Jumalan luoma maailma näyttäytyy ympärillämme kauniina ja ihmeellisenä. Olemme niin tottuneet kaikkeen, että pidämme helposti jokapäiväisiä asioita elämässämme itsestäänselvyyksinä. Ruoka, vaatteet, terveys, läheiset ym.
Elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki toiminta pohjautuu suurelta osin tutkittuun tietoon, tieteeseen. Haemme nopeasti tietoa meitä koskettaneista asioista tai ilmiöistä ja haluamme niihin selvyyden. Luotamme suuressa määrin siihen, mitä meille tieteen nimissä sanotaan. Onhan joku tiedemies käyttänyt siihen valtavasti aikaa ja tutkimuksen on täytynyt läpäistä tiedeyhteisön tarkan seulan. Ei siis ole syytä mielestämme kyseenalaistaa meille jaettua tietoa.
Kun puhutaan Raamatun tapahtumista historiassa, ne asetamme kyllä tarkalle kriittiselle tutkimukselle alttiiksi, koska tämä tieteeseen uskova ihmiskunta tarvitsee todisteita. Täytyy pystyä todistamaan kaikki tapahtumat ja teot historiallisiksi tosiasioiksi, jotta ihminen voisi todeta että näin tapahtui, kuin Raamattu ilmoittaa. Se ei kuitenkaan ole uskoa, vaan asioiden totena pitämistä.
Vaikka näkisimme itse omin silmin kaikki Raamatussa kerrotut ihmeet, emme kuitenkaan uskoisi. Ihmeet ja tieto eivät saa meitä uskomaan Jumalaan. Siihen tarvitaan sydämen halu kääntyä Jumalan puoleen.
Kukaan ei voi uskoa myöskään pakotettuna, vaan usko syntyy vapaassa sydämessä. Se on lahjaa. Sitä ei voi puristaa eikä pusertaa itsestään ulos. Se vain syntyy ja kasvaa vähitellen, kun sitä ruokkii. Usko lisääntyy ja vahvistuu kuulemalla ja lukemalla Sanaa. Usko on siis riippuvainen Sanasta ja se kohdistuu Jumalaan ja Hänen tekoihinsa ja Hänen ilmoitukseensa. Usko on myös tie iankaikkiseen elämään. Ihminen ei näe mitä ajan rajan tuolla puolen on, mutta usko luo ikäänkuin sillan kulkea, nähdä ja omistaa kaikki ne ihanat lupaukset, mitä Jumala Sanassaan lupaa. Usko ei kyseenalaista, vaan lepää Jumalan käsivarsilla, antaen Jumalalle kunnian kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti