Kaikkialla länsimaissa näkyy surullisia merkkejä kristinuskosta luopumisesta. Tämä on seurausta Raamatun Sanan hylkäämisestä hengellisen elämän, kristillisen uskon ja seurakunnan ylimpänä auktoriteettina ja kristinuskon poispyyhkimisenä yhteiskunnallisen elämän ja vaikuttamisen marginaaliin. Tämä puolestaan on vaikuttanut sen että kirkolla ja kristillisellä uskolla ei enää ole sitä vaikutusvaltaa eikä arvoasemaa, mikä sillä oli maassamme aina kristinuskon saapumisesta saakka.
Näin on käynyt maassamme, kun on alettu tehdä kompromisseja yhteiskunnallisen kehityksen kanssa eikä ole johdonmukaisesti ja selkeästi tuotu kirkoissa ja seurakunnissa esille Raamatun totuutta. Tämä on johtanut siihen että suola on käynyt mauttomaksi. Se sanoma, jota on tuotu esille kristinuskon sanomana onkin menettänyt merkityksensä ja näin siitä on tullut aivan voimatonta, hengetöntä ja ihmiskeskeistä humanismia.
Vaikuttaa siltä että kristityt ovat jäämässä alakynteen tässä valtavassa puristuksessa ja suoranaisessa helteessä, johon on äkkiä jouduttu. Enää ei olekaan selkeää totuutta seurakunnissa, vaan ne ovat jakautuneet erilaisiin leireihin sen mukaisesti, mitä itsekukin omasta mielestään pitää oikeana. Enää sitä ei aina uskota löytyvän Raamatusta, vaan halutaan olla suvaitsevaisia, miellyttää ihmisiä ja korostetaan rakkautta yli Jumalan tahdon.
Kuitenkin Raamatussa löytyy selkeä punainen lanka ihan luomisesta hamaan Herran päivään ja tuomioihin saakka. Se on ehdottomasti Jumalan tahtoa ja kaikkivaltiutta korostava. Hänen kädessään on ihmisten elämä ja kansojen kohtalot. Sieltä näemme myös sen, mitä on odotettavissa Jumalan tahtoa vastaan toimiville. Näin on ollut kautta historian. Kun Jumala on varoittanut kansoja tai ihmisyksilöitä vääristä valinnoista ja synnistä, parannuksen teko on saanut aikaan siunauksen sateet. Jos taas synti on saanut yhä enemmän sijaa kansan elämässä johtaen siihen että he ovat hyljänneet elävän Jumalan, on se merkinnyt kansakunnan tuhoa.
Miten mahtanee olla meidän maassamme ja meidän elämässämme? Olemmeko valmiita kääntymään Jumalan puoleen ja kyselemään Jumalan tahtoa elämässämme? Vain se tuo meille rauhan ja turvan jo tässä ajassa ja kerran saamme olla vapaana tästä taistelusta ikirauhassa. Vain sitä kautta vielä meidän maamme tulisi terveeksi ja perheet ja lapset onnellisiksi. Vain sitä kautta lapsilla ja nuorilla olisi kestävä tulevaisuus ja toivo. Se ei ole hiekalle rakentamista, tyhjien lupausten ja haihattelujen perään haikailua, vaan iankaikkisen Jumalan varaan kaiken laittamista.
Oi jospa ymmärtäisimme että Jumala on meidät luonut ja ottaisisimme sen todesta. Silloin myös ymmärtäisimme arvostaa selkeitä elämän käyttöohjeita, jotka itse Hän on meille rakkaudessaan antanut. Hän meitä niin rakastaa. Hän on antanut Sanansa meille vakuudeksi siitä, että kaikki on Hänen kädessään ja hoituu kyllä. Me olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti Häntä ja Hänen yhteyttään että uusiutuisimme päivittäin Hänessä ja kantaisimme hedelmää. Sitä emme itse näe eikä se ole useinkaan kivutonta. Herra on kuitenkin kanssamme ja saamme täällä luottaa Jumalaan ja Hänen Sanaansa ja sen toteutumiseen, mitä Hän on luvannut tehdä.
Me olemme turvassa tapahtuipa sitten mitä tapahtuukaan. Saamme nostaa päämme ja luottaa siihen että Jumalan valtakunta tulee ja Hän tulee toteuttamaan tahtonsa. Jeesus tulee noutamaan omansa. Saamme elää päivittäin Hänen turvassaan, vaikka maailma ympärillämme näyttää tuhovoimansa, niin Jeesuksen kanssa meillä on rauha ja turva. Siinä rauhassa ja levossa kannattaa päivittäin viettää aikaa ja viipyillä. Hän vahvistaa uskoamme ja pukee meidät voimallaan päivittäin ja hetkittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti