Iloitsin tänään sydämessäni käydessämme messussa Kokemäen kirkossa. Messu ja erityisesti sen virret puhuttelivat minua kovasti. Oli siunattua kokea ja aistia Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa niin voimakkaana ihan tavallisessa sunnuntain jumalanpalveluksessa.
Yleensähän odotetaan ja arvioidaan että Pyhä Henki ja armolahjat toimivat joissain erityisissä, sitä korostavissa tilaisuuksissa, joissa kovasti ylistetään ja haetaan siunauksia ja Hengen kastetta.
Itse kaipaan herätystä monien muiden uskovien tavoin. Herätystä on rukoiltu ja sitä on odotettu jo vuosikymmenet, mutta vielä se on viipynyt. Nyt olen kuitenkin itse vahvasti vaikuttunut että herätys tulee ja Jumala sen armossaan antaa tulla, ikäänkuin sateena kuivaan maahan.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että meidän maamme hengellinen kenttä ainakin luterilaisen kirkon sisällä on ainakin kolmijakoinen, aivan kuten Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikoihinkin. Meillä on ihmisiä, jotka kieltävät Raamatun totuuksia, koska eivät niihin usko, on tarkkaan Sanan ja oikean opin valvojia ja ihmisiä, jotka nöyrästi tekevät palvelutyötään uskollisina Sanalle, Pyhän voitelussa.
Kun istuu messussa ja huomaa, että Jumalan pyhyys alkaa murentaa ja kokee olevansa Pyhän edessä, tulee hyvin kiitollinen mieli. Jumala on suuri ja Pyhä. Me olemme syntiset, mutta saamme jatkuvasti turvautua Hänen armoonsa. Tämä saa minut todella iloitsemaan sydämessäni, miten paljon Jumala meitä rakastaa. Hän on meille pelastuksen lahjaksi valmistanut ja siksi Hän toimii myös hyvin yksinkertaisella tavalla, vailla mitään suuria ja mullistavia spektaakkeleita, siellä missä Sanaa julistetaan ja ehtoollista jaetaan.
Jumalan tuuli puhaltaa siellä missä tahtoo. Me kuulemme vain sen huminan, mutta emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Jumala on Pyhä ja kaikkivaltias eikä Hän anna kunniaansa muille.
Laitan tähän liitteeksi mukaan virret, joita tämän päivän messuun liittyi ja ne tekivät tästä messusta erityisen, yhdessä muun julistuksen ja toiminnan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti