Ihmettelen suuresti tätä nykypäivän keskustelukulttuuria ja arvomaailmaa. Täällä on kova kiire jokaisella todistaa olevansa hyvän puolella. Ja joka ei siinä todistelussaan onnistu tyylipuhtaasti ja hyväksyttävästi, niin hänet tuomitaan julkisin menoin ja tottakai jo hyvissä ajoin ennen kuin mitään selvitystä asiasta on edes tehty.
Tässä hyvekulttuurissa on nähtävissä myös ilmiö, jonka mukaan jotkut ihmisryhmät ovat saaneet erityisen suojatun aseman kaikelta julkiselta arvostelulta ja terveeltä kritiikiltä suhteessa omaan toimintaansa ja sen oikeellisuuteen. Toiset taas ovat saaneet hylkiöleiman ja heitä on lupa parjata ja heistä on lupa levittää epätosia väitteitä ja julkaista heidän toimiaan parjaavaa kuvallista materiaalia käyttäen sitä myös mielenilmauksissa heitä häväisten ja syyllistäen.
Meidän mediamme ja lainsäädäntömme kriteeristössä on täysin sokea piste heidän kohdalleen osuvassa viestinnässä ja kielenkäytössä. Heidät on jo tuomittu ennen kuin he edes ilmestyivät median valokeilaan. Tätä epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa ihmettelen suuresti tässä nykymenossa.
Tätä ei mielestäni täysin selitä sekään, että elämme nykyään jossain arvovapaassa yhteiskunnassa, jossa kaikkien arvot ovat yhtä hyviä ja oikeutettuja ja jossa annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaasti. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että ollaan menossa yhä tiukempaan ja säänneltyyn suu suppuun yhteiskuntaan, jossa kaikki hauskuus ja leikki tulee säänneltynä ylhäältä päin. Ihmisten omalle leikillisyydelle pannaan jyrkkä stoppi, koska se ei kuulu keisarilliseen hauskanpitoperinteeseen. Keisari määrittelee kansalle sopivat sirkushuvit.
Tämä kehitys on mielestäni aika pelottavaa ja johtaa kyllä yksilön vapauden menetykseen monellakin tasolla. Puhumattakaan siitä, että olemmehan jo digitaalisesti aika kohtuullisen valvonnan alla. Kuitenkin tämän kaiken keskellä saa muistaa Jeesuksen omat sanat: "Kenet Poika tekee vapaaksi, hän on vapaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti