Olen välillä hämmästyneen huvittunut tämän nykyisen kehityksen käänteistä. Loogisen ajattelun ja terveen järjen kanssa ei nykymenolla ole mitään tekemistä. Tällainen selkeä havainto tuli taas vastaan, kun olin tilannut lapsille kirjastosta luettavaa lukupiiriin. Tilaamani kirja oli minulle jo entuudestaan tuttu toisesta lukupiiristä. Niinpä olin katsonut sen hyvin soveltuvan luettavaksi juuri kyseiselle ikätasolle.
Kirjoja lapsille jakaessani kiinnitin huomioni pieniin sateenkaarilippuihin, joita oli osaan kirjojen selkämykseen teipattu. No lapset tietty huomasivat nämä liput heti ja totesivat etteivät lue mitään homojen kirjoja. He ihmettelivät myös kovasti, miksi liput olivat vain osassa kirjoja, ei kaikissa. Selitin asiaa heille sen pohjalta, mitä itse arvelin tapahtuneen. Kirjathan oli tilattu kirjaston toimesta useista pääkaupunkiseudun kirjastoista tätä lukupiiriä varten. Osassa kirjastoja ne oli sitten luokiteltu sateenkaarilipulla.
Kirjassa on toki päähenkilön perheenä sateenkaariperhe, mutta se ei vaikuta millään tavoin indoktrinoiden lukukokemukseen. Olen näistä hyvin tarkka lasten kohdalla. Ihmettelen miksi kirja on kuitenkin varustettu sateenkaarilipulla ja mikä niiden tarkoitus ylipäätään on kirjastossa? Eivätkö kaikki kirjat ole samalla tavalla luettavissa? Ymmärrän kyllä jaottelut tietokirjoihin, kaunokirjallisuuteen, lasten kirjoihin, runoihin ym. Tätä jaottelua en vain ymmärrä. Mihin se perustuu ja mihin sillä pyritään? Eihän voi olla niin, että yhdellä väestöryhmällä on vain omat kirjat? Eikö Tällainen jako ja merkinnät sen mukaisesti ole omiaan erottelemaan jotain ihmisryhmää muista. Ainakin lapset olivat heti kauhuissaan aivan kuin jonkin stigman nähtyään.
Tällainen erottelu, jos mikä on omiaan lisäämään ennakkoluuloja ja ikävää suhtautumista tätä ryhmää kohtaan, kun he haluavat näin voimakkaasti erottautua muista. Oikeusien ja hyväksynnän hakemisen sijasta tulee vain välttelyä ja paheksuntaa.
Mielestäni ylpeä irtiotto ja marssit sekä muiden pakottaminen ei koskaan tule johtamaan aitoon hyväksyntään. Ja miten voisikaan, kun sellainen elämäntapa ei tule koskaan olemaan oikein kaikkien mielestä. Tähän ei ihmisiä voi pakottaa ja sekin asia pitäisi yhteiskunnassa vihdoinkin tajuta.
Kaikkein viimeisinpänä linnakkeena on aina kirkko omien arvojensa kanssa. Kirkossa ollaan tämän valheellisen suvaitsevaisuusajattelun viimeisissä linnakkeissa. Siellä olevat piispat ja kirkkojen johtajat eivät ymmärrä todellisuutta ja todellista elämää, Jumalan tahdosta ja Sanasta nyt puhumattakaan. Siksi siellä edelleen vahvana elää käsitys turvallisesta tilasta ja suvaitsevaisuudesta. Tämä on kuitenkin täyttä valhetta, eikä se suvaitsevaisuus riitä edes niitä kristittyjä kohtaan, jotka haluavat seurata Jeesusta Herranaan ja Vapahtajanaan. Heitä, jotka uskovat Raamatun olevan Jumalan Sanaa ja haluavat sitä elämässään noudattaa ei kirkossa suvaita. Eikö olekin nurinkurista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti