Herätys

 Aina ei herätys tunnu kivalta, vaan haluaisi vetää peittoa korvilleen ja jatkaa unien maailmassa. Syynä voi olla lyhyeksi jääneet yöunet ja niiden tuoma väsymys tai jokin epämiellyttävä asiaintila, jota ei jaksaisi vielä kohdata. Herättyäänkin vie aina aikaa että pääsee kunnolla kiinni päivään ja sen haasteisiin. Mitä mutkikkaammista haasteista on kysymys, sitä enemmän meidän on oltava valppaana ja toimintavalmiina niiden edellyttämiin ratkaisuihin ja toimiin. Joskus havahtuminen joidenkin asioiden tilan todellisuuteen tapahtuu ihan pienenkin meitä häiritsevän seikan kautta, mutta joskus se voi myös vaatia ikäviäkin käänteitä asioissa tai elämässämme. 

Joskus me tarvitsemme ravistelua ja herättelyä myös suhteessamme Jumalaan. Voi olla että olemme eläneet pitkään elämänvaihetta, jossa olemme voineet todeta että meidän asiamme suhteessa Häneen ovat kunnossa. Tämä voi johtaa myös kuvitelmaan ettemme tarvitse mitään uskovien yhteyttä ja Raamatun lukemisia, koska tulemme uskossamme hyvin toimeen ilman niitäkin. Tämä taas johtaa meidät ennen pitkää irtaantumaan todellisesta yhteydestä Jumalaan.

Itselleni kävi näin. Olen pitkään, jo yli 40 vuotta ollut uskossa. Suhteeni Jumalaan on omasta mielestäni aina ollut kunnossa. Jotain kuitenkin tapahtui elämäni ruuhkavuosina, eikä Raamatun lukeminen ja seurakuntayhteydessä käyminen ja rukoileminen enää kiinnostanut. Toki kävin kirkossa muutaman kerran vuodessa ja sain sillä mieleni rauhoitettua, että kaikki on hyvin suhteessani Jumalaan. Jeesuksen takaisin tuleminen tuntui kuitenkin täysin absurdilta asialta ja muutenkin Jeesus ja toisten uskovien tietynlainen suhtautuminen uskon asioihin tuntui itsestäni melko vieraalta. Näin kului vuosia.

Sitten alkoi sydämessäni ja sielussani tulla kaipausta yhteyteen, jota olin aiemmin kokenut seurakunnassa ja yhteydessä Jumalaan. Aloin tietoisesti hakeutua yhteyteen kaikin tavoin. Eteen tuli vaikeita asioita ja haasteita, mitä enemmän tätä yhteyttä janosin. Sain suorastaan huutaa Jumalan puoleen Hänen armoaan. Huomasin että tietä oli vaikea löytää takaisin. Luin paljon Raamattua ja mieleeni muistuivat myös Jeremiaan kirjan sanat Jer.31: 21-22 "Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi. Kuinka kauan sinä mutkistelet sinne ja tänne, sinä luopiotytär?"

Herääminen siihen todellisuuteen, että olin ollut luopumuksen tilassa ja että minun täytyi uudelleen löytää tie Jumalan luo teki kipeää. Yhteyden löytäminen ei ollut helppo tie ja sain todella nähdä oman, pohjattoman syntisyyteni ja haluttomuuteni muuhun kuin kapinaan Jumalaa vastaan. Tämä vaikea vaihe elämässäni, johon kuului läheisten sairauksia ja hyvin vaikeita asioita suorastaan työnsi minua Jumalan syliin. Heräsin lopulta käsittämään Jumalan pyhyyden, mutta myös Hänen pohjattoman rakkautensa syntistä kohtaan.