Pääsiäinen lähestyy ja nyt elämme paaston aikaa. Nykyihmiselle paaston aika ei käsitteenä tuo samoja merkityksiä kuin sen alkuperäinen, Raamatussa ilmenevä ja vanhastaan kristikunnassa tunnettu merkitys on. Käsitykset vaihtelevat ruumiin kurittamisesta aina tavaroista ja mieliteoista luopumiseen.
Raamattu puhuu samassa yhteydessä myös oikeudenmukaisuudesta. Jesaja 58: 1-7" Huuda täyttä kurkkua,älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa,joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat että Jumala heitä lähestyisi: "Miksi me paastoamme, kun et sitä sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivinänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne. Katso riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä kutsut paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen? Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn; että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kytkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Siinä viitataan myös vääryyden siteiden irrottamiseen. Miten ne irrotetaan? Raamatun mukaan siihen ei ole muuta tietä kuin Jumalan tahdon etsiminen ihmisen kaikilla teillä eli siis kaikessa mitä hän tekee. Jos hän poikkeaa pois Jumalan tahdosta, se merkitsee hänen joutumistaan Perkeleen ansaan tavalla tai toisella. Nämä vääryyden ikeet ja kahleet eivät katkea muuten kuin synnin tunnistamisena ja tunnustamisena synniksi, katumuksen ja parannuksen kautta. Kun ihminen katuu sitä pahaa, mitä hän on tehnyt ja pakenee Jeesuksen luokse, hän saa anteeksi ja voiman taistella sitä pahuutta ja syntiä vastaan, joka oli hänet aiemmin kietonut.
Oikea paasto on siis toisaalta Sanan alla elämistä, itsetutkistelua ja myös lähimmäisen tukemista taivastiellä tai sille tielle rohkaisemista. Se on syntien ja oman syntisyyden tunnistamista ja tunnustamista ja Jeesuksen yhteyteen tulemista.
Nyt käsillä oleva paaston aika on mahdollisuus hiljentyä ja antaa Sanan vaikuttaa ja tehdä työtä sydämissämme ja omissatunnoissamme, että voimme panna pois sen kaiken väärän, joka meidät niin helposti kietoo ja saa otteeseensa ja turvautua Jeesukseen. Jumala näkee meidät ja tietää kaiken meistä. Me itse olemme sokeita omille virheillemme ja omalle pahuudellemme. Paaston aikana voimme erityisesti keskittyä Jeesuksen kärsimystien muistelemiseen ja antaa sen puhutella meitä erityisellä tavalla. Miten valtava kärsimys, uhrautuminen meidän syntiemme tähden, meidän edestämme! Kaiken Hän kantoi ja sovitti meidän edestämme! Mikä valtava rakkaus! Tuokoon se rakkauden ja kiitollisuuden meidän sydämiimme ylitsevuotavina!
Tänä aikana on erityinen vaara että puhe paastosta ja paasto itsessään jää vain pintapuoliseksi konmarittamiseksi ja omien hyveiden haalimiseksi. Silloin se ei johda aitoon parannukseen ja katumukseen eli mielenmuutokseen. Se ei avaa silmiämme näkemään omaa tilaamme Jumalan edessä.
Toisaalta paaston aika antaa hienon mahdollisuuden ja jopa erityisen vastuun kirkoissa ja seurakunnissa julistaa katumusta ja parannusta koko seurakuntaväelle ja koko kansalle. Me olemme seurakuntina ja koko kansana luisuneet pois elävän Jumalan tahdosta. Meidän mahdollisuutemme ovat mahdottomat ilman Jumalaa. Vain Hänen armossaan on toivomme. Meidän on nöyrästi etsittävä Jumalan tahtoa ja tultava Hänen parannettavikseen ja armahtamikseen. Vain sitä kautta voi kansallemme tulla uudet, paremmat ajat. Vain se tuo meille kaipaamamme rauhan ja yhteyden eri ihmisryhmien välille sekä sopua ja yksimielisyyttä arjen haasteiden keskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti