Ihmisen järki ei voi ymmärtää ja käsittää näitä, vaan niitä on tutkittava hengellisesti, Pyhän Hengen avulla. Virressä 409 puhutaan tästä asiasta selvin sanoin, mutta vasta tänä aamuna tämä virsi avautui minulle aivan uudella tavalla. Se nostettiin mieleeni ja niinpä aloin sen värssyjä tutkimaan tarkemmin, kun en sitä ihan ulkoa muistanut.
Tässä virressä puhutaan sydämen avaamisesta Jeesukselle, että tuntisin oikein tilani. Vain Jeesus Pyhän Hengen kautta voi näyttää meille sydämemme todellisen tilan, koska vain Jumala yksin meidät tuntee. Tästä on viitteenä Ilmestyskirjassa olevat Jumalan sanat seitsemälle seurakunnalle. Ne kuvaavat myös yksittäisten kristittyjen hengellistä tilaa Jumalan edessä.
Tässä pyydetään myös Jeesuksen sanan kätkemistä ja sydämeen ja Hänen sinne asumaan tulemistaan. Tämä kaikki löytyy myös Raamatusta. Jeesus itse sanoo että katso minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin Jeesus lupaa tulla ja aterioida siellä Hänen kanssaan. Mitä on Jeesuksen ateriointi? Jeesus sanoo, että minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja lähettäjäni tahto on etten kadota yhtäkään, jonka Jumala on Hänelle antanut. Tämän Sanan vakuudella varmaa on, että joka Jeesukselle ovensa avaa, niin Jeesus hänessä myös työnsä loppuun saattaa. Jeesus vie meidät varmasti perille Isän luo. Siinä meillä on lepo ja rauha maailman myrskyissä.
En tiennyt silloin nuorena uskoon tullessani, mitä elämä minulle toisikaan. Ja kukapa voisikaan tietää. Meillä on Sanassa varmat lupaukset ja niistä on syytä pitää kiinni. Jeesus pitää meistä huolen ja pitää meistä kiinni joka tilanteessa. Siihen saamme luottaa.
Kun muistelen omaa elämääni vuosikymmenten taakse, niin huomaan siihen kuuluneen monenlaisia vaiheita myös uskonelämässä. Kuitenkin Jumala on ollut uskollinen nämä vuosikymmenet ja on jaksanut armahtaa ja rakastaa ja auttaa minun toimistani ja asenteistanikin riippumatta.
Olin kaksikymmentävuotiaana syvästi rakastunut silloin vielä tulevaan aviomieheeni. Rukoilin ja pyysin Herralta vahvistusta, koska vastapuolelta ei näyttänyt tulevan selvää merkkiä siitä, onko kysymyksessä vain veljellistä ystävyyttä vai jotain muutakin. Tämä vahvistus oli minulle tarpeen, koska olin Jengi- ja katulähetystyössä, missä oli paljon uskovia nuoria ja asuimme kaikki siellä lähetyskeskuksen tiloissa. Niinpä olimme kaikki kuin sisaria ja veljiä. Oli siinä tilanteessa vaikea erottaa, saako kenties joltakin syvempääkin vastakaikua. Näitä asioita siis Herralta rukoilin ja kyselin selvyyttä niihin.
Olin Helsingissä pienellä lomalla työstäni ja lähdin kun Kirkko- ja Kaupunki-lehdestä näin ilmoituksen Kansanlähetyksen tilaisuudesta. Oli marraskuun ensimmäinen päivä vuonna 1981. Tilaisuus oli Etu-Töölön ala-asteen koululla. Siellä oli puhumassa hovioikeuden neuvos Paavo Hiltunen. Menin tilaisuuteen siinä toivossa, että nyt Herra puhuisi minulle jonkun profetian tai muun kautta ja antaisi minulle vahvistuksen kaipaukseeni saada tietää Hänen tahtonsa minun rakkausasiassani. Rukoilin sitä siis Herralta että saisin siihen tuolta selvyyden.
Tilaisuus päättyi ja hieman pettyneenä lähdin menemään ulko-ovea kohti. Silloin perääni tuli nuori nainen, joka sanoi että Herra on puhunut hänelle että hänellä on sanoma minulle. Sanoin että juuri sellaista olen kaivannutkin. Hän sanoi, että älä kerro enempää ja johdatti minut lähellä olevaan puistoon. Hän ohjasi meidät suoraan Sibelius-monumentin eteen. Siellä hän puhui kielillä ja sitten tuli sanoma Herralta, jossa hän vahvisti että meistä tulee pari ja siinä samassa tuli niin paljon tärkeää vahvistusta meidän tulevaisuuttamme ajatellen että painoin ne sanat syvälle sydämeeni kuin Maria konsanaan. Herra vahvisti ja kertoi elämästäni asioita, joita vain Hän voi tietää. Se hetki oli todella Pyhä ja ihmeellinen. Siellä paikassa oli niin voimakas ja koskettava Pyhän Hengen läsnäolo, että paikalle tulleet lapset siellä vähän kauempanakin huutelivat leikeissänsä jotain Jumalasta.
Tuo tapahtuma ja sen siunaus on ollut meille hyvin tärkeä asia aluksi minulle itselleni, mutta myöhemmin myös meille molemmille. Kerroin asiasta myöhemmin miehelleni, kun joitakin kuukausia myöhemmin aloimme seurustelemaan.
Tuota siunausta olemme tarvinneet läpi avioliittomme. Avioliitot eivät ole mitään helppoja juttuja kenellekään vaikka siihen kuinka mentäisiin rakkaudesta. Arki on välillä sitä että rauta rautaa hioo ja kaikenlaista vaikeutta voi tulla. Niin tuli meillekin vaikka uskossa lähdimme liikkeelle siinäkin asiassa. Jos Jeesus ei olisi ollut siinä kolmantena säikeenä, niin hullusti olisi käynyt. Jumalan armoa ja uskollisuutta on ollut että olemme edelleen yhdessä ja rakastamme toisiamme ja saamme jakaa toinen toisillemme myös yhteisestä uskostamme.
Tämä kuva on kodissamme pianon päällä muistuttamassa meitä Jumalan ihmeellisestä ja ainutkertaisesta johdatuksesta meidän elämässämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti