perjantai 12. heinäkuuta 2024

Ihmeellinen armo


 On valtavan kiitollinen mieli kesän kauneutta ihaillessa. Aamulla saa kävellä lintujen laulua kuunnellen vehreyden keskellä, aamukasteisella nurmikolla ja kerätä metsämansikoita aamupuuroon. Niiden tuoksu ja maku tuovat toistuvasti mieleen lapsuuden kesät. Meidän mökkimme ohi virtaava joki tuo elävästi mieleen lapsuuden maisemat: puron, joka virtasi keväällä tulvien ja iloisesti solisten ja kesällä hyvin maltillisesti vettä liikuttaen. Puron alajuoksun rannalla oli mansikka-aho. Siellä saniaisten, pihlajoiden ja suurten kuusten ylhäällä reunustamalla mäellä kasvoi runsaasti metsämansikoita. Paikka oli hyvin kaunis ja siellä oli myös laajat nurmialueet ja muitakin lehtipuita. Kutsuin paikkaa paratiisiksi, koska se tuli minulle lapsena mieleen Raamatun kertomuksista.

Tällainen paratiisi runsaine puineen ja pensaineen on myös meidän mökkialueemme. Joessa virtaavan veden solinaa on ilo kuunnella ja katsoa. Siihen en kyllästy millään. Keväällä ja syksyllä tulva-aikoina voi ihailla veden voimaa. Jumalan luoma luonto on kaunis myös eri vuodenaikoina. Taiteilijat ja suuret säveltäjät ovat ihastelleet tätä samaa ihanuutta vuosisatojen ajan ja tehneet upeita teoksia sen kunniaksi. Esimerkiksi Beethovenin teos, Jumalan kunnia luonnossa.

Jumala on siis hyvä ja armollinen,  kun Hän on kaiken tämän hyvän meille suonut yksin armosta. Hän katselee ihmislapsia hyvin armollisin silmin. Niiden silmien näkymää ei meillä voi olla, koska olemme syntisiä ja hyvin helposti lokeroimme ihmiset omiin lokeroihinsa. Silmissämme ei ole sellainen armollinen katse kuin Jumalalla,  kun hän näki Pietarin, ryövärin ja syntisen naisen. Meidän mieli on herkästi tuomita ja painaa alas. Jumalan mieli on toisenlainen. Hän tietää ja tuntee meidät läpikotaisin. Hän on nähnyt meidät jo idullamme ja on nähnyt meidän kehityksemme äidin kohdusta aina tähän päivään saakka. 

Voi kuinka turvallista ja ihanaa on olla tällaisen Jumalan lapsi. Kulkea Taivaallisen Isän johdattamana. Voi vain ihmetellä ja kiittää kaikkea sitä hyvää, mitä saa ympärillään nähdä. Ja ennenkaikkea sitä rakkautta, joka Hänellä on ansiottomasti koko ihmiskuntaa kohtaan. Hän kutsuu jokaista luotuaan yhteyteensä ja maistamaan että Herra on todella hyvä. Kaiken Hän on luonut kauniisti aikanansa. Hän tahtoo meille todella vain pelkää hyvää. Hän antaa ihmiselle todellisen vapauden. Hän ei kahlitse ketään, koska Hän on Totuus, joka tekee meistä vapaita. Hän vapauttaa meidät synnin ja pimeyden vallasta. Se vapaus on jo saatu Golgatan voiton kautta. Siinä on joka hetki hyvä levätä ja siitä iloiten kiittää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti