Ihminen voi puhua armosta ja vedota siihen ymmärtämättä koko käsitteestä yhtään mitään. Toisaalta voidaan puhua vääryydestä ja vaatia toisia tilille, ymmärtämättä sitäkään asiaa sen syvällisemmin, mitä vääryys todella on.
Kun ihmetellään sitä, miksi täällä maailmassa tapahtuu niin paljon kaikkea pahaa ja yritetään selittää näitä ilmiöitä vaikka kuinka viisaasti tahansa, ei se sulje pois pahuutta tästä maailmasta.
Ihminen on paha. Raamatun mukaan ihminen on paha eli syntinen. Hän on perisynnin alainen koska ensimmäinen ihmispari lankesi syntiin. Tämän seurauksena saimme myös käyttöohjeet, tarkemmin sanottuna toimintamallit ja reunaehdot elämällemme. Ne ovat Jumalan kymmenen käskyä. Niistä kolme ensimmäistä koskee suhdettamme Jumalaan ja loput liittyvät meidän suhteisiimme muihin ihmisiin.
Aina kun tarkastellaan joitain pahoja tekoja ja pahuutta ilmiönä, olipa se väkivaltaa, varkauksia tai petoksia tai mitä tahansa sen kaltaista tapahtumaa, on huomattava yksilön ja koko yhteisön vastuu omista teoistaan. Niin yksilön, kuin yhteisönkin kuuluisi noudattaa lakia, joka suurelta osin edelleen perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn.
Nyt on vain valitettavasti käynyt niin että Jumalan lain ensimmäinen taulu on jätetty syrjään niin yhteisöjen kuin yksilöidenkin elämässä. Se on saanut aikaan yhteiskunnallisen rakenteen rapautumisen moraalin ja kaiken toiminnan ja kehityksen alueilla. Kun Jumalan kunnioitus jää pois lainsäädännöstä ja yhteiskuntaelämästä, alkaakin pahuuden voimat nakertaa yhteiskuntaamme ja sen kaikilla sektoreilla on havaittavissa mädännäisyyttä ja epäsuotuisaa toimintaa. Kaikki kärsivät ja syyllisiä etsitään ja asioita selitellään. Olisi aika silloin katsoa peiliin, Jumalan Sanan peiliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti