Tunnetko Jeesuksen?

Elämme ainutlaatuista aikakautta ihmiskunnan historiassa. Siitä yhtenä esimerkkinä olkoon tiedonkulku. Koskaan aiemmin historiassamme emme ole tienneet sekunnin murto-osassa tapahtumista toisella puolella maapalloa. Tämän on tehnyt mahdolliseksi se mullistava kehitys, mitä on tapahtunut tietoliikenneyhteyksissä aivan muutamassa vuosikymmenessä. Se on avannut valtavasti uusia mahdollisuuksia ihmisille tietää ja tutkia asioita ja nopeuttanut sekä helpottanut myös tätä kehitystä.

Kuitenkin kaiken tämän keskellä on asioita, jotka eivät ole muuttuneet mihinkään. Ja ne ovat niitä Ikuisen Elämän totuuksia, jotka ovat kuitenkin samoja riippumatta siitä, millaista tai mitä aikakautta elämme. Edelleenkään ihminen ei pääse näkemään Jumalaa tai luomaan yhteyttä Häneen muuten kuin siitä säädettyjen jumalallisten totuuksien kautta. Ja ne totuudethan löytyvät Jumalan Sanasta, Raamatusta. Nykyaikana tosin voidaan kuvitella että kaikki tieto ja luennot, mitä esimerkiksi eri seurakunnissa pidetään esillä, tuovat ihmisiä lähemmäs Jumalaa. Mutta näin ei valitettavasti käy. Ne ovat vain ikäänkuin ihmisten keksimiä perimmäissääntöjä, joilla ihmisten omiatuntoja voidaan sitoa monenlaisten lakien  ja säädösten alle. Vain Jumalan Sana, Pyhän Hengen kautta synnyttää ihmisessä halun turvata Jumalaan. Vain Pyhä Henki, Jumalan Sanan kautta voi herättää ihmisen näkemään syntisyytensä. Vain Jumalan Sanan kautta voi syntyä todellista uskoa Jeesukseen. Ilman näitä voi syntyä vain käännynnäisiä ja fariseuksia.

Hätkähdyttävää oli, kun tänään luin Raamatustani Mark.6:52 " Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut." KR 1938 En ollut aiemmin huomannut tällaista kohtaa Raamatusta, että Jeesuksen opetuslapsetkin olivat paatuneita. Siis heidän sydämensä. Hehän olivat juuri edellä saaneet Jeesukselta voiman parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia ja julistaa parannusta. Ja nyt he olivat kertoneet näistä tapahtumista Hänelle ja Jeesuksen kutsumina menneet vähän lepäämään. Ja kansa oli tullut perässä ja Jeesus oli tehnyt ruokkimisihmeen. Nyt opetuslapset sitten hämmästelivät, kun Jeesus sai tuulenkin tyyntymään. Ja taas Mark.8:15-21 KR 1938. Jeesus varoittaa heitä fariseusten ja Herodeksen hapatuksesta ja toteaa etteivätkö opetuslapset oikein vieläkään käsitä eivätkä ymmärrä ja kysyy, että onko heidän sydämensä paatunut.

Mitä Jeesus siis tarkoittaa kun Hän puhuu noissa Raamatun kohdissa paatumuksesta, joka oli mahdollista siis myös aivan joka päivä Jeesuksen seurassa kulkeville. Myös Hebrealaiskirje puhuu paatumuksesta näin: "Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain  havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin: mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut:"Ja niin minä vihassani vannoin: `He eivät pääse minun lepooni`",vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"; ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". Sillä jos Joosua olisi saatanut heidät lepoon, niinhän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Hebr.4:1-11 KR 1938

Vakava on siis tuo Jeesuksen oma sana ja varoitus paatumuksesta . Ja Hebrealaiskirjeen kolmas luku avaa vielä paatumuksen tapahtuvan synnin pettämisen seurauksena. Paatumus on siis vaarana meille kaikille. Kaikki me olemme synnin alaisia ja siis syntisiä. Synti asuu meidän vanhassa luonnossamme. Tarvitsemme Jumalan Sanaa päivittäin pitämään yllä Pyhän Hengen ääntä omassa tunnossamme. Pyhä Henki muistuttaa meitä päivittäin ja hetkittäin rikkomuksistamme, joihin niin helposti lankeamme. Epäusko yritää saada vallan sydämissämme ja estää meitä uskomasta armahtajaan ja täydelliseen armahdukseen. Jos emme valvo, Jumalan Sanaa lukien ja rukoillen, seurakuntayhteyttä vaalien, joudumme pois elävästä yhteydestä Jeesukseen. Silloin emme kykene enää uskomaan Jumalan suuruuteen elämässämme, vaan tilalle tulee oma luonto ja omavoimaisuus. Sitä kautta paadumme emmekä kohta kaipaakaan Hänen yhteyttään. Tämä tila tuo meille aikaan hengellisen kuoleman ja aikanaan iankaikkisen kadotuksen, jos Jumala ei armossaan vedä meitä siitä pois. Luopuminen yhteydestä elävään Jumalaan ja Jeesukseen on siis äärimmäisen vakava asia. Ja paatuminen on siis tie, mikä tähän tilaan vähitellen johtaa. Annetaan siis Jumalan Sanan olla elämämme valo ja turva. Sen kilpi ja vahva kallio, jonka perustalle on hyvä elämänsä ja uskonsa rakentaa.