Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luokse. Hän tiesi ja ymmärsi jo paljon Jumalasta ja Jeesuksen suhteesta Häneen. Jumalan Sana oli jo tehnyt työtään Nikodeemuksen sisimmässä. Se herätti hänen kaipuunsa Jeesuksen luokse. Kuitenkaan hänen sydämensä ei ollut vielä ottanut vastaan Jeesusta ja Hänen anteeksiantamuksensa lahjaa. Hän ei ollut vielä uudestisyntynyt, eikä siis voinut nähdä Jumalan valtakuntaa, kuten Jeesus sanoi.
Jumalan Sana tekee työtään ihmisen sydämessä ja kun aika on kypsä, ihminen syntyy uudesti ja tulee uskoon. Hän alkaa "nähdä" asioita hengellisesti. Hän alkaa ymmärtää myös Raamattua, joka on elämän leipää uskovalle, uudestisyntyneelle. Aluksi tämä uudestisyntynyt on vain maitoasteella pienten vauvojen tavoin. Hän tarvitsee paljon opetusta Sanasta ja uskovien yhteyttä kasvaakseen uskossaan.
Mikäli tämä yhteys ja ravinto jää pois, hän kuolee tai kuihtuu hengellisesti. Silloin tarvitaan Sanaa ja rukousta ja Pyhän Hengen kosketusta, että nukkuva tai hengellisesti kuollut herää uudelleen eloon. Jeesus itse sanoo olevansa elämän leipä. Ilman tätä leipää, Jumalan Sanaa ja sen antamaa ruokaa ihminen kuihtuu hengellisesti. Ei ole siis yhtään merkityksetöntä se millä uudestisyntynyt, uskova Jumalan lapsi itseään ruokkii. Hän tarvitsee jatkuvasti Sanaa kasvaakseen uskossa Jumalan lapsena ja lisäksi tätä ruokaa ja ravintoa oppiakseen tuntemaan Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa yhä paremmin.
Uudestisyntyminen on siis salattu Jumalan työ ihmisen sydämessä. Kukaan ei näe toisen ihmisen sydämeen eikä pysty saamaan siellä muutosta aikaan. Se ei onnistu edes ihmiseltä itseltään. Se kaikki on Jumalan työtä ja lahjaa. Yht'äkkiä ihminen vain alkaa nähdä uskon kautta Jumalan valtakuntaan. Hän alkaa vähitellen ymmärtää Raamattua ja sen sanoma alkaa avautua hänelle Pyhän Hengen kautta. Hän uskoo ja ymmärtää Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen ja elää sen varassa päivittäin. Jumalan armo kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti