Perinteinen kristillisyys on nähnyt Raamatun aina Jumalan Sanana ja pitää siitä edelleen kiinni. Haasteita kristilliseen näkemykseen on ajan historia tuonut maailman kehittyessä ja muuttuessa radikaalisti valistuksen aikana kirkon sääntelystä yhteiskunnallisessa elämässä kohti järjen käyttöä ja tieteellistä maailmankuvaa. Tässä ristipaineessa myös kirkko on kokenut asemansa ja näkemyksensä haastetuiksi ja Raamattua on alettu tutkia ja tulkita yhä kriittisemmin.
Historialliskriittinen raamatuntutkimus erilaisine raamatuntulkintoineen on tuonut hyvää ja selkeyttä Raamatun ymmärtämiseen, mutta on samalla myös kaventanut ja pinnallistanut tutkijoiden omaa käsitystä ja näkemystä Raamatusta. Tiede on ottanut monella tapaa jopa jumalallisen aseman Raamattua tarkasteltaessa. Tämä ei anna Raamatulle sitä asemaa eikä auktoriteettia, joka sille kuuluu, vaikka sitä tutkittaisiinkin tieteellisin menetelmin.
Kysymys on kuitenkin ainutlaatuisesta kirjasta, joka sisältää Jumalan puhetta ihmisille, uskon ja pelastuksen perustuksen, Hänen tahtonsa ihmisille. Kun kirkon käsityksiä uskosta, pelastuksesta ja eri käsityksiä etiikasta, oikeasta ja väärästä, Jumalan tahdosta haetaan Raamatusta, sitä on tutkittava kokonaisuutena.
Uskonpuhdistajamme Martti Luther opetti, että Raamattua on tutkittava Kristuksesta käsin, josta se avautuu. Samoin hän korosti että Raamattua on selitettävä Raamatulla. Se on paras menetelmä Raamatun selitykseen, joka siis itse selittää itse itseään ja Pyhä Henki avaa Raamattua, koska se on Pyhän Hengen inspiroimana syntynyt ja Jumala itse asuu Sanassaan.
Nyt, kun herätyksen tuulet Jumalan armosta alkavat puhaltaa maassamme, on syytä muistaa, että Jumala todella asuu Sanassaan. Se ei ole kuollutta kirjainta, vaan ravitsee lukijansa, joka kunnioittaen ja nöyrästi ottaa vastaan Jumalan, Hänen armonsa ja joka ilmaisee siinä Pyhän tahtonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti