Elämä täällä länsimaissa on kääntynyt arvoiltaan aivan ylösalaisin. Ennen kristinusko toi kaikille ihmisille selkeät perusarvot, elämänohjeet ja sisällön. Se vaikutti selkeästi lainsäädäntöön ja kaikkeen toimintaan tuoden samalla uskoa tulevaisuuteen ja luottamusta Jumalan johdatukseen elämässä.
Nyt usko Jumalaan on mennyt ja tilalle kirkoissa on tullut jooga ja ylitsevuotava ja kaiken suvaitseva rakkaus. Enää ei kanneta huolta ihmisten sielujen pelastumisesta, vaan siitä ettei vain kenenkään mieltä pahoitettaisi. Tämä on johtanut siihen, että kirkoissa ja seurakunnissa on hukattu evankeliumi, sanoma synnistä ja armosta. Sanoma siitä, että Jumala vihaa syntiä, mutta että Hän antoi Jeesuksen ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hän saisi iankaikkisen elämän.
Tätä sanomaa meillä ei olisi varaa menettää, mutta me menetämme sen, jos emme valvo. Raamattu, Jumalan Sana, ei ole vain tarinoita Jumalasta ja Jeesuksesta, vaan ikuisen Jumalan läsnäoloa. Kohtaamme Hänet Sanassa aina, kun sitä luemme tai kuuntelemme. Tuo Sana saa aikaan meissä uutta elämää. Se uudestisynnyttää meidät ja uudistaa ja luo meissä jatkuvasti uutta. Kun olemme Sanan äärellä, lähellä Jumalaa, emme eksy.
Monet ovat eksyneet tai eivät ole edes koskaan löytäneetkään yhteyttä Jumalaan. He eivät ymmärrä Raamattua, eivätkä hyväksy sitä, mitä se ihmisiltä vaatii. Jeesus itse puhuu uudestisyntymisestä. Joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Ihminen ei voi ymmärtää eikä hyväksyä Hänen Sanaansa ilman Pyhää Henkeä. Sen Jumala lahjoittaa ihmiselle uudestisyntymisessä, jossa Ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.
Tässä uudestisyntymisessä Jumala avaa sokean silmät ja tämä alkaa nähdä Jumalan työn ja teot täällä maailmassa. Hän alkaa myös ymmärtää Raamattua. Sitä ennen hän on herkästi harhaan johdettavissa, koska hän on sokea. Silloin hän on myös erityisen altis uskomaan kaiken valheen, mitä tämä maailma ja vihollinen hänelle syöttää, koska hänellä ei ole Pyhää Henkeä ja Jumalan Sanaa opastamassa.
Tänä aikana kirkko on niin sokeutunut, että sieltä ei kuulu enää totuuden ääni yhteiskunnallisissa asioissa. Kirkon ääni on poikennut totuudesta ja etsii nykyisin vain omaa etuaan eikä Jumalan kunniaa. Jumalan kunniaa on tullut monella tavalla häväistyksi kirkon liberaalien ja Jumalan Sanan vastaisten toimien myötä. Se on surullista. Onneksi kirkossa ja seurakunnissa on vielä Jumalan tahtoa etsiviä ja siitä kiinni pitäviä paimenia.
Tämä arvojen kääntyminen ylösalaisin on aiheuttanut yhteiskunnallisen sekasorron kaikilla sektoreilla. Ennennäkemätön pahoinvointi on vallannut ihmisten mielet. Se, minkä ajateltiin tuovan iloa ja vapautta, onkin sitonut ihmiset yhä syvemmin epätoivoon ja kahleisiin. Elämä synnistä, ilman Jumalaa, on elämää kohti tuhoa. Jumalan säätämät elämän perusohjeet, ihmiselämän omat käyttöohjeet, kymmenen käskyä ovat elämää suojelevia lakeja. Jos Jumalan luomat normit ja meitä suojeleva turva otetaan pois, niin olemme Perkeleen tuhoisissa käsissä. Silloin meillä ei ole auttajaa. Turvanamme ja suojanamme on ainoastaan Jeesuksen ristinkuolema, joten pysykäämme Hänen seurassaan ja Hänen ystävinään. Se on koko kansakuntamme selviytymisen edellytys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti