Joulu on omistettu Jeesuksen syntymälle ja sen juhlimiselle. Juhlimme siis Hänen syntymäänsä. Yleensä tällaiseen kuuluu päivänsankarin muistamiset ja myötäilo yhdessä päivänsankarin kanssa. Jos hän sensijaan on edesmennyt, niin tapana on muistella kiitollisuudella kaikkea sitä, mitä hyvää tämä teki elämänsä aikana.
Joulu typistyy kuitenkin lähes poikkeuksetta Jeesuksen seimen äärelle. Puhutaan pienestä vauvasta ja kerrotaan kutsutaan muitakin ihmettelemään seimen äärelle. Toki Joulun ihme on Jumalan syntyminen ihmiseksi.
Kuitenkaan ei mielestäni ole hyvä asia, jos Joulun juhliminen jää vain Jeesuksen seimen äärelle. Se ei ole koko totuus asiasta. Hänen syntymäpäivänäänkin on syytä muistaa Hänen elämäntyönsä. Hän kasvoi aikuiseksi ja kutsui ihmisiä Jumalan valtakuntaan opettaen ja parantaen. Hän kuoli ristillä sovittaen meidän ja koko maailman ihmisten kaikki synnit. Hän oli se luvattu Messias ja rauhanruhtinas, jota Juudan kansa odotti.
Siksi Jouluna on syytä todella juhlistaa Jeesuksen syntymää, mutta ei vain pelkästään syntymää, vaan koko Hänen elämäntyötään. Sitä parasta lahjaa, jonka Hän meille syntymällä ja ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan hankki. Hän lahjoitti meille elämän. Jos joku on parantumattomasti sairas ja saakin kuulla tulleensa terveeksi, niin hän on varmasti kokee saaneensa elämän lahjaksi. Näin mekin saamme iloita.
Joulu on ilon ja juhlan aikaa. Juhlan keskipiste on ylösnoussut Jeesus Kristus, Jumala, joka syntymällään ja ristinkuolemallaan hankki meille elämän. Ikuisesti ylistetty olkoon meidän Herramme, Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti