Totuuden rajapinnalla

On toinen lomapäivä ja pohdiskelen mielessäni mennyttä vuotta. Minulle on tahtomattanikin iskostunut koulujen lukuvuosirytmi eli minun vuoteni alkaa aina loppukesällä ja loppuu taas kesän koittaessa. Tämä johtuu siitä, että koulussa asiat vain menevät siinä rytmissä. Nyt siis muistelen viime kesää ja sen jälkeen  tuomia muutoksia omaan hengen ja sielunmaisemaani.

Olen hämmästyksekseni joutunut toteamaan, kuinka kapeaksi elintilani on käynyt tietyssä mielessä. Nyt ihmettelet suuresti mitä tarkoitan tällä elintilan kapenemisella. No se on yksinkertaisesti sitä, että nykyään jos esittää jossain yleisesti omia, omantuntonsa ja vakaumuksensa pohjalta olevia mielipiteitään, niin joutuukin yllättäen suuren ryöpytyksen kohteeksi. Tämä on mielestäni  huolestuttavaa. Varsinkin siinä mielessä että tällaiselle omantunnon vakaumuksen mielipiteelle ei enää näytä olevan minkäänlaista tilaa ja oikeutusta. Ollaan suorastaan lynkkaamassa kyseisen vakaumuksen omaavia ihmisiä.

Minua tällainen toiminta häiritsee ja suorastaan ahdistaa, koska näen täysin outona ja epäoikeudenmukaisena sen ajattelutavan että toisinajattelijat halutaan vaientaa. Heidän mielipiteensä ja vakaumuksensa nähdään uhkana ja vaarallisena sekä täysin mahdottomana, turmiollisena ja toisten ihmisarvoa loukkaavina.

Kun tähän ajatteluprosessiin otetaan mukaan Raamattu ja perinteiset kristilliset arvot ja perinteiset näkemykset oikeasta ja väärästä, niin ollaan ikäänkuin tehosekoittimessa. Muutosvirta tulee ja pyyhkii ja ravistelee ihmisten totuuskäsityksiä ja arvoja rajulla tavalla. Kysymys kuuluu, olenko hereillä ja haluanko pitäytyä siihen, minkä oikeaksi ja hyväksi näen ja uin vastavirtaan vai heittäydynkö välinpitämättömänä virran pyörteisiin.