Katsoessani kuvia sodan runtelemista taloista, ihmisten hajotetuista kodeista ja sotaa pakoon kulkevista ihmisvirroista mieltäni alkaa ahdistaa. Tällaistako on sodan todellisuus? Miten tähän on tultu? Onko tämän ihan oikeasti pakko tapahtua näin? Tämä kaikki tuntuu niin järjettömältä, kuin pahalta unelta. Havahdun ja tiedän, että valitettavasti tämä on totta taas täällä Euroopassakin alle sadan vuoden tauon jälkeen. Ihmisen pahuus on jälleen saavuttanut tietyt mittasuhteet ja sen seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävissä ja tietyllä tavalla myös koettavissa.
Sota ja kaikenlainen väkivalta ja raakuus aiheuttavat aina turvattomuutta. Ihmistä ei ole luotu raakuuksia ja väkivallan tekoja varten. Sen vuoksi ne herättävät meissä aina pelkoa ja turvattomuutta. Elämämme ja mielemme tasapaino kärsii kaiken meitä järkyttävän tapahtuessa.
Jumala on tarkoittanut meidät elämään Hänen yhteydessään toisia ihmisiä rakastaen ja kunnioittaen. Jumala on antanut meille käskynsä elämänohjeiksi, kuinka Hän on tarkoittanut meidän elämämme elettävän ja aikamme käytettävän. Kolmessa ensimmäisessä käskyssä Hän on antanut ohjeet siitä, miten meidän tulee hoitaa suhdettamme Häneen.
Jumalan rakkaus meitä kohtaan on niin suuri, että Hän sallii meille välillä myös epämukavia asioita tapahtuvaksi että ymmärtäisimme niiden vuoksi tulla Hänen luokseen. Aina emme silloinkaan ymmärrä, vaan kuuroudumme ja sokeudumme mykkien epäjumaliemme palveluun. Meidän turvamme voi olla maineessa, rahassa, vallassa, omassa itsessämme, tieteessä, taiteessa tai ihan missä tahansa meille rakkaassa asiassa, josta onkin huomaamattamme tullut Jumalan korvike.
Seuraavien seitsemän käskyn avulla Jumala on halunnut suojella ja siunata elämäämme täällä maan päällä. Hän tahtoo että pidämme hyvää huolta toinen toisistamme ja että luomme turvallista yhteiseloa sinne missä me olemme ja vaikutamme. Hän tahtoo että olemme rehellisiä kaikille ja myös töissä ja toimissamme. Hän tahtoo että toimimme oikeudenmukaisesti kaikkia kohtaan emmekä riistä toisilta heidän omaansa.
Jos maailmamme olisi näiden käskyjen mukainen, Jumalan tahtoa noudattavien ihmisten paikka, niin täällä ei olisi tällaista pahuutta ja turvattomuutta. Meille on annettu kuitenkin lääke ja apu kaikkea tätä turvattomuutta kohtaan. Psalmissa sanotaan:"Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan." Niin todellakin, Herralta tulee ihmiselle kaikki se apu mitä hän tarvitsee. Ihminen on voinut joutua kauaskin Hänen yhteydestään, eikä ymmärrä edes pyytää enää apua Häneltä, joka on luonut taivaan ja maan, siis sinut ja minutkin. Eikö Hän siis osaisi meitä auttaa. Hänellä on paras apu meille kaikissa elämämme tilanteissa. Hän lähetti myös Jeesuksen, jotta me Hänen tahtonsa täyttämisessä epäonnistuneet pääsisimme Hänen yhteyteensä, kuulemaan Hänen Sanansa:"Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet Minun" "Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi" "Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa, niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas Hän siirtää meidän rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti