. 

Tämä on hirvittävä ristiriita. Jos ajatellaan, että ideologia, joka on saanut mitä suurimmassa määrin jalansijaa meidän yhteiskunnassamme, alkaa ohjaamaan meidän lainsäädäntöämme siihen suuntaan, ettei vanhemmilla  ole enää oikeutta ohjata tietynikäisiä lapsiaan omien arvojensa mukaisesti, vaikka he kuitenkin ovat vielä lain mukaankin heidän huoltajiaan, niin ollaan todella pulassa. Näin kuitenkin valitettavasti asiain tila näyttää olevan. 

Se tuo mukanaan sen asian, että vanhempien mahdollisuus vaikuttaa omien lastensa elämään kapenee entisestään ja lapset joutuvat yhä herkemmin monenlaisten, heidän kehitykselleen haitallisten ideologioiden valtapiiriin ja sitä kautta pois terveen ja normaalin elämän vaikutuspiiristä. Tätä näkymää olemme nyt jo näkemässä lasten ja nuorten parissa. Toki lasten ja nuorten parissa edelleen tehdään asioita myös suuressa määrin oikein, mutta tämä edellä mainitsemani vaikutuksen hedelmätkin ovat jo osaltaan näkyvissä.

Happy Halloween?

 Muistoissani kuljen Pyhäinpäivään vuonna 1981. Olin tuolloin viettämässä lomapäiviäni Helsingissä, edesmenneen Malla-sisareni luona. Lomaa minulla oli Jengi- ja Katulähetyksen työstä Leväsjoella. Minun mieleni oli kaihoisa ja kaipasin mielessäni ihmistä, johon olin rakastunut. Halusin Jumalan vahvistusta ristiriitaiseen tilanteeseeni, koska koin rakkauteni sellaiseksi.

 Näin Kirkko ja kaupunki-lehdestä että Kansanlähetyksen tilaisuus on Etelä-Hesperian koululla. Lähdin sinne, rukoillen mielessäni että saisin Jumalalta johdatusta asiaani. Tilaisuuden päätteeksi minulle täysin tuntematon ihminen tuli luokseni sanoen että hänellä on minulle asiaa Jumalalta. En ollut ollenkaan hämmästynyt, vaan tätä juuri olinkin odottanut.

Lähdimme kävelemään ulos koululta ja hän ohjasi minut lähimpään puistoon ja huomasin seisovani aivan Sibelius-monumentin juurella. Siellä hän puhui kielillä ja selitti minulle sanomaa, jota vain yksin Jumala voi minusta ja asioistani tietää. Sain vahvistuksen Herralta. Se vahvistus oli minulle erityisen tärkeä että jaksoin luottaa yksin Jumalaan elämäni seuraavissa vaiheissa. Tuosta Pyhäinpäivästä on nyt kulunut jo 39 vuotta ja olen ollut naimisissa tuon minulle Herran lupauksin vahvistaman miehen kanssa 38 vuotta. Muistona tuosta Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan on kodissamme pianon päällä kuva Sibelius-monumentista.

Vuosia myöhemmin näin kerran illalla vuoteeni jalkopäässä erittäin ikävän ilmestyksen. Siinä näyttäytyi minulle itse Saatana sarvipäisenä ja erittäin rumana, karmeana hahmona. Ymmärsin siitä, että edessäni on hän, joka voi hukuttaa minut Helvetin tuleen. Kavahdin ja pelästyin näkyä ja rukoilin Jeesusta apuun. Sen koommin en enää ole tätä nykyä nähnyt.

Aika pian sen tapauksen jälkeen olemme kirkossa ja olimme juuri ehtoollispöydän äärellä. Silloin näin Jeesuksen niin kauniina, ihanana ja rakkaana näkynä, että sen kaltaista hyvyyttä ja rakkautta ei voi kuvata maan päältä mistään. Se oli jotain todella koskettavaa. Hillitsin itseni ja keskityin ottamaan vastaan ehtoollisen, itse Jeesuksen Kristuksen, jonka juuri olin ilmestyksessä nähnyt.

En ymmärrä miten ja miksi olen näitä ilmestyksiä voinut nähdä. Nyt kuitenkin ymmärrän sen, että persoonallinen paha, Saatana on olemassa ja hän todella haluaa hukuttaa ihmiset Helvettiin. Hän elää ja nauttii kaikesta pimeydestä, koska hän on pimeyden ruhtinas. Sen vuoksi en pidä Halloweenista, enkä mistään muustakaan pimeyden leikeistä.

 Monet ihmiset eivät usko että on olemassa Saatanaa, koska eivät usko Jeesukseenkaan. He leikkivät tietämättään pimeyden leikkejä. Minusta on kuitenkin hyvin surullista että tämä pimeyden juhla Halloween on nyt tuotu lasten juhlaksi ja heitä puetaan kammottaviin asuihin ja kerrotaan kauhutarinoita. Ja tämä kaikki siksi että enää ei uskota että on olemassa jotain sellaista mitä me emme näe. Me kun olemme itsessämme sokeita, ellei Jumala meidän silmiämme avaa. Jotkut ovat niin sokaistuneet että ovat alkaneet palvoa itse pimeyden ruhtinasta, Saatanaa.

Itse Jeesus

 Kuljin eilen töistä kotiinpäin kävellen omissa ajatuksissani. Minut keskeytti  jonkin matkan päässä takanani kävelevä mies kysymällä minulta erittäin kohteliaaseen sävyyn, "rouva, olisiko teillä tulta?" Vastasin kieltävästi, lyhyesti "ei". Samalla minua jo harmitti että olin ehkä hieman turhan töykeä. 

Mies asteli rinnalleni ja kyseli seuraavaksi jo suuntaa paikkaan, johon hän oli menossa. Hän totesi että oli harpponut kuulokkeet korvillaan hieman ohi siitä, mistä hänen olisi pitänyt kääntyä. Neuvoin hänelle suunnan ja jatkoimme siis jonkin matkaa yhdessä. 

Satoi hieman vettä, johon hän totesi, että vettä sataa mutta ollaan positiivisia. Silloin sanat ikäänkuin kirmasivat suustani ulos:"Haluatko tietää mikä minulle tuo valoa ja iloa elämääni?""No kerro!"hän vastasi. Sanoin, "Jeesus "Hän katsoi minua hetken kuin puulla päähän lyötynä ja oli hetken hiljaa. Sitten hän totesi että se on sinun juttusi. "Minä uskon karmaan. Molemmat ovat uskon asioita. " Myönsin että näin on.

Totesin hetken hiljaisuuden jälkeen että kyllä se hänellekin vielä voi selvitä. Hetken vielä mietittyään hän tuntui edelleen pohtivan kunnioittavaan ja ihmettelevään sävyynsä että "vai itse Jeesus " Sitten hän jo kysyikin että miten olin tämän Jeesuksen löytänyt tai tullut kohdanneeksi. Kerroin hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi asian ja jotenkin hänen olemuksensa herätti minun sympatiat ja kysyin haluaako hän että muistan häntä rukouksin. Hän vastasi myöntävästi ilahtuneena ja kertoi myös nimensä, kun sitä pyysin, jotta voin hänestä ihan omalla nimellään Jeesukselle jutella.

Yhteinen kävelyretkemme oli päättymässä ja neuvoin häntä vielä kertaalleen oikeaan suuntaan ja toivotin siunausta hänen elämäänsä. Hän oli jo toisella puolella katua kuullessaan siunauksen toivotukseni ja nosti iloisena peukun pystyyn.

Koko tuon yhteisen matkan ajan hän oli pitänyt sätkää/tupakkaa kädessään ikäänkuin odottaen että saisi siihen vielä tulta. Mielessäni ajattelin, että jospa hän saikin ikuista tulta tai ainakin kipinää siitä yhteisestä keskustelustamme. Ihmeellinen on Jumala, kaiken Luoja ja ihmeellisiä ovat ihmislapset, jotka heijastavat aina Luojaansa tavalla taikka toisella.

Rukouksissani muistelen tätä hetkellistä kanssamatkaajaani.

Jumalan sateenkaaren alla

 Tämä syysloma oli taas todella virkistävä. Oli monenlaista keliä ja puuhaa. Sain levätä, puuhata kaikenlaista, mutta myös uppoutua moniin mielenkiintoisiin kirjoihin, joita olin ottanut mukaani.

Kirjoja lukiessani ja syksyisiä päiviä viettäessäni ajatukseni kulkivat kirjojen maailman kautta kauas muinaisiin aikoihin. Oli todella ihana viettää aikaa myös antaen ajatusten lentää vapaasti kirjojen herättämissä ajatuksissa.

Eero Junkkaalan esseet Raamatun paikkakunnista toivat lisäväriä jo muutenkin värikylläiseen maisemaan värittäen myös mielenmaisemaa. Eero kirjoittaa esseitään mielenkiintoisella, nykytiedettä ja arkeologiaa kunnioittavalla tavalla ja ne saavat kyllä lukijansa vakuuttumaan Raamatun paikkojen ja kaupunkien historiallisuudesta ja todenperäisyydestä.

Havahduin järkyttyneenä kuitenkin eräässä kohdassa, missä puhuttiin Gibeasta. Paikka tai kaupunki liittyy Vanhan testamentin Tuomarien kirjassa olevaan rankkaan kertomukseen sen aikaisten ihmisten pahuudesta ja sen seurauksista. Se oli todella rankkaa luettavaa, kun sen kertomuksen Raamatusta tarkistin. Olin sen toki lukenut muutaman kerran aikaisemminkin, mutta koska Vanhan testamentin kertomukset ovat välillä hyvin sotaisia, olin tuon kohdan lukenut myös ikäänkuin filtterin läpi. Nyt luin sen sieltä kaikessa karmeudessaan. Se pisti minut kyllä taas miettimään ja ihmettelemään asioita vähän järkytyksen kautta. Tuomarien kirjan lopussa todetaankin, että siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa ja jokainen teki sitä, mikä hänen mielestään oli oikein. Toisin sanoen aikanaan, kun 10 käskyä oli Mooseksen kautta annettu lakiliitoksi Jumalan ja israelilaisten välille, niin tätä liittoa, moraalia ja Jumalan tahtoa eivät ihmiset enää aina noudattaneet ja se näkyi sitten tietysti kaikessa elämässä ja toiminnassa.

Kun kristinusko aikanaan tuli Euroopankin mantereelle, se toi mukanaan sivistyksen ja moraalin kaikenlaisen moraalittomuuden ja pahuuden tilalle. Tämä näkyy mm.Paavalin kirjeissä eri seurakunnille. Itse olen mielenkiinnosta näitä asioita kohtaan päässyt vierailemaan muinaisen Efeson ja muutaman muun Vähän Aasian seurakunnan alueella. Siellä paikkojen historia todisti pakanuudesta ja sen mukaisesta moraalittomuudesta ja kristinuskon tuomasta tervehdyttävästä vaikutuksesta yhteiskuntaelämään ja länsimaiseen kulttuuriin. No myöhemmin historiasta saimme lukea ottomaanien ajasta ja islamin uskon rynnistyksestä näille Vähän Aasian paikoille, jolloin tilanne siellä toki muuttui toisenlaiseksi.

Kuitenkin siellä missä kristinuskon vaikutus on saanut jatkua, on pysynyt yleensä myös kristillisen etiikan vaikutus koko yhteiskunnassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että meidän aikamme yhteiskunnat ovat kiihtyvällä vauhdilla syöksymässä ulos kaikesta kristinuskon moraalista ja tilalle on selkeästi tulossa ihmisten itse valitsema moraali. Historiasta olemme kuitenkin usein saaneet nähdä yhteiskuntia, joissa tämänsuuntainen kehitys ei ole johtanut mihinkään hyvään, vaan ne ovat tuhoutuneet kulttuurisen rappion myötä.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa mutta syyslomaa väritti myös kaunis sateenkaarinäkymä taivaalla, mikä muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, ettei Hän enää meitä koskaan hukuta vedenpaisumukseen kuten muinaista maailmaa. Ja mikä parasta, Jumalan rakkaus näkyy siinä, että Hän lähetti meille Jeesuksen. Se on ikuinen merkki ja liitto Hänen rakkaudestaan. Siitä minäkin elän päivittäin, toivottavasti sinäkin❣

Tuhlattua armoa vai ansaitsematonta armoa

Kesä on tarjonnut aivan parastaan säiden, kukkaloiston ja ihan kaiken sen, mitä olen pienenä ihmisenä edes osannut kaivata.  Mitään ei todellakaan ole puuttunut. 

Kuitenkin sielussani on koko ajan ollut hiljainen kaipaus olla yhteydessä Häneen, kaiken Luojaan. Onneksi on Sana; mahdollisuus hiljentyä ja rukoilla. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä ja sielun janoani ja kaipaustani ei tyydytä mikään muu kuin Jeesus. 

Tämä on kyllä tullut monta kertaa todistettua tämänkin kesän aikana, vaikka kuinka ihania hetkiä olenkin saanut Suomen suvessa viettää ja rakkaitteni kanssa olla. Se on kuitenkin niin että kun kerran pääsee maistamaan iankaikkisen elämän lähteestä, niin sille lähteelle janoaa päästä yhä uudelleen ja sitä Elämän janoa ei pysty nämä niin ihanatkin ajalliset elämän lähteet sammuttamaan.

Kirkkoon olisi mieli tehnyt lähteä, niin kuin useita kertoja aiemminkin tänä kesänä. Taas tuli kuitenkin terveysesteitä ja mieheni rytmihäiriöt pistivät siihen stopin  tällä kertaa.  Oli viisasta jättää kirkkoreissu väliin ettei käy kuin vuosi sitten Porin evankeliumijuhlilla, jolloin juhlamessu muuttuikin ambulanssimatkaksi Porin sairaalaan. On siis syytä kuunnella sydäntään ja antaa Jumalan johtaa elämää kaikessa viisaudessaan. Kun Hän vain mua paimentaa, ei multa mitään puutu.

Ehtoollista olisimme kovin kaipailleet, kun edellinen saatu joskus helmikuussa. Mutta Herra ravitsikin meitä radio Deistä tulevalla messulla. Oli Pekka Heiskasella paljon syvää sanomaa jaettavana. Saarnan eksegeesi oli huolella tehty ja homileettinen analyysi kohdillaan. Jumalan armon sanomaa tuhlaajalapsilleen Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta omiaan ja kaikkia luotujaan kohtaan. Sitä vettä tahdon juoda ja sille lähteelle aina janoan. 

Kesämietteitä

On ollut mielestäni aivan ihana alkukesä ja säät ovat suosineet ainakin täällä Etelä-Suomessa kaikkia tasapuolisesti. Tuntuu kuin itse Luoja olisi lempeällä kädellään pyyhkinyt ja ohjaillut kaikkea tämän niin rakkaan isänmaamme yllä. Jotenkin minulla on tullut myös sellainen usko ja luottamus, että meitä on suuresti varjeltu tämän koronakevään aikana ja saamme siitä olla erityisen kiitollisia. 

Itse kaiken Luoja on muutenkin vaikuttanut maahamme positiivisesti jo noin tuhat vuotta tänne tulleen kristinuskon myötä. Sehän levisi meille sekä idästä että lännestä. Sitä ennen täällä ei ollut mitään tietoa Raamatun ja kristinuskon Jumalasta, vaan täällä palvottiin erilaisia jumalia ja vainajahenkiä ja harjoitettiin shamanismia. Tätä kuvaa meille kansalliseepoksemme, Kalevala. Historioitsijat tietävät kertoa, että pakanuuden aikana, kun palvottiin erilaisia jumalia, niille uhrattiin myös erilaisia uhreja, jopa lapsiuhreja. Tällaisiin viittaavia löydöksiä on tehty ainakin Kolin alueelta, jonka tiedetään olleen ennen tärkeä uhripaikka.

Kristinuskon tultua pakanuus ja tietämättömyys väistyi ja sivistys alkoi vaikuttaa Suomessa tuoden ihmisille lukutaidon, sivistyksen ja länsimaisen lainsäädännön, mikä perustuu kristillisiin arvoihin ja kristilliseen ihmiskäsitykseen, joka taas puolestaan perustuu Raamattuun ja Jumalan kymmeneen käskyyn.

• Moni ei varmasti osaa edes kuvitellakaan, miten syvästi kristinusko on vaikuttanut meidän kulttuuriimme ja lainsäädäntöömme. Sen vaikutukset ovat koko länsimaisessa kulttuurissa ja koko länsimainen kulttuuri on oikeastaan syntynyt sen vaikutuksesta. Tätä mieltä on myös englantilainen kirjailija, Tom Holland,  jonka haastattelu on julkaistu myös uusimmassa Uusi tie-lehdessä.

Itse innostuin ja ilahduin siitä, miten valtava rakkaus Jumalalla onkaan koko ihmiskuntaa kohtaan, kun Hän antoi meille 10 käskyä. Nehän ovat todella valtava elämää ja ihmisen suhdetta Jumalaan suojeleva ohjekokoelma. Jos ne saavat olla ja ovat kaikkien ihmisten ohjenuora elämässä, niin meillä kaikilla on silloin täällä hyvä ja turvallista elää ja olla. Tämähän olisi elämän ihanne. Se olisi kuin elämää paratiisissa. 

Kuitenkaan syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen ei ole kyennyt edes Jumalan Pyhää tahtoa ilmaisevan kymmenen käskyn avulla elämään niin, että voisi elää Hänen yhteydessään. Siihen tarvittiin Jeesuksen sovitustyö Golgatalla, ja siitä syntyi kristinusko, koska uskomme ettemme itse omin voimin kykene täyttämään Jumalan tahtoa. 

Kuitenkin kristittyinä tarvitsemme Jumalan kymmentä käskyä elämäämme suojelemaan. Niitä ei ole annettu meille sitä varten että osoittelemme toisia sormella ja etsimme heistä vikoja, vaan se on nimenomaan meidän jokaisen henkilökohtaiseksi elämänohjeeksi annettu, että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme.

Totuuden rajapinnalla

On toinen lomapäivä ja pohdiskelen mielessäni mennyttä vuotta. Minulle on tahtomattanikin iskostunut koulujen lukuvuosirytmi eli minun vuoteni alkaa aina loppukesällä ja loppuu taas kesän koittaessa. Tämä johtuu siitä, että koulussa asiat vain menevät siinä rytmissä. Nyt siis muistelen viime kesää ja sen jälkeen  tuomia muutoksia omaan hengen ja sielunmaisemaani.

Olen hämmästyksekseni joutunut toteamaan, kuinka kapeaksi elintilani on käynyt tietyssä mielessä. Nyt ihmettelet suuresti mitä tarkoitan tällä elintilan kapenemisella. No se on yksinkertaisesti sitä, että nykyään jos esittää jossain yleisesti omia, omantuntonsa ja vakaumuksensa pohjalta olevia mielipiteitään, niin joutuukin yllättäen suuren ryöpytyksen kohteeksi. Tämä on mielestäni  huolestuttavaa. Varsinkin siinä mielessä että tällaiselle omantunnon vakaumuksen mielipiteelle ei enää näytä olevan minkäänlaista tilaa ja oikeutusta. Ollaan suorastaan lynkkaamassa kyseisen vakaumuksen omaavia ihmisiä.

Minua tällainen toiminta häiritsee ja suorastaan ahdistaa, koska näen täysin outona ja epäoikeudenmukaisena sen ajattelutavan että toisinajattelijat halutaan vaientaa. Heidän mielipiteensä ja vakaumuksensa nähdään uhkana ja vaarallisena sekä täysin mahdottomana, turmiollisena ja toisten ihmisarvoa loukkaavina.

Kun tähän ajatteluprosessiin otetaan mukaan Raamattu ja perinteiset kristilliset arvot ja perinteiset näkemykset oikeasta ja väärästä, niin ollaan ikäänkuin tehosekoittimessa. Muutosvirta tulee ja pyyhkii ja ravistelee ihmisten totuuskäsityksiä ja arvoja rajulla tavalla. Kysymys kuuluu, olenko hereillä ja haluanko pitäytyä siihen, minkä oikeaksi ja hyväksi näen ja uin vastavirtaan vai heittäydynkö välinpitämättömänä virran pyörteisiin.

Elämää koronapeiton alla

Tämä nyt elettävä aika vaikuttaa jotenkin merkilliseltä ja paljon muutoksia tuovalta ajalta. Pohjaan tämän toteamukseni siihen, että monella tavalla joudumme elämään tällä hetkellä aivan uudenlaisten tilanteiden edessä kuin koskaan kukaan meistä on aikaisemmin joutunut. Ja olemme tilanteessa, jossa on vaikea ennustaa tulevaa. Joudumme suojautumaan yhteisöinä ja kansakuntina.

Minusta tuntuu välillä kuin olisimme kaikki jonkin suuren peiton alla piilossa ja suojassa. Jotenkin koen, että siellä suojassa ja piilossa luodaan jotain aivan uutta. Emme näe mitä se on, mutta jotenkin nuo Jesajan kirjan sanat rohkaisevat: " Minä käyn edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi että minä, Herra olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. Jes.45:2-3KR33

Uskoisin, että Jumala luo uutta ihmisissä ja ihmissydämissä tällä hetkellä. Hän vaikuttaa meissä ja meidän sisimmässämme uutta luovaa työtänsä. Se Sana, joka on meihin istutettu jo aivan pienokaisina ja joka on saanut kasvaa meissä tai sitten tukahtua erilaisiin huoliin ja murheisiin, on voinutkin salatulla tavalla alkaa itämään ja tuottamaan kasvua meissä. Jumalan tahto on aina hyvä ihmistä kohtaan.

Hänen rakkautensa meitä kohtaan näkyy siinä, että Hän kääntää aina sellaiset vaikeatkin asiat, joita me emme voi ymmärtää, niin Hän kääntää ne aina parhaaksemme. Olemme ikäänkuin jonkinlaisen kuoren alla ja korkeassa
paineessa ikäänkuin perhosen toukan lailla meille tapahtuukin ykskaks jotain aivan käsittämätöntä, meistä kuoriutuu jotain aivan uutta.

Voidaankin sanoa että katso uudeksi Hän on luonut kaikki. Näin Herra tulee uudistamaan meidät ja antamaan uutta toivoa ja rohkeutta elämäämme. Se kaikki tapahtuu aivan puhtaasti Jumalan armosta luomaansa ihmistä kohtaan. Emme voi muuta kuin ihmetellä Jumalan rakkautta ja hyvyyttä meitä kohtaan. Se tekee meistä nöyriä Hänen edessään.

Olemmeko me vastuussa?

https://raamattu.fi/raamattu/KR38/ISA.29/Jesaja-29

Jokainen ihminen täällä maan päällä toimiessaan joutuu jollain tapaa miettimään omaa toimintaansa ja sen seurauksia. Ei ole ihmiskunnassa ihmistä, joka ei niin tekisi. Kaikki ihmiset ovat varustettu kykenemisellä ajatteluun ja pohdintaan. Jonkinlainen moraalitaju on myös kaikilla ihmisillä kulttuuritaustasta ja sivistyksen tasosta riippumatta. 

Ihmisillä on myös luontainen kaipuu tuonpuoleiseen. Sitä ilmentää uskontojen ja ihmisen uskonnollisuuden tarve kaikissa ihmisissä. Tämä tarve on varmasti myös ihmisillä, jotka pyrkivät tuon tarpeensa tietoisuudestaan torjumaan tai kieltämään.

On myös paljon ihmisiä, jotka ajattelevat voivansa järjellä selittää Jumalan salaisuuksia. Kuitenkin Jumala on salattu ja sellaisena Hän pysyy. Tähän viittaa myös tuo Jesajan teksti, joka tuo ilmi sen, että ihmisen oma viisaus ja ymmärrys ei avaa Jumalan Sanaa, vaan sen avaa vain Pyhä Henki. Siksi kirjoitukset, siis Raamattu pysyy suljettuna heiltä, jotka eivät ole uudestisyntyneitä, eivätkä siis myöskään näe Jumalan valtakuntaa. 

Jeesus itse sanoo että Hän on salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja että ne on avattu vain niille, jotka Häneen uskovat.

Usko Jumalaan ja Jeesukseen ei ole vain asioiden totena pitämistä, vaan se on iankaikkista elämää jo täällä maan päällä Hänen yhteydessään. Se on elämää jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa ja Pyhän Hengen voimassa. 

Olemassaolon oikeus

Vasta ihan myöhemmällä iällä olen alkanut syvällisemmin pohtia suhdettani aborttiin. Tämän asian ajattelu pompahti tajuntaani lukiessani Saara Kinnusen kirjaa, Äidin ikävä. Tässä kirjassaan tunnettu psykologi ja terapeutti kirjoittaa abortista mm. että lapsi aistii äitinsä kohdussa hänen äitinsä kokemat tuntemukset. Tämä liittyy hänen mukaansa myös abortin mahdollisuutta pohtivan äidin kautta lapseen. Äidin pelot ja vaikeat tuntemukset välittyvät kohdussa olevaan lapseen.

Kirjassa pohdittiin ja valotettiin äiti-suhdetta hyvin monipuolisesti terapian ja sielunhoidon eri näkökulmista. Kirjaa lukiessani aloin tahtomattani pohtia suhdettani edesmenneeseen äitiini ja samalla mietin, missä vaiheessa minun sisimpääni oli hiipinyt se pelko ja turvattomuus, mitä minä sisimmässäni olin kokenut hyvin pitkään aina myöhälle aikuisikään.

Sitten nousi mieleeni äitini sanat, jotka hän minulle muutaman kerran eläissään kertoi.
Hän kertoi, että oli joutunut minua odottaessaan äitiysaikanaan vaikean valinnan eteen. Hän oli yli neljänkymmen ikävuoden ja jo neljän lapsen äiti maanviljelijäperheessä. Niinpä hänelle suositeltiin silloisen lääketiteellisen tietämyksen ja lainsäädännön mukaisesti aborttia.

Äitini oli hyvin ahdistunut, kun hänelle oli neuvolassa kerrottu, että syntyvä lapsi voi olla myös vammainen, koska hän oli jo muutaman vuoden päälle neljän kymmenen. Tässä ahdistuksessaan ja pelossaan hän kertoi luovuttaneensa minut Jumalalle, koska hän ei voinut suostua aborttiin, koska koki sen olevan väärin.

 Olemassaoloni oli siis ollut uhattu jo äitini kohdussa. Nyt ymmärsin sen tarkemmin tuon kirjan herättämiä ajatuksia pohtiessani, että koko elämääni oli ikäänkuin seurannut jokin varjo. Se otti minut aina välillä otteeseen, jota en kyennyt selittämään ja sielunhoidossakaan se ei ollut avautunut. Nyt ymmärsin, että se oli ollut omaa olemassaoloani kohtaavaa uhkaa.

Itse en ole koskaan voinut hyväksyä aborttia missään tilanteessa. Olen aina kokenut, että ihminen tekee väärin, kun hän riistää syntymättömältä lapselta hengen. Lukiossa olin ainoa, jolla oli etiikan tunneilla täysin kielteinen kanta aborttiin kaikissa tilanteissa, jopa raiskatuksi tulleen nunnan ollessa kyseessä. Kysymykset ovat vaikeita, mutta mielestäni elämä voittaa aina ja elämä on Jumalan kädessä eikä meillä ole sitä oikeutta riistää.

Olen vastannut teologisessa tiedekunnassa tätä aihepiiriä koskeviin tenttikysymyksiin ja saanut niistä 3/3.
Ainakin  professori Markku Heikkilä piti näkemyksiäni täysin oikeina, koska sain täydet pisteet. Käsittelin siinä myös aiheen sielunhoidollista puolta, kuten siinä kysymyksessä pyydettiinkin. On näet todella tärkeää, että äiti, joka joutuu tekemisiin tällaisen vaikean valinnan kanssa, saa kaiken tuen siihen että syntymättömän lapsen henki voitaisiin pelastaa. Ja tärkeää on myös tuki ja anteeksiantamuksen mahdollisuus hänelle, joka ei jostain syystä löytänyt mitään muuta mahdollisuutta. Ja seurauksena lapselta riistettiin olemassaolo jo ennen syntymäänsä.

https://www.vaestoliitto.fi/?x27375=1932926

Linkki Jumalan luokse

Olen viime päivinä tehnyt ahkerasti etäopetusta, ollut videoneuvotteluissa jne.
Niiden työstämisen kautta minulle on avautunut myös ihan uusia näkökulmia Jumalan todellisuuteen,tuohon todellisuuteen, joka on meidän luonnollisilta silmiltämme salattu, mutta uskon kautta omistettu.

Olet varmasti joskus saanut sähköpostissa tai jossain viestissä itsellesi linkin, jota klikkaamalla avautuu jotain, mitä et voi millään nähdä tai tietää, ellet mene ja klikkaa tuota linkkiä. Se linkki on sinulle ikäänkuin ovi tai portti johonkin, minne et pääse muuten kuin sen oven kautta.Siellä oven takana voi olla kuva, video tai sivu johonkin aiheeseen, maailmaan, joka avautuu sinulle vain sen linkin kautta.

Tähän kokonaisuuteen, johon olet päässyt sen linkin kautta, voi usein liittyä myös muita asiaa syventäviä linkkejä, jotka johtavat sinut entistä syvemmin käsittämään ja tutkimaan tuon tiedon ja aiheen monipolvisia asiakokonaisuuksia. Näin pääset niihin nyt kaikessa rauhassa perehtymään, linkki toisensa jälkeen aina vain syvemmin.

Tämä kaikki on kuitenkin mahdollista vain, jos kaikki sinulle välitetyn linkin merkit ovat oikein. Linkki ei avaudu, jos siellä on aivan pienikin virhe. Ei tarvitse kuin puuttua yksi pilkku tai olla joku piste liikaa, niin silloin linkki on väärä eikä se silloin ohjaa sinua yhtään mihinkään tai joskus ohjaudut jonnekin aivan muualle väärän linkin kautta.

Samoin on Jumalan Sana. Se on meille linkki Jumalan luokse, Jumalan todellisuuteen. Kun luet ja kuulet Jumalan Sanaa, sinulle avautuu uskon kautta yhteys Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Sana on se armon väline, joka luo meissä uutta. Sen Sanan kautta me saamme joka päivä ja joka hetki olla yhteydessä Häneen. Käytä sinäkin ystävä ahkerasti Jumalan Sanan linkkiä. Sinä virvoitut ja saat kokea päivittäin Pyhän Hengen voimaa elämässäsi. Sinä tarvitset tuota linkkiä erottaaksesi totuuden valheesta, päästäksesi pimeydestä valkeuteen.
Vain puhdas Jumalan Sana, on linkki Jumalan luokse.

 Linkki ei toimi, jos Sana on väärennetty, jos siihen liitetään jotain ylimääräistä tai siitä otetaan jotain pois.
Lue Joh.14:23-30Kr38
Tärkein linkki on pienoisevankeliumissa Joh.3:16: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan Hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Onnen helminauha

     
Kirjoitan tähän muistinvaraisesti noin 30 vuotta sitten kirjoittamani runon.

                 Onnen helminauha

Ystäväni, tahdon tuoda sinulle lahjaksi
Onnen helminauhan.
Se kätkee sisälleen rikkauden:
muutosten paineet,
kipeän kasvun vaiheet
usein myös sydäntä vihlovan surun.

Se ei jätä kylmäksi missään vaiheessa.
Se suorastaan pakottaa kasvuun,
etsimään syvältä saakka.

Usein taivaskin käy pilveen
eikä kuukaan loista.
-on vain hiljaista,
hämärää.

Hiljaisuudessa, rauhassa ja levossa tunnet,
lämmin tuuli puhaltaa hiljaa sieluusi,
se pyyhkii pois kaikki kipeät muistot,
vähitellen, parantaen
ja sinulla on ONNEN HELMINAUHA.

Hanna Karrinmäki

Positiivisella mielellä

Tänään olen erityisen iloinen ja kiitollinen. Ja eihän minulla pitäisikään olla mitään syytä murehtia tai ainakaan olla huolissani pitkiä aikoja. Sanassaan Herra lupaa että älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne ja rukouksenne Jumalalle tiettäviksi, niin Jumalan rauha varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa. Totisesti tämä on totisinta totta.

Minulla on teologikoulutukseni ja omakohtaisen kristillisen vakaumukseni ja uskoni pohjalta vahva luottamus Jumalaan ja siihen että kaikki järjestyy Hänen tahtomallaan tavalla. Työssäni luokanopettajana saan elää joka päivä todeksi tätä kristillistä vakaumustani arjessa. Mitä se minulle merkitsee? Iloa lapsista ja heidän opettamisestaan. Iloa huoltajien kohtaamisista ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi tehtävästä yhteistyöstä heidän kanssaan. Välillä toki tulee haasteita ja on surua ja kovaakin työtä ja vääntöä, mutta sen jälkeen aina sitäkin suurempi ilo. Suuri voitto onkin tyytyväisyys yhdessä Jumalisuuden kanssa. Näin vuoden 1938 Raamatun käännöksen mukaan sanoen.

Iloinen olen myös tässä tilanteessa, vaikka en tiedä kauanko tämä epidemia kestää ja miten kaikki tämän jälkeen muuttuu. Mutta Jumalan tulevaisuuteen luottaen saan tällä hetkellä jakaa oppilaille tehtäviä ja opettaa myös sähköisesti Google classroomia ja muita sovelluksia ja nykytekniikkaa apuna käyttäen. Iloitsen kaikesta oppimisesta ja edistymisestä, mitä lapsilla näen. Iloitsen siitä, että minulla on työ, jossa voin todella käyttää omaa luovuuttani. Tämä kaikki on minulle Jumalan suurta lahjaa. Enkö siis olisi iloinen ja kiitollinen.

Iloitsen myös työtovereistani, tuosta tunnollisesta ja upeasta joukosta. He tekevät kaikki upeaa työtä Suomemme lasten ja nuorten parissa ja heitä tukeakseen. Heitä kaikkia ajattelen lämmöllä. Olen myös iloinen ja kiitollinen että koulumme saa myös tukea seurakunnalta lasten uskonnon opetukseen ja vapaa-ajan kerhotoimintaan liittyen.

Iloitsen jo etukäteen kaikesta siitä positiivisesta muutoksesta, mitä tämä haasteellinen aika tulee ihmisissä ja yhteisöissä tuottamaan. Uskon että sillä rintamalla tulee tapahtumaan paljon uutta.
Kun tapahtuu hyviä asioita, niin eikö silloin ole aihetta kiittää ja riemuita, kun pahoinakin päivinä ne kaikki huolemme saamme Jumalan eteen tuoda kiitoksen kanssa. Saamme kulkea päivän lapsina, uskoen ja luottaen että Hän joka päivä kulkee kanssamme.

Korona uusi mahdollisuus?

Elämme pelossa ja ahdistuksessa, mitä tästä seuraa. Emme tiedä tulevaisuutta emmekä pysty kartoittamaan miten kauan tämä tilanne jatkuu ja mitä tästä meille seuraa. Koko ihmiskunta on siirtynyt ajanjaksoon, jollaista ei ole ihmiskunnan historiassa aikaisemmin ollut. Olemme vääjäämättä kaikki suurten muutosten ja mullistusten edessä.

Meille, jotka olemme Raamattua oppineet lukemaan ja siihen luottamaan, tämä kaikki ei ole tullut aivan täytenä yllätyksenä. Onhan Raamatussa muistutettu ja varoitettu vaikeista ajoista ja lopun ajoista Jeesuksen omin sanoin. Meidän on vain aina vähän vaikea käsittää sanomaa, joka on puhuttu jo kaksituhatta vuotta sitten ja jo silloin elettiin lopun aikojen odotuksessa.

Kuitenkin tämän ajan mullistukset tuovat meille väistämättä mieleen lopun ajat. Joko Jeesuksen tulemus on lähellä? Sitä me emme voi ihan tarkkaan tietää. Kuitenkin tiedämme sen ihan varmasti, että tuhansille, ehkä sadoille tuhansille ihmisille tulee tämä Jeesuksen tulemuksen todellisuus ihan omalle kohdalle tämän korona-viruksen johdosta.

Jokainen meistä kohtaa Jeesuksen siirtyessään ajasta ikuisuuteen. Rukoilkaamme koko ihmiskunnan puolesta, että mahdollisimman moni saisi siirtyä ajasta ikuisuuteen Jeesuksen armahdukseen turvaten.

Meille tai heille, jotka tänne vielä jäävät, tämä varmasti tuo mukanaan mahdollisesti ajanjakson, jossa kristittyinä tarvitsemme lujan luottamuksen Raamattuun ja sen totuuteen, jotta sen varassa selviydymme meille tulevista haasteista. Olemme vaikean ajan keskellä jo nyt, mutta vain kiinnittämällä katseemme ylösnousseeseen Vapahtajaamme, syntiemme sovittajaan kestämme sen, mitä on tulossa.

Ken Häneen panee luottamuksensa, on turvassa, vaikka koko maailma ympärillämme tuhoutuisi.
Herra lupaa Sanassaan pitää meistä huolta, siispä Häneen turvatkaamme. Hän on sanonut itse seisovansa viimeisenä täällä multien päällä.

Jumala voi aina armossaan kääntää pahankin palvelemaan Hänen hyvää tarkoitustaan. Nyt meillä on todellinen muistutus omasta kuolevaisuudestamme ja armon ovi on vielä auki koko ihmiskunnalle.

Jeesus ja Raamattu

Raamattua voidaan lukea ja tutkia monesta eri näkökulmasta. Se voidaan nähdä historiallisena teoksena. Sitä voidaan tutkia erilaisin tieteellisin menetelmin aivan kuin mitä tahansa muutakin aikaansa sidottua teosta. Raamattu on kuitenkin kirjakokonaisuus, joka avautuu parhaiten juuri uskon näkökulmasta. Silloin se johdattaa lukijansa uskon lähteelle, Kristuksen luokse.

Tänä maaliskuisena maanantaiaamuna mieleeni nousi ajatus Jeesuksesta ja kirjoituksista. Hänhän viittasi usein niihin. Hän tutki temppelissä kirjoituksia ja väitteli niistä kirjanoppineiden kanssa. Hän osallistui sapattina synagoogajumalanpalveluksiin.

Hän oli Jumalan poika, Jumala, joka tiesi myös ihmisten ajatukset. Jos kirjoitukset eli sen aikainen Raamattu olisi sisältänyt virheitä eikä olisi ollut Jumalan Sanaa, niin Jeesus ei olisi suhtautunut kirjoituksiin niin kuin Hän niihin suhtautui: Hän alistui täysin Jumalan tahtoon täyttäen lain viimeistä piirtoa myöten.

Jeesus olisi varmasti sanonut joskus jotain näitä kirjoituksia vastaan, jos ne eivät olisi olleet totuudenmukaisia. Mutta Jeesus itse käytti niitä ja opetti niiden avulla. Hän myös osoitti niiden voiman ja jumaluuden tekemällä tyhjäksi paholaisen kiusaukset ja suoranaiset Sanan väärentämiset. Hän jopa sanoi, että "Minusta he ovat kirjoittaneet" ja selitti kirjoitukset Mooseksesta alkaen että opetuslapset ne lopulta ymmärsivät. Jeesus sanoi heille että he ovat tämän todistajat.

Hän siis osoitti myös kaikessa, että juutalaisten Raamattu eli vanha testamentti on totta.  Jos me uskomme että Jeesus on olemassa ja on elävän Jumalan ainosyntyinen Poika, niin silloin joudumme myöntämään että Jumalan Sana on myös ehdottomasti totta. Emme voi kieltää millään Raamatun todenperäisyyttä, jos uskomme Jeesukseen, koska se olisi ristiriidassa uskomme kanssa.

Uuden Testamentin kirjoitukset ovat syntyneet Jeesuksen silminnäkijäkertomuksista, apostolien kirjeistä ja opetuksista seurakunnille. Ne puolestaan kertovat meille kuinka kristinusko vähitellen muotoutui juutalaisuudesta ja kristillinen seurakunta syntyi. Nämä kirjoitukset todistavat Jeesuksesta ja uskosta Häneen niin vahvasti, että jokainen voi omakohtaisesti kokea niiden olevan totta ja uskoa siten  koko Raamatun kirjoitetun Pyhän Hengen inspiroimana, Hänen itsensä johdattamana. Hän on antanut kaikille sanoille muodon ja hengen siinä. Ei siis ihme että Hän itse ASUU SANASSAAN.

Barmenin julistus

Kuunnellessani viime sunnuntain saarnaa netin välityksellä Ryttylästä, havahduin miettimään erästä asiaa. Saarnassaan Kansanlähetysjohtaja Mika Tuovinen mainitsi sanat Barmenin julistus. Hän ei kuitenkaan siinä yhteydessä tarķemmin avannut, miksi hän sen toi esille.

Termi kuulosti tutulta, mutta en muistanut mitä se tarkalleen ottaen pitää sisällään ja mihin se liittyy. Niinpä saarnan jälkeen tuli tiedon haun vuoro. Ja niin löytyikin tieto siitä, miten kirkko oli laatinut tuon julistuksen pitääkseen kiinni tunnustuksestaan sitoutua yksin Raamattuun ja Jumalan Sanaan kirkon ainoana oikeana auktoriteettina sen taistellessa myös yhteiskunnan taholta tullutta painetta vastaan.

Historiaa vähänkään tunteneena ymmärrämme, mistä silloin oli kysymys. Miksi silloin yritettiin masinoida kaikki kristitytkin tuota hirvittävää kansallissosialismin ideologiaa puolustamaan ja kannattamaan. Ja iso joukko joutuikin sen ideologian harhan valtaan ympäri maailmaa. Sen kertoo jo se että Hitlerin Mein Kampf-teosta käännettiin hyvin pian sen julkaisun jälkeen ainakin yhdelletoista kielelle. Ottaen huomioon sen ajan tiedon välityksen, voi vain ihmetellä, miten nopeasti aate levisi saavuttaen koko Euroopan ja saaden sen jollain tapaa puolelleen.

Vain harvat kykenivät kyseenalaistamaan tuota "ihmeellistä" oppia, joka sukelsi ihmisten tajuntaan ja muutti käsityksiä oikeasta ja väärästä monilla elämän alueilla. Rodun jalostus ujuttautui lääketieteeseen, politiikkaan, uskontoon ja Herra yksin tietää mihin kaikkeen muuhun. Tätä kautta ihmiset sokaistuivat ja alkoivat noudattaa ideologiaa osa ehkä hurmioituneena, osa kritisoiden, mutta aate sumensi terveen järjen ja ymmärryksen.

Jälkeenpäin on suuresti ihmetelty, miten kirkko sotkeutui myös tähän. Jälkiviisaus on hyvä asia, jos siitä otetaan opiksi. Se ei kuitenkaan ole sitä viisautta, jota sinä aikana olisi tarvittu. Olisi tarvittu Jumalan Sanan antamaa viisautta. Jos Jumalan Sanan viisaus ei saa valaista ja ohjeistaa ihmisen elämää, hän eksyy. Hän eksyy ihan samalla tavalla kuin kävi kansallissosialismin aatteiden luikerrellessa kirkkoon. Ei ymmärretty julistaa Jumalan   Sanaa, vaan annettiin Pahalle valta. Ei noudatettu ja kunnioitettu yksin Jumalaa, vaan noudatettiin ja toteltiin ihmiskäskyjä.
Ja niin tapahtui hirvittäviä asioita, joita jälkiviisaudessamme ihmettelemme ja tuomitsemme tapahtuneet hirmuteot ja ihmettelemme miten kristikansa nukkui.

Palatakseni aikaan, jota elämme, niin vertailukohtia on aikaan, jota elettiin 1920-luvun lopulta aina 1940-luvun puoliväliin. Hätkähdyttävää on se ettei ole kulunut vielä sataa vuottakaan näistä ja olemme jo täysin unohtaneet ja sydämissämme kristittyinäkin kiellämme Barmenin julistuksen, joka kehottaa meitä pitäytymään yksin Raamatun Sanan auktoriteettiin. Siihen meidän täytyisi nyt kirkkoina ja seurakuntina uudelleen sitoutua ja rohkeasti sanoutua irti kaikesta, mikä sotii Jumalan Sanan totuuksia vastaan.

Tiedon välitys on aivan eri luokkaa kuin vajaa sata vuotta sitten ja vastassamme oleva eksytysideologia on niin syvällä meidän kristittyjen keskellä, että tarvitsemme todella Jumalan armoa ja totuutta että ymmärrämme mistä ajassamme on kysymys. Jumala meitä armahtakoon että emme olisi jälkiviisaita näissä asioissa, sillä silloin olemme tuhon omia. Rukoilethan ystävä kanssani nöyrän Daavidin rukouksen, "Herra jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle!"

Haluanko

Haluanko vaientaa ikäviltä tuntuvat asiat

Haluanko poistaa kaikki

muistutukset vastuusta ja velvoitteista

Haluanko tehdä tyhjäksi omantunnon syytökset

Haluanko verhoutua omiin selityksiin?

Haluanko kätkeytyä Jumalalta?

Haluanko muovata Jumalasta mieluisen?

Haluanko ottaa Jumalan omaan käyttöön ja puristaa se omaan nyrkkiin?

Sitäkö haluan,

siihenkö kykenen?

Vaikka vaientaisin kaiken puheen Jumalasta,

Vaikka väärentäisin kaiken totuuden

Vaikka hävittäisin kaikki Jumalaan ja Jeesukseen uskovat ihmiset, totuuden puhujat,

ei totuus kuitenkaan katoaisi,

Jumala ei sittenkään vaikenisi,

sillä Jumala on TOTINEN JUMALA. 

Hän EI VAIKENE.

HÄN EI MUUTU.

Kun kristityn on nimi mulla

Kyllä on vanhassa herännäisvirressä osuvat sanat kuvaamaan meidänkin aikamme ihmisten elämää. Tässä tarkoitan siis hengellistä elämää, uskon kilvoitusta. Nämä asiat ovat hyvin tuttuja Raamattunsa tuntevalle ja aralla omallatunnolla vaeltaville ihmisille, mutta muuten ne ovat ihmisille vieraita aivan kuin Jeesuksen aikanakin.

Ihmisen järki ei voi ymmärtää ja käsittää näitä, vaan niitä on tutkittava hengellisesti, Pyhän Hengen avulla. Virressä 409 puhutaan tästä asiasta selvin sanoin, mutta vasta tänä aamuna tämä virsi avautui minulle aivan uudella tavalla. Se nostettiin mieleeni ja niinpä aloin sen värssyjä tutkimaan tarkemmin, kun en sitä ihan ulkoa muistanut.

Tässä virressä puhutaan sydämen avaamisesta Jeesukselle, että tuntisin oikein tilani. Vain Jeesus Pyhän Hengen kautta voi näyttää meille sydämemme todellisen tilan, koska vain Jumala yksin meidät tuntee. Tästä on viitteenä Ilmestyskirjassa olevat Jumalan sanat seitsemälle seurakunnalle. Ne kuvaavat myös yksittäisten kristittyjen hengellistä tilaa Jumalan edessä.

Tässä pyydetään myös Jeesuksen sanan kätkemistä ja sydämeen ja Hänen sinne asumaan tulemistaan. Tämä kaikki löytyy myös Raamatusta. Jeesus itse sanoo että katso minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin Jeesus lupaa tulla ja aterioida siellä Hänen kanssaan. Mitä on Jeesuksen ateriointi? Jeesus sanoo, että minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja lähettäjäni tahto on etten kadota yhtäkään, jonka Jumala on Hänelle antanut. Tämän Sanan vakuudella varmaa on, että joka Jeesukselle ovensa avaa, niin Jeesus hänessä myös työnsä loppuun saattaa. Jeesus vie meidät varmasti perille Isän luo. Siinä meillä on lepo ja rauha maailman myrskyissä.

En tiennyt silloin nuorena uskoon tullessani, mitä elämä minulle toisikaan. Ja kukapa voisikaan tietää. Meillä on Sanassa varmat lupaukset ja niistä on syytä pitää kiinni. Jeesus pitää meistä huolen ja pitää meistä kiinni joka tilanteessa. Siihen saamme luottaa.

Kun muistelen omaa elämääni vuosikymmenten taakse, niin huomaan siihen kuuluneen monenlaisia vaiheita myös uskonelämässä. Kuitenkin Jumala on ollut uskollinen nämä vuosikymmenet ja on jaksanut armahtaa ja rakastaa ja auttaa minun toimistani ja asenteistanikin riippumatta.

Olin kaksikymmentävuotiaana syvästi rakastunut silloin vielä tulevaan aviomieheeni. Rukoilin ja pyysin Herralta vahvistusta, koska vastapuolelta ei näyttänyt tulevan selvää merkkiä siitä, onko kysymyksessä vain veljellistä ystävyyttä vai jotain muutakin. Tämä vahvistus oli minulle tarpeen, koska olin Jengi- ja katulähetystyössä, missä oli paljon uskovia nuoria ja asuimme kaikki siellä lähetyskeskuksen tiloissa. Niinpä olimme kaikki kuin sisaria ja veljiä. Oli siinä tilanteessa vaikea erottaa, saako kenties joltakin syvempääkin vastakaikua. Näitä asioita siis Herralta rukoilin ja kyselin selvyyttä niihin.

Olin Helsingissä pienellä lomalla työstäni ja lähdin kun Kirkko- ja Kaupunki-lehdestä näin ilmoituksen Kansanlähetyksen tilaisuudesta. Oli marraskuun ensimmäinen päivä vuonna 1981. Tilaisuus oli Etu-Töölön ala-asteen koululla. Siellä oli puhumassa hovioikeuden neuvos Paavo Hiltunen. Menin tilaisuuteen siinä toivossa, että nyt Herra puhuisi minulle jonkun profetian tai muun kautta ja antaisi minulle vahvistuksen kaipaukseeni saada tietää Hänen tahtonsa minun rakkausasiassani. Rukoilin sitä siis Herralta että saisin siihen tuolta selvyyden.

Tilaisuus päättyi ja hieman pettyneenä lähdin menemään ulko-ovea kohti. Silloin perääni tuli nuori nainen, joka sanoi että Herra on puhunut hänelle että hänellä on sanoma minulle. Sanoin että juuri sellaista olen kaivannutkin. Hän sanoi, että älä kerro enempää ja johdatti minut lähellä olevaan puistoon. Hän ohjasi meidät suoraan Sibelius-monumentin eteen. Siellä hän puhui kielillä ja sitten tuli sanoma Herralta, jossa hän vahvisti että meistä tulee pari ja siinä samassa tuli niin paljon tärkeää vahvistusta meidän tulevaisuuttamme ajatellen että painoin ne sanat syvälle sydämeeni kuin Maria konsanaan. Herra vahvisti ja kertoi elämästäni asioita, joita vain Hän voi tietää.  Se hetki oli todella Pyhä ja ihmeellinen. Siellä paikassa oli niin voimakas ja koskettava Pyhän Hengen läsnäolo, että paikalle tulleet lapset siellä vähän kauempanakin huutelivat leikeissänsä jotain Jumalasta.

Tuo tapahtuma ja sen siunaus on ollut meille hyvin tärkeä asia aluksi minulle itselleni, mutta myöhemmin myös meille molemmille. Kerroin asiasta myöhemmin miehelleni, kun joitakin kuukausia myöhemmin aloimme seurustelemaan.

Tuota siunausta olemme tarvinneet läpi avioliittomme. Avioliitot eivät ole mitään helppoja juttuja kenellekään vaikka siihen kuinka mentäisiin rakkaudesta. Arki on välillä sitä että rauta rautaa hioo ja kaikenlaista vaikeutta voi tulla. Niin tuli meillekin vaikka uskossa lähdimme liikkeelle siinäkin asiassa. Jos Jeesus ei olisi ollut siinä kolmantena säikeenä, niin hullusti olisi käynyt.  Jumalan armoa ja uskollisuutta on ollut että olemme edelleen yhdessä ja rakastamme toisiamme ja saamme jakaa toinen toisillemme myös yhteisestä uskostamme.

Tämä kuva on kodissamme pianon päällä muistuttamassa meitä Jumalan ihmeellisestä ja ainutkertaisesta johdatuksesta meidän elämässämme. 

Vapahtajan jalanjäljissä

Meidät on kutsuttu kulkemaan Jeesuksen jalanjäljissä. Olen usein pohtinut, mitä se mahtaa tarkoittaa käytännössä? Mitä se tarkoittaa minun kohdallani? Meillä kaikillahan on kuitenkin oma tie kuljettavana, koska suhteemme Häneen on henkilökohtainen. En voi kulkea sisaren tai veljen tietä, vaan omaa tietäni, vaikkakin me vaellamme yhteistä päämäärää kohti. Se on kuitenkin meiltä kaikilta vielä saavuttamattomissa, koska vasta pyrimme sitä kohti.

Olen kuullut joskus myös sanottavan että tie vie kulkijansa perille. Varmasti näin on, jos me vain sillä Kristus-tiellä pysymme. Nyt aivan hiljattain olen ymärtänyt omalla kohdallani, että se tie on Jumalan tahdon noudattamisen tie. Joka päivä saan kysellä Jumalan tahtoa omassa elämässäni. Tapahtukoon Sinun tahtosi! Ei siis ole kysymys ollenkaan minun tahdostani, vaan Hänen tahdostaan. Tämä ajatus todella pistää nöyrälle paikalle. Ajattelenko Jumalan tahtoa ja noudatanko sitä? Mitä Hän haluaisi minun tekevän?

Evankeliumeista ymmärrämme, että Jeesus todella haluaa meidän kokosydämisesti antautuvan Hänen tahtoonsa. Hänen sanansa rikkaalle nuorukaiselle osoittavat sen selvästi. Samoin Hänen sanansa siitä että joka tahtoo minun perässäni kulkea, niin hän ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.

Mikä on minun ristini? Mitä minun tulisi kantaa joka päivä seuratessani Jeesusta? Jotenkin se nivoutuu Jumalan tahdon noudattamiseen ja Hänen Sanalleen kuuliaisuuteen. Joka päivä elämiseen Sanan alla ja oman syntisyyden pois perkaamiseen ja Jumalan Hengelle tilan antamiseen omassa elämässä. Jumalan Henki Sanansa kautta muokkaa meidän sydämemme maaperää, jotta voisimme kuulla Hänen ääntään ja yhä tarkemmin ymmärtää Hänen tahtoaan.

Mieleeni nousee eräs valaiseva esimerkki omasta elämästäni oman paatumukseni ja hengellisesti kuolleen tilani ajoilta. Katkeruus ja kauna olivat saaneet sijaa sydämessäni. Minun sydäntäni hallitsi kutakuinkin minun oma tahtoni ja oma itsekäs luontoni. En kavahtanut ajatella ja puhua pahaa lähimmäisistäni. En vienyt sitä pahuuttani myöskään Herralle ja pyytänyt sitä anteeksi, parannuksen teosta puhumattakaan. Joskus olin niin katkera ja mielessäni loukkaantunut johonkin tai joihinkin ihmisiin, että kiukussani ja katkeruudessani ajattelin, että ihan sama vaikka heittäytyisin junan alle tai jonkun auton eteen.

Keskustelin asiasta myös mieheni kanssa ja sain häneltä terapeuttista tukea, sillä olihan hän myös sen alan ammattilainen. En kuitenkaan ymmärtänyt sydämessäni täysin katkeruuden juurisyitä. Ja niin jouduin vielä pitkään taistelemaan syvällä omien sydämeni pahuuksien kanssa. Olin herkkähipiäinen loukkaantumaan toisten sanoista ja oma itsekkyyteni vain kasvoi. Kuitenkin rukoilin aina tyypilliset rukousrituaalini, mutta en ymmärtänyt, mikä oli pielessä.

Katkeruuteni ja pahuuteni juuri oli siinä, että minun tahtoni sai hallita minun elämääni. Jeesus ei saanutkaan olla sydämeni Herra ja kuningas, vaan siellä valtaistuimella istuikin MINÄ ITSE. Se hallitsi elämääni minun tietämättäni ja ymmärtämättäni. Ja sen hallintavallan alla jos ihminen kulkee, niin silloin hän ei valitettavasti olekaan Jeesuksen seuraaja. Jeesus haluaa ottaa meidän sydämemme hallintaansa ja antaa meille uuden sydämen. Hän luo meihin uutta. Se uusi alkaa kasvaa meissä vähitellen, kun suostumme Jumalan tahtoon omassa elämässämme ja otamme oman ristimme ja alamme seurata Häntä.

Oman ristin kantaminen on osoittautunut oma minulle jokapäiväiseksi antautumiseksi Jumalan tahtoon ja Herrauteen, ei minun. Se merkitsee nöytymistä ja särkymistä, ja Hänen Sanaansa luottamista, mutta myös sen totena ottamista. Se merkitsee ihmisten rinnalla kulkemista. Emme ole toisten yläpuolella emmekä alapuolella, vaan heidän rinnallaan. Enää en ole kokenut kenenkään loukkaavan minua. Ihmekös tuo! Hänen ominaan me emme todellakaan ole itsemme omat. Hänen ominaan meillä on Hänen rauhansa ja kaikki taivaan valtakunnan aarteet.

Paastoon laskeutuminen

On tuhkakeskiviikko. Kyselen Herra edessäsi mitä tahdot puhua minulle. Puhu Herra, palvelijasi kuulee!

Herra puhuu meille Sanassaan. Hän puhuu meille meidän henkeemme, meidän omaan tuntoomme. Tänä aamuna tahdon kiittää Sinua Herra kaikesta. Kiitos Herra rististäsi! Luotan siihen että annat minulle päivittäin juuri sopivan ristin kannettavaksi.

Saan lähteä tänäänkin työhöni Sinua palvellen ja rakastaen. Tiedän ja tunnen, että vanha luontoni ei pidä aikaisista aamuheräämisistä, ei toisten palvelemisesta ja rakastamisesta. Pukeudun tänäänkin Sinun täyteyteesi, täyteen varustukseesi ja siinä luottamuksessa, että Sinä olet kanssani joka hetki, saan turvallisesti käydä jokaiseen päivään.

Opettelen kiittämään Sinua jokaisesta piikistä ja nöyryytyksestä, jota saan kokea. Iloitsen siitä, että ne saavat minut turvaamaan Sinuun entistä lujemmin.
Minun turvani on iankaikkinen Jumala ja minua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
Mitä voi ihminen minulle tehdä? Mikä on ihminen Sinun edessäsi? Tomujyvä, maan mato. Miksi siis kiinnittyisin ihmisiin ja laittaisin turvani ihmisten mielipiteisiin.

Tahdon oppia tuntemaan laupeutesi, että voisin tuoda Sinun laupeutesi ja rakkautesi maailman hädän keskelle. Opin hiljaisuudessa ja päivittäin askelissasi ymmärtämään myös Sinun tietäsi, uhritietäsi joka johti meidän edestämme iankaikkisen rakkauden tekoon yksin armosta, meidän edestämme täydelliseen sovitukseen ja lunastukseen. Tartun siihen ilolla tänä aamuna ja kaikkina elämäni päivinä.

Pahinta?

Mikä on ihmisen suurin synti? Mikä on pahinta, mitä voidaan tehdä? Jos toimimme vastoin Jumalan sanaa, niin se johtaa meidät eroon Jumalasta. Paratiisikertomuksesta näemme että tottelemattomuudella oli kohtalokkaat seuraukset. Karkoitus paratiisista ja Jumalan yhteydestä. Kirous lankesi koko ihmiskunnan ja vieläpä koko luomakunnan ylle. Ei siis mikään ihan olankohautuksella ohitettava pikkujuttu.

Nyt kuitenkin kiistellään Sanasta ja sen noudattamisesta. Ne, jotka haluavat pitäytyä Raamatun totuuteen, saavat heti häpeällisen fundamentalisti-leiman. Aivan samalla tavoin kuin Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityt olivat vainottuja Jeesus-nimen tähden.

No mitä sitten tapahtuu heille, jotka eivät halua noudattaa Jumalan tahtoa ja Hänen Sanaansa? Heille Jumalan Sana menettää merkityksensä. Koska Jumalan Sanaan itseensä on asetettu sen kuulemisen ja noudattamisen vaatimus, se ei enää valaise niitä, jotka eivät tahdo ojentautua sen mukaan. Ja tämä johtaa tietysti hyvin surulliseen lopputulokseen. Emme jää miettimään, mitä se on, vaan rukoillen jätämme heidät Jumalan käsiin luottaen siihen Jumalan suureen armoon ja rakkauteen, kun Hän kutsuu kaikkia pelastukseen. Niin sanan noudattajia kuin sen rikkojiakin. Herra meitä kaikkia armahtakoon ja antakoon Sanansa herättää omiatuntojamme päivittäin tekemään parannusta synneistämme Hänen edessään. On meillä todella Pyhä ja rakastava Jumala. Häntä siitä iäti ylistäkäämme!

Olen itse kokenut tämän Jumalan armon omassa elämässäni. Muutama vuosikymmen sitten en tiennyt ja ymmärtänyt miten suhtautua kysymykseen naispappeudesta. Se jollain tavalla oli minunkin mielessäni, kun koin kutsumusta Jumalan valtakunnan työhön. Sana ei mielestäni täysin selkeästi asiaa valaissut, ja nyt kun asiaa muistelen, niin en minä sitä kyllä kovin suuresti edes Jumalalta kysellyt. En rukoillut viisautta siihen, miten pitäisi toimia. Toki minua harmitti että tilanteessa kävi niin kuin kävi, koska jotenkin tämä kirkkomme ratkaisu avata papin virka naisille oli kuitenkin mielestäni väärin. Joku siinä oli ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Niin koin. Kun sitten vuosia kului, ajattelin joskus asiaa myös omalle kohdalleni, mutta jotenkin koin etten toimisi silloin oikein. Ajattelin,että kuulun kirkkoon ja käyn seurakunnassa ikäänkuin mitään skismaa  ei olisi tapahtunutkaan.

Jossain vaiheessa, noin viitisen vuotta sitten minusta alkoi tuntua että mitähän tämä keskustelu samaa sukupuolta olevien avioliitosta oikein on. Eikö heidät pitäisi hyväksyä samalla tavalla kuin naipappeuskin hyväksyttiin. Aika on muuttunut ja meidän tulee kulkea ihmisten rinnalla eikä tuomita. Näistä ajatuksistani havahduin ja pelästyin todella että menetän uskoni. Tosiasiahan on että minulla ei silloin enää uskoa ollutkaan.  Ainakaan en uskonut Jumalan Sanaan ja noudattanut sitä elämässäni. Olin kadottanut todellisen yhteyden Jumalaan. Kävin silloin tällöin kirkossa ja joskus rukoilin, mutta jokapäiväistä yhteyttä Jeesukseen ei ollut enää ollut aikoihin. Olin paatumuksen tilassa ja eksynyt pois laumasta.

Jumala kuitenkin herätti tämän ajatuksen kautta pohtimaan asiaa. Aloin taas etsiytyä Jumalan lähelle ja kivuliaiden vaiheiden kautta löysin taas yhteyden Häneen. Hän uudisti uskoni ja nyt ymmärrän Raamattua ja uskon sen puhuvan minulle myös henkilökohtaisesti. Raamatusta on tullut yllättäen minulle kaikista rakkain kirja.
Ja mikä parasta, Jeesus on minun todellinen ystäväni, pelastajani ja Herrani. Uskon että Jumala voi antaa herätyksen meidän maahamme. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja myös maan päällä. Tapahtukoon Hänen hyvä tahtonsa tässä asiassa.

Mitä Jumala tahtoo meistä?

Minua on viime aikoina kovin puhutellut Hebrealaikirjeen kohta, jossa puhutaan paatumuksesta, johon ei enää ole uhria eikä siis anteeksiantamusta. Hebr.10:26-29. KR38 26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, 27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: 29. kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

Ja Hebrealaiskirje varoittaa paatumuksesta muissakin kohdissa. Esimerkiksi Hebr.3:12-19 KR38 sanotaan:

12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, 13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; 14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. 15. Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",16. ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? 17. Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? 18. Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? 19. Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Nämä tekstit ovat toki kirjoitettu aikanaan juuri muistutuksena ja varoituksena sen ajan juutalaiskristityille, mutta koska Jumalan Sana on elävä ja ikuinen, niin tämä Sana on Jumalan puhetta myös meille, tämän ajan kristityille. Jos me olemme tottelemattomia Jumalan tahtoa kohtaan ja rikomme sitä, niin Jumalan tuomio kohtaa meitä aivan samalla tavalla kuin se on kohdannut seurakuntia ja kristittyjä, joille tämä on aikanaan kirjoitettu varoitukseksi.

 Mitä siis on tuo paatumus, josta niin Raamatussa meitä varoitetaan. Se on Jumalan Sanan tottelemattomuutta. Jos Jumala kerran on Jumala ja Hän on antanut meille Raamatun, Pyhän Sanansa, niin kuinka me silloin uskallamme olla tottelematta Hänen Sanaansa. Kuinka uskallamme väittää jostain sanan kohdasta että se ei tarkoita sitä, mitä siellä sanotaan. Jos me etsimme Hänen tahtoaan ja myös Jeesuksen opettaman Isämeidän rukouksen tavoin pyydämme että tapahtukoon Sinun tahtosi ja kuitenkin toteutamme oman järkemme mukaisesti Jumalan Sanan tulkintaa, niin emmekö ole silloin ristiriidassa rukoustemme ja elämämme kanssa suhteessa Jumalan tahtoon. Me emme voi luottaa pelkästään omaan järkeemme Raamatun tulkinnassa, koska järkemmekin on"synnin sokaisema" usknpuhdistajamme Lutherin mukaan. Tarvitsemme aina Pyhää Henkeä Raamatun ymmärtämiseen.

Olen miettinyt sitä, miten tottelemattomuus Jumalaa kohtaan vaikuttaa seurakunnissa ja kristillisessä elämässä, siis elämässä kristittyjen keskellä. Tästähän ei nykyään paljon kuule opetusta, koska vallalla on käsitys, että me pelastumme armosta ja kaikki on sovitettu. Riittää, että me vain otamme pelastuksen ja sovituksen uskossa vastaan. Näinhän se todella on pelastukseen nähden. Siihen emme voi mitään lisätä, vaan se on täysin armosta ja lahjaksi tullutta meille.

 Mutta emme voi kuitenkaan ohittaa Raamatun varoituksia paatumisesta ja synnistä. Me olemme pelastettuinakin ja kastettuina uskovina edelleen myös tässä synnin ruumiissa, jonka alaisuudessa me siis olemme halusimmepa tai emme. Ja Raamattu varoittaa ettei synnin siis pidä hallita meidän ruumiissamme vaan meidän pitää hengellä kuolettaa lihan teot eli synnit. Niinpä me joudumme joka päivä toteamaan sen että me olemme syntisiä ja tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä kelvataksemme Jumalalle.
KOL.3: 5-15 KR38 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6. sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, 7. ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. 11. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. 12. Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 

No miten me sitten paadumme? Paatumus tulee siitä, että emme pane pois syntejämme ja tunnusta niitä Jumalalle, siis syntejä, mitkä Pyhä Henki, Jumalan ääni omassatunnossamme meille synniksi osoittaa. Olemme esimerkiksi rikkoneet jotain lähimmäistämme vastaan sanoen hänelle jotain ikävää, mikä on mahdollisesti häntä loukannut. Pyhä Henki kehoittaa meitä pyytämään anteeksi, mutta me vähättelemme, että eihän tuo nyt mitään ollut, että sattuuhan noita. Emme tee parannusta ja sovi asiaa lähimmäisen kanssa ja emme myöskään tunnusta asiaa Jumalan edessä. Silloin tämä katumattomuus johtaa vähitellen paatumukseen, mikä on sitä, että emme enää kuule Jumalan eli Pyhän Hengen ääntä omassatunnossamme. Emme saa yhteyttä Häneen, koska meillä on tunnollamme tunnustamattomia syntejä. Voi myös olla, että pieni kateus sisarta tai veljeä, lähimmäistämme kohtaan saa aikaan tämän paatumuksen, jos emme tunnusta sitä Herralle. Ja tarvitsemme myös päivittäin Jumalan sanan ruokaa, että Pyhä Henki pääsee puhumaan sydämellemme ja omalletunnollemme, koska Jumala asuu Henkensä kautta Sanassaan ja sitä kautta Hän asuu myös meissä, kun uskomme Häneen. Hän asuu siis uskon kautta meissä. Ja nimenomaan uskon kautta Jumalan Sanaan.

Tämä päivittäinen Raamatun Sanan tutkiminen ja Jumalan tahdon kyseleminen sekä päivittäinen parannuksen tekeminen ja syntien pois paneminen on sitä valvomista, mihin meitä Raamatussa kehotetaan. Kun valvomme, niin säilytämme myös yhteyden Jumalaan elävänä ja ensirakkauden Herraamme, kuten Ilmestyskirjassa asiasta muistutetaan Efeson seurakuntaa Ilm.2:4-5 KR 38  Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. 5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.  

Ymmärräthän rakas lukijani siis, että me elämme erittäin vakavaa aikaa. Meidän maassamme on Raamatun Sana nykyään pimennossa kristittyjenkin kohdalla. Saamme todella rukoilla, että pysymme hereillä ja Jumalan armosta uskovina tämän pimeän ajan keskellä. Herra auttakoon minua ja sinua pysymään nöyrinä Jumalan Sanan alla Hänen tahtoaan noudattaen ja Hänen ääntään kuunnellen. Joka vahvana pysyy loppuun asti se pelastuu. Ja Jeesukseen turvautuva ei koskaan joudu hukkaan, mutta ystävä rakas, lue Raamattua päivittäin ja rukoile Pyhää Henkeä avaamaan Sanaa. Jumala avaa Sanansa hänelle, joka tahtoo sitä noudattaa. Ole siunattu! Jumala haluaa että elät Hänen yhteydessään joka hetki. Se yhteys sinulla on aina Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovituksessaan. Elä elämääsi anteeksiantamuksesta käsin joka hetki.Siinä on kaikki mitä tarvitset.

                                                        Surussa


                                          Olemme eri taajuuksilla,
                                          puhumme eri kieltä.

                                          Puhut minulle kärsimyksistäsi,
                                          hädästäsi ja tuskastasi.
                                          Yritän kuunnella keskittyen, ymmärtäen,
                                          kuitenkaan kuulematta,
                                          kuitenkaan ymmärtämättä.

                                          Sanasi eivät tavoita minua,
                                          emme kohtaa.
                                          En käsitä mitä tarkoitat,
                                          vaikka puhumme samaa kieltä, samaa murretta.
                                          Et ole minulle vieras,
                                          mutta siltikään en ymmärrä mitä puhut.
                                          Huomaat sen ehkä.
                                          Huomaat, etten ymmärrä, en kykene ymmärtämään,
                                          Katsot minua totisena,
                                          katseessasi on syvää tuskaa ja kärsimystä ja
                                          minun on vaikea katsoa sinua.
                                          Hymyilet.
                                          Huomaan että et pakota ymmärtämään,
                                          haluat vain puhua minulle,
                                          jutella asioistasi.
                                          Kuuntelen, sillä olethan sisareni,
                                          samaa lihaa ja verta.

                                          En kykene sanomaan mitään lohdullista sinulle,
                                          en osaa lohduttaa,
                                          olen sanaton ja tyhjä edessäsi.
                                          Sanon rukoilevani puolestasi hyvin paljon

                                          Toivon, että jollain tasolla kohtasimme silloinkin, kun sinulla oli
                                          vaikeaa.
                                       
                                          Nyt kun sinä olet jo mennyt pois,
                                          kaipaan sinua suunnattomasti .
                                          Muistelen yhteisiä aikojamme.
                                          Meillä oli paljon hauskoja hetkiä yhdessä,
                                          jolloin nauroimme ja jaoimme kaikki ilot ja monet surutkin
                                          keskenämme.
                                          Olit sisko, joka ymmärsi ja kuunteli ja oli läsnä.
                                          Olit vahva ja voimakkaasti tunteva ihminen,
                                          taistelijaluonne.
                                          Olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli SINUT.
                                          Säilyt aina sydämessäni rakkaana.
                                          Kaipaan sinua valtavasti ja toivon,
                                          että sinulla on nyt kaikki hyvin.
                                     
                                         Kerroit minulle rukoilleesi hyvin paljon,
                                         ja pohtineesi asioita monesta näkökulmasta,
                                         sanoit että niistä saisi kirjoitettua kirjan.
                                         Se kuitenkin jäi, koska lähdit pois,
                                         jättäen sydämeeni suunnattoman kaipauksen,
                                         pohdittavaksesi kärsimyksen salaisuuden,
                                         jota minun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä,
                                         annan sen joka hetki Jumalalle, koska muuta en voi.
                                       

Raamattu

Jumalan Sana ja siihen suhtautuminen tulee olemaan loppupeleissä se jakolinja, miten kirkon ja kristinuskon meidän maassamme tulee käymään. Jeesus aikanaan perusti seurakuntansa Sanan eli Kristus-kalliolle. Hän sanoi Pietarille, että tälle kalliolle hän perustaa seurakuntansa. Vaikka Pietarin nimi tarkoittaa kalliota, Jeesus ei koskaan perusta mitään ihmisen varaan, vaan Jumalan varaan ja Hänen Sanansa varaan.

Kun nyt mietimme suhtautumistamme Raamattuun, Jumalan Sanaan, niin kirkkona ja seurakuntana emme voi rakentaa muuhun kuin Sanan varaan. Jos muutoin toimimme, niin Herra ei tule sitä siunaamaan ja Hänen Henkensä väistyy pois siitä. Silloin kirkko on kuollut ja kääntyy palvelemaan muuta Jumalaa kuin Häntä, jonka Raamatusta olemme oppineet tuntemaan.

Kirkossa yli seurakuntarajojen on jo hylätty Jumalan Sanan totuuksia ja käännetty selkä Jumalan totuudelle asioita ihmisjärjellä selitellen. Sen hedelmiä saamme jo niittää kaikkialla. Se on tuonut mukanaan luopumista, paatumista, eksymistä ja Jumalan Sanan vastaisten lakien säätämistä. Se on tuonut yhteiskunnallista sekasortoa ja monenlaista kovuutta ja säälimättömyyttä aidon lähimmäisen rakkauden tilalle. Hedelmistä me näemme että käänne pois perinteisestä Raamatun tulkinnasta ei ole tuonutkaan mitään hyvää ja siunausta elämäämme, kirkkoomme ja maahamme. Jos olemme rehellisiä, niin meidän on pakko hyväksyä ja todeta, että näin todella on.

Olemme nyt vedenjakajalla. Hylkäämmekö Jumalan Sanan ja jatkamammeko jumalatonta menoamme, vai teemmekö kirkkona ja seurakuntina parannuksen ja palaamme Jumalan Sanan vahvalle perustalle. Se Sana kestää ja perustus on kallio. Sitä eivät tuonelan portit ja helvetin vallat voita. Sen totesi jo uskonpuhdistajamme Luther.

Tässä on vielä yksi erittäin vakava puoli. Me olemme myös koko kansakuntana vaarassa, jos emme ymmärrä etsikkoaikaamme ja sitä että todellinen turvamme on vain Jumalassa. Rukoilethan ystävä sinäkin siunausta ja varjelusta maallemme!

Tunteva Jumala

Ihmisen elämässä tuntuu olevan aikoja, jolloin asiat ja tapahtumat suorastaan vyöryvät eteenpäin. Silloin tuntuu ettei kykene hahmottamaan kaikkea elämässään tapahtuvaa ja joutuu ottamaan ikäänkuin aikalisää, että kykenee jollakin tasolla myös psyykkisesti merkitykselliseen ja mielekkääseen elämään.

Oman sisareni  äkilllinen kuolema laukaisi minussa tällaisen tapahtumien vyöryn. Toki olin jo pidemmän aikaa surrut asioita, jotka sisareni elämässä olivat mielestäni huonolla tolalla. Hän kärsi jatkuvista kivuista ja oli lähes täysin vuoteeseen sidottu viimeisen vuoden ajan. Aina kun hänet näin, minulle tuli hyvin kurja olo. Sitä pahensi tietoisuus siitä, etten voi mitenkään auttaa häntä muuta kuin kuuntelemalla hänen ahdistustaan ja tuskaansa.

Nyt sitten hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä itkeä vollotin suoraa huutoa tuskaani ulos. Minun on ollut hyvin vaikea käsittää miksi hänen on täytynyt kärsiä niin paljon. Ja kaikki kärsimys ei johdu ainoastaan hänen sairauksistaan, vaan siitä ongelmavyyhdistä, jonka keskellä hän eli. En voi tästä asiasta kertoa tällä hetkellä enempää, mutta hyvin, hyvin surullista se on.

Sain omalta puolisolta koko ajan hyvin paljon tukea surussani ja myös lapseni ja lähipiiri tuki minua. Se ei kuitenkaan tuntunut riittävän, vaan tämä tuska pimensi hetkeksi myös suhteeni Jumalaan ja tunsin että olin pimeydessä tuskani kanssa. Se oli jotenkin pelottava kokemus. Pelkäsin, että vajoan itsekin pimeyteen. Niinpä sanoin Jeesukselle että annan Sinulle kaiken tämän tuskani ja nämä epäoikeudenmukaisuuden ajatukset ja kaikki mitä tästä asiasta tunsin ja ajattelin, niin kaiken purin Jeesukselle. Vähitellen tuska helpotti ja luottamus Jumalaan ja Jeesukseen palasi.

Jumala alkoi parantaa surua ja kaipaustani. Olen löytänyt Jumalasta uusia ulottuvuuksia. Hän on myös lohdutuksen Jumala ja Hänellä on tunteet. Hän ymmärtää ihmisen tuskan, surun, mutta myös ilon, rakkauden ym.tunteet. Nehän ovat kaikki Jumalan luomia ja meihin istuttamia.

 Ihmeellistä se on, mutta Raamattu todella kuvaa Jumalan eri luonteenpiirteitä ja ne ovat todella inhimillisiä. Ja miksei näin olisi, koska me olemme Hänen kuviaan. Me olemme Hänen kuviaan, mutta Hän ei ole meidän muovattavissamme emmekä ymmärrä aina Hänen tarkoitustaan. Kuitenkin olemme Hänen lapsiaan ja lapsina saamme luottaa siihen että Hän tietää mikä on meille kulloinkin parasta.

Usko ja epäusko

Nykyään alkaa olla mielestäni jo harvinaista kuulla vedottavan Raamatun Sanaan. Se koetaan jotenkin vanhoilliseksi ja naiviksi, jos joku todella sanoo uskovansa noihin vanhoihin tarinoihin tai ylipäänsä perustelee mielipiteitään tai väitteitään sillä. Kuitenkin me elämme Suomessa, jossa kristinusko on vaikuttanut jo noin tuhat vuotta. Tiedämme kristinuskon vaikutuksen yhteiskuntaelämäämme ja kulttuuriimme. Se ei vain jotenkin enää ole totta meidän elämässämme, valitettavasti.

Usko Raamatun totuuksiin ei tule muuta kuin uskon kautta. Ja tämä usko puolestaan tulee vain kuulemalla ja lukemalla Raamatun Sanaa ja noudattamalla sitä. Nykyään siis hyvin vähän uskotaan siihen. Hyvin vähäinen määrä ihmisiä uskoo että Jumala on luonut tämän maailman. Ja Raamattu kertoo Hebrealaiskirjeessä että uskon kautta me ymmärrämme että tämä maailma on luotu Jumalan sanalla. Usko on tässä yhteydessä siis avaintekijä. Ilman sitä emme voi ymmärtää Jumalan valtasuuruutta ja voimaa. Usko antaa meille myös näkökyvyn nähdä Jumalan silmin asioita ja ymmärtää Jumalan mahdollisuudet elämämme ja kaikkien ihmisten elämien yllä. Usko avaa meille myös Jumalan pelastussuunnitelman tätä maailmaa ja ihmiskuntaa kohtaan.

Raamattu kertoo tästä uskosta myös, miten Aabraham ymmärsi ja näki asioita ja miten se vaikutti hänen elämäänsä. Raamattu kuvaa myös että ilman uskoa kukaan ei voi olla otollinen Jumalalle. Sitä ilman me emme siis voi pelastua. Eli me tarvitsemme uskon pelastuaksemme. Kun turvaamme Jumalaan kaikesta sydämestämme, niin Hän Raamatun mukaan kuulee meitä ja pelastaa meidät. Hän ohjaa meidät oikealle tielle.

Nykyään Sanan julistuksessa kuulee hyvienkin saarnojen ja julistuksen "tueksi" lisättynä lainauksia jostain muualta kuin Raamatun maailmasta. Itse koen ne usein hyvinkin surullisena koko hyvän saarnan ja julistuksen tyhjentämisenä. Saarnaaja tai julistaja on niitä ottanut puheeseensa, koska ne ovat hänen mielestään ehkä hauskoja ja tuovat sanomaa uudella tavalla esille. Itse kuitenkin olen sitä mieltä että ne tekevät hallaa itse Sanalle ja ottavat sille kuuluvaa kunniaa pois. Kyllä Jumalan sanassa itsessään riittää aarteita ja esimerkkejä selittämään kaikki hengellisen elämän todellisuudet. Ja sitä varten meille on Sana juuri annettu, että meillä olisi luja pohja siinä.

Tänä vuonna osallistuin pitkästä aikaa teologipäiville. Odotin niiden hengelliseltä annilta huomattavasti enemmän kuin mitä sain. Ihmetellen mietin, mikä tässä oikein mättää. Jumala puhui sydämelleni että te vähäuskoiset. Pohdin, että mitä tuo puhe sydämelleni nyt oikein tarkoittaa. Sitten ymmärsin että nyt on kyse Jumalan Sanasta. Siinä on kaiken avain. Se on unohdettu myös teologipäivillä, ja että kaikki pohjautuu vain ja ainoastaan Jumalan Sanaan.

Sain vielä erityisen vahvistuksen tälle pohdinnalleni lähtiessäni pois viimeiseltä teologipäivien luennolta. Kävelin katua pitkin ja lähestyin Kauniaisten kirkkoa. Sieltä alkoi kuulua kirkon kellojen soittoa. Sitten kuului myös kirkonkellojen soidessa tuttu sävelmä ikäänkuin soittorasian soittamana. Tunnistin sävelmän heti Lutherin virreksi, Jumala ompi linnamme. Koin siinä vahvistuksen että Jumalan Sana on todella se perusta, joka kestää kaikissa tuulissa ja myrskyissä. Tämä oli Lutherinkin löytö.

Nyt on vain niin, että Jumalan sana on niin voimallinen että kun se pystyy luomaan tyhjästä koko maailman, maailmankaikkeuden, niin eikö se Sana nyt riittäisi meidän saarnojemme ja julistuksemme pohjaksi. Ei siihen tarvitse lisätä mitään. Se on epäuskoa. Jumala ei sitä siunaa. Hän haluaa että me otamme todesta Hänen Sanansa ja luotamme siihen ja sen voimaan. Itse luotan siihen, että Jumala itse siunaa Sanansa ja vastaa siitä. Se on ainoa voimallinen ja tehokas ase taistelussa pimeyttä ja eksytystä ja syntiä vastaan. Jos me emme luota Sanaan, tunne kirjoituksia ja Jumalan Sanaa, niin me eksymme. 

Tunnetko Jeesuksen?

Elämme ainutlaatuista aikakautta ihmiskunnan historiassa. Siitä yhtenä esimerkkinä olkoon tiedonkulku. Koskaan aiemmin historiassamme emme ole tienneet sekunnin murto-osassa tapahtumista toisella puolella maapalloa. Tämän on tehnyt mahdolliseksi se mullistava kehitys, mitä on tapahtunut tietoliikenneyhteyksissä aivan muutamassa vuosikymmenessä. Se on avannut valtavasti uusia mahdollisuuksia ihmisille tietää ja tutkia asioita ja nopeuttanut sekä helpottanut myös tätä kehitystä.

Kuitenkin kaiken tämän keskellä on asioita, jotka eivät ole muuttuneet mihinkään. Ja ne ovat niitä Ikuisen Elämän totuuksia, jotka ovat kuitenkin samoja riippumatta siitä, millaista tai mitä aikakautta elämme. Edelleenkään ihminen ei pääse näkemään Jumalaa tai luomaan yhteyttä Häneen muuten kuin siitä säädettyjen jumalallisten totuuksien kautta. Ja ne totuudethan löytyvät Jumalan Sanasta, Raamatusta. Nykyaikana tosin voidaan kuvitella että kaikki tieto ja luennot, mitä esimerkiksi eri seurakunnissa pidetään esillä, tuovat ihmisiä lähemmäs Jumalaa. Mutta näin ei valitettavasti käy. Ne ovat vain ikäänkuin ihmisten keksimiä perimmäissääntöjä, joilla ihmisten omiatuntoja voidaan sitoa monenlaisten lakien  ja säädösten alle. Vain Jumalan Sana, Pyhän Hengen kautta synnyttää ihmisessä halun turvata Jumalaan. Vain Pyhä Henki, Jumalan Sanan kautta voi herättää ihmisen näkemään syntisyytensä. Vain Jumalan Sanan kautta voi syntyä todellista uskoa Jeesukseen. Ilman näitä voi syntyä vain käännynnäisiä ja fariseuksia.

Hätkähdyttävää oli, kun tänään luin Raamatustani Mark.6:52 " Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut." KR 1938 En ollut aiemmin huomannut tällaista kohtaa Raamatusta, että Jeesuksen opetuslapsetkin olivat paatuneita. Siis heidän sydämensä. Hehän olivat juuri edellä saaneet Jeesukselta voiman parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia ja julistaa parannusta. Ja nyt he olivat kertoneet näistä tapahtumista Hänelle ja Jeesuksen kutsumina menneet vähän lepäämään. Ja kansa oli tullut perässä ja Jeesus oli tehnyt ruokkimisihmeen. Nyt opetuslapset sitten hämmästelivät, kun Jeesus sai tuulenkin tyyntymään. Ja taas Mark.8:15-21 KR 1938. Jeesus varoittaa heitä fariseusten ja Herodeksen hapatuksesta ja toteaa etteivätkö opetuslapset oikein vieläkään käsitä eivätkä ymmärrä ja kysyy, että onko heidän sydämensä paatunut.

Mitä Jeesus siis tarkoittaa kun Hän puhuu noissa Raamatun kohdissa paatumuksesta, joka oli mahdollista siis myös aivan joka päivä Jeesuksen seurassa kulkeville. Myös Hebrealaiskirje puhuu paatumuksesta näin: "Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain  havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin: mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut:"Ja niin minä vihassani vannoin: `He eivät pääse minun lepooni`",vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"; ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". Sillä jos Joosua olisi saatanut heidät lepoon, niinhän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Hebr.4:1-11 KR 1938

Vakava on siis tuo Jeesuksen oma sana ja varoitus paatumuksesta . Ja Hebrealaiskirjeen kolmas luku avaa vielä paatumuksen tapahtuvan synnin pettämisen seurauksena. Paatumus on siis vaarana meille kaikille. Kaikki me olemme synnin alaisia ja siis syntisiä. Synti asuu meidän vanhassa luonnossamme. Tarvitsemme Jumalan Sanaa päivittäin pitämään yllä Pyhän Hengen ääntä omassa tunnossamme. Pyhä Henki muistuttaa meitä päivittäin ja hetkittäin rikkomuksistamme, joihin niin helposti lankeamme. Epäusko yritää saada vallan sydämissämme ja estää meitä uskomasta armahtajaan ja täydelliseen armahdukseen. Jos emme valvo, Jumalan Sanaa lukien ja rukoillen, seurakuntayhteyttä vaalien, joudumme pois elävästä yhteydestä Jeesukseen. Silloin emme kykene enää uskomaan Jumalan suuruuteen elämässämme, vaan tilalle tulee oma luonto ja omavoimaisuus. Sitä kautta paadumme emmekä kohta kaipaakaan Hänen yhteyttään. Tämä tila tuo meille aikaan hengellisen kuoleman ja aikanaan iankaikkisen kadotuksen, jos Jumala ei armossaan vedä meitä siitä pois. Luopuminen yhteydestä elävään Jumalaan ja Jeesukseen on siis äärimmäisen vakava asia. Ja paatuminen on siis tie, mikä tähän tilaan vähitellen johtaa. Annetaan siis Jumalan Sanan olla elämämme valo ja turva. Sen kilpi ja vahva kallio, jonka perustalle on hyvä elämänsä ja uskonsa rakentaa.