Harmaaksi ja värittömäksi vaikuttaa käyvän meidän kesän keskellä ja sen kauneudessa kylpevä Suomen maamme henkinen ilmapiiri ja keskustelukulttuuri. Kaikki alkaa olla tasapaksua höttöä, eikä kukaan sano oikeastaan yhtään mitään, koska pelkää loukkaavansa sanoillaan ja mielipiteillään toisia. Sanat ja ajatukset pitää siivilöidä ja pyöristää tarkkaan yleiseen tyyliin sopiviksi. On ikäänkuin joku olisi luonut tietyn muotin, jonka mukaan ajattelun ja mielipiteiden on mentävä. Erilaisuus on pahasta. Ja kuitenkin tämä on vain näennäisesti totta. Pinnan alla kuohuu.
Jos asiat ja erimielisyydet on vain lakaistava maton alle, niin siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Se tuo vain tukahtuneisuutta ja katkeruutta ja joskus tilanne voi revetä ikävällä tavalla, kun kielletään tuomasta esille asioita, joiden koetaan olevan ongelmallisia. Tämä pätee meillä Suomessa yleisellä tasolla monessakin asiassa. Me puhumme ihmisoikeuksista ja rasismista, mutta ymmärrämmekö asioiden todellisen luonteen. Voimme käyttää näitä asioita keppihevosina, joilla ratsastamme hakiessamme ja pitäessämme yllä omaa valta-asemaamme suhteessa toisiin.
Kuitenkin jos haluamme katsoa totuutta silmiin, niin joudumme myöntämään että oma identiteettimme voi olla pahasti hukassa, emmekä tiedäkään keitä me olemme ja mihin olemme matkalla. Haluammeko sulautua siihen harmaaseen massaan, jolla ei näytä olevan syvempää käsitystä asioista, vaan silloin toimitaan ulkoapäin ohjautuen, vailla omaa identiteettiään ja ymmärrystä omasta minuudesta.
Ainoastaan yhteydessä Jumalaan ihminen löytää oman minuutensa ja identiteettinsä. Kaikki muu on harhaa ja valheellista. Vasta silloin ihminen löytää totuuden, kun hän pääsee Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta. Kristittyjen peruskirja, Raamattu kertoo meille Jumalan tahdon ja totuuden elämästä. Raamatun valossa on syntynyt myös kristillinen ihmiskäsitys ihmisestä luotuna ja arvokkana Jumalan kuvana. Siitä on syntynyt myös ihmisoikeudet ja orjuuden lopettaminen.
Kun puhutaan nykyään paljon suvaitsevaisuudesta, vähemmistöistä ja ihmisoikeuksista, niin oikeasti ihmisoikeudet toteutuvat vain Jumalan sanan valossa. Jeesus oli ensimmäisenä näyttämässä tästä esimerkkiä, kun hän ei tuominnut aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista, joka näin välttyi kivitykseltä. Jeesuksen armo koskee kaikkia syntinsä hänelle tunnustavia ja sanat, " En minkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee." ovat edelleen voimassa. Armo kuuluu katuvalle. Näin kristityillä oli sitten kysymyksessä mitä tahansa syntejä tunnollaan, kun ne Jeesuksen eteen tuo ja tahtoo Hänen tahtoaan noudattaa.
Miten tämä sitten liittyy suvaitsevaisuuteen? Kaikilla on sama ihmisarvo, olivatpa he minkä tahansa ryhmän edustajia. Raamattu kuitenkin selkeästi sanoo esimerkiksi homoseksuaalisuudesta että se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Se ei kuitenkaan tarkoita että heitä saa syrjiä. Kun sitten nykyään paljon puhutaan myös rasismista, niin on ymmärrettävä että rasismia ei ole se, jos tuodaan esille joitain epäkohtia ja selkeitä ihmisoikeusrikkomuksia mitä esimerkiksi joissain muslimimaissa tehdään. Se on tosiasioiden esille tuomista ja se pitää ymmärtää että näin pitääkin tuoda tosiasiat selkeästi esille. Samoin on ymmärrettävä myös tässä se seikka että muslimit suhtautuvat hyvin jyrkästi homoseksuaalisuuteen ja se on heille kuoleman tuomion paikka aivan kuin Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli aviorikos. Tämä on syytä aina muistaa. Jos me haluamme tänne kristillisiin arvoihin pohjautuvaa yhteiskuntaa, niin se tuo mukanaan selkeää ja turvallista elämää Jumalan siunaamana. Jos haluamme tänne esim. Sharialakia niin arvannemme varmaan, millaiseksi yhteiskuntamme silloin muuttuu.
Me itse voimme vaikuttaa asioihin hyvin paljon omilla elämämme valinnoilla. Aina ne valintamme ohjaavat elämäämme johonkin suuntaan. Emme voi olla kuin yhdessä junassa kerrallaan matkalla johonkin. Mihin junaan sinä kuulut tai missä junassa tällä hetkellä olet? Juna ei voi kulkea kuin yksillä raiteilla ja se kulkee aina määränpäähänsä. Mieti siis mihin olet matkalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti