Usko ja epäusko

Nykyään alkaa olla mielestäni jo harvinaista kuulla vedottavan Raamatun Sanaan. Se koetaan jotenkin vanhoilliseksi ja naiviksi, jos joku todella sanoo uskovansa noihin vanhoihin tarinoihin tai ylipäänsä perustelee mielipiteitään tai väitteitään sillä. Kuitenkin me elämme Suomessa, jossa kristinusko on vaikuttanut jo noin tuhat vuotta. Tiedämme kristinuskon vaikutuksen yhteiskuntaelämäämme ja kulttuuriimme. Se ei vain jotenkin enää ole totta meidän elämässämme, valitettavasti.

Usko Raamatun totuuksiin ei tule muuta kuin uskon kautta. Ja tämä usko puolestaan tulee vain kuulemalla ja lukemalla Raamatun Sanaa ja noudattamalla sitä. Nykyään siis hyvin vähän uskotaan siihen. Hyvin vähäinen määrä ihmisiä uskoo että Jumala on luonut tämän maailman. Ja Raamattu kertoo Hebrealaiskirjeessä että uskon kautta me ymmärrämme että tämä maailma on luotu Jumalan sanalla. Usko on tässä yhteydessä siis avaintekijä. Ilman sitä emme voi ymmärtää Jumalan valtasuuruutta ja voimaa. Usko antaa meille myös näkökyvyn nähdä Jumalan silmin asioita ja ymmärtää Jumalan mahdollisuudet elämämme ja kaikkien ihmisten elämien yllä. Usko avaa meille myös Jumalan pelastussuunnitelman tätä maailmaa ja ihmiskuntaa kohtaan.

Raamattu kertoo tästä uskosta myös, miten Aabraham ymmärsi ja näki asioita ja miten se vaikutti hänen elämäänsä. Raamattu kuvaa myös että ilman uskoa kukaan ei voi olla otollinen Jumalalle. Sitä ilman me emme siis voi pelastua. Eli me tarvitsemme uskon pelastuaksemme. Kun turvaamme Jumalaan kaikesta sydämestämme, niin Hän Raamatun mukaan kuulee meitä ja pelastaa meidät. Hän ohjaa meidät oikealle tielle.

Nykyään Sanan julistuksessa kuulee hyvienkin saarnojen ja julistuksen "tueksi" lisättynä lainauksia jostain muualta kuin Raamatun maailmasta. Itse koen ne usein hyvinkin surullisena koko hyvän saarnan ja julistuksen tyhjentämisenä. Saarnaaja tai julistaja on niitä ottanut puheeseensa, koska ne ovat hänen mielestään ehkä hauskoja ja tuovat sanomaa uudella tavalla esille. Itse kuitenkin olen sitä mieltä että ne tekevät hallaa itse Sanalle ja ottavat sille kuuluvaa kunniaa pois. Kyllä Jumalan sanassa itsessään riittää aarteita ja esimerkkejä selittämään kaikki hengellisen elämän todellisuudet. Ja sitä varten meille on Sana juuri annettu, että meillä olisi luja pohja siinä.

Tänä vuonna osallistuin pitkästä aikaa teologipäiville. Odotin niiden hengelliseltä annilta huomattavasti enemmän kuin mitä sain. Ihmetellen mietin, mikä tässä oikein mättää. Jumala puhui sydämelleni että te vähäuskoiset. Pohdin, että mitä tuo puhe sydämelleni nyt oikein tarkoittaa. Sitten ymmärsin että nyt on kyse Jumalan Sanasta. Siinä on kaiken avain. Se on unohdettu myös teologipäivillä, ja että kaikki pohjautuu vain ja ainoastaan Jumalan Sanaan.

Sain vielä erityisen vahvistuksen tälle pohdinnalleni lähtiessäni pois viimeiseltä teologipäivien luennolta. Kävelin katua pitkin ja lähestyin Kauniaisten kirkkoa. Sieltä alkoi kuulua kirkon kellojen soittoa. Sitten kuului myös kirkonkellojen soidessa tuttu sävelmä ikäänkuin soittorasian soittamana. Tunnistin sävelmän heti Lutherin virreksi, Jumala ompi linnamme. Koin siinä vahvistuksen että Jumalan Sana on todella se perusta, joka kestää kaikissa tuulissa ja myrskyissä. Tämä oli Lutherinkin löytö.

Nyt on vain niin, että Jumalan sana on niin voimallinen että kun se pystyy luomaan tyhjästä koko maailman, maailmankaikkeuden, niin eikö se Sana nyt riittäisi meidän saarnojemme ja julistuksemme pohjaksi. Ei siihen tarvitse lisätä mitään. Se on epäuskoa. Jumala ei sitä siunaa. Hän haluaa että me otamme todesta Hänen Sanansa ja luotamme siihen ja sen voimaan. Itse luotan siihen, että Jumala itse siunaa Sanansa ja vastaa siitä. Se on ainoa voimallinen ja tehokas ase taistelussa pimeyttä ja eksytystä ja syntiä vastaan. Jos me emme luota Sanaan, tunne kirjoituksia ja Jumalan Sanaa, niin me eksymme.