Olemisen keveys ja vapaus

 Jo lapsuudessani rakastin vapautta kulkea lähimetsissä ja ihmetellä kaikkea siellä olevaa ja ilmenevää eri vuodenaikoina. Metsä toi erityisellä tavalla mahdollisuuden miettiä ja pohtia asioita aivan rauhassa,vapaasti ja kiireettömästi. Vaikka kiire ei millään tavalla leimannut lapsuuteni elämää, suhde luontoon antoi kuitenkin aivan erityisen ulottuvuuden asioiden tarkasteluun itsenäisesti ja rauhassa.

Vaalin vieläkin tuota lapsuudesta minulle tuttua tapaa ja nautin syvästi, kun saan hengittää metsän tuoksua ja kuunnella luonnon ääniä. Ne luovat omalla tavallaan pysyvyyttä ja rauhaa tässä levottomassa ja kaikin tavoin muuttuvassa maailmassa. 

Jotenkin pohdin, että kaikkia ikäänkuin pakotettaisiin muuttumaan ja muuttamaan käsityksiään eri asioista, jopa kaikkein herkimmistä ja syvimmistä asioista, kuin arvoista ja omista uskomuksista. Tiedon tulva on valtava ja sitä tulee joka tuutista. Usein käy niin, että emme ehdi sulatella ja seuloa kaikkea, mitä meidän tietoisuuteemme tuodaan. Me jäämme ikäänkuin sen tiedon virran armoille, kamppailemaan omasta olemassaolostamme. Joskus voi viedä hyvin pitkäkin aika, ettemme ole päässeet tai kyenneet jäsentämään meille tullutta informaatiota/ tietoa omaan maailmankuvaan ja arvomaailmaan kuuluvaksi tai sitten selkeästi siihen kuulumattomaksi.

Nopeus ja tehokkuus sekä valtava ja jatkuvasti toistuva medianäkyvyys vaikuttaa olevan merkittävässä asemassa tiedon siivilöimisen ja oman arvomaailman kautta läpikäymisen vaikeuteen. Tulee se tunne, että minua vaaditaan ajattelemaan juuri näin ja minulta odotetaan juuri tätä arvomaailmaa ja että vain se on oikea ja hyväksyttävä tapa ajatella. 

Mihin on kadonnut ajattelun ja mielipiteen vapaus? Miten voi olla, että länsimainen demokratia onkin luisumassa manipulointiin ja ihmisten mielipiteiden muokkaukseen, jopa ihan pakkovaltaa käyttäen? Missä on meidän vapautemme uskoa ja ajatella ja ilmaista mielipiteitään vapaasti?

Monet puhuvat erilaisten ismien käsittein ja selittävät tätä historiassa eri aikakausina vaikuttaneiden ismien avulla. Tämä on yksi tapa jäsentää todellisuutta eri aikakausina ja se on myös filosofien tapa. Se antaa ikäänkuin välineitä tarttua ajan ilmiöihin ja  kysymyksiin. Entäpä tavallinen tallaaja, joka ei ole perehtynyt ismeihin tai ne eivät muuten kuulu omaan päivittäiseen käsitteistöön.

Ihmisen identiteetti ja ajattelun vapaus antaa myös mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun. Mutta että ihmisen identiteettiä vastaan hyökätään monelta suunnalta ja kyseenalaistetaan, romutetaan perinteiset näkemykset, on vaikuttamassa myös siihen,  että ihmisestä tulee itsensä ja sisimpänsä tiedostamaton, ulkoapäin tulevan ohjauksen kuuliainen seuraaja, joka alkaakin totella mielellään ohjeita ja sääntöjä, joita hänelle annetaan. 

Nyt on siis herättävä ja havahduttava elämään ja rakentamaan sen vapauden perustalle, jonka Jeesus meille ristinkuolemallaan toi. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän on meidän vapautemme ja rauhamme, vaikka meitä yritettäisiin syyllistää kaikin tavoin. Hän, joka on murtanut ja musertanut kaiken pimeyden ja valheen vallan, Hän voi auttaa meitä pysymään ja kestämään totuudessa.

Vaikka meitä Raamattuun uskovia kristittyjä väheksyttäisiin tai jopa syrjittäisiin omien näkemystemme ja uskomustemme vuoksi, se ei voi eikä saa viedä meiltä rohkeuttamme olla uskollisia sille, minkä olemme oppineet tuntemaan hyväksi ja oikeaksi. Kristityt ovat kautta historian joutuneet kokemaan vainoa ja pilkkaa oman uskonsa vuoksi. Kristinuskon alkuaikoina, sen levitessä ympäri muinaisen Rooman valtakuntaa, kristittyjä syytettiin milloin mistäkin ja aivan perusteettomasti.

 Nykyinen kehityskulku meidän länsimaisissa demokratioissa on samansuuntainen, kuin muinoin Roomassa. Kristittyjä ajetaan yhä tiukemmin yhteiskunnan marginaaliin. Se kuitenkin tapahtuu Jumalan sallimuksesta ja Hänen Kaikkivaltiaan tahtonsa mukaisesti. Hänen omansa voivat kaikessa turvallisesti luottaa Hänen viisaaseen johdatukseensa. Kaikki on Hänen kädessään.