Minulla on teologikoulutukseni ja omakohtaisen kristillisen vakaumukseni ja uskoni pohjalta vahva luottamus Jumalaan ja siihen että kaikki järjestyy Hänen tahtomallaan tavalla. Työssäni luokanopettajana saan elää joka päivä todeksi tätä kristillistä vakaumustani arjessa. Mitä se minulle merkitsee? Iloa lapsista ja heidän opettamisestaan. Iloa huoltajien kohtaamisista ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi tehtävästä yhteistyöstä heidän kanssaan. Välillä toki tulee haasteita ja on surua ja kovaakin työtä ja vääntöä, mutta sen jälkeen aina sitäkin suurempi ilo. Suuri voitto onkin tyytyväisyys yhdessä Jumalisuuden kanssa. Näin vuoden 1938 Raamatun käännöksen mukaan sanoen.
Iloinen olen myös tässä tilanteessa, vaikka en tiedä kauanko tämä epidemia kestää ja miten kaikki tämän jälkeen muuttuu. Mutta Jumalan tulevaisuuteen luottaen saan tällä hetkellä jakaa oppilaille tehtäviä ja opettaa myös sähköisesti Google classroomia ja muita sovelluksia ja nykytekniikkaa apuna käyttäen. Iloitsen kaikesta oppimisesta ja edistymisestä, mitä lapsilla näen. Iloitsen siitä, että minulla on työ, jossa voin todella käyttää omaa luovuuttani. Tämä kaikki on minulle Jumalan suurta lahjaa. Enkö siis olisi iloinen ja kiitollinen.
Iloitsen myös työtovereistani, tuosta tunnollisesta ja upeasta joukosta. He tekevät kaikki upeaa työtä Suomemme lasten ja nuorten parissa ja heitä tukeakseen. Heitä kaikkia ajattelen lämmöllä. Olen myös iloinen ja kiitollinen että koulumme saa myös tukea seurakunnalta lasten uskonnon opetukseen ja vapaa-ajan kerhotoimintaan liittyen.
Iloitsen jo etukäteen kaikesta siitä positiivisesta muutoksesta, mitä tämä haasteellinen aika tulee ihmisissä ja yhteisöissä tuottamaan. Uskon että sillä rintamalla tulee tapahtumaan paljon uutta.
Kun tapahtuu hyviä asioita, niin eikö silloin ole aihetta kiittää ja riemuita, kun pahoinakin päivinä ne kaikki huolemme saamme Jumalan eteen tuoda kiitoksen kanssa. Saamme kulkea päivän lapsina, uskoen ja luottaen että Hän joka päivä kulkee kanssamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti