Armosta

 Kun lähtee kiipeämään kukkulan tai mäen tai tunturin päälle, matka sinne näyttää helpolta ja lyhyeltä. Kuitenkin matkaa tehdessä paljastuu aina uusi ja taas uusi rinne, joka ei alhaalta katsottaessa näkynyt. Tämä kaikki siksi, että yksityiskohdat piiloutuvat kokonaisuuksien taakse ja asiat hahmottuvat ja pala palalta näemme asioita eri näkökulmista ja näkökulmasta riippuen. 

Näin on myös Jumalan armon kohdalla. Se on meidän koko elämämme mittainen näköala. Näemme asioita aina vain syvemmin ja laajemmin.

Minua on viime aikoina puhutellut kaksi erilaista Raamatun kohtaa: Luukkaan.23:39-43 ja Luuk.15:11-32 kertomukset ristin ryöväristä ja vertaus tuhlaajapojasta. Molemmissa on nähtävillä ja syvästi koettavissa Jumalan armo.

Mitä oli ristin ryöväri tehnyt ansaitakseen paikan paratiisissa tai tuhlaajapoika ansaitakseen Isän täyden rakkauden ja pääsyn kotiin kaivattuna ja juhlittuna kotiin palaajana? Ei tarvittu muuta kuin oman avuttomuuden ja toivottomuuden näkeminen, silmien avautuminen ja avun pyytäminen. 

Mitä sinä ja minä voimme tehdä itsemme pelastumiseksi. Ei mitään muuta kuin tulo Jeesuksen luo. Jeesus on meille täydellisenä lahjana sen tuonut. Siksi siinä ei ole mitään kerskaamista suhteessa muihin ihmisiin. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja tahtoo pelastaa kaikki ihmiset. Hän on kuollut ja kuolemallaan sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit. 

Hinta on maksettu jokaisen lunastuksesta. Siitä käsin meidän on hyvä tarkastella elämää ja kaikkia ihmisiä. Olivatpa he minkä värisiä, minkä rotuisia, mihin uskovia tai ei mihinkään uskovia, rikkaita tai köyhiä, rötöstelijöitä tai nuhteettomasti eläviä. Kaikille kuuluu Jumalan armo ja evankeliumi.

Ei ole meidän tehtävämme arvioida toisten ihmisten elämää. Sen saamme jättää kokonaan Jumalalle. Ei ole tehtävämme tuomita tai langettaa tuomioita. Kuitenkin se houkutus on meillä olemassa. Jumala kutsuu meitä rakastamaan ja siunaamaan lähimmäisiämme ja rukoilemaan heidän puolestaan. Jumalan kädessä on kaikki asiat, kansat ja ihmiset. Hän ohjaa tämän maailman ja elämän kulkua. Hänen ihmeellinen armonsa tätä kaikkea kannattelee. Siinä on lepo.