Linnut laulaa, puut vihertää,
on kukintoa, tuoksua täynnä maa.
Huomaako kukaan, on Suomi kaunis,
se parhaintaan nyt tarjoaa.
Aika on lintujen laulun
ja koskien vapaan pauhun.
Aika on silittää koivun silkkistä pintaa,
siitä kun ei vielä peritä hintaa.
On vielä vapautta kulkea
ja rakkaita syliinsä sulkea.
Vaan huomaako kukaan,
viha ja kapina tullut on mukaan.
Ne hetkessä pois ilon ja onnen pyyhkii
ja moni surren povellaan nyyhkii:
" Oi miks' on kaikonneet rauhan päivät?
Vain riita ja tora viereeni jäivät. "
Huomaako kukaan auringon lämmön?
Sehän sulattaa jään ja pois vie hallan.
Se kirkastaa luonnon näyttämön,
antaen linnuille ja kasveille vallan,
tulla esiin piiloistaan
ja täyttää koko maa tuoksullaan.
Luojaasi kiitä ja Häntä muista,
on kädessänsä meidän kaikkien päivät.
Ei Hän ketään luotansa suista.
Ken Häneen turvaa kaikki päivät,
on hänellä jotain pysyvää, ikuista,
rauha ja rakkaus sisimpään jäivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti