Muutama viikko sitten kävelin uuden Lastensairaalan ohi. Tämä johti minut miettimään ja pohtimaan monia kysymyksiä. Kun vielä samana päivänä olin toimenpiteessä aivan siinä lähellä olevassa Puistosairaalassa, tuli selkeä tarve kirjoittaa taas muutama rivi pohdintojani muistiin.
Puistosairaalassa olleen toimenpiteen jälkeen istuin toipumishuoneessa ja hetken ajan seurasin Kauniit ja rohkeat- sarjaa, kun tv oli huoneessa auki ja säädetty juuri sille kanavalle. En ole vuosikausiin katsonut kyseistä sarjaa ja joskus 1990-luvulla kritisoin Sanansaattaja-lehdessä juuri tuota kyseistä ohjelmaa sen välittämästä ihmiskuvasta.
Sama suuntaus tuntui jatkuvan edelleen ja entistä sairaampana. Tuntui todella pahalta, kun huomasin että kolmessakymmenessä vuodessa kehitys oli mennyt tässä formaatissa yhteiskunnallisesti katsoen todella huolestuttavaan suuntaan. Moraali ja eettinen koodisto oli täysin suuntautunut ihmisen itsekkäiden tarpeiden hetkelliseen tyydyttämiseen hinnalla millä hyvänsä, ilman vastuuta lähimmäisistä ja heidän rakastamistaan.
Tätä on siis ollut yhden tv-sarjan välittämä ihmiskuva ja sen kehitys kolmen vuosikymmenen aikana. Miten yhteiskunta ja sen arvot ovat muuttuneet tuona aikana, niin surullista kyllä, se kehitys on ollut samansuuntaista kuin tuossa kyseisessä sarjassa. Se siis osaltaan heijastelee yhteiskuntamme arvoja ja niiden kehitystä tai sitten omalta osaltaan muokkaa niitä. Vaikutus voi olla jopa sekä että. Kun ihmiset katselevat kyseisiä ohjelmia, niin he omaksuvat huomaamattaan niiden arvomaailman ehkäpä ihan alitajuisesti, vaikka aluksi kieltävät mielessään tällaisten asioiden vaikutuksen.
Olen havainnut että se hirvittävä rikkinäisyys ja eksyksissä olo, mikä tämän kaltaisista ohjelmista ja nykyään lähes kaikista tv-ohjelmista muusta mediasta puhumattakaan välittyy, on valitettavaa todellisuutta kohdatessani ihmisiä heidän arjessaan. Perheillä on isoja haasteita tämän yhteiskunnan muutoksissa ja elämä ohjautuu monilla lapsilla ja nuorilla median kautta ihan eri raiteille, kuin vanhemmat ovat osanneet aavistaakaan.
Nykyisessä Suomessa lapsista ja nuorista pidetään varsin hyvin huolta julkisen terveydenhuollon puitteissa ja perheille tarjotaan kaikki se tuki, jota heidän lastensa terveydenhuoltoon tarvitaan. Kuitenkin jotain olennaista jää puuttumaan, jos huolehditaan vain ulkonaisesta terveydestä ja unohdetaan henkinen hyvinvointi. Sen olemme saaneet viime vuosina huomata, miten suurta on henkisen pahoinvoinnin määrä lasten ja nuorten keskuudessa. Se heijastelee täysin meidän yhteiskuntamme tilaa ja arvoja.
Lapset ja nuoret voivat pahoin ihmisten itsekkyyden ja rakkaudettomuuden ympäröiminä. He tarvitsevat ympärilleen välittäviä ja rakastavia, mutta terveet rajat asettavia aikuisia. He tarvitsevat aikuisia, jotka itse ymmärtävät terveen ja tasapainoisen elämän lainalaisuudet ja haluavat ohjata siihen myös lapsia ja nuoria. Nykyään lapsilta riistetään lapsuus ja heidät työnnetään aikuisten maailmaan ja odotetaan että he selviytyvät siellä ilman rajoja, tukea ja ohjausta. Kuitenkin lapset ja nuoret tarvitsevat jo fysiologisesti, mutta myös psyykkisesti kehitykseensä aikuisten tukea ja ohjausta aina täysi-ikäisiksi asti. Heidän aivonsa ja tunne-elämänsä kehitys tarvitsee sitä vielä pidempään.
Tähän kaikkeen kurjuuteen on tullut vielä ihmisten sukupuolisekoilu. On irtauduttu siitä turvallisesta maaperästä ja kasvualustasta, missä vuosisatoja on Suomessakin saatu elää. On ollut turvallista saada elää kristillisten arvojen ympäröimänä ja se on luonut turvaa ja jatkuvuutta kaikelle elämälle ja yrittämiselle. Kaikessa on näkynyt selkeys ja järjestys. Nyt se on kadonnut ja lapset ja nuoretkin on pudotettu pois tai yritetään pudottaa pois tasapainoiselta pohjalta tyhjyyteen, etsimään itseään ja omaa sukupuoli-identiteettiään. On tullut täydellinen rajattomuuden, mutta samalla myös täydellisen turvattomuuden aika.
Kuitenkin on huomattava ettei ihmistä ole luotu tällaiseen rajattomuuteen ja turvattomuuteen. Ihmisen henkinen terveys ei kestä sitä. Ihminen tarvitsee rajat ja turvan kasvaakseen henkisesti terveeksi ja tasapainoiseksi. Nämä rajat onneksi ovat edelleen olemassa. Ne eivät ole mihinkään kadonneet, vaikka media ja kuka tahansa niin väittäisi. Jumala on edelleen Jumala ja pitää yllä tätä luomakuntaa ja sitä suojaavat lait ovat edelleen voimassa kymmenessä käskyssä. Raamatusta löytyy yhä Jumalan tahto ja Jumalan kutsu ihmiselle Hänen yhteyteensä, Hänen armahdettavaksensa ja parannettavaksensa. Kiitos Jumalalle, että näin on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti