Kuunnellessani viime sunnuntain saarnaa netin välityksellä Ryttylästä, havahduin miettimään erästä asiaa. Saarnassaan Kansanlähetysjohtaja Mika Tuovinen mainitsi sanat Barmenin julistus. Hän ei kuitenkaan siinä yhteydessä tarķemmin avannut, miksi hän sen toi esille.
Termi kuulosti tutulta, mutta en muistanut mitä se tarkalleen ottaen pitää sisällään ja mihin se liittyy. Niinpä saarnan jälkeen tuli tiedon haun vuoro. Ja niin löytyikin tieto siitä, miten kirkko oli laatinut tuon julistuksen pitääkseen kiinni tunnustuksestaan sitoutua yksin Raamattuun ja Jumalan Sanaan kirkon ainoana oikeana auktoriteettina sen taistellessa myös yhteiskunnan taholta tullutta painetta vastaan.
Historiaa vähänkään tunteneena ymmärrämme, mistä silloin oli kysymys. Miksi silloin yritettiin masinoida kaikki kristitytkin tuota hirvittävää kansallissosialismin ideologiaa puolustamaan ja kannattamaan. Ja iso joukko joutuikin sen ideologian harhan valtaan ympäri maailmaa. Sen kertoo jo se että Hitlerin Mein Kampf-teosta käännettiin hyvin pian sen julkaisun jälkeen ainakin yhdelletoista kielelle. Ottaen huomioon sen ajan tiedon välityksen, voi vain ihmetellä, miten nopeasti aate levisi saavuttaen koko Euroopan ja saaden sen jollain tapaa puolelleen.
Vain harvat kykenivät kyseenalaistamaan tuota "ihmeellistä" oppia, joka sukelsi ihmisten tajuntaan ja muutti käsityksiä oikeasta ja väärästä monilla elämän alueilla. Rodun jalostus ujuttautui lääketieteeseen, politiikkaan, uskontoon ja Herra yksin tietää mihin kaikkeen muuhun. Tätä kautta ihmiset sokaistuivat ja alkoivat noudattaa ideologiaa osa ehkä hurmioituneena, osa kritisoiden, mutta aate sumensi terveen järjen ja ymmärryksen.
Jälkeenpäin on suuresti ihmetelty, miten kirkko sotkeutui myös tähän. Jälkiviisaus on hyvä asia, jos siitä otetaan opiksi. Se ei kuitenkaan ole sitä viisautta, jota sinä aikana olisi tarvittu. Olisi tarvittu Jumalan Sanan antamaa viisautta. Jos Jumalan Sanan viisaus ei saa valaista ja ohjeistaa ihmisen elämää, hän eksyy. Hän eksyy ihan samalla tavalla kuin kävi kansallissosialismin aatteiden luikerrellessa kirkkoon. Ei ymmärretty julistaa Jumalan Sanaa, vaan annettiin Pahalle valta. Ei noudatettu ja kunnioitettu yksin Jumalaa, vaan noudatettiin ja toteltiin ihmiskäskyjä.
Ja niin tapahtui hirvittäviä asioita, joita jälkiviisaudessamme ihmettelemme ja tuomitsemme tapahtuneet hirmuteot ja ihmettelemme miten kristikansa nukkui.
Palatakseni aikaan, jota elämme, niin vertailukohtia on aikaan, jota elettiin 1920-luvun lopulta aina 1940-luvun puoliväliin. Hätkähdyttävää on se ettei ole kulunut vielä sataa vuottakaan näistä ja olemme jo täysin unohtaneet ja sydämissämme kristittyinäkin kiellämme Barmenin julistuksen, joka kehottaa meitä pitäytymään yksin Raamatun Sanan auktoriteettiin. Siihen meidän täytyisi nyt kirkkoina ja seurakuntina uudelleen sitoutua ja rohkeasti sanoutua irti kaikesta, mikä sotii Jumalan Sanan totuuksia vastaan.
Tiedon välitys on aivan eri luokkaa kuin vajaa sata vuotta sitten ja vastassamme oleva eksytysideologia on niin syvällä meidän kristittyjen keskellä, että tarvitsemme todella Jumalan armoa ja totuutta että ymmärrämme mistä ajassamme on kysymys. Jumala meitä armahtakoon että emme olisi jälkiviisaita näissä asioissa, sillä silloin olemme tuhon omia. Rukoilethan ystävä kanssani nöyrän Daavidin rukouksen, "Herra jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti