Opetin hiljattain neljäsluokkalaisille virkettä. Kävimme yhdessä läpi sen määreitä. Ohjasin heitä samalla kuitenkin muistamaan, että virkkeet ovat ajatuksia, jotka koostuvat sanoista. Niillä voimme viestiä monella tapaa: Sanat voimme asettaa niin, että ne lohduttavat, rohkaisevat, antavat toivoa ja ilahduttavat. Niillä voimme myös satuttaa, loukata tai painaa toista alas tai tuoda pelkoa ja epävarmuutta ympärillemme.
Sanoilla voimme luoda monenlaista todellisuutta ympärillemme. Se voi olla faktaa tai fiktiota tai niiden sekoitusta. Meidän puheestamme ja sanoistamme kuuluu se, mikä todellisuus on meillä keskiössä. Niiden kautta opimme paremmin tuntemaan toisiamme. Aina puheemme ja ajatuksemme eivät kohtaa, emmekä ymmärrä toisiamme, mutta tärkeintä onkin että kuuntelemme toisiamme.
Itse rakastan sanoja. Luen ja keskustelen mielelläni ihmisten kanssa ja kuuntelen ja pohdin erilaisten ihmisten sanoja ja puhetta. Olen lapsuudestani saakka ilmaissut itseäni myös kirjoittamalla sanoja päiväkirjaan ja myös runomuodossa. Se on jotenkin voimaannuttavaa ja terapeuttistakin.
Pohdin paljon myös Raamattua, joka on Jumalan meille antama Sana. Hänen ajatuksensa ja tahtonsa ilmenee siinä. Tämä näkyvä todellisuus, maailma on luotu sillä. Sitä meidän on hyvin vaikea käsittää ja ymmärtää, miten se on voinut tapahtua näin. Mutta itse pohdin että se on juuri näin ja se on suorastaan järkevin tapa tarkastella tätä maailmaa. Miten kaikki olisi voinut syntyä tyhjästä ja järjestyä kaikki itsestään näin hyvään järjestykseen, jota ihmismieli pystyy luokittelemaan ja jäsentämään eri tieteiden avulla sitä sanoittaen. Se että me ihmiset tutkimustemme avulla löydämme selityksiä ja käsitteitä ja pystymme sanoittamaan eri ilmiöitä yms. ei synny tyhjästä. Se on kaikkivaltiaan, Luojan järjestämää todellisuutta.
Joku voi ihmetellä ja epäillä Sanan paikkansapitävyyttä ja sitä, miten Raamatussa on ikivanhoja kertomuksia maailman luomisesta ja syntiinlankeemuksesta ym. Ihminen miettii kuka ne on nähnyt ja kirjoittanut ylös? Eihän kirjoitustaitoa ollut vielä tässä muodossaan silloin ihmisten ulottuvilla eikä varsinkaan mitään, johon niitä kirjoituksia olisi voinut tallentaa. Se että ne kertomukset kirjoitettiin vasta myöhemmin muistiin Jumalan itsensä sanoittamina Mooseksen ja muiden profeettojen ja kirjureiden toimesta, ei tee tätä Sanaa yhtään epäuskottavammaksi. Päinvastoin sille kaikelle löytyy looginen selitys.
Historia todistaa sanoillaan ja kertomuksillaan myös Jumalan Sanan paikkansapitävyyden. Löytyy paljon yhtymäkohtia näiden sanojen ja todellisuuksien välillä. Myös profeetallisen Sanan eli profetioiden täyttyminen aina Jeesuksen syntymää, ristinkuolemaa ja lunastusta ylösnousemuksineen on meille täydellinen todistus Sanan voimasta ja vaikutuksesta. Toki kaikkein suurin todistus Sanan elävyydesta ja ikuisesta voimasta on se, että tänäkin päivänä ihmiset alkavat uskoa Jeesukseen omana Vapahtajanaan ja turvaavat Häneen. Sana elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti