Sinulle

                         Sinulle

Hän loi alussa taivaan

ja maan.

Maa autiona odotti,

Luojan Sana sen 

kukoistukseen muutti.

Eläimet ja ihmiset

saivat muotonsa

Sanan voimasta.

Kaikki niin kaunista,

ihanaa

Paratiisin puutarhassa

maistaa myös hedelmää,

jonka käärme,

tuo valheen uutisairut

tarjosi vietellen,

vääristäen totuuden.

Missä olet ihminen,

kyseli Jumala etsien,

kun he piiloutuivat

peläten.

Missä oletkaan,

sinä ihminen?

Näin Jumala kyselee

etsien.

Oli lupaus annettu,

toivon perusta laskettu;

kerran saapuu Hän,

joka murskaa vallat kuoleman.

Vuossadat, tuhannet 

kuluivat

ja profeetat sanomaa

kuuluttivat:

Kerran saapuu Hän,

joka murskaa vallat kuoleman.

Oli tullut aika täyttymyksen,

ja syntyi Poika Jumalan,

Vapahtaja päälle maan.

Hän ristillä mursi 

käärmeen pään.

Voitti synnin ja kuoleman vallan,

viaton, ylösnousemuksellaan.

Hän kysyy; missä olet,

ihminen?

Tulin sinua varten,

sinut kotiin noutamaan.

Sinun tähtesi kuolin,

että saisit Elämän.

HK   22.11.2025