Tämä syysloma oli taas todella virkistävä. Oli monenlaista keliä ja puuhaa. Sain levätä, puuhata kaikenlaista, mutta myös uppoutua moniin mielenkiintoisiin kirjoihin, joita olin ottanut mukaani.
Kirjoja lukiessani ja syksyisiä päiviä viettäessäni ajatukseni kulkivat kirjojen maailman kautta kauas muinaisiin aikoihin. Oli todella ihana viettää aikaa myös antaen ajatusten lentää vapaasti kirjojen herättämissä ajatuksissa.
Eero Junkkaalan esseet Raamatun paikkakunnista toivat lisäväriä jo muutenkin värikylläiseen maisemaan värittäen myös mielenmaisemaa. Eero kirjoittaa esseitään mielenkiintoisella, nykytiedettä ja arkeologiaa kunnioittavalla tavalla ja ne saavat kyllä lukijansa vakuuttumaan Raamatun paikkojen ja kaupunkien historiallisuudesta ja todenperäisyydestä.
Havahduin järkyttyneenä kuitenkin eräässä kohdassa, missä puhuttiin Gibeasta. Paikka tai kaupunki liittyy Vanhan testamentin Tuomarien kirjassa olevaan rankkaan kertomukseen sen aikaisten ihmisten pahuudesta ja sen seurauksista. Se oli todella rankkaa luettavaa, kun sen kertomuksen Raamatusta tarkistin. Olin sen toki lukenut muutaman kerran aikaisemminkin, mutta koska Vanhan testamentin kertomukset ovat välillä hyvin sotaisia, olin tuon kohdan lukenut myös ikäänkuin filtterin läpi. Nyt luin sen sieltä kaikessa karmeudessaan. Se pisti minut kyllä taas miettimään ja ihmettelemään asioita vähän järkytyksen kautta. Tuomarien kirjan lopussa todetaankin, että siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa ja jokainen teki sitä, mikä hänen mielestään oli oikein. Toisin sanoen aikanaan, kun 10 käskyä oli Mooseksen kautta annettu lakiliitoksi Jumalan ja israelilaisten välille, niin tätä liittoa, moraalia ja Jumalan tahtoa eivät ihmiset enää aina noudattaneet ja se näkyi sitten tietysti kaikessa elämässä ja toiminnassa.
Kun kristinusko aikanaan tuli Euroopankin mantereelle, se toi mukanaan sivistyksen ja moraalin kaikenlaisen moraalittomuuden ja pahuuden tilalle. Tämä näkyy mm.Paavalin kirjeissä eri seurakunnille. Itse olen mielenkiinnosta näitä asioita kohtaan päässyt vierailemaan muinaisen Efeson ja muutaman muun Vähän Aasian seurakunnan alueella. Siellä paikkojen historia todisti pakanuudesta ja sen mukaisesta moraalittomuudesta ja kristinuskon tuomasta tervehdyttävästä vaikutuksesta yhteiskuntaelämään ja länsimaiseen kulttuuriin. No myöhemmin historiasta saimme lukea ottomaanien ajasta ja islamin uskon rynnistyksestä näille Vähän Aasian paikoille, jolloin tilanne siellä toki muuttui toisenlaiseksi.
Kuitenkin siellä missä kristinuskon vaikutus on saanut jatkua, on pysynyt yleensä myös kristillisen etiikan vaikutus koko yhteiskunnassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että meidän aikamme yhteiskunnat ovat kiihtyvällä vauhdilla syöksymässä ulos kaikesta kristinuskon moraalista ja tilalle on selkeästi tulossa ihmisten itse valitsema moraali. Historiasta olemme kuitenkin usein saaneet nähdä yhteiskuntia, joissa tämänsuuntainen kehitys ei ole johtanut mihinkään hyvään, vaan ne ovat tuhoutuneet kulttuurisen rappion myötä.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa mutta syyslomaa väritti myös kaunis sateenkaarinäkymä taivaalla, mikä muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, ettei Hän enää meitä koskaan hukuta vedenpaisumukseen kuten muinaista maailmaa. Ja mikä parasta, Jumalan rakkaus näkyy siinä, että Hän lähetti meille Jeesuksen. Se on ikuinen merkki ja liitto Hänen rakkaudestaan. Siitä minäkin elän päivittäin, toivottavasti sinäkin❣
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti