Usko koetteilla

 Moni kiistää epäilystensä keskellä joko Jumalan tai hänen kaikkivaltiutensa ja hänen mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin nykyajassa. Ihmisen inhimillinen järki ja luonto ovat automaattisesti Jumalaa vastaan. Tämä johtuu Ihmisen langenneesta luonnosta, joka hänellä on syntiinlankeemuksen seurauksena. 

Kun tullaan kysymyksiin oikeasta ja väärästä, vedotaan hyvin herkästi ihmisen omaan kykyyn ratkaista moraaliasiat oman järkensä avulla. Tässä kuitenkin ihmisen rajoittuneisuus tulee vastaan, koska hän tarvitsee moraaliauktoriteetin voidakseen toimia objektiivisesti ja puolueettomasti. Muutoin ratkaisu on aina jonkin filosofisen aatejärjestelmän mukainen ja tämä näkökulma edellä toimitaan. 

Kristillisen uskon mukaisesti toimittaessa taas Jumala ja Hänen Sanansa toimii myös moraaliauktoriteettina. Sen mukaan toimitaan ja annetaan sen ohjata ajattelua ja toimintaa. Vaara piilee siinä, miten suhtaudutaan Raamattuun. Jos Raamatun ei ajatella olevan ajaton, ikuisen Jumalan iankaikkinen tahto, voidaan tätäkin auktoriteettia lähteä järkeilemällä muuttamaan tähän aikaan sopivaksi. Silloin Jumalan kaikkivaltiudelle laitetaan suitset ja ihminen alkaa ohjastamaan sitä ja jumaluus katoaa. Se on täysi mahdottomuus sovittaa ihmisen inhimillinen järki ja jumalallinen viisaus yhteen. Jumala ei anna kunniaansa muille.

Kun sitten halutaan muuttaa Jumalan totuus ihmisen totuudeksi myös seurakunnassa, Jumalan Henki kaikkoaa sieltä. Mukautuminen tämän maailman lainalaisuuksiin käy yhä ilmeisemmäksi, ja Jumalan Sanaan perinteisesti uskovat joutuvat siitä kärsimään. Rakkautta lähimmäisiä kohtaan olisi antaa veljien ja sisarien toimia oman uskonsa ja vakaumuksensa mukaisesti, he kun eivät ole muuttamassa Raamatun totuuksia, vaan haluavat pitää niistä kiinni. Nyt nämä ristiriidat ovat levinneet kaikkialle seurakuntiin ja se saa aikaan vain hajaannusta ja luopumusta.

Kuitenkin usko ei ole kenenkään käskettävissä eikä määrättävissä. Se on lahja, joka annetaan vain nöyrään sydämeen. Sydämeen, joka on valmis antamaan kaiken kunnian Jumalalle. Hän on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa. On vaarallista alkaa kyseenalaistaa Jumalan tahtoa ja hänen Sanaansa. Silloin ihminen asettuu sotimaan itse Jumalaa vastaan. Siinä sodassa ihminen on aina häviäjä.